lauantai 11. tammikuuta 2014

Elämä jatkuu

Pahin suru alkaa olla ohi ja tämän blogin on aika siirtyä eteenpäin..

Tämän vuoden ensimmäiset treenit käytiin hieman harmillisissa tunnelmissa. Tai tunnelma oli katossa siihen saakka, kun nilkkani sanoi pam. Eli nivelsiteet meni. Tosi hienoa!

Juurikin olin hautonut päässä niin hienoja suunnitelmia tulevalle keväälle. Kuinka treenataan, kisataan ja valmistaudutaan kesään. No, ajatukset saavat nyt vähän siirtyä tuonnemmaksi. Toteuttaminen suunnitelmille aloitetaan, kun jalka on taas kunnossa. Onneksi siitä ei tosissaan nivelsiteet revenneet. Venähti vain. Mutta silti, kokemuksesta tiedän, että kunnollisessa agilitykunnossa se ei ole hetkeen... Tai näin pelkään. Toivon tietty muuta! :)

No, jos niitä suunnitelmia ensin.

Mulla on tarkoitus tämä kevät kausi hioa mahdollisimman paljon ihan ohjaus juttuja kuntoon. Tehdä, pohtia, viilata ja höylätä. Tämä siis koskee lähinnä Raikua. Adan ei tarvitse enää ihan niin paljon opetella :). Kerran kuussa vähintään ratatreeni. Siis ihan sellainen kunnollinen kisanomainen veto treenimielessä. Tällä treenataan, että oma pää kestää, koiran pää kestää ja niin edespäin. Ennen kaikkea kunto ketsää! Kisaaminen aloitetaan Helmikuussa, josta eteenpäin alkuun varmasti 1-2 kisaa per kuukausi. Tahtia kiristetään sitten hieman kohti kesäkuuta ja arvokisoja. Kisoissa lähden ennen kaikkea tekemään rohkeampia ratoja. Pakko uskaltaa siirtää treenattuja juttuja kisatilanteisiin rohkeammin. Mm persjättö voi olla niiiiiin pelottava juttu kisoissa, vaikka se treeneissä on ihan piis of kake! :D Tyhmä pää!

Että tästä lähdetään. Työnsarkaa kyllä riittää. Palataanhan taas kun on jalka juoksu kunnossa.....


 muistoja Kolin päältä v. 2011
 
 

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Rakas ystävä on poissa :(

Fi Ava, Fi Ava- H Agree Enni Emilia
4.4.2001-31.12.2013


                                                            "Hyvä ystävä on lähtenyt
                                                            -muistot elävät ikuisesti."



Kaikki tapahtui äkkiä. Ja liian aikaisin. 

Pieni sydän alkoi heiketä äkkiä. Tila eteni nopeasti. Hengitys meni yön aikana hyvin vaikeaksi ja lääkityksenkin apua pidettiin hyvin epävarmana. Sillä olisi lisäaikaa saatu ehkä joitakin viikkoja. Tein raskaan päätöksen ja Elli sai nukkua ikiuneen. Suru, järkytys ja ikävä on ollut kovia, mutta haluan uskoa tehneeni oikean ratkaisun. Viimeiset ajat lääkityksellä, väsyneenä, eivät olisi olleet sitä elämää, jota rakas Elli ansaitsi viettää. Nyt se sai lähteä nopeasti, melkolailla viimeisiin hetkiinsä asti iloisena ja reippaana. 

Joulun aikaan Elli kuitenkin vielä lenkkeili muiden mukana yli tunnin metsälenkkejä hyvin jaksaen. Se leikki ja oli iloinen. Nyt se saa jatkaa hännän heilutustaan tuolla jossain, missä kaikki on varmasti hyvin. <3