Adan kanssa tehtiin kolme puhdasta rataa. Sijoitukset olivat 1., 2. ja 2. :) Ei hullummin. Kontaktit oli ehkä suurin juttu, mitä jännitin. Ne onnistui kuitenkin ihan hyvin. A ja keinu kummallakin agiradalla hyvät. Puomi jälkimmäisellä radalla lennokas, mutta voin toisaalta syyttää itseäni. Yritin rytmin muutoksella vaikuttaa puomiin, mikä nyt ei tunnetusti meidän kohdalla toimi. :) Adan tekemiseen olin joka tapauksessa jokaisella radalla oikein tyytyväinen. Ihanaa kuin se syttyy ihan liekkeihin kisoissa. <3
Ada:
Toisella radalla arvioin oman ehtimiseni pahemman kerran ja seurauksena oli törmäys putken päässä. Tässä siis ohjaajana jouduin leikkaamaan jyrkästi putken päässä koiran linjalle. Raiku juoksi jalkoihin ja väistin koiraa heittäytymällä itse nurin. Melkoinen ilmalento, mutta onneksi kummallekaan ei käynyt mitään.
Raiku:
Molempiin koiriin olin hyvin tyytyväinen. Olin tyytyväinen myös itseeni sillä tein useitakin rohkeita, kokeilevia valintoja, jotka toimi. Vaikea kepeille sisäänmeno ekalla radalla, rohkea leijeröinti ekalla radalla, hyviä persjättöjä. Paljon hyvää siis. Tästä on hyvä jatkaa!
Kisoja edeltävällä viikolla koirat käväisi Susannalla fysioterapiassa. Adan takapää oli päässyt jumiin ja sitä käsiteltiin ihan hyvin tuloksin. Raikun selkä oli taas hieman pyöristynyt, mutta tilanne oli paljon parempi kuin edellisellä kerralla. Molemmat sai luvan jatkaa entisellään ja lisäksi kotihoito ohjeita, joiden avulla toisottavasti pysytään taas vetreinä. :) Kummatkin siis kokonaisuudessaan ihan hyvässä kunnossa.
Viime viikonloppuna osallistuttiin Raikun kanssa yhden päivän valmennukseen Savikon Sepon vieraillessa Kuopiossa. Hauska rata, jossa tuli hyvin esille meidän heikot kohdat. Elikkä kuinkas ollakaan Raiku haki helposti vääriä esteitä. Sepon ajatuksinkin, Raiku on hyvin estehakuinen koira, joka kyllä lukitsee äärettömän pienestä vinkistä esteen, joka sille tarjoillaan. Tahallisesti tai tahattomasti. :) Tähän olen toisaalta pyrkinyt. Siis siihen, että koira lukee itse rataa ja toimii itsenäisesti. Nyt vaan tahdon olla välillä pulassa, kun käsissä on koira, joka ihan okeasti lähtee pienestäkin vinkistä hakemaan esteitä. Varsinkin sivuttaisessa suunnassa esteiden "ohittaminen" on välillä hyyyyyvin vaikeaa. Meille tulikin paljon mietittävää ja uusia näkökulmia/ vinkkejä treeneihin. Hommat ei siis lopu kesken!!
Että näin. Syksy alkaa olla jo pitkällä. Pikkujoulukausi lähenee. Ihanaa lähestyvää talvea ja Joulun odotusta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti