lauantai 1. elokuuta 2015

Rimmasta kasvoi (lähes) aikuinen

Rimma aloitti eilen ensimmäiset juoksunsa. Viikko sitten tuli 8 kk täyteen.  Aaaargh, kuinka aika kuluu nopeasti ja mulla ei ole enää pentua vaan nuori teini koira. :) Tulevan viikon aikana joudun lähettämään Raikun evakkoon vanhempieni luokse. Nyyh! :( Mutta turhaan sitä kotona kidutan, kun kerran vaihtoehtokin on..

Rimman koko näyttää nyt jämähtäneen n. 34 cm kohdalle, ehkä himpun alle. Juoksujen jälkeen kokoa enää tuskin tulee juurikaan, joten varma minikoira hän nyt taitaa olla. :) Palaan siis juurilleni. Miniohjaajaksi minikoiran kanssa. :D

Rimma on aloitellut agilityä harjoittelemalla putkea ja siivekkeitä. Isoin haaste meillä tulee olemaan irtoaminen. Tällä hetkellä harjoitellaan siis lähinnä siedättymistä minun liikkeeseen. :) Pitää joskus yrittää saada videota. Neiti on kyllä melko vikkelä eikä mulla kukaan aikaisempi koira ole ollut tässä vaiheessa NÄIN syttynyt tähän hommaan. Rimman motto "kaikki hommat vaan täysillä" pätee tässäkin. <3
Raiku (ja Ada) ovat palailleet pikkuhiljaa tauolta takaisin kentille. Ensimmäiset kisat kisataan parin viikon päästä piirinmestaruuksista. Adan aktiiviurahan on tässä jo päätetty SM-kisoihin, me treenaillaan välillä ja kisataan harvakseltaan ilman mitään sen kummempia tavoitteita. Tehdään niin kauan kuin Ada pysyy hyvässä kunnossa. Nythän sillä ei ole vielä minkään näköisiä ongelmia. :)

Omat pakara-takareisi ongelmat ovat tällä hetkellä ihan ok tilassa. Rusautin jotain ristiselästäni ehkä paikalleen jokunen viikko sitten ja sen jälkeen olen yrittänyt jumpata ja vahvistaa selkää, vatsoja, pakaroita ja reisiä. Siis lähinnä tukilihakset tulisi saada aktivoitua, jotta saan kerättyä lisää poweria muuallekin. Kuntoon kesäksi 2016 on alkanut! Jännää oikeastaan, voin olla vähän niin kuin oma "oppiprojektini" näiden fysioterapiaopintojeni aikana. :) Parasta oli kuitenkin se, ettei tilanne ole pahentunut parien agilitytreenien jälkeen. Keväällä ja kesällähän tilanne oli se, etten juuri treeneissä/kisoissa pystynyt keskittymään muuhun kuin oman kehoni tunnusteluun ja kipujen välttämiseen.

Kai sitä pystyi tänä kesänä aurinkoakin ottamaan?

 

Rimma 8 kk.


Ada <3 ja lelu

torstai 2. heinäkuuta 2015

Karsinnat

Jäi tänä vuonna taas lyhyeen. Raikun kanssa hyllytettiin eka rata lauantaina. Sama virhe kuin SM- kisojen yksilöhyppärillä lopussa. Tiukassa päällejuoksussa ei lähtenyt mukaan ohjaukseen vaan meni läpi ja suoraan mun takana olevaan putkeen. Muistan kuinka tämän kohdan jo tiedostin ja kuinka katsoin tiukasti alastulopaikkaa ja koiraa ja yritin pitää ohjauksen päällä loppuun asti. Mutta ei. Sinne meni. Eli tämä asia työn alle. ;)


Tuossa yläpuolella on sitten toinen lauantain karsintarata. Kolmas rima tippuu osittain turhan tiukan käskytyksen voimasta? Mutta näin tällä kertaa. Sijoitus olisi ollut 8. Harmi, ettei vieläkään päästy Raikun kanssa kokemaan todellista karsintahurmosta. Tänä vuonna ei sunnuntaille, viime vuonna itse olin niin kipeä ja äänetön, että jätin homman kesken sunnuntain ekan radan jälkeen. Ehkä siis ensi vuonna. :)

 
Nyt pidetään agilitystä hieman taukoa ja aletaan sitten rakentamaan palettia ensi vuodelle. Ykkösprioriteetti on nyt saada itseni fyysisesti parempaan kuntoon. Koko kevään vaivanneet pakara/takareisi ongelmat häiritsevät omaa tekemistä välillä luvattoman paljon. Ihan jo keskittymisen kannalta. Sitten jatketaan sillä tiellä joka keväällä aloitettiin. Oikean vireen pitämistä ja fiiliksen hakemista. :)

 
Rimma tuli 7 kk ikään. Pentutokon enismmäinen osa päättyi ja nyt mietitään, kuinka jatketaan. Rimma sai paljon kehuja asenteestaan. Se tekee eikä meinaa. :D Agilityä ollaan jo sitäkin aloiteltu putken harjoittelulla ja parilla siivekkeellä. Tässäkin on asenne kohdillaan. Huhuh! Mikähän neitistä vielä tulee. Ainakin Rimman motto on kaikessa touhussa: "Heittäydyn täysiiiii!!!!" Mittatikku näyttää tällä hetkellä 33,5 - < 34 cm.

Rimma tapasi karsinnoissa veljensä Sumon. :)




tiistai 16. kesäkuuta 2015

SM 2015

Ne on taas ohi. Olipa vain huippukivaa, vaikka tuloksellisesti ei tällä kertaa päästy ihan parhaimpaan.

Raikulle joukkueradalta lauantaina ekan riman tiputus. Rata oli todella kiva juosta ja yhteistyö tuntui hyvälle. Puomilla oli ylösnousussa haparointia, taisi tassu lipsahtaa yli laidan. Jätin keinulle pojan yksin suorittamaan, mikä luultavasti näkyi puomiepisodin jälkeen melko hitaana suorituksena. Olin kuitenkin tyytyväinen rataan ja sunnuntaita jäätiin odottelemaan innolla. Joukkueella oli alla tässä vaiheessa yksi nopea nolla, hyl ja 5, joten meidän epäonnistuminen ei vaikuttanut ihan hirveän merkittävästi lopputulokseen.


Sunnuntaipäivä valkeni oikein kivalla auringonpaisteella. Medien hyppäri oli Jan-Egilin käsialaa. Alkuun se vaikutti oikein kivalle, mutta totuus valkeni kyllä.. Sai tehdä töitä kovasti ja koko ajan täytyi olla kartalla viemässä koiraa oikealle esteelle ja oikein päin. Rata oli melkoista takaakiertoa eikä vauhti kasvanut missään vaiheessa juoksukisaksi.

Raikun kanssa tehtiin todella sujuvaa rataa loppumetreille saakka. Kolmanneksi viimeisellä esteellä, pakkovalssissa hukkasin jotenkin kartan ja askelmerkit ja se suoritettiin täysin munkilla oikein. Seuraava päällejuoksu epäonnistui rytmityksen suhteen ja se kostautui sitten viimeisellä hypyllä. Raiku ohjautui ohi. :( Siihen karahti meidän hyvä nolla jolla oltaisiin ajan puolestakin oltu ihan kympin sakissa.. Tämä on agilityä. Ei tilaa finaaliradalle.


Ada mummeli pääsi kanssa radalle ja sen kanssa tein muutaman erilaisen ohjaussuunnitelman verrattuna Raikuun. Rata ei sujunut ilman suunnitelmien muutoksia ja asiat alkoivat kertautumaan. Noin puolessa välissä rataa liukastuin ja kaaduin. Adan olin juuri saanut lähetettyä putkeen ja ylös pääsin juuri niin nopeasti kuin oli tarvis. Tästä tapauksesta jäi ehkä päälle pienoinen kiireen tuntu, joka kostautui sitten lopussa hätäilynä. Adalle pari kieltoa hätäisen päällejuoksun seurauksena. Mutta olipa ihana nähdä Adassa vielä se arvokisojen aiheuttama palo. :) Se niin nautti ja meillä oli kuitenkin oikein kivaa yhdessä. <3 Nämä saattoi olla meidän viimeiset yhteiset arvokisat.. Adan radasta ei valitettavasti ole vielä minulla videota..

Pitää vähän onnitella tässä, kun mitaleitakin tuli ihan lähisukulaisille. Iida ja Hunni alias Rimman iskä voitti minien Suomenmestaruuden. Onnea paljon! Rimmalla on isot saappaat täytettävänä. Raikun puolisisko Stella ohjaajansa kanssa saivat mediluokassa pronssia. Onnea heillekin! :)

Näin alkoi minun kesäloma, jota riittääkin sitten seuraavat neljä viikkoa! :) Tiedossa on rentoilua, vähän kisoja, yhdet häät ja toivottavasti lämpimämpien säiden myötä esim veneilyä ja rantaelämää. Rimman pentutokokin jatkuu. Neiti nötterö on osoittanut olevansa oikein pätevä pieni koirantaimi.


lauantai 6. kesäkuuta 2015

Kesä On täällä!

.. Ainakin kalenterin päivämäärää katsottaessa on kesä. :) Se, onko kesä myös nenän ulos laittaessa, onkin sitten toinen juttu. Auringon paistaessa siltä ainakin tuntuu, vaikkei hirvittävän lämpimistä päivistä ole vielä päästykään nauttimaan.

Kouluvuosi on paketissa ja kaikki kurssit sain suoritettua. Ja vielä tosi hyvin! :) Nelosia ja vitosia vetelin kursseista!! Näin on ensimmäiset 60 op kasattuna. Nyt olenkin siirtynyt taas tuttuun työhön apteekkiin farmaseutiksi. Kesä kuluu siellä, mutta onneksi SM-kisoista pääsee jo aloittamaan lähes 4 vk ansaitun palkallisen loman. Ei käy liian rankaksi heti alkuun. :D

SM-kisat siis lähestyvät, samoin karsinnat. Todella hyvillä mielin suunnataan sinne. Raikun kanssa parannettiin yhteistyötä kesää kohti huimaa vauhtia. Taukokuussa kisattiin lähes joka viikonloppu ja lopulta nollaprosentti lähenteli jo 100 %. Aika huimaa talven takkuiluun nähden. Mutta kyllä se niin vaan oli, että kisaamalla ja oman pään saamisella siihen oikeaan kuntoon oli se suurin merkitys. Nyt puristetaan nämä arvokisat alta pois ja Heinäkuu otetaan sitten loman kannalta.

Adankin ilmoitin vielä SM-yksilöihin. Sen kanssa ei kisattu melkein puoleen vuoteen ja sitten ensimmäisissä kisoissaan se sitten nappasi viimeisen puuttuvan nollansa. Ja vieläpä voiton kera. <3

Rimma neiti on tullut jo 6 kk ikään. Tukkajumalaksi häntä voi kutsua. :D Karvan kasvattaminen on erittäin hyvässä vauhdissa. Mittaaminen on hankalaa.. Välillä saan siitä karvan verran yli 33 cm ja kohta taas melkein 34 cm. :o Edelleen todella hilkulla mennään jääkö minin mittoihin vai kasvaako mediksi.. Paino on pysynyt jonkin aikaa 5,2 kg.
Rimma on aloittanut Ponderalla pentutokon ja osoittanut oikein hienoa edistymistä. Perusasentoa, kontaktia ja seuraamisen alkeita on tehty häiriöllisessä ympäristössä ja ne on onnistuneet hienosti. Rauhoittuminen odottamaan taitaa olla se haastavin osuus. :D

perjantai 1. toukokuuta 2015

Hyvää Vappua!

Näin vapun päivänä innostuu Bloginkin pariin. Ensinnäkin Hyvää vappua kaikille!

Viikko sitten kilpailtiin Raikun kanssa Jyväskylässä kolmen startin verran. Osallistuttiin kahdelle hyppyradalle ja yhdelle agiradalle. Jäi oikein hyvä mieli meidän yhteisestä tekemisestä. :)

Eka hyppis kaatui kadonneeseen pimeän putken päähän. Raiku lähti kiertämään putkea ulkokautta, kun ei löytänytkään putken suuta. Kiepaisi sieltä toisesta päästä sitten sisään. Nämä on Raikulle välillä vaikeita asioita, ei ole ensimmäinen kerta kun putken suu ei vauhdissa löydykään.... Harjoitellaan.

Toinen rata oli agilityrata, josta saatiin nolla. Tykkäsin tämän radan meiningistä ihan erityisesti. Oltiin jotenkin koko ajan tekemässä yhdessä hommia ja paketti pysyi hyvin kasassa. Keinu ja A olivat hyvät ja selvät A:n pysäytyksineen. Puomi oli loppusuoralla ja siitä lähti vähän ilman lupaa, mutta onneksi Raikuun voi kuitenkin luottaa, että se kyllä rytmittää askeleensa oikein vaikka ei aina malttaisikaan jarruttaa riittävästi. Sijoitus oli kolmas.

Viimeinen hyppyrata tuli ihan videollekin asti.

Tässäkin hyvää tekemistä ja oltiin hyvin kartalla. Keppien jälkeen vein putkeen yli tarkasti, josta johtuen en lähtenytkään yrittämään aiottua valssia seuraavaan kohtaan. Ylimääräinen hyppy tulee ennen seuraavaa putkea. Mutta hyvä rata. Täytyy olla tyytyväinen. :)

Nyt voidaan hyvillä mielin karistaa pahan karman tunne Jatin hallia kohtaan ja jäädä odottelemaan tulevia karsintoja....

Rimma neiti tuli viikko sitten 5 kk ja alkaa jo muistuttamaan ihan isoa koiraa. Kokoa on tällä hetkellä 32 cm. Kasvua on tapahtunut hyvin maltillisesti, 4 kk koosta on senttejä tullut vain 1 cm. Hyvin jännäksi alkaa menemään malttaako jopa jäädä minin mittoihin..? Vertailun vuoksi Ada on ollut samoilla viikoilla 34 cm ja aikuiskoko jäi 36 cm....

Rimman hampaiden vaihto alkaa olla jo hyvin pitkällä. Joku poskihammas on vielä kiinni, mutta esim kaikki kulmurit ovat lähteneet ja uudet kasvaa nätisti oikein tällä hetkellä. Ainoa kauneusvirhe löytyy ala-etuhampaista. Niistä 2. oikealle on hieman kallellaan eteenpäin, mistä on seurannut se, että vastaava ylähammas nojaa tähän alempaan eikä painu alahampaan päälle. Saa nähdä kasvaako leukaluiden kehittymisen myötä mihin suuntaan. Mutta tämä on pelkkä kauneusvirhe, ei tule  häiritsemään Rimmaa ollenkaan. Näyttelytuomareista en tiedä...

Muuten Rimma on ollut koko ajan mainiompi kaveri. <3 Hihnakäyttäytyminen on parantunut jatkuvasti ja nyt päästään jo melko kivuitta ohi toisistakin koirista. Katsekontakti alkaa pysymään jo hyvin. Koulutusjuttuja ei olla juurikaan muuten aloiteltu. Istua se osaa, ja hallitsee katsekontaktin sekä tarjoaa hyvin asioita kosketusalustalle naksun kanssa. Puunkiertoja on tehty vähän ja ne se hiffasi nopeasti. :) Viikon päästä meillä alkaa pentutoko Ponderalla Pirjo Heikkisen johdolla. Silloin pitää jo alkaa opettelemaan juttuja. :)

Yksi ärsyttävä tapa Rimmalle on tullut. Se pissaa välillä sänkyyn!!! :/ Mistään hätäänsä pissimisestä ei ole kyse, enemmänkin höyryissään kuin merkkaa. Kerran olen saanut sen kiinni itse teosta ja pääsin antamaan lähdöt. Onkohan jollakulla ollut tämän tyyppistä ongelmaa?!? Netistä olen joitakin juttuja lukenut koirista, jotka tätä harrastavat... Rimmahan pissasi ihan pienenä joitakin kertoja myös omaan petiinsä, mutta sitä te ei ole tehnyt aikoihin. Muuten täällä kotona on jo melko lailla sisäsiisti. Nyt sillä on täyskielto sänkyyn. Sohvalla saa olla, kun sinne ei ole koskaan mitään tehnyt.

Että tämmöistä meillä. :)

p.s. Ihanaa kun tulee kesä!!!!

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

KPSH:n kisat

 
Viikonloppuna kisattiin Raikun kanssa KPSH:n kisoissa Viiksessä. Teemana siis jo aiemmin päätetty FIILIS. Eli yritän saada kisatilanteisiin sellaista sopivaa potkua, joka meinaa mulla helposti kadota.. Ekalle radalle sain mahanpohjaan aikaiseksi jopa pienen jännityksen. Hyvä. Tunne radalle menosta oli kohdallaan, mutta haksahdin yliohjaukseen ja sain Raikun kieltämään puomin (puomi-putki erottelu). Myöhemmin kämmättiin vielä A-putki erottelu. Tämä oli aika tyypillinen Raiku-ratkaisu :D : putki A:n alla ei kunnolla edes näkynyt, mutta linja vei hieman sinne päin. En ollut ottanut asiaa riittävästi huomioon ja Raikuli kävi sujauttamassa putkeen. Mitäköhän taas harjoitellaan....? :)
 
Toinen rata rullasi hyvin. Siltä nollavoitto. Tälle radalle oikean fiiliksen (ennen suoritusta) saaminen oli vielä hankalampaa kuin edelliselle. Jouduin hiljaa mielessäni oikeesti läpsimään itteeni poskille. Yritin olla ottamatta kontaktia kehenkään ennen radalle menoa. Alku radan jälkeen kaikki alkoi sujua ja lopulta olin oikein tyytyväinen meidän yhteistyöhön, Raikuun ja omaankin menooni.
 
Tätä tunnepuolta täytyy kehittää lisää tulevan kevään aikana; sunnuntaina tuntui jo siltä, että suunta on oikea. :) Sohvapöydällä lepää kirja Huipulle! henkinen valmentautuminen urheilussa. Idean tai vinkin sain Annilta. ;) Tähän pitää paneutua tarkemmin ja työstää tätä puolta itsessään. Ja ongelmahan tosiaan on näissä "normikisoissa", luulen että arvokisoissa kesällä taas löytyy hakemattakin SE TUNNE! Ai, että odotan innolla!
 

 
 
 Rimma alkaa jo näyttää isolle tytölle hetkittäin..
Ikää 18 vk, koko 31 cm.
 
 
Heh, täällä kukaan ei ole enää turvassa. :D Sohva on vallattu!


maanantai 23. maaliskuuta 2015

Kisavireessä

Jes! Perjantaina ACE:n kisoissa oltiin vihdoin siinä vireessä Raikun kanssa, joka kisoissa vaaditaan. :) Mä sain jopa pienen jännityksen aikaan vatsanpohjaan ennen radalle menoa. Tätä tunnetta täytyy harjoitella lisää! :) Yleensähän tämänmoinen fiilis puskee mulle vain harvoissa ja valituissa kisoissa nykyään. Ja se on hankalaa se kun yrittää kisata "vähän kuin puolivaloilla", kun mielentilastaan ei saa enempää irti. Tän vuoden ehdoton tavoite kisakentille. FIILIS!

Eli siis ekalta radalta nollavoitto. Muutamalla kalastelulla, mutta ai että olin tyytyväinen siihen, että mentiin asenteella ja TAISTELTIIn yhdessä. <3 Esa Muotka oli loihtinut aika vinkeät ja haastavat radat. Mutta silti tykkäsin niistä. Niissä sai ennen kaikkea haastaa itseään. Tykkään profiileista, joissa oikea aikaisilla lähdöillä ja rytmillä on iso merkitys. Nautin tunteesta, kun on oikeasti kiire. :)

Toinen rata ei ollut sen helpompaa. Rata oli jopa parempi kuin ensimmäinen, mutta Raiku karkasi heti kakkoselta suorittamaan yhden ylimääräisen hypyn. Päällimmäisenä radasta jäi kuitenkin mieleen onnistuminen ja kontaktit oli ihan superhyvät pysäytyksineen. :)

Ensi viikonloppuna kisataan taas. Täytyy yrittää panostaa tuohon fiilikseen jälleen!

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Aika vilisee ja kevät se vaan tulee hiljalleen. Ihania aurinkoisia päiviä ollut kyllä! <3

Pari viikkoa sitten käväistiin Jyväskylässä kisaamassa Raikun kanssa. Adakin oli mukana, yövyttiin toisen jkl asuvan veljeni luona. Koirista oli varmasti kivaa olla reissussa ilman itikkaa. :) Rimma oli ekaa kertaa yöhoidossa vanhemmillani ja hyvinhän niillä oli mennyt.

Kisat menivät aika tavalla tuntumaa hakiessa. Jotenkin musta on tällä hetkellä taas hirveän vaikea osuttaa askelmerkit ja rytmit kohdalleen täyskokoisella kentällä. Me kun normaalisti treenataan sellaisella puolikkaalla ja siellähän toki estevälit on pakostakin lyhyemmät. Kisakirjaan ei siis saatu merkintöjä. Yksi rata oli niinkin lähellä, että viimeiselle esteelle nolla ja siitä sitten ohjaus jäi puoli tihen ja Raiku kiersi vikan hypyn. Voi morjens! :/ Voisin sanoa, että jokainen rata sujui ihan kivasti noin puoleen väliin saakka ja sitten alkoi hiljalleen tapahtua kaikkea ei tarkoitettua.

Tästä sitä vaan sisuunnuttiin alkumasennuksen jälkeen ja nyt on treenikalenteriakin yritetty täyttää kunnon ratatreenillä. Ensimmäinen takana menneeltä viikonlopulta. kiitos Elisa, Anu, Jani ja Jaana. Ilman tätä porukkaa ei koko kentän varaus, radan rakennus ja sujuvat ratatreenit olisi mahdollisia. Perjantaina mennään taas kokeilemaan täyspitkää rataa sitten ihan kisojen muodossa. :)

Rimma on 16 vk ja neljä kuukautta kolkuttelee siis jo ovella. Kokoa härrällä on nyt 30 cm, paino 4,2 kg. Viikossa oli nyt tullut vain 0,5 cm lisää. Aika jännäksi vetää kasvukäyrät. :)

Tällä hetkellä harjoitellaan Rimman kanssa lähinnä hihnakäyttäytymistä. Autot alkaa olla jo ei- kiinnostavia, eli siis niiden tuijottelu ja jahtausyritykset ovat jääneet. Toki tätä käytöstä täytyy vahvistaa edelleen. Pyörät on vielä vähän hankalampia, mutta edistystä siinäkin. Ihmiset ohittaa jo aika kivasti eikä säntäile niitä kohti. Tosin seisoskelevat ihmiset saattaa olla epäilyttäviä. :D  Koirien ohitusten kanssa tehdään nyt eniten töitä. Välillä menee jo ihan kivasti ja saan namittamalla (ja naksulla) moniakin onnistumisia. Sitten tulee taas hetki, kun ei millään. Tempomista ja pontevaa haukkumista esiintyy. GGrrrrhh! Ai, että pentujen opetus voi olla välillä niiiiin hankalaa. :) Mutta jokaisesta onnistumisesta täytyy olla iloinen ja kaippa sitä aina eteenpäin mennään. Pikkuhiljaa. :)

Alla pari lyhyttä videota edellisviikolta hallilla. Harjoitellaan leikkimistä.

 
 
Muuten Rimma on kyllä monessa asiassa niin huipputyyppi. Pidän siitä, että se on aika itsenäinen. Painelee aina välillä omia aikojaan toiseen huoneeseen nukkumaan itsekseen, jää kotiin aina hiljaa itsekseen (vaikka lähtisin muiden kanssa lenkille) ja löytyy useimmiten unilta. Osaa rauhoittua häkkiinsä autossa ja jopa hallilla. Hallilla oloa harjoiteltiin viime torstain treeneissä ja makoili häkissään vaikka viereisissä häkeissä huudettiin. :) Ja edelleen ihan hillittömän ahne ja leikki-innokas pentu. <3

maanantai 23. helmikuuta 2015

Arki alkaa jo sujua

Rimma on huomenna 13 vk ja 3 kk tulee siis myös mittariin juurikin nyt. :) On se vain aika hauska ipana. Nyt kun pikkuhiljaa ollaan toisiimme tutustuttu niin tykkään siitä aina vaan enemmän. <3 Hiiiirmu isoja askelia on otettu eteenpäin rohkeudessa. Varsinkin alkuun kaikki uusi jännitti kovastikin. Nyt alkaa jo oppia seisomaan tilanteissa omilla jaloillaan ja on saanut ihan huimasti lisää itseluottamusta. On me kyllä paljon liikuttukin. Kaupungilla, ostoskeskuksessa, isoilla parkkipaikoilla, lemmikkieläinkaupoissa, käyty vieraisilla koirakavereilla jne. Hallilla ja hallin pihalla ollaan nyt vierailtu viimeisen parin viikon aikana ja viimeisimpänä oltiin kattomassa seuran kisoja. Nyt ei enää tullut tärinä kohtausta (oli siis kolmas kerta hallilla). :)

Paljon olen kiinnittänyt huomiota siihenkin, että saan sen leikkimään ja touhuamaan joka paikassa. Ja kyllähän se leikkiikin heti kun on tilanteen todennut olevan ok. On kyllä niin ahne tapaus ja sytähtää leluleikkeihin, että motivoinnissa ei tule olemaan ongelmia. ;) Huippu juttu!

Viime viikolla oli aika rokotuksille, mutta lopulta se meni pissanäytteen tutkiskeluksi. Musta tuntui, että silloin oli pari päivää ollut välillä niin, että Rimma joi ja pissasi normaalia enemmän. Kävi siis etenkin iltaisin lipsimässä vettä usein ja sitten teki sisälle taas useammin kuin ennen. No näyte tutkittiin eikä siinä näkynyt bakteerikasvua, joten mennään tänään sinne rokotuksille sitten. Luulen, että tuo on vähän välillä sellainen "tapajuoppo". Näkyy etenkin aktiiviseen aikaan kun touhottaa mennä ja siinä sitten ohimennen käy hörppäämässä (apinoi myös aikuisia koiria ja menee usein niiden mukaan juomaan). Ja pennuthan juo käsittääkseni hieman enemmän kuin monet aikuiset.Mutta eniveis, oli niin reipas penne eläinlääkärissäkin.

Ada ja Raiku on olleet pennun kanssa tosi hyvin. Adan ongelma on hieman se, ettei se oikein osaa pistää Rimmaa ojennukseen. Raikun pinna on huomattavasti pidempi Rimman touhuissa, mutta kun menee yli tietyn pisteen niin osaa kyllä sanoa selvästi ja järkevästi kantansa. Ja se loppuu siihen se riekkuminen.

Raikun kanssa suunnataan viikonloppuna jyväskylään. Kivaa päästä reissuun vaan kaksistaan (tai otanko Adankin mukaan, en tiedä vielä).  :)

Tässä vielä Rimman 13 vk mitat: 27 cm, 3,4 kg.





keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Rimma

Viikko sitten matkasimme minä ja Sussu Helsingistä kohti tuntematonta. :) Oli yö laivalla, autolla parin tunnin matka Pärnuun ja siellä uusi tuttavuus. Rimma.

Kyselin joskus alkusyksystä Iida V. olisiko Hunnille tulossa jälkeläisiä joskus tulevaisuudessa. Iida kertoi, ettei ole luvannut tällä hetkellä Hunnia Suomeen jalostukseen, mutta joitakin ulkomaisia ehkä.... Jonkin ajan kuluttua sain tiedon, että Virosta oli tulossa morsian ja astutuksen tapahduttua, päätin ottaa yhteyttä Edeen. Narttu oli Chika (Flyland Swift Thumbelina). Hyvin mielenkiintoinen yhdistelmä, jossa harrastuspuolen potentiaalia löytyy. Lisäksi Hunnin taustalla hyvät terveystulokset ja tietysti Chikankin isän puolelta vähän enemmän matskua saatavilla. Olin yhteydessä Edeen ja siitä kaikki lähti.

Loppujen lopuksi homma meni niin, että syntyi kaksi pentua. Uros ja narttu. Minulle sanottiin, että jos näyttää siltä että narttu alkaa kasvaa medin mittoihin, niin halutessani saan sen. Ei auttanut kuin odotella. Meni aika lailla loppumetreille toisen, minun edelläni olleen henkilön päätös. Hän tarvitsi agilitykoiran, hän halusi minin. Kasvukäyrät eivät kerro sheltin loppullisesta koosta paljoakaan pikkupentu vaiheessa, mutta ilmeistä on että Rimma ei ainakaan ihan kirpuksi jää. Tällä hetkellä (10 vk) kokoa on 23,5 cm ja paino n.2,8 kg. Korkeuden suhteen Rimma tulee hieman Adaa jäljessä, mutta on painavampi (luustoakin löytyy enemmän). Aika näyttää, tuleeko tästä se medi :D

Joka tapauksessa, vajaa 2 vk ennen tuota hakureissua sain tietää, että Rimma voisi muuttaa meille. :) Minulle kerrottiin, että toinen ottaja miettii pennun ulkonäköä ja kokoa, ja sitä, että pentu kaipaisi hänen mieleensä enemmän itsevarmuutta.

Kaikkien järjestelyjen ja paperi ym hommien jälkeen lähdettiin Sussun kanssa siis matkaan katsomaan, mikä meitä on vastassa. Ja vastassa oli minun mieleeni täysin normaali sheltinpoikanen varustettuna mukavalla leikkimisinnolla ja taistelutahdolla. Ja kaikenlisäksi ulkonäkökin miellytti silmääni oikein paljon. Rimman emä oli mahtava. Se ei pyrkinyt mitenkään syliin tai ollut yli-innokas, mutta oli koko ajan läsnä ja antoi rapsutella itseään ja tuli sohvalle viereen istumaan. Ihan huippu, juuri sellainen kuin minusta normaalin sheltin kuuluukin olla. :)

Rimma on ollut meillä nyt viikon ja vauhti vaan kiihtyy. :) Sanoisin, että tässä on hyvin samankaltainen pentu mitä Ada on ollut. Kaipaa paljon uusia tilanteita ja sosiaalistamista. Pitää olla varovainen ettei etene liian nopeasti tai saa pentua säikähtämään liiaksi.  Tähän asti kuitenkin vain positiivinen mieli, mitään ei ole pelätty niin ettei siitä yli pääsisi, jännitetty enemmänkin. :) Hän menee ulkona häntä törössä ja menee reippaasti katsomaan ihmiset, jotka pysähtyvät moikkaamaan. Käy haistamassa, ottaa tarjottavat namit. Ei kuitenkaan pyri syliin tai välitä rapsuista. Kotosalla vierailleet ihmiset (ja joiden luona on vierailtu) on menty ovelle ottamaan vastaan ja lattialla sitten tutustuttu ja pian oltu sylissä, leikitty leluilla jne. Tänään meille asteli ensimmäistä kertaa Rimmalle vieras koira ja neiti oli sitäkin reippaana ovella vastassa. :) Kaikin puolin maninio sheltin alku siis. Itse asiassa reippaampi mitä Ada on ollut ja Adastakin tuli oikein kelpo koira <3 . :)

Luulen, että enemmän opettelemista on erilaisissa paikoissa, jossa on uusia ääniä ja meteliä. Kaupungilla, asemilla, halleissa jne tullaan siis vierailemaan. Tähän asti näyttää siltä, että jo nyt Rimma on saanut paaaaaljon itseluottamusta ja on hyvin oppinut seisomaan monessa uudessa tilanteessa omilla jaloillaan.

Semmoista meille. Pentuaika on taas pitkästä aikaa jännää ja työteliästä.

Mukavaa loppuviikkoa!



(kuva: Susanne Haataja)

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Valkkaa ja kisat

 
Viime viikonloppuna matkattiin Anun ja Elisan kanssa Ouluun Active dogsille Marin ja Mikon treeneihin. Ada jäi tyytyväisenä vanhempieni huomaan ja Raikun kanssa päästiin kahdestaan reissuun. Mietinkin onkohan me oltu kahdelleen yönylireissulla Raikun kanssa....? Mutta herra oli joka tapauksessa jotenkin ihanan helppo seuralainen. <3
 

Tavoitteeksi viikonlopusta asetin sen, että jotain pitää jäädä käteen ja kouluttajien vahvuuden tietäen lupasin itselleni kokeilla kaikkea mikä ei tunnu yhtään omalta :D. Ja vahvasti mukavuusalueen ulkopuolella välillä mentiinkin! Mutta olipa antoisaa. Lauantaina käytiin Mikon yksärillä ja sunnuntaina oli ratatreenit Marin vetämänä.

Päällimmeisenä mieleen jääneet jutut, joita nyt lähdetään työstämään:
  • Persjätöt ei ole ollenkaan niin pelottavia!
  • Katse on kaiken ydin (joo se saattaa aina harhailla vääriin kohteisiin). Tämän (ja seuraavan kohdan) tiimoilta päädyin sunnuntaina ohjaamaan ilman käsien käyttöä Marin treeneissä... Pelkällä liikkeellä ja katseella.
  • Mun pitää vähentää käsien käyttöä, lisätä selkeämmin jalkatyötä (hah! vaikea kuvitella mulle jalkojenkäytön ongelma, mutta ne vaan menee silloinkin kun ei saisi ja toisaalta silloin kun menee niin olisi parempi mennä järjestelmällisesti ja synkassa...) 
  • saksalaisten/ päällejuoksujen vahvistamista siivekkeillä
  • etenemis-/fokusointitreeniä ei koskaan ole liikaa...

Tänä viikonloppuna oli sitten omalla hallilla ACEn kisat. Oli monta hyvää kohtaa, jossa sai testata viime viikonlopun antia. Osa onnistui, osa ei. Saksalaisiin olin lähtökohtaisesti ihan tyytyväinen. Alla olevalla videolla saksalainen tulee tosi kovasta vauhdista. Itse saksalainen onnistuu, mutta enkös sitten taas hätäile koiran eteen ja taidan ihan peittää kepit vallan..

 

 

Muutama päällejuoksu oli huono. Ensimmäisen radan Hyl aiheutui siitä, etten ehtinyt päällejuoksusta seuraavaan paikkaan pakkovalssiin ja hätäratkaisuna turvauduin viskiin, joka sitten käänsi Raikun väärin päin. Siitä seurasi putkeen karkaaminen. Ja ihan ainoa tadellinen syy tähän oli nimenomaan siinä, etten lähtenyt päällejuoksusta liikkeelle vaan varmistelin. Nämä on nimenomaan niitä juttuja joista haluan tällä kaudella eroon. Varmistelusta. Tämä toki vaatii treeniä, jotta sitten uskallan luottaa koiraani. <3

Melkein pari kuukautta on nyt aikaa harjoitella ennen seuraavia kisoja. Sittenhän niitä alkaakin taas olla kevättä kohti niin paljon kun ennättää kisata ja rahaa on. :)

Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille. Ensi viikko onkin jännittävä!

maanantai 12. tammikuuta 2015

Reippa kolmen viikon agilitytauko on ohitse ja treenit jatkuu. Nyt vielä varaillaan pikapuoliin aika fyssarille niin kevät saa aktiivisempine treeneineen/ kisoineen tulla. Kaikki sormet ja varpaat pystyyn, että säilytään kaikki terveinä. :)

Muutama linkki sunnuntain ratatreeneihin.

 
 
 
Näkyyhän näissä ihan selkeesti tekemättömyys. Mutta jo vain oli kivaa silti vaikka paketti ei tod pysynyt kasassa. :D
 
 
Tästä lähdetään silti kevättä rakentelemaan. Adalle alle vaan treenejä niin, että pysyy kunto kohdillaan ja taidot sen verran, että vielä kesäkuussa luultavimmin viimeisiin SM-kisoihinsa pääsisi. Raikun kanssa sitten hiotaan muuvvseja kuntoon ja yritetään saada päät toimimaan niin treeneissä kuin kisoissakin, kotona ja muualla. 

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

2015

Niin, se on tämä vuosi. Vuosi 2014 meni ohi kuin hujauksessa. Se oli hajanainen vuosi, josta ei harrastuksellisesti saanut kunnollista otetta millään, vaikka kuinka yritti. Treenit pätkivät milloin oman terveyden, milloin koirien tauon vuoksi.
 
Koirat olivat pääsääntöisesti ihan ok, mutta Raikun annettiin lepäillä keväällä ja hoidettiin fysiikkapuolta parempaan kuntoon. Kesän kynnyksellä, kun viimeisiä kisoja ja loppuherkistelyä ennen SM:ä ja karsintoja oli tarkoitus tehdä,tuli Raikulle ensin kynnen repeämä ja sitten punkin puremasta aiheutunut hotspot. Iloisia oltiin, että ylipäänsä päästiin arvokisoihin! Lopulta sairastuin itse vuosisadan flunssaan ja yritin Rovaniemellä karsinnoissa räpeltää äänettömänä. Lopulta jätin sunnuntaina leikin kesken ja lähdin kotiin lepäämään.:)
 
Ada säilyi vuoden terveenä, mutta pikku hiljaa jäähdyttelemme agilityä ja kaikki isot paukut oli yritetty latailla Raikulle. Ada kuitenkin kisaili melkein saman verran ja yritettiin pitää tasoa yllä.
 
Ajattelin tässä herätellä blogia takaisin eloon. Koska on vuosi vasta vaihtunut niin aloitetaan puhtaalta pöydältä.
 
Vuonna 2015.....
 
Ada
 
- jäähdyttelee agilitystä, mutta kisailee ja treenaa, jotta kunto ja lihaksisto lajiin säilyy.
- tarkoitus osallistua SM- kisoihin
- kuntoa pidetään yllä pitkillä metsälenkeillä, käydään hölkällä ja jumppaillaan
 
Raiku
 
- agilityssä aloitellaan tiiviimpi treeni- ja kisakausi kevättä kohti
- tarkoitus osallistua SM- kisoihin ja karsintoihin
- keskitytään siihen, että saataisiin tasainen rutiini kisavireen suhteen. ongelma ollut ohjaajan päässä. :p Koiraan pitäisi saada se sama luotto, mitä treeneissäkin on.
- myös Raiku keskittyy paljon fysiikan ylläpitoon metsälenkkien ja juoksun muodossa, lisäksi haastetaan syvät lihakset töihin jumppaamalla
 
Tässä vähän suuntaa, mihin pyritään. Tarkempia suunnitelmia en uskalla tehdä, jottei joudu pettymään. Nyt minulla on joka tapauksessa hieman enemmän aikaa meille ja harrastuksille, sillä aloitin syksyllä opinnot fysioterapeutiksi. Vapaata (tai vähemmän aikataulutettua) aikaa on enemmän kuin vakkarifarmaseutin työssä. :)
 
Uusi perheenjäsen on etsinnässä. Haen aktiivisesti meille sopivaa pentua. Shelttiä. Narttua. Tri tai mv. :) Hyviä pentueita tulee harvakseltaan ja tietysti niillä nartuilla on sitten kysyntääkin. Mutta hyvää viitsii kai odottaakin. Pitäkää peukkuja!

Alla kuvat SM:stä. (Sirpa Saari)




p.s. Ellin kuolemasta tuli juuri vuosi täyteen. Ikävä. <3

p.p.s. Ada täytti 27.12. 9- vuotta. Ei mikään nuori enää. Kai se on mummo- tittelin paikka. :) Mutta ikähän on vain numero!