Ylämäki, Alamäki

Nyt on jotenkin saanut selvyyttä siitä, mikä mun ja Raikun yhteistyössä mättää. Eli niin kuin aiemminkin mainitsin, hän ei lähde ollenkaan mukaan ohjauksiin tietyissä tilanteissa. Nämä ovat tilanteita joissa herra bongaa putken tai jokin este on liikaa "tyrkyllä" tai jotenkin sivuaa läheltä juoksulinjaa. Toisaalta ihanaa, kun tietää mitä tulee treenata ja selvää on sekin, kuinka tulee treenata. :) Treenit on jo aloitettu.



Raiku. (kuva: Essi Saarela)

Helatorstaina tosiaan kolmen Hyllyn putki täydentämään valmista 6 hylyn sarjaa. Mutta sunnuntainapa tämä Hyllyputki taittui!! Jee. Ekalla radalla, joka oli hyppis vain yksi vitonen. Aloitti kepit väärin ihan oman hölmöyteni takia. Tokalla radalla Hyl (lähti taas pari kertaa putkiin ;)). Ja vikalta agiradalta nollavoitto ja SERT! :):) Se oli ihan sika vaikee lopultaan.. Oli puomin leijeröintiä (tässä oli hyvä kun koira irtoo putkeen:)) ja hankalia linjoja. Ja me Raikun kanssa tehtiin nolla ja voitettiin!!! <3 Taas loi vähän uskoa tulevaan. Kyllä tämä tästä. Kesän aikana treenataan neljä kertaa Julian valkassa Raikun kanssa. Pakko saada ratatreeniä ja ohjaukseen lisää näkökulmaa itseäni varten. Adan kanssa tehtiin 5 vp, nollavoitto ja 10 vp (?). Adan kanssa muuten aikas hakusessa vielä tuo yhteistyö, mutta vikalla radalla oli kyllä sitä parasta tekemisen meininkiä meiltä, mihin ollaan totuttu. Tuntui kuin parhaimmillaan <3. Meidän rata kaatui tässä kylläkin siihen, ettei Ada irtoa riittävästi niihin putkiin. Adalla koittaa myöskin tehokuuri kontaktien kanssa. Agiradoilla oli kontaktit kaikki aika vallattomat ja koira meinasi lähteä hyppysistä niillä ihan väkisin. Onneksi on kuukausi SM aikaa, keritään tehdä vielä vaikka mitä :) Ai niin, Ada valittiin mukaan Hukka-putken medijoukkueeseen. :)


Tänään koettiin kauhun hetkiä lenkillä. Oltiin minä koirineni ja Anu Lilon ja Pinnan kanssa Tervaruukilla päin lenkillä, kun eräällä polulla törmättiin kyyhyn! :/ Raiku ja Pinna oli juuri menneet sen yli/ ohi, kun minä huomasin otuksen ja nappasin Elliä karvoista. Se heittäytyy siinä selälleen melkein sen kyyn päälle ja repäsen sen vaan nopeaan karvoista pois (ja huudan tietty julmetusti). Anu on mun takana Lilon ja Adan tullessa perimmäisinä. Pinna ja Raiku meinaa lähtee tulemaan takaisin päin hämillään hirveestä härdellistä. Pinna taisi jossain välissä käydäkin uudelleen ihan kyyn vieressä. Me vaan huudetaan että ei tule, istu, paikka, ei tule ja kyy sihisee ja suhisee ja kiemurtelee hirveen äkäsenä pää pystyssä ja valmiina iskemään.... Hyi kauheeta, mikä tilanne. Pitäisi mennä kyyn toiselle puolelle estämään ettei juniorit tule sen yli uudelleen, muttei voi kun muut tulisi sitten mun perässä toiseen suuntaan..... Onneksi herra kyy siinä sitten päättää lähteä luikertelemaan pusikkoon ja minä pääsen toisten koirien luokse ja Anu saa Adan, Ellin ja Lilon kiinni. Samassa siellä kuulemma näkyi vielä toinenkin kyy siellä pusikossa.

Yhtään ei tiedetty, onko ketään purtu ja omat jalat oli ihan muussia ja sydän hakkasi kurkussa. Loppu hyvin kaikki hyvin, kaikki pysyivät oireettomina koko loppulenkin ja ovat edelleen hengissä. En halua enää ikinä samaan tilanteeseen. Onneksi meitä oli kaksi, yksin olisi ollut hankala pitää laumaa paniikissa paikoillaan molemmin puolin käärmettä :/

Parempaa, käärmeetöntä kesää odotellen.

p.s. Raiku täytti eilen 3 vuotta. <3 Synttäreitä juhlittiin rauhallisesti omalla porukalla.