tiistai 21. toukokuuta 2013

Ylämäki, Alamäki


Nyt on jotenkin saanut selvyyttä siitä, mikä mun ja Raikun yhteistyössä mättää. Eli niin kuin aiemminkin mainitsin, hän ei lähde ollenkaan mukaan ohjauksiin tietyissä tilanteissa. Nämä ovat tilanteita joissa herra bongaa putken tai jokin este on liikaa "tyrkyllä" tai jotenkin sivuaa läheltä juoksulinjaa. Toisaalta ihanaa, kun tietää mitä tulee treenata ja selvää on sekin, kuinka tulee treenata. :) Treenit on jo aloitettu.



Raiku. (kuva: Essi Saarela)

Helatorstaina tosiaan kolmen Hyllyn putki täydentämään valmista 6 hylyn sarjaa. Mutta sunnuntainapa tämä Hyllyputki taittui!! Jee. Ekalla radalla, joka oli hyppis vain yksi vitonen. Aloitti kepit väärin ihan oman hölmöyteni takia. Tokalla radalla Hyl (lähti taas pari kertaa putkiin ;)). Ja vikalta agiradalta nollavoitto ja SERT! :):) Se oli ihan sika vaikee lopultaan.. Oli puomin leijeröintiä (tässä oli hyvä kun koira irtoo putkeen:)) ja hankalia linjoja. Ja me Raikun kanssa tehtiin nolla ja voitettiin!!! <3 Taas loi vähän uskoa tulevaan. Kyllä tämä tästä. Kesän aikana treenataan neljä kertaa Julian valkassa Raikun kanssa. Pakko saada ratatreeniä ja ohjaukseen lisää näkökulmaa itseäni varten. Adan kanssa tehtiin 5 vp, nollavoitto ja 10 vp (?). Adan kanssa muuten aikas hakusessa vielä tuo yhteistyö, mutta vikalla radalla oli kyllä sitä parasta tekemisen meininkiä meiltä, mihin ollaan totuttu. Tuntui kuin parhaimmillaan <3. Meidän rata kaatui tässä kylläkin siihen, ettei Ada irtoa riittävästi niihin putkiin. Adalla koittaa myöskin tehokuuri kontaktien kanssa. Agiradoilla oli kontaktit kaikki aika vallattomat ja koira meinasi lähteä hyppysistä niillä ihan väkisin. Onneksi on kuukausi SM aikaa, keritään tehdä vielä vaikka mitä :) Ai niin, Ada valittiin mukaan Hukka-putken medijoukkueeseen. :)


Tänään koettiin kauhun hetkiä lenkillä. Oltiin minä koirineni ja Anu Lilon ja Pinnan kanssa Tervaruukilla päin lenkillä, kun eräällä polulla törmättiin kyyhyn! :/ Raiku ja Pinna oli juuri menneet sen yli/ ohi, kun minä huomasin otuksen ja nappasin Elliä karvoista. Se heittäytyy siinä selälleen melkein sen kyyn päälle ja repäsen sen vaan nopeaan karvoista pois (ja huudan tietty julmetusti). Anu on mun takana Lilon ja Adan tullessa perimmäisinä. Pinna ja Raiku meinaa lähtee tulemaan takaisin päin hämillään hirveestä härdellistä. Pinna taisi jossain välissä käydäkin uudelleen ihan kyyn vieressä. Me vaan huudetaan että ei tule, istu, paikka, ei tule ja kyy sihisee ja suhisee ja kiemurtelee hirveen äkäsenä pää pystyssä ja valmiina iskemään.... Hyi kauheeta, mikä tilanne. Pitäisi mennä kyyn toiselle puolelle estämään ettei juniorit tule sen yli uudelleen, muttei voi kun muut tulisi sitten mun perässä toiseen suuntaan..... Onneksi herra kyy siinä sitten päättää lähteä luikertelemaan pusikkoon ja minä pääsen toisten koirien luokse ja Anu saa Adan, Ellin ja Lilon kiinni. Samassa siellä kuulemma näkyi vielä toinenkin kyy siellä pusikossa.

Yhtään ei tiedetty, onko ketään purtu ja omat jalat oli ihan muussia ja sydän hakkasi kurkussa. Loppu hyvin kaikki hyvin, kaikki pysyivät oireettomina koko loppulenkin ja ovat edelleen hengissä. En halua enää ikinä samaan tilanteeseen. Onneksi meitä oli kaksi, yksin olisi ollut hankala pitää laumaa paniikissa paikoillaan molemmin puolin käärmettä :/

Parempaa, käärmeetöntä kesää odotellen.

p.s. Raiku täytti eilen 3 vuotta. <3 Synttäreitä juhlittiin rauhallisesti omalla porukalla.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Ohhoh ja Huhhuh!

Ei mee meillä ihan putkeen. Tai menee putkeen, silloin kuin ei pitäisi..

Huhtikuu on terästäydytty ja treenattu maaliskuuhun verraten paljon. Treeniä jollain tasolla 2-3 kertaa viikossa. Adalla ehkä himpun vähempi. Meillä on nyt kausi jolloin yhteisymmärrys ei meinaa löytyä. Raiku on varsinkin kunnostautunut minun hermojen kiusaamisessa. Treeneissä se tekee välillä ihan omiaan. Tällä en tarkoita perus juttuja kuten vääriä estevalintoja yms yleistä häsläämistä vaan nyt on kyse siitä, että herra saattaa painella ihan keskari pystyssä jonnekkin vaikka viiden metrin päähän suorittamaan esim. kontaktiestettä. Eli lähtee suoraansanoen täysin lapasesta. :/

Ja sitten uusin villitys. Kyttääminen, joka on tullut esille varsinkin pujottelussa. Jos targetti on jätetty vaikkapas kontaktin palkkausta varten jonnekkin kauas, niin hän saattaa ihan täysin alkaa vaan kyttäämään tätä palkkaa ja on ihan kyvytön suorittamaan pujottelua loppuun. Miehen aivoihin ei mahdu kahta asiaa yhtäaikaa :D

Eilen kisattiin Joensuussa kolme starttia molempien kanssa. Oli muuten ekat ulkokisat! :)

Adalle HYl ja 2x10. Ihan tyhmiä, pieniä virheitä. Yksi lipsahdus selän taka (no NIIIIN!) väärälle hypylle, 10 vp kielloista sivuttain lähestyttävälle putkelle ja 10 vp loppusuoran pituudenpalikan kaatamisesta ja sitä seuranneesta kiellosta. Ihan tosissaan hömppävirheitä, mutta minkäs teet.

Raikulle jälleen 3x Hyl. Eka rata oli hyppis ja oikein kelpo suorittamista minusta alusta loppuun. Yksi rima tippui ja jätin yhden kiellon korjaamatta. Siitä Hyl. Agilityradat alkoin sitten hajota. Savikolla oli aikas vinkeitä ja vauhdikkaita, erikoisiakin ratoja. Ne oli kuitenkin ihan kivoja ja hyvinkin mentävissä. Meille vaan liikaa haasteita. Muutama putkiin karkaus molemmilla radoilla, mutta esim kontaktit onnistui hyvin ja muutenkin oli kyllä hyvääkin pätkää. Päällejuoksutkin onnistui joka kerta! :)Asia, joka jäi eniten näillä agiradoilla harmittamaan oli kepit. Ne mentiin molemmilla radoilla samassa kohti, samaa putkea päin. Ekalla radalla jätti vikan välin pujottelematta ja viipotti häntä suorana putkeen. Otin uudelleen ja alkoi kytätä putkea samoin kuin muutaman kerran on treeneissä kytännyt palkkaa. Sama kyttäys tapahtui jälkimmäsielläkin radalla, mutta pujotteli kuitenkin loppuun saakka. Vauhti kyllä hidastui viimeisellä puolikkaalla. :(

Eli nyt on taas ilmeisesti niin, että mun on palattava hieromaan aivonystyröitä ja mietittävä tätä meidän palkkaus kuviota uudelleen. Eli missä voin palkata, miten voin palkata ja millä voin palkata. Aivotoiminta siis täysille vaan.

Vaikka tää nyt on taas tällaista vuodattamista niin jaksan edelleen uskoa meihin ja luottaa siihen, että jonain päivänä ollaan Raikunkin kanssa siinä pisteessä, että toimitaan yhteen kisoissa niin kuin toimitaan parhaillaan treeneissä. Vielä tämä on vaikeaa, mutta vaikeuksien kautta voittoon. Eikö? :) Raiku on ihan mahtava koira ja se on parhaimmillaan oikeasti paras tähän astisista agilitykoiristani <3. Meidän on vaan onnistuttava kanavoimaan tämä yhteinen tekeminen oikein. Jonain päivänä me ollaan vielä yhtä ja samaa ajatusta. Näitä hetkiä on jo ajoittain, mutta ne eivät ole näkyneet kisakentillä. Tämä koira ihan oikeasti on tehnyt minusta nöyremmän ja varmasti tulee opettamaan minulle kouluttamisesta ja agilitystä ihan hirvittävän paljon.