Ollaan kotiuduttu

.. Ja voi että oli kiva reissu! :D Reissu tehtiin siis Itävaltaan 16.-21.9. Elikkä viikon irtiotto arjesta ja töistä, Jesh! Ada jäi porukoille Kuopioon ja Ellin kanssa päästiin reissuun. On se kyllä niin helppo reissukaveri, että parempaa saa ettiä. Rennosti autossa, taksissa, lentokentillä ja hotelleissa. Lentäminen ei oo kovin mukavaa, mutta onneksi palautuu niistä saman tien! :)

Menestystä meidän mahtavalle joukkueelle tulikin! Kaikki jo tottavie tietääkin. Medeille joukkue-kultaa ja mineissä Carolinalle ja Kertulle yksilö-kultaa. WAU! Kyllä oli rautaisaa agilityä kokonaista kolme päivää! Nää kisat paranee vuosi vuodelta. Ihanaa! Koko 9 henkinen maajoukkue onnistui jokainen viikonlopun aikana vähintään pari kertaa, elikkäs tosi kovatasoinen porukka oli liikenteessä. Tehtiin kaikki tasaista työtä ja ollaan varpilla loppujen lopuksi itteemme tyytyväisiä.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että nää kisat tuntui jo vähän jopa "rutiinimaisilta". Pelottava ajatus, mutta niin se meni. Kun tiesi oikeestaan kaiken, mitä siellä tehdään ja kuinka toimitaan, niin ei ollut etukäteen mitään jännittämisen aihetta. :) Hyvää ja huonoa molemminpuolin... Tunnelmahan hallissa oli ihan loistava. Suomen katsomotkin oli ihailtavasti täynnä jo heti aamusta ensimmäisessä kisassa. Hyvä Fanilauma! ;)

Meille Ellin kanssa lopulta yksilökisojen 19. sija. Osallistujia oli jotain 80. Tuloshan meillä oli se 5 vp. Ekan radan jälkeen oltiin sijalla 10 ja jätettiin taakse mm. moninkertainen MM-mitalisti, Sveitsin Martin Eberle ja Pebbles :). Tuo rata oli koko viikonlopun nappisuoritus ja siitä sai aivan valtavan hyvän fiiliksen! Agiradalla eli finaalissa ei kyllä lähdetty varmistelemaan. Tuolla siihen ei todellakaan ole varaa. Jokainen hetki on kallis ja kaikkemme tehtiin mekin, jotta onnistuttaisiin. Radan alkupuolella kuitenkin ohjasin Ellin puomin alle putkeen ja koira viipyikin siellä kuviteltu pidempään. Olin sitten ehtinyt jo askeleen liian edelle, kun Elli tuli putkesta ja tökkäsin sen hypyn taakse. Piti tehdä vaan voimakas vekki, mutta koira tulkitsikin tämän takaakierroksi. Sain kuitenkin estettyä Hyl:n, ettei sit hypänny takasin päin.. Mutta homma oli kuitenkin jo selvä. Emme tulisi parantamaan viime vuoden 7. sijaa. .. Ainakaan tänä vuonna.. ;) Kerttu ja Caro oli meitä n. 0,30 sekuntia edellä ja hyppiksen voittajaankin oli aikaeroa vain 1,03 s (?), joten kaikki mahkut mitaliin oli. Luultavasti olisimme olleet ilman tuota 5 vp hopealla tai pronssilla. (Hopea meni hyppiksen jälkeen 13. olleelle koirakolle). Mutta turha se on nyt voivotella, kisat ne on ensikin vuonna! :D

Joukkueena meillä meni ekat radat hyvin ja toiset kehnosti. Meille sekä Päiville ja Leilalle hypäriltä nollat, ja Carolle ja Kertulle vitonen (muurin palikka). Finaaliin lähdettiin sijalta 5 (vai oliko 6.) nopeimmalla vitosella. Kaikki mahdollisuudet olis taas ollut mitaliin, mutta ei... Kaikki me tehtiin lopulta Hyl finaaliradalla. :( Lähdettiin Ellin kans ekana ja jo heti kakkosella pakkovalssi ei onnannut ja kielto. Caro ja Kerttu teki saman virheen heti perään, eli taas oltiin suomalaiset tasainen joukkue.. Meille Hyl radan puolen välin jälkeen. Aalta oli tosi ahdas ja pitkä vienti hypyn ohi toiselle hypylle ja siinä kävi niin kuin pelkäsin.. Elli jätti yhden askeleen Aalla ottamatta ja oli jo salamana hypännyt väärän hypyn. En ehtinyt tehdä mitään. Onneksi maaliin tullessa muut kuin Tiia eivät varmasti ymmärtäneet, mitä kiroilin koirani turkkiin samalla kun rutistin sitä, mun hienoa, kultaista koiraa, joka yritti taas tehdä parhaansa. Koskaan aiemmin epäonnistuminen ei ole tuntunut noin pahalle! Kyllä siinä montaa kertaa kävi itku silmässä ja illallakin vielä sängyssä epäonnistumistani mietin. Plaah. On tää herkkä laji. Pahinta, että seuraavan aamuun yksilöfinaaliin piti kasata ittensä ja täyttää mieli sillä ajatuksella, että "Olen maailman paras ja voitan nää kisat". Vaikeeta oli, mutta onnistuin siinä!

Joukkuekisat on kyllä kaikkein inhottavimpia. Varsinkin MM:ssä, kun on vaan 3 koirakon joukkueet ja kuudesta startista ei oikein yksikään saisi epäonnistua. Se, että sun pitää oman nahkasi lisäksi pelata vielä toisten puolesta tekee siitä hermoja raastavan. Epäonnistuminen joukkueessa on vaikeaa ja vaikkei muut sitä niin ajattelisi, voi omassa päässä tuntua siltä, että kaikki oli omaa syytä ja menestyminen kaatui omiin virheisiin... Vaikka muutkin epäonnistuisivat.. No, mutta parin kuukauden päästä Tukholmassa me sitten ainakin näytetään muille Pohjoismaalaisille, mistä suomalaiset minit on tehty!

Kaiken kaikkiaan mahtava matka (ja oli muutes mainiot mitalijuhlat ;))! Nyt jaksaa taas pakertaa arkea. Tässä siirrytään pikkuhiljaa treenailemaan sisätiloihin, pois kylmästä ja pimeästä. Kisailut alkaa vähentyä ja me vaivutaan talvihorrokseen :D. No ei kai, mutta varmaan paneudutaan taas enempi treenailuun ja hiotaan talven aikana pikku asioita kuntoon. Sitten varsinkin Ada on ensi kesänä hyvässä iskukunnossa... :) Sitä odotellessa ja tavoitellessa..

p.s. Ylhäällä muutama kuva matkalta. Pitää laittaa kuvatekstit tänne, kun ei onnistu tonne vääliinkään. Ylinnä: Kuva pellolta, jotka löytyivät kisahallin välittömästä ymräristöstä. Ja niitä riitti! Taustalla valtavan upeat vuoret, joita ei kuvasta oikein erotu sumun vuoksi. Keskellä: Elli ja Marimekko-hattu, jota saatiin lainata Kerttu The Maailmanmestarilta :D Alla: Hotellin läheltä lähti portaat, jotka veivät upealle niittypolulle metsän reunaan. Polku kulki jyrkän niittypenkereen päällä ja alapuolella laidunsi lammaslauma. Mä istuin penkillä ja nappasin kuvan koirastani miettimässä syntyjä syviä <3

samperin lenssu..

Ei olis enää tarvinnu tulla! Kaikkeni oon yrittäny välttääkseni; vitamiineja, maitohappobakteereja, käsien pesua ja flunssasten asiakkaitten karttelua. Mutta ei, nenä on tukossa ja pysyy. :/ Äärr. Mustaviinimarjamehua on tässä nyt litkitty, hunajalla tietty ;) Jospa tää vielä menee ohi tai ainakin paremmaks ennen matkaa. Mukaan varataan tietty duactia, nenäsumutetta ja särkylääkettä :D

Eilen kisailtiin Varkaudessa yksilöpiirinmestaruuksista. Ei tullut mestaruuksia kummallekaan ja nollatkin oli ikävän tiukassa. Ellille molemmilta radoilta 5 vp tiputuksista. Hyppärillä tippui okseri ja agiradalla muurinpalikat (agirata päätyi lopulta hylkyyn, kun puomin jälkeen putki veti sivulle mukavasti). Elli ei YLEENSÄ tiputtele, mutta nämä oli paikassa jossa molemmissa hypättiin "tyhjään" ja käännyttiin 180 astetta. Käskytys oli liian kovaa ja hypyt jäi liian hätäisiksi -> Pam! No, hyvä että tämä tuli taas esille nyt. Osaan varautua viikon päästä, mikäli Itävallassa vastaaviin törmäämme :) Agiradalla keskityttiin sitten kontakteihin, mitkä menikin hyvin. Jejjesjes! Lisäksi mulle oli tärkeintä tässä "kenraalikisassa", että saan oman pääni kasaan ja kykenen hyviin, ehjiin kokonaisuuksiin. Siinä onnistuttiin. Hyvillä mielin siis matkaan :)

Ada vaikutti olevan taas "Jibii, täältä tullaan"-tuulella, joten otin hänen kanssaan tavoitteeksi pakan kasassa pitämisen. Hyppyrata sujuikin oikein mallikkaasti loppukiemuroihin saakka, kunnes sitten alkoi kuminauhan venyminen, ja alas tuli ensin yksi rima ja sitten ns. kaahaus - kielto. Agiradalle mentiin asenteella, että NYT! Ja sain kuin sainkin väännettyä nollalla maaliin. Olo oli huikea kun onnistuttiin vaikka matkalla oli monia läheltä piti tilanteita ja kumppari venyi ja löystyi vuoronperään :D Kontaktit oli kuitenkin hyvät ja neidillä asenne kohdallaan. Sijoitus oli tässä 2. kohtuullisella ajalla :)

Mulla on Adaa ikävä jo valmiiksi. Ollaan nyt Kuopiossa porukoilla ja tännehän se sitten jää reilun viikon ajaksi :( Ada tulee pitämään huolen, ettei täällä arki tunnu liian harmaalta :D

odotusta ilmassa

On todellakin. Enään reilu viikko niin lento kohti Itävallan mittelöitä voi alkaa ;) Ihanaa päästä hetkeksi pois tästä arjesta ja ennen kaikkea. Ihanaa päästä kirmaamaan isolle areenalle agilityn kuninkuuskilpailuihin:) Voin jo kuulla ja tuntea sen hallin ilmapiirin.

Tässä on nyt tehty järjestelyjä ja kaikki alkaa olla kunnossa. Kassissa oloa Elli on harjoitellut hyvällä menestyksellä. Laitan sen kassiin ja hurautetaan tyttöjen kanssa autolla jonnekkin metsälenkille. Hyvää harjoitusta liikkuvassa autossa :) Maija hieroi Ellin tänään viimeisen kerran ennen reissua. Ei mitään kummallista. Takapään ja lantion jäykkyyttä, mutta liikkuvuus on hyvä ja tuo on normaalia urheilevalle koiralle. Ekinokokkoosilääkitys hoidetaan kuntoon ensi viikon ainana, jotta pääsemme takaisin Suomeen.

Viime viikonloppu meni leireillessä Turun suunnalla. Mukava ja onnistunut leiri, mikä tietysti tärkeää tässä vaiheessa :) Eilen käytiin ottamassa molempien kanssa pientä ratapätkää ja kontakteja. Molemmat toimivat hyvin. Tiistaina on vielä treenit ja lauantaina sitten piirinmestaruudet. Siinä olikin sitten meidän agilityt ennen matkaa :) Pitää vaan toivoa, että kisat menee Ellin kanssa hyvin, jotta jää hyvä tuntuma päällimäiseksi.

Adan kanssa käytiin pari viikkoa sitten Iisalmessa kisailemassa. Oli hyppis ja kaksi agirataa. Hyppikseltä tuli nollavoitto, ja perusradoilta molemmilta vitoset. Ja ne vitoset tuli putkilta!! Kieltoina!! Koira, joka ampuu putkiin kielsi kaksi kertaa putkilla. Noo, sit seuraavaksi ne selitykset ;D Eka kielto tuli, kun lähdettiin Aalta niin, että koira piti lähettää umpikulmassa olevaan putkeen. Ada ei osannut hakea putkensuuta vaan törmäsi tukena olleeseen kanisteriin. Teki samaa seuraavalla viikolla treeneissä, kun kokeilin. Oli siis opetettava tuo koiralle.. Nyt se on tainnutkin jo mennä jakeluun, sillä eilen ei tullut enää tuota virhettä.
Sit toisella radalla tehtiin nollaa tokavikalle esteelle asti, joka siis oli se putki. olin suunnitellut valssia, mutta päätinkin kesken radan että teen "flipin". No sitten kesken liikkeen päätinkin olla tekemättä flippiä enkä valssiinkaan enää ehtinyt. Ainoa mahdollisuus oli puolivalssin yritys, joka oli siinä vaiheessa koiralle jo niin ristiriitainen viesti, että Ada pyörähti putken suulla ympäri. se katto mua kysyvästi ja huusi "Päätä nyt jumankeuta minne päin tässä ollaan menossa, ei noista viesteistä kukaan ota selkoa!". Voi että mua kiehutti oma tyhmyyteni! Mistä taas muistui mieleen: Älä vaihda suunnitelmia kesken kaiken vaan pysy siinä mihin olet rataantutustumisessa päätynyt..

Mutta kaikin puolin kivaa oli vaikka kotiintuomisina olikin palkintojen lisäksi yksi kappalle silputtuja kevythäkkejä (Ada päätti tulla osallistumaan itsekin ensimmäiseen rataantutustumiseen ja oli siis syönyt itsensä Ellin häkistä ulos).

Jep,Nyt ehkä pienille päikkäreille sadepäivän ratoksi.. jospa sitä lenkille pääsisi sitten illemalla..