Kuntoon Mars!

Nilkka alkaa olla pikkuhiljaa takaisin oma itsensä. Noin viisi viikkoa on kulunut ja edelleen se välillä ilmoittelee itsestään. Ettei siis ole kaikki kunnossa. Välillä se on jäykkä, välillä kunnossa. Välillä on huono päivä ja sitten taas ei. Korkokengät oli huono juttu viikko sitten, niistä se ei tykännyt. Mutta minä voin juosta!!!!! Voin mennä ja treenata eikä jalka tykkää huonoa. Se on pääasia!

Ollaan pikkuhiljaa lisätty treeniä ja jalan tottuessa rasitukseen siirrytty aina vaan pitempiin pätkiin. Viikko sitten päästiin sille tasolle, että juostiin ihan kunnon ratatreenit. Ai että teki hyvää. Alla videot ensimmäisestä vedosta, jotka vedettiin.

Raiku:

 

Raikun kanssa tuli hosuttua jotain tuolla putkella. Raikuhan on mestari karkailemaan putkiin, mutta tässä herra Raipeli jostain syystä kerrankin oli menemättä ja sain sen vielä mukaani. Edistystä! Muuten oli oikein kelpo rata. Raikun kanssa on vaan niin ihanaa mennä. Kun kaikki loksahtaa paikoilleen ei voi kuin nauttia!

 

 

Ada:

 

                                      



 

Adalla tapahtui jotain tuolla kepeillä. Jokin rytmillinen juttu varmaan, mutta siis melkein lopetti kesken koko pujottelun. Lopun ohitus johtui ehkä Janista, ehkä vaan musta. En tiedä, mutta ohitus joka tapauksessa vikalta okserilta. Muuten niin taattua Ada laatua. <3

 

 

Elisa oli laatinut valmennukseensa radan ja me tehtiin se sitten valkan jälkeen. Mukana siis me, Elisa, Anu ja Rautiot. Kiitos kaikille.

 

 

Me on tehty tämä vuosi vaan lähinnä lyhyitä pätkiä ja treenattu ihan yksittäisiä juttuja, mitkä on kaivanneet vahvistusta. On ollut kyllä todella antoisaa. Näiden treenien myötä kisanälkä vaan kasvoi. Ensi viikonloppuna tämäkin asia saadaan taas kuntoon kun päästään kisaamaan. Jei!

 

Jos nilkka alkaa olla kunnossa, niin koko syksyn vaivanneet selkä ja sitä myöten takareisi ongelmat jatkuvat. SI- nivel siellä taas kummittelee. Perhana. Juosta voi suht normaalisti, mutta treenin jälkeen alkaa reidet jäykistyä ja kipeytyä. Koko alaselkä-pakara-takareisi akseli tuntuu inhottavalta. Kuin jokin ottaisi jatkuvasti vastaan ja häiritsisi kävelyä/ liikettä. Nyt olen päättänyt ottaa asiasta niska lenkin ja hoitaa itseni kuntoon. Lihasjumppaa, liikettä, fyssaria, mitä ikinä keksinkin. Vuonna 2012 oli sama juttu ja silloin se onnistuttiin saamaan reiluksi vuodeksi pois. Sama temppu on tehtävä nyt uudelleen.

 

Kivaa kevään odotusta kaikille. Kyllä se sieltä tulee. Titityy- aikaan ei ole enää pitkä matka.  :)