sunnuntai 17. lokakuuta 2010

PÄIVITTELYÄ

Läpi syyskuun, ohi repaleisen lokakuun... Aika menee vauhdilla, enkä mä kerkee kirjata millään kaikkee tänne. Huh! Nyt lopulta lyhyt katsaus, mitä meille on tapahtunu.

Käydään eka Saksassa. Matka oli ihan loistava! Kiitokset erityisesti Elisalle, Oilille (meidän urhealle kuskille) sekä Annille. Reissusta ei jännitystä tai naurua puuttunut! Hyvin selvittiin lentokentältäkin pois, kun kiltti Saksalainen nuorimies lopulta ohjasi meidät ensin kiroiltuaan pihalle jostain autovarastosta (!?!). Saksan hurjat moottoritiet vaihtui idylliseen pikkukylään pikaisesti. Majatalossa emäntä ja isäntä eivät puhuneet sanaakaan englantia, me ei sanaakaan saksaa. Niimpä molemmat taisimme lopulta puhua lähinnä omaa äidinkieltämme. :D Meidän onneksi seurueessamme oli myöhemmin myös saksaa erihyvin taitava henkilö.



Itse kisapaikka oli hienolla alueella peltojen ja metsän reunassa. Loistava paikka varmasti koirille. Kisat käytiin nurtsin sijaan hiekalla, mikä tuntui aluksi vievän hohdokkuutta kisapaikalta, mutta kaikkeen silmäkin tottuu! Loppujen lopuksi mainiot kisat! Saatiin mitalijuhlat tuplana ja kaikkee! Ja taas sai käsitys Suomalaisesta agilitystä vahvistusta. Ollaan me täällä vaan ihan oikeesti aika hyviä! ;) KIvaa oli katsella maailman parhaitten agilityä, mutta samalla mielessä kaivoi tunne, et joskus vielä minäkii tonne... :)

Koto Suomessa odotti ihanat omat sesset. Äiti ja isä oli huoltanu lapset hyvin. Kiitos heille! Viime sunnuntaina päästiin sitten kisaamaankin pitkästä aikaa. Kikantallille oli ajettu maneesiin uusi hiekka ja se oli pehmeä. Todella pehmeä! Juoksu oli aika tervaista, mutta Adan kanssa kahlattiin kolme aikas hyvää rataa. Agiradoilta nollavoitto ja Hyl. Ekalla radalla mentiin rennon viileästi ja olin tosi tyytyväinen sekä koiraan että omaan päähäni. Se oli taas pitkästä aikaa kunnossa ja oli kivaa mennä :) KOntaktit toimi erittäin hyvin! Ainut oli keinu, josta itse päästin Adan vähän hätäisesti. Luulen, et tää alkoi kerrostumaan seuraavalla radalla. Puomilla meni liian lujaa eikä himmannu hyvin, keinulla lähti taas vähän varastaen ja lopulta Aa:lta tultiin yrittämättä painua alas. Sillon otimme pakkia ja korjasimme Aan. Kontakteja lukuunottamatta hyvä rata! Seuraavalta radalta sitten ihan ok hyppyrata, lukuunottamatta yhtä kaameaa kaarrosta.. Kuitenkin nollavoitto, vika hyppyserti ja Adasta siis HYPPYVALIO. <3 Lisäksi Adasta leivottiin eka HUpun seuran mestari mediluokassa.



Ellikäinen teki kaksi rataa. Ekalta radalta ihan hyvää perusagia, tulos nolla ja neljässija. On se vaan niin ihana kattoo, miten sillä syttyy silmissä se kunnon palo, kun agilitystä on kyse. Vauhti ei ole enää mitään huimaa, mutta into on tallella!! <3 Toiselta radalta näitä nykyisiä "Elliohituksia". Kipitti keppien ohi mun jalkojen perässä ja putken ohituksessa päästin liika aikaseen --> tunki putken suiden väliin, keskelle putkea :) Luulenpa, et nää ohitukset yms. tulee näissä hämärissä halleissa näön heikentymisen myötä.. Ellillähän on jo jonkin aikaa ollut havaittavissa samentumista silmissä. Varmasti vaikuttaa jo vähän hämäränäköön..

No sitte Raiku. Hää kasvaa, mutta melko maltillisesti. Kisoissa mitattiin Anun kanssa jätkä ihan virallisella mittatikulla ja 34 cm oli. Ikää siis tulee nyt se 5 kk. Viikossa varmaan kasvanu tuosta sen jonkun millin, ehkä puoli senttiä ?!? Ei siitä mikään jättiläinen tule. Varmaan siitä 39 jää alapuolelle. Ihanne kokoinen uros?!? Aika näyttää... :) Tasapainoinen ja mun silmään kaunis koira joka tapauksessa!



Eläinläkärissä käytiin taas kontrollissa viime viikolla. Jännitin kamalasti, en olis halunnu mennä... Mitään järetöntä tuomiota ei kuitenkaan onneksi tullut. Virtsassa ei ollut enää bakteereja ja se oli muutenkin "puhdas" kaikesta ylimääräisestä. Krea oli ihan normaali, samoin tulehdusarvot. Urea oli hieman koholla edelleen. Ihan samoissa lukemissa mitä aiemmin. Mutta, koska mitään viitteitä mistään vakavammasta ei ole, päätimme jättää asian puihin puoleksi vuodeksi. Mitään ruokavalio muutoksia ei lähdetä kasvavalle koiralle tekemään. Pekan mukaan Raiku pärjää noilla arvoilla vaikka koko elämänsä, mikäli arvot ovat ensi keväänäkin vielä samat. Nyt siis heitän kaikki ikävät ajatukset romukoppaan puoleksi vuodeksi ja keskityn mun ihanaan koiraan. Raiku on ansainnut täysillä elettävän elämän, ei huolta huomisesta <3



Kenttäkausi on takana ja hallikausi avattu. Meillä on torstaisin kiva ja motivoitunut porukka. Elli ja Essi vuorottelevat viikottain, Ada ja Iitu kuuluvat vakiokalustoon samoin kuin Lilo, Tirri ja Ralli. Tällä porukalla hiotaan talven aikana kuvioita kuntoon. Mulla on pitkästä aikaa myös ryhmä vedettävänä. Elisan kanssa koulitaan talvi 3 lk kisaavia pareja kuntoon ensi kesäksi :) Jänskää....

Täällon muuten talvi! Ihanan valoisaa ollut viikonloppuna - lunta maassa, keltaiset lehdet puissa, aurinko paistanut täydeltä terältä! Seuraavaan viikkoon hyvin levänneenä ja viikolopun bemarileiriä odotellen :)

ps. Oliskohan joululahja toive jo keksitty.....? Pokkarilla kuvaaminen alkaa jo ottaa pannuun todella.. Järkkärillä kaikki olisi niiiiin paljon helpomaa ja hienompaa... ¤¤vinkvink¤¤ ;)