Rimma

Viikko sitten matkasimme minä ja Sussu Helsingistä kohti tuntematonta. :) Oli yö laivalla, autolla parin tunnin matka Pärnuun ja siellä uusi tuttavuus. Rimma.

Kyselin joskus alkusyksystä Iida V. olisiko Hunnille tulossa jälkeläisiä joskus tulevaisuudessa. Iida kertoi, ettei ole luvannut tällä hetkellä Hunnia Suomeen jalostukseen, mutta joitakin ulkomaisia ehkä.... Jonkin ajan kuluttua sain tiedon, että Virosta oli tulossa morsian ja astutuksen tapahduttua, päätin ottaa yhteyttä Edeen. Narttu oli Chika (Flyland Swift Thumbelina). Hyvin mielenkiintoinen yhdistelmä, jossa harrastuspuolen potentiaalia löytyy. Lisäksi Hunnin taustalla hyvät terveystulokset ja tietysti Chikankin isän puolelta vähän enemmän matskua saatavilla. Olin yhteydessä Edeen ja siitä kaikki lähti.

Loppujen lopuksi homma meni niin, että syntyi kaksi pentua. Uros ja narttu. Minulle sanottiin, että jos näyttää siltä että narttu alkaa kasvaa medin mittoihin, niin halutessani saan sen. Ei auttanut kuin odotella. Meni aika lailla loppumetreille toisen, minun edelläni olleen henkilön päätös. Hän tarvitsi agilitykoiran, hän halusi minin. Kasvukäyrät eivät kerro sheltin loppullisesta koosta paljoakaan pikkupentu vaiheessa, mutta ilmeistä on että Rimma ei ainakaan ihan kirpuksi jää. Tällä hetkellä (10 vk) kokoa on 23,5 cm ja paino n.2,8 kg. Korkeuden suhteen Rimma tulee hieman Adaa jäljessä, mutta on painavampi (luustoakin löytyy enemmän). Aika näyttää, tuleeko tästä se medi :D

Joka tapauksessa, vajaa 2 vk ennen tuota hakureissua sain tietää, että Rimma voisi muuttaa meille. :) Minulle kerrottiin, että toinen ottaja miettii pennun ulkonäköä ja kokoa, ja sitä, että pentu kaipaisi hänen mieleensä enemmän itsevarmuutta.

Kaikkien järjestelyjen ja paperi ym hommien jälkeen lähdettiin Sussun kanssa siis matkaan katsomaan, mikä meitä on vastassa. Ja vastassa oli minun mieleeni täysin normaali sheltinpoikanen varustettuna mukavalla leikkimisinnolla ja taistelutahdolla. Ja kaikenlisäksi ulkonäkökin miellytti silmääni oikein paljon. Rimman emä oli mahtava. Se ei pyrkinyt mitenkään syliin tai ollut yli-innokas, mutta oli koko ajan läsnä ja antoi rapsutella itseään ja tuli sohvalle viereen istumaan. Ihan huippu, juuri sellainen kuin minusta normaalin sheltin kuuluukin olla. :)

Rimma on ollut meillä nyt viikon ja vauhti vaan kiihtyy. :) Sanoisin, että tässä on hyvin samankaltainen pentu mitä Ada on ollut. Kaipaa paljon uusia tilanteita ja sosiaalistamista. Pitää olla varovainen ettei etene liian nopeasti tai saa pentua säikähtämään liiaksi.  Tähän asti kuitenkin vain positiivinen mieli, mitään ei ole pelätty niin ettei siitä yli pääsisi, jännitetty enemmänkin. :) Hän menee ulkona häntä törössä ja menee reippaasti katsomaan ihmiset, jotka pysähtyvät moikkaamaan. Käy haistamassa, ottaa tarjottavat namit. Ei kuitenkaan pyri syliin tai välitä rapsuista. Kotosalla vierailleet ihmiset (ja joiden luona on vierailtu) on menty ovelle ottamaan vastaan ja lattialla sitten tutustuttu ja pian oltu sylissä, leikitty leluilla jne. Tänään meille asteli ensimmäistä kertaa Rimmalle vieras koira ja neiti oli sitäkin reippaana ovella vastassa. :) Kaikin puolin maninio sheltin alku siis. Itse asiassa reippaampi mitä Ada on ollut ja Adastakin tuli oikein kelpo koira <3 . :)

Luulen, että enemmän opettelemista on erilaisissa paikoissa, jossa on uusia ääniä ja meteliä. Kaupungilla, asemilla, halleissa jne tullaan siis vierailemaan. Tähän asti näyttää siltä, että jo nyt Rimma on saanut paaaaaljon itseluottamusta ja on hyvin oppinut seisomaan monessa uudessa tilanteessa omilla jaloillaan.

Semmoista meille. Pentuaika on taas pitkästä aikaa jännää ja työteliästä.

Mukavaa loppuviikkoa!

(kuva: Susanne Haataja)