sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Mikkeli - Liidot

Oioi. Ette usko te, jotka ette oo vielä kisanneet tänä keväänä ulkona, kuinka MUKAVAA se voikaan olla noiden kuppasten maneesien jälkeen!! Aivan loistavaa, sanon mä! ;)Ei menty hankilityä, vaikka sitä pikkasen pelkäsin vaan kenttä Mikkelissä oli ihan sula ja melkolailla kuivakin. Hyvä oli mennä. Ilmakin osui ihan kohdilleen; aurinko paistoi vaikka olikin vähän viileää.

Olin aamulla paikalla ajoissa, sillä olin päättänyt mittauttaa Adan uudelleen.. Josko oikeus tapahtuisi myös meidän kohdalla, sillä näitä medeistä mineihin siirtyneitä rajatapauksia on alkanut putkahdella.. Mutta arvakkaa! KOLME MILLIÄ yli minien rajan! Voi saagura etten paremmin sano!! :/ Ei yhtään tiukemmassa vois olla? No ei paljoo.. Mutta vielä mä kokeilen uudelleen kunhan ekaks vähän treenaillaan pöydällä ja sen mittatikun kanssa. En saanut meinaan neitiä rennoksi en sitten millään. Tuomari piti Adaa melkein KAINALOSSA ja piteli vatsan alta vastaan. Yritäppä siinä nyt rentoutua! Että näin tällä kertaa. Oon kyllä sitä mieltä, et se millipeli saadaan kohilleen kunhan tuo suostuu joku kaunis päivä seisoon sen tikun alla rentona ;) Sitä päivää odotellessa...

No, sit ne kisat. Radat oli molemmat musta tosi kivoja. Sellasia vauhdikkaita ja jouhevia agiratoja, joissa sai mennä kovaa samalla, kun koiran piti olla hyvin lapasessa.

Ellin kans ekalta redalta tuli alas rima nro. 2. :/ Nää alussa tippuvat rimat on kyllä musta inhokkilistalla aika kärjessä! Varsinkin kun loppu rata menee niin mukavasti kuin tänäänkin. Rima tuli siis alas tilanteessa, kun alun kahden suoraan kohti tulevan hypyn jälkeen oli käännös 90 astetta. Olin siis edessä ottamassa vastaan ja varmaan laskin käden liika räväkkään alas -> naps, kolahti. Mut tyytyväinen olin tähän rataan. Ellin kanssa oli mielettömän mukavaa mennä <3

Ada sit otti kans tuolla samaisella radalla vitosen. Putkesta tultiin neljänneksi viimeiseksi puomille, mutta Ada ei lukinnutkaan puomia vaan tuli mun liikkeen mukana ohi.. Pöh. Olipas tyhmä virhe muuten niin hyvällä radalla. :)

Tokalla radalla onnistuttiin sit molempien kanssa. Jee! Elli oli mineissä nro.3
(1. Peto, 2. Toffo ja 3. Elli) ja Ada medeissä nro.2 (1. Misti, 2. Ada 3. Iitu). Ellillä kontaktit oli joka kerralla tosi hyvät. Sellaset vanhat kunnon Elli-kontaktit. Luotto oli mulla ihan kohdillaan ja oli tosiaan ihana tunne kun pystyin taas luottamaan siihen ihan täysillä. Ihana pieni koirani <3
Adalla oli tosi hyvät Aa ja keinu. Puomilla oli vauhtia.. öö.. aika paljon. Se tulee lujaa ja tosissaan juoksee läpi - minimaalisella himmauksella. Sitä himmiä pitää saada vaan pikkasen lisää.. Pitää ottaa siihen nyt kevään aikana vähän otetta enemmän. En meinaan nyt pysty ihan täpöllä siihen luottamaan sen suhteen, että jos pitäis puomilta lähtiessä seuraavaks vetää joku kiperä ohjauskuvio, niin en kyllä tiedä miten kävis.. Mutta tää lajihan onkin parhaimmillaan pienien sydämentykyttelyjen kanssa. Vai mitä? ;)

Jep. Nyt jäädään odottelemaan vielä treenikentän sulamista, jotta päästään ulos treenaamaankin. Tässä on nyt tiedossa pari viikkoa treenitaukoa, mikä ei kyllä sinällään ole varmasti huonokaan juttu. Ainakaan Ellin kannalta - se kun ei noita taukoja ole pahemmin pitänyt, sillä juoksutkaan ei oo enää riesana..
Heippu!

1 kommentti:

Karoliina kirjoitti...

Hihii, maneesit on kyllä kuppasia :)

ONNEA Nollista!!