Syksy!

Hih! Kesä oli ja meni. On taas syksy. Mut mikä kesä!!! :) Ihan mahtava! Säät ihan ykköset, loma erittäin onnistunut. Paljon kaikkea kivaa koko kesänä.

Koirienkin kanssa on tolskattu menemään. Tässä seuraa pikapäivitystä.

Ada:

Ada osallistui kesäkuun puolivälissä SM-kilpailuihin. Meillä oli todella haastava kevät alla ja tuntui, että emme päässeet mukaan kisarytmiin. Huonoja kisoja, huonoja ratoja. Koitti SM:t ja kaikki tuntui helpolta jälleen :). Hyppyradalla perjantain iltakisassa hyvä nolla ja toinen sija. Hikka voitti :).

TÄSSÄ rata.

Lauantaina kilpailtiin joukkuekisassa ja Ada lähti joukkueen ankkurina. Tässä vaiheessa tulos oli 5 vp, joten nollaa lähdettiin tekemään. Nolla tuli ja joukkue oli loppusijoituksella 11. Yhden nopeamman nollan olisimme tarvinneet. Pinnan harmittava vitonen vei yhden nopean koirakon pois tuloksissa.. :( Mutta meidän rataan olen super tyytyväinen.

TÄSSÄ se.

Tai sanotaan, että tämä rata oli huippu tuonne keinulle asti. Sitten tuli välistä vedossa pientä haromista ja jotain ihmettä puomilla. Ilmeisesti puomille noustiin kohti aurinkoa joka hämäsi koiria. Adakin vetää ylösmenon lopussa ihan maihin, mikä on erittäin epätyypillistä....

Sunnuntaina kilpailtiin yksilökisat ja hyppäriltä pääsimme jatkoon ihan ok nollalla, sijoitus oli ehkä 16?.. Finaaliradalla sattui ja tapahtui heti ekalla kolmanneksella. Yksi rima alas ja puomin ylösmenokontakti vitonen. Nooh. Loppuun vedettiin ja tyytyväinen olin pieneen super Adaan <3 Viikonlopulta kolme hyvää nollaa ja ei voi kuin olla tyytyväinen. Sitten vietettiin välissä vähän juhannusta ja muuta. Heinäkuussa oli Airodun aika. Adalle hirveässä kaatosateessa, märällä nurmella ja vaikealla radalla KV-kisan voitto ja toinen CACIAG!!!! Tehdäänköhän siitä vielä KV- valio?!? :).
Lisäksi meidän tiimille (Minä ja Ada& Raiku, Elisa ja Iitu& Enna) joukkuekilpailun voitto medeissä. Oli kyllä niiiin huippu viikonloppu!


Myöhemmin heinäkuussa oltiin vielä liekeissä Maaningalla. Karsinnat jätettiin väliin ja me annettiin samaisena viikonloppuna pataan sitten kotikonnuilla. Adalle triplat sijoilla 1., 1. ja 2.


Raiku:


Raikun kanssa on kesän aikana otettu ihan aimo harppauksia eteenpain. Neljästi kesän aikana treenattiin Kärnän Julian treeneissä ja päästiin tekemään haastaviakin juttuja, hakkaamaan päätä seinään ja ehkä onnistumaankin välillä :).
Treeneihin on joka tapauksessa viimeiset puoli vuotta yritetty panostaa tosissaan ja tämä todellakin on tuottanut tulosta. Kisoissa nollaprosentti on kasvanut viime kaudesta ehkä 200 % :D. Jokaisessa kisapäivässä on onnistuttu tekemään vähintään yksi nolla. Wuhuuu!! Tällä hetkellä ensi vuoden arvokisoista puuttuu enään yksi nolla.


Raiku ei luonnollisesti startannut SM-kisoissa. .


Voittokulku alkoi Agirodussa, kun perjantain kaatosadekisoissa Raiku tehtaili jollain ihmeen ilveellä tuplanollat niiltä vaikeilta radoilta. Sijoitukset taisi olla 6. ja 2. Raiku oli kakkonen Adan jälkeen KV-kisassa, joten hän sai vara CACIAgin. TUPLANOLLA!!! raikunkin viikonlopun kruunasi onnistuminen joukkuekisassa. .


Maaningalla jatkettiin. Raikulle jälleen tuplat!!! Whaaat! Oli ihan uskomaton fiilis kun kaikki alkoi luistaa ja koira tuntui löytäneen kisaminänsä. Se oli hieno tunne <3 Meistä voi vielä tulla ME! Raiku myös voitti ensimmäisen kerran Adan. Sijoitukset oli 2. ja 1. Hyppysert ja hyppyvalio kello tikittää. :). Raiku tehtaili myös omissa kisoissamme hienon nollavoiton. Ensimmäinen FLow ratamme kisoissa. Hieno fiilis! . Pari viikonloppua sitten piirinmestaruuskisoissa jälleen nollavoitto, toinen hyppysert ja lopulta Piirinmestaruus. Agiradalla tippui okserin rima, muuten sekin oli nolla. Minulle se henkisesti sitä olikin.


Että näin. Tässä todellinen pinta rääpäisy meidän kesästä. Tai tylsästi siis siitä, mitä kaikkea on saatu kisarintamalla aikaan. Tällä tiellä koitetaan jatkaa ja kisailla eteenpäinkin harvakseltaan, mutta säännöllisesti. En uskalla päästää nyt kisataukoa liian pitkäksi.


Ihanaa syksyä kaikille!!!


Loppuun vielä Agirotu joukkueviestin voitokas rata. Järjestys on Raiku, Enna, Ada ja Iitu. TÄSSÄ

.

Ylämäki, Alamäki

Nyt on jotenkin saanut selvyyttä siitä, mikä mun ja Raikun yhteistyössä mättää. Eli niin kuin aiemminkin mainitsin, hän ei lähde ollenkaan mukaan ohjauksiin tietyissä tilanteissa. Nämä ovat tilanteita joissa herra bongaa putken tai jokin este on liikaa "tyrkyllä" tai jotenkin sivuaa läheltä juoksulinjaa. Toisaalta ihanaa, kun tietää mitä tulee treenata ja selvää on sekin, kuinka tulee treenata. :) Treenit on jo aloitettu.



Raiku. (kuva: Essi Saarela)

Helatorstaina tosiaan kolmen Hyllyn putki täydentämään valmista 6 hylyn sarjaa. Mutta sunnuntainapa tämä Hyllyputki taittui!! Jee. Ekalla radalla, joka oli hyppis vain yksi vitonen. Aloitti kepit väärin ihan oman hölmöyteni takia. Tokalla radalla Hyl (lähti taas pari kertaa putkiin ;)). Ja vikalta agiradalta nollavoitto ja SERT! :):) Se oli ihan sika vaikee lopultaan.. Oli puomin leijeröintiä (tässä oli hyvä kun koira irtoo putkeen:)) ja hankalia linjoja. Ja me Raikun kanssa tehtiin nolla ja voitettiin!!! <3 Taas loi vähän uskoa tulevaan. Kyllä tämä tästä. Kesän aikana treenataan neljä kertaa Julian valkassa Raikun kanssa. Pakko saada ratatreeniä ja ohjaukseen lisää näkökulmaa itseäni varten. Adan kanssa tehtiin 5 vp, nollavoitto ja 10 vp (?). Adan kanssa muuten aikas hakusessa vielä tuo yhteistyö, mutta vikalla radalla oli kyllä sitä parasta tekemisen meininkiä meiltä, mihin ollaan totuttu. Tuntui kuin parhaimmillaan <3. Meidän rata kaatui tässä kylläkin siihen, ettei Ada irtoa riittävästi niihin putkiin. Adalla koittaa myöskin tehokuuri kontaktien kanssa. Agiradoilla oli kontaktit kaikki aika vallattomat ja koira meinasi lähteä hyppysistä niillä ihan väkisin. Onneksi on kuukausi SM aikaa, keritään tehdä vielä vaikka mitä :) Ai niin, Ada valittiin mukaan Hukka-putken medijoukkueeseen. :)


Tänään koettiin kauhun hetkiä lenkillä. Oltiin minä koirineni ja Anu Lilon ja Pinnan kanssa Tervaruukilla päin lenkillä, kun eräällä polulla törmättiin kyyhyn! :/ Raiku ja Pinna oli juuri menneet sen yli/ ohi, kun minä huomasin otuksen ja nappasin Elliä karvoista. Se heittäytyy siinä selälleen melkein sen kyyn päälle ja repäsen sen vaan nopeaan karvoista pois (ja huudan tietty julmetusti). Anu on mun takana Lilon ja Adan tullessa perimmäisinä. Pinna ja Raiku meinaa lähtee tulemaan takaisin päin hämillään hirveestä härdellistä. Pinna taisi jossain välissä käydäkin uudelleen ihan kyyn vieressä. Me vaan huudetaan että ei tule, istu, paikka, ei tule ja kyy sihisee ja suhisee ja kiemurtelee hirveen äkäsenä pää pystyssä ja valmiina iskemään.... Hyi kauheeta, mikä tilanne. Pitäisi mennä kyyn toiselle puolelle estämään ettei juniorit tule sen yli uudelleen, muttei voi kun muut tulisi sitten mun perässä toiseen suuntaan..... Onneksi herra kyy siinä sitten päättää lähteä luikertelemaan pusikkoon ja minä pääsen toisten koirien luokse ja Anu saa Adan, Ellin ja Lilon kiinni. Samassa siellä kuulemma näkyi vielä toinenkin kyy siellä pusikossa.

Yhtään ei tiedetty, onko ketään purtu ja omat jalat oli ihan muussia ja sydän hakkasi kurkussa. Loppu hyvin kaikki hyvin, kaikki pysyivät oireettomina koko loppulenkin ja ovat edelleen hengissä. En halua enää ikinä samaan tilanteeseen. Onneksi meitä oli kaksi, yksin olisi ollut hankala pitää laumaa paniikissa paikoillaan molemmin puolin käärmettä :/

Parempaa, käärmeetöntä kesää odotellen.

p.s. Raiku täytti eilen 3 vuotta. <3 Synttäreitä juhlittiin rauhallisesti omalla porukalla.

Ohhoh ja Huhhuh!

Ei mee meillä ihan putkeen. Tai menee putkeen, silloin kuin ei pitäisi..

Huhtikuu on terästäydytty ja treenattu maaliskuuhun verraten paljon. Treeniä jollain tasolla 2-3 kertaa viikossa. Adalla ehkä himpun vähempi. Meillä on nyt kausi jolloin yhteisymmärrys ei meinaa löytyä. Raiku on varsinkin kunnostautunut minun hermojen kiusaamisessa. Treeneissä se tekee välillä ihan omiaan. Tällä en tarkoita perus juttuja kuten vääriä estevalintoja yms yleistä häsläämistä vaan nyt on kyse siitä, että herra saattaa painella ihan keskari pystyssä jonnekkin vaikka viiden metrin päähän suorittamaan esim. kontaktiestettä. Eli lähtee suoraansanoen täysin lapasesta. :/

Ja sitten uusin villitys. Kyttääminen, joka on tullut esille varsinkin pujottelussa. Jos targetti on jätetty vaikkapas kontaktin palkkausta varten jonnekkin kauas, niin hän saattaa ihan täysin alkaa vaan kyttäämään tätä palkkaa ja on ihan kyvytön suorittamaan pujottelua loppuun. Miehen aivoihin ei mahdu kahta asiaa yhtäaikaa :D

Eilen kisattiin Joensuussa kolme starttia molempien kanssa. Oli muuten ekat ulkokisat! :)

Adalle HYl ja 2x10. Ihan tyhmiä, pieniä virheitä. Yksi lipsahdus selän taka (no NIIIIN!) väärälle hypylle, 10 vp kielloista sivuttain lähestyttävälle putkelle ja 10 vp loppusuoran pituudenpalikan kaatamisesta ja sitä seuranneesta kiellosta. Ihan tosissaan hömppävirheitä, mutta minkäs teet.

Raikulle jälleen 3x Hyl. Eka rata oli hyppis ja oikein kelpo suorittamista minusta alusta loppuun. Yksi rima tippui ja jätin yhden kiellon korjaamatta. Siitä Hyl. Agilityradat alkoin sitten hajota. Savikolla oli aikas vinkeitä ja vauhdikkaita, erikoisiakin ratoja. Ne oli kuitenkin ihan kivoja ja hyvinkin mentävissä. Meille vaan liikaa haasteita. Muutama putkiin karkaus molemmilla radoilla, mutta esim kontaktit onnistui hyvin ja muutenkin oli kyllä hyvääkin pätkää. Päällejuoksutkin onnistui joka kerta! :)Asia, joka jäi eniten näillä agiradoilla harmittamaan oli kepit. Ne mentiin molemmilla radoilla samassa kohti, samaa putkea päin. Ekalla radalla jätti vikan välin pujottelematta ja viipotti häntä suorana putkeen. Otin uudelleen ja alkoi kytätä putkea samoin kuin muutaman kerran on treeneissä kytännyt palkkaa. Sama kyttäys tapahtui jälkimmäsielläkin radalla, mutta pujotteli kuitenkin loppuun saakka. Vauhti kyllä hidastui viimeisellä puolikkaalla. :(

Eli nyt on taas ilmeisesti niin, että mun on palattava hieromaan aivonystyröitä ja mietittävä tätä meidän palkkaus kuviota uudelleen. Eli missä voin palkata, miten voin palkata ja millä voin palkata. Aivotoiminta siis täysille vaan.

Vaikka tää nyt on taas tällaista vuodattamista niin jaksan edelleen uskoa meihin ja luottaa siihen, että jonain päivänä ollaan Raikunkin kanssa siinä pisteessä, että toimitaan yhteen kisoissa niin kuin toimitaan parhaillaan treeneissä. Vielä tämä on vaikeaa, mutta vaikeuksien kautta voittoon. Eikö? :) Raiku on ihan mahtava koira ja se on parhaimmillaan oikeasti paras tähän astisista agilitykoiristani <3. Meidän on vaan onnistuttava kanavoimaan tämä yhteinen tekeminen oikein. Jonain päivänä me ollaan vielä yhtä ja samaa ajatusta. Näitä hetkiä on jo ajoittain, mutta ne eivät ole näkyneet kisakentillä. Tämä koira ihan oikeasti on tehnyt minusta nöyremmän ja varmasti tulee opettamaan minulle kouluttamisesta ja agilitystä ihan hirvittävän paljon.

Agility?

Niin, mitäköhän se on ? :D :D Tätä olisi voinut kysyä Maaliskuun jälkeen.. Sen verta hiljasta on ollut varsinkin treenirintamalla. Katsoin Maaliskuun jälkeen kalenteria ja totesin, että kisattu on kahdet kisat (viisi starttia) ja treenattu on kokonaista kolme kertaa. Ja näistä yksi on ollut n 15 min pikatreeni lähinnä kontakteja tehden. Ja vain Raikun kanssa se kerta. Että näin aktiivista meillä. Mut hölläilyhän tekee aina ihan hyvää, eikös? :D

Elikkäs se toinen kisakerta omien jälkeen oli tosiaan Jyväskylässä, jossa molemmat koirut starttasi kaksi kertaa. Adalle nollavoitto ja 10. Raikulle 2 x Hyl. Toinen rata jäi nollasta loppusuoran päähän. Puuh.. On se vaikiaa :D

Adaan olin todella tyytyväinen vaikka toisella radalla tuli hosuttua ja tehtyä pari virhettä. Mutta pikkukoira oli niin intopiukeena ja tykitti varsinkin jälkimmäisellä ihan tosissaan. :)

Raikullakin oli paljon hyviä pätkiä ja ennen kaikkea edistymistä keskittymisessä on havaittavissa. Toinen rata oli kylläkin täysi kaaos, mutta tiiä häntä. Sellasta se on välillä :D Herra oli ainakin hyvin yritteliäs ja tarjosi erilaisia vaihtoehoja suorittaa rataa... Meidän pitäisi hankkia jo se paita : "KYllä Me Kotona Osataan"!

Jatkamme harjoituksia ja uskotaan, että kunhan tässä nyt Huhtikuu treenataan aktiivisesti niin eiköhän sitä tulostakin ala sitten Toukokuussa syntyä. :)

Loppuun vielä hupinumero Raikun taistelutahdosta. Se on kyllä ihan mahdottoman mahdoton ja hauska. <3 Ja huippu. RAIKUN KEPPILEIKKI

Sertiä Pukkasi :)

Viikko sitten omissa, Hukka-Putken kisoissa kilpailivat sekä Ada että Raiku. Molemmat kolme starttia. Tuloskunnossa on vielä hiomista, molemmille yhdet nollat. Adalle hyppärin kolmas sija, Raikulle keskimmäisen Agilityradan voitto. Eli valiokello napsahti käyntiin. :) Nyt alkoi jo Raikunkin meno tuntua siltä, kuin kisoissa pitääkin. Olin erittäin tyytyväinen herran tekemiseen. Tästä se lähtee, nyt ei vaan saa olla liian pitkiä kisataukoja niin saadan kasvatettua tätä kilpailurutiinia tosissaan.



Alla video:

Raiku, eka nollavoitto kolmosissa

Adalla tuntui olevan lieviä käynnistymisvaikeuksia. Ei oikein meinattu päästä samalle aaltopituudelle ja keskittyminenkin oli vähän puolitiessä.. Kahdella radalla oli pujottelu melko hankalasti, eka pujoteltiin ihan päin pussia ja sitten päin seinää. Molemmilla lopetti pujottelun kesken :/. Eli tässä treenireikä :D Ada on aina ollut melko huono pujottelija tyhjään tai seinään päin, ja nyt on käynyt niin etten ole muistanut tätä heikkoutta harjoittaa tarpeeksi. Adakin kaivetaan nyt naftaliinista ja viritellään kisakalenteria vähän tiukemmaksi. Kyllä se tästä.

Norjan maalta kolahti eilen mieluinen kirje. Adan valioituminen Norjan Agilityvalioksi on vahvistettu Norjassa. Nyt pitää vielä hakea vahvistus Suomen kennelliitolta, jotta saadaan Putesta virallisesti Turskamaan valio <3

Viime sunnuntaina treenattiin Raikun kanssa Savikon opissa. Päällimmäisenä mieleen koulutuksesta jäi, että ei taas tahdottu osata mitään :D Hyviä vinkkejä kyllä tuli ja muistutuksia itsellenikin asioihin, jotka tiedostan. Mm. pakkovalsseissa pitää uskaltaa liikkua rohkeammin, persjättö on loppupeleissä aika hankala saada onnistumaan linjauksineen, meidän päällejuoksut eivät vieläkään ole ihan kunnossa.... Huooooh. No, onpas taas treeniaiheita tässäkin lisää ;).

Mut nyt olen lomalla ja on niin ihanaa, kun saa nukkua ja elää ihan ilman minkäänlaisia aikatauluja tämä viikko. Niin parasta! Eilen hoidettiin Ellin hammasasiat kuntoon. Eläinlääkärireissulle jäi hammaskivet ja pari ala-etuhammasta, jotka olivat ientulehduksen seurauksena alkaneet heilua. Tätä asiaa olin jahkaillut pitkään, mutta onneksi saatiin se nyt hoidettua. Eniten jännitti kuin vanhempi koira pärjää rauhoituksen, mutta hyvinhän tuo meni. Nyt kelpaa hymyillä!

Ihanaa kevään odotusta kaikille!

Jyväskylässä oltiin kartalla

Raikun kanssa startattiin tämän vuoden ekat kisat Jyväskylässä lauantaina. Nyt on siis tavoitteena rakentaa kisarutiinia ja tehdä kunnolla pohjaa tulevalle. Tässä kisassa ehdottomana ykköstavoitteena oli saada Raikulista esille sitä, mitä se on treeniolosuhteissa tutulla maaperällä. Ja tähän osioon olen erittäin tyytyväinen. Viimevuoden puolella viimeisimmät kisat olivat enempi ja vähempi "kujalla ajoa". Treenien ja kisasuoritusten välinen ero oli aika huima. Nyt pyrin keskittymään siihen, että saan sen kunnolla kuulolle jo ennen rataa.

Raiku huusi radalle lähdettäessä, lähdössä odottaessa ja radalla. Innoissaan siis. Se tuntui kuuntelevan ohjausta ja tekevän kunnolla töitä. Kontaktit oli molemmilla radoilla kaikki. Ne meni hyvin. :) Hyvät pysäytyskontaktit saatiin tehtyä. Oli kaikenkaikkiaan hirveän kivaa mennä sen kanssa radalla. Ihan oman hallin vauhtiin ei vielä päästy, mutta se varmuus tulee sitten ajallaan kyllä. Muuten tämä ero ei ehkä näkynyt, mutta mm. A:n Raiku tekee kotona ronskimmin ja varsinkin radan yhteydessä joskus turhankin liitäen yli harjan. Nyt oli maltillista menoa.

TÄSSÄ on linkki ensimmäiseen rataan. Tuloksena Hyl. Toinen rata oli siis nolla ja sujuvampaa menoa kyllä kuin tuolla ekalla. Sijoitus oli neljäs. Siitäpä se lähtee, pikkuhiljaa ylöspäin ;).

Kiitos Anulle matkaseurasta! Mukavassa porukassa on niiiin kivaa reissata. Ja onnea huipusti tuplasta Pinnan kanssa! Raution perheessäkin tuli hienoa jälkeä Inton ja Iisan kanssa. Onnea erityisesti Janin ja Iisan voitosta ja Jaanan ja Inton muuten vain hieeenosta radasta!

Parin viikon päästä on HUpun omat kisat. Sinne uskaltaa nyt laittaa jo vähän enemmän peliin, kun tietää että koiraan voi vielä paremmin luottaa omassa hallissa. Jospa se tuplakin tulisi ennen kesää..... Nyt treenit jatkuvat terävyyden haulla ja perusasioiden hiomisella. Ja niitä kontakteja hinkataan superpalkalla! Paljon on menty muutamassa kuukaudessa eteenpäin, mutta niin paljon on vielä saavuttamatta. Ihan pieniäkin juttuja, mutta hauskaa että sellaisistakin voi tässä vaiheessa olla niin iloinen.

Tammikuussa..

Tammikuussa meidän piti treenata kovasti. Hih. Mut kuis kävi? Ei ihan niin paljoo treenattu, mitä piti. Tein tuossa loppuvuodesta listaa, mitä Raikulle pitäisi opettaa. Ainut asia noista, missä ollaan nyt oikeesti edistytty on noi päällejuoksut. Ne alkaa tosissaan toimia pikkuhiljaa niin kuin pitääkin :) Puomia ollaan treenattu ihan liian vähän. Mut se, mitä ollaan treenattu niin koko ajan parempaan on menty. Vanha itsevarmuus on palautunut hiljalleen. Mähän siis sain otettua puomilla takapakkia kun menin yhdestä läpijuoksusta konahtamaan Raikulle liian kovaa. Herkkä poika se on.. Kontakti-putki erottelua on tehty melko vähän, mutta ne kerrat mitä on tehty on vaikuttanut kuitenkin ihan lupaaville. Vaikeinta tässä on ollut se, että kaikki vanhat konstit ei toimi Raikun kanssa. Saan hieroa aivonystyröitäni kuinka sitä pitää tässäkin opettaa ja palkata, jotta palkkautuu oikein.

Ensi viikonloppuna startataan Jyväskylässä ja aloitetaan tämän vuoden kisakausi. Niin huippua päästä kisoihin! Tällä kertaa mukaan lähtee vain Raiku. Ada on pitänyt agitaukoa nyt pari viikkoa. Meillä on Raikun kans tavoitteena treenata niitä vieraita kisapaikkoja. Tän kevään tavoitteena on pienentää kuilua treeni- ja kisaolosuhteiden välillä.

Huippua, että me on saatu naapurista uusia kavereita. Anna ja Peppi-parson sekä Romeo- sheltti (6kk) ovat meidän uusia lenkki ja muitakin kamuja. Ensimmäisellä lenkillä Romeon kanssa Raiku ei ottanut selvää onko Romeo tyttö vai poika ja käyttäytyi kuin mikäkin lapsiinsekaantuva homo :D Peppi ei ollut mukana juoksujensa takia. Liekkö haissut Romeo niin tytölle :D Toisella kertaa sitten meni jo hyvin ja pojatkin löysi yhteisen sävelen ja leikin hauskuuden. Olispa kiva, jos tulisivat toimeen myöhemminkin. Raikulla ei oikein ole kuin tyttöpuolisia kavereita. Tulee siis kyllä suurimman osan kanssa uroksiakin oikein hyvin toimeen, kunhan eivät ole kukkoilevaa sorttia :D Mun kavereilla ei vaan oikein ole uroksia. Muutaman villakoirapojan kanssa ollaan lenkkeilty ja tulevat huipusti juttuun.

Mutta lisää päivityksiä sitten kun kisat on käyty.

TÄSSÄ vielä loppuun hupinumero. Elli taistelee aktivointiluun kanssa. Tässä vaiheessa melko kesyä käsittelyä, mutta jossain kohdassa oli hyvin, hyvin ärtynyt ja paiskoi lelua pitkin kämppää. Elli <3