Sitä, miksi tässä oli niin paljon tunnetta pelissä, en osaa selittää. Ehkä se oli juuri tuo, että en ole tottunut putoamaan pelistä tässä vaiheessa. Tiedän, olen saanut kokea agilitymaailmassa niiiiiin paljon niiiiin hienoja hetkiä, joista monet voivat vain haaveilla. Olen ollut onnekas, kun olemme pystyneet koirieni kanssa parhaimpiin suorituksiimme niissä tärkeimmissä paikoissa. Nyt, kun emme siihen pystyneet - se veti maton jalkojen alta. Mutta nyt pää on pystyssä jälleen. Karsinnat osoittivat minun ja Adan yhteistyöstä taas paljon uusia asioita. Olemme molemmat kiihkeitä ja teräviä. Luulen, että tällä kertaa molempien terävyys oli liikaa. Tätä me aiomme työstää tulevana vuonna. Minun täytyy oppia rauhoittamaan itseni ja koirani paineen alla. Lähdemme etsimään tähän toimivaa ratkaisua. :) Ada on niin kovin erilainen koira kuin Elli. Siinä, missä Elli kaipasi kovaa käskytystä ja kannustusta samalla kuitenkin antaen anteeksi monia ajoitusvirheitä sun muuta. Ada on aivan toistamaata. Ellin sekunti on Adan puoli sekuntia. Ada reagoi kaikkeen paljon herkemmin ja voimakkaammin. Sen kanssa ohjaajan virheet kertaantuvat. Se on koira, joka opettaa minulle jatkuvasti hurjan paljon tästä lajista. <3
Karsinnat katsomosta katsottuna oli kuitenkin huikaiseva kokemus. Paljon hienoja, hienoja suorituksia. Kaiken kruunasi Elisa ja Iitu <3. Karsintojen voitto ja vihdoin ja viimein se kauan odotettu maajoukkuepaikka!!!!!! Niiin Ihanaa!!!! Pääsen kuin pääsenkin tänä vuonna Ranskaan, tällä kertaa vuorostani siinä avustajan roolissa. Siitä tulee huippureissu! Minien joukkue on huikea! Nyt on vauhtia ja vaarallisia tilanteita luvassa ;) Makseissa erityisen paljon lämmitti Marin ja BC:n sekä Sarin ja Iiron joukkuepaikka. Huisia!
Agilitymasennus häipyy ajallaan. Tämä on loman viimeinen päivä. Luulen, että pian ollaan taas tavanomaisessa. On muita harmeja ja agility on vain ihanaa vastapainoa kaikelle arkiselle. Oikeaa arjen luksusta <3
Agilityeläin <3
