Viime aikoina tapahtunutta..

Ei kuulu mitään järin mullistavaa. Tää syksy ja pimeys vaan on välillä niin väsyttävää.. Hetken saatiin mekin nauttia valosta ja lumesta, mut nyt tilalla on vaan pimeys. :/ Toivotaan, et talvi tulee. Pian! Siihen asti pyritään nauttimaan kynttilöistä ja muista kivoista piristys ruiskeista.

Viikko sitten pyörähdettiin Adan kanssa Lempäälässä ottamassa oppia B-maajoukkueen leiriltä. Matkaseurana Elisa ja Iitu tietysti <3 Oli kivaa! Ainoa miinus oli hallissa vallinnut lämpötila.. Hhhhrrrrh, siellä tuntui kylmälle, kun elohopea laski nollaan. Mutta urheilemaanhan sinne mentiin ;) Lauantaina aloitettiin Oreniuksen Juhan treeneillä. Mediporukka oli hyvin jakautunut rotujen suhteen 3x sheltti, 3x vesikoira :D Juha oli rakentanut mukavan treenin. Tässä oli vissiin 28 estettä. Pitkästä aikaa noinkin pitkää rataa ja jalat huusi kyllä hoosiannaa lopussa :D Olin tosi tyytyväinen mun pieneen, kiihkeään, karvattomaan (!!) eläimeeni. Saatiin todella hyviä neuvoja niistoihin ja sokkareihin, persjätötkin onnistui hienosti. Lisäksi saatiin ennakoivaa valssia tosi kivasti kohdilleen. Tästä treenistä jäi paljon käteen!!

Myöhemmin iltapäivällä saatiin ohjeita koirien ruokintaan ja tankkaukseen Royal Caninin edustajalta sekä testattiin lihaskuntoamme. Tällä kaudellahan maajoukkueilla pyörii pilottihanke, jossa keskitytään entistä enemmän myös ohjaajien liikunnallisiin kykyihin ja kehittämiseen. :) Mukana Jerry Stenberg. Lihaskunto-osiosta selviydyin erinomaisilla arvosanoilla, eli hyvällä pohjalla ollaan. Toinen osa seurasi sitten sunnuntaina... Mutta vielä lauantai-illasta sen verran, että nautimme ihanan illallisen hotellimme ravintolan seisovassa pöydässä yhdessä A-mj kanssa :) Kivaa oli nähdä rauhassa heitäkin, sillä treenien lomassa aikaa seurusteluun oli hyvin vähän..

Lauantai alkoikin sitten Jouni O. treeneillä. Jounilla oli meille aika haastava rata. Paljon välistä vetoa ja vinoittain hypyille vientiä --> Ada liikkui liukkaasti väärälle puolelle hyppyjä liian helposti. Tässäpä siis yksi treenikohde meille talveksi! Treeneissä oli kyllä muutamia ahaa elämyksiä mm. päälle juoksujenkin suhteen. Vitsi ne toimi, kun onnistui!! :D

Treenien välissä meillä olikin hyvin aikaa käydä viereisessä IdeaParkissa shoppaamassa ja syömässä. Mukaan tarttui ihanat talvitöppöset! <3 Tulis vaan se talvi..

Iltapäivällä oli vuorossa koiran ja ohjaajan liikkuvuutta mittaava harjoitus. Mitattiin koiran suoranopeutta, ohjaajan suoranopeutta, koiran käännösnopeutta, ohjaajan käännösnopeutta, koiran puomi ja pujottelunopeutta. Tää oli kyllä ihan mielettömän mielenkiintoinen harjoitus! Harvoin tulee tällaisia asioita pahemmin pohdittua, mutta näin saadaan selville, missä ollaan vahvoilla ja missä heikommalla. Voin kertoa tuloksista enemmän kunhan saadaan Tiialta tilastot. Näin karkeasti sanottuna mediporukka oli nopeaa (!!) ja keskenään aikas tasaväkistä.

Kaiken kaikkiaan huippuleiri, johon odottelen jo innolla jatkoa sitten Tammikuussa Oulussa!

Tälle vuodelle en ole merkinnyt enää yhtään kisaa. Saa nähdä muuttuuko mieli, mutta tällä hetkellä olo on sellanen, et eiköhän keskitytä treeneihin vaan.... Ellinkin kanssa ollaan otettu vähäisesti jotain. En sitä viitsinyt pahemmin treenailla, sillä lavat tuntui sillä taas jumittavan. Viime lauantaina päästiinkin fyssarille ja siellä paikkoja saatiin auki hyvin sähkövirran avulla. Elli oli kuitenkin onneksi paljon paremmassa kunnossa, kuin esim. viime talvena. Takapää oli meinaan ok, samoin selkä, mutta siellä lavoissa oli ikäviä kertymiä. Nyt on mumma taas vetreemmässä kunnossa, selvästi!

Raiku - poika on kasvaa hujottanut kunnon roikaleeksi. Pitää viikonloppuna saada kunnon kamera käyttöön ja ottaa kuvia niin näätte. Sillä on karva alkanut jo mukavasti kasvaa, hampaat on vaihtuneet ja kokoa tullut. Se on nyt 24 viikkoa (5 kk 2 viikkoa) ja näyttää suunnilleen Adan kokoiselta. Mitta näyttää kuitenkin jo enemmän, n. 36,5 cm. Musta se on kuitenkin tosi tasapainoisen näköinen, sopusuhtainen ja nätti joka suhteessa (vaan mun mielipide :D). Edelleen uskon siihen, et mitta asettuu 38 - 39 senttiin. Jalkaa äijä on nostanut jo useemman viikon, koko ajan enemmän ja enemmän niin, että nykyään harvemmin pissaa kyykyssä. :) Se on niin huvittavaa seurata tuota kehitystä. Ja sisäsiisti se on. Papereita ei oo ollu lattialla ehkä kuukauteen eikä vahinkojakaan ole tullut ( kopkop ). Hallilla ollaan käyty nyt kerran ja viikonloppuna mennään taas. Ollaan sillä putkella jatkettu (suorana ja mutkalla, molemmilta puolilta) ja viimeksi otettiin hyppyä rima maassa namialustalle. Kotona ollaan treenattu vähän irtoomista lelulle ja alustalle, ja pikkasen naksuteltu. Aina se on intopinkeenä tekemässä ja vetää lelua ihan hurjana <3 Vaikuttaa erittäin lupaavalle, mutta paljon näyttää sitten aikanaan se, kuinka käyttää kroppaansa liikkumiseen. Ada ainakin pitää huolen, että liikuta ja juoksu harjoitteita tulee saatua ;)

Raiku 5,5 kk (me vasta harjoitellaan ;))





Nonnii. Nyt tuli tarinaa! Yritän saada niitä kuvia ja päivitelläkin vähän ahkerampaan. Nyt treenilöimään Adan kanssa. Kynttilät palamaan kaverit, nautitaan syksystä niin kauan, et talvi tulee!!

PÄIVITTELYÄ

Läpi syyskuun, ohi repaleisen lokakuun... Aika menee vauhdilla, enkä mä kerkee kirjata millään kaikkee tänne. Huh! Nyt lopulta lyhyt katsaus, mitä meille on tapahtunu.

Käydään eka Saksassa. Matka oli ihan loistava! Kiitokset erityisesti Elisalle, Oilille (meidän urhealle kuskille) sekä Annille. Reissusta ei jännitystä tai naurua puuttunut! Hyvin selvittiin lentokentältäkin pois, kun kiltti Saksalainen nuorimies lopulta ohjasi meidät ensin kiroiltuaan pihalle jostain autovarastosta (!?!). Saksan hurjat moottoritiet vaihtui idylliseen pikkukylään pikaisesti. Majatalossa emäntä ja isäntä eivät puhuneet sanaakaan englantia, me ei sanaakaan saksaa. Niimpä molemmat taisimme lopulta puhua lähinnä omaa äidinkieltämme. :D Meidän onneksi seurueessamme oli myöhemmin myös saksaa erihyvin taitava henkilö.



Itse kisapaikka oli hienolla alueella peltojen ja metsän reunassa. Loistava paikka varmasti koirille. Kisat käytiin nurtsin sijaan hiekalla, mikä tuntui aluksi vievän hohdokkuutta kisapaikalta, mutta kaikkeen silmäkin tottuu! Loppujen lopuksi mainiot kisat! Saatiin mitalijuhlat tuplana ja kaikkee! Ja taas sai käsitys Suomalaisesta agilitystä vahvistusta. Ollaan me täällä vaan ihan oikeesti aika hyviä! ;) KIvaa oli katsella maailman parhaitten agilityä, mutta samalla mielessä kaivoi tunne, et joskus vielä minäkii tonne... :)

Koto Suomessa odotti ihanat omat sesset. Äiti ja isä oli huoltanu lapset hyvin. Kiitos heille! Viime sunnuntaina päästiin sitten kisaamaankin pitkästä aikaa. Kikantallille oli ajettu maneesiin uusi hiekka ja se oli pehmeä. Todella pehmeä! Juoksu oli aika tervaista, mutta Adan kanssa kahlattiin kolme aikas hyvää rataa. Agiradoilta nollavoitto ja Hyl. Ekalla radalla mentiin rennon viileästi ja olin tosi tyytyväinen sekä koiraan että omaan päähäni. Se oli taas pitkästä aikaa kunnossa ja oli kivaa mennä :) KOntaktit toimi erittäin hyvin! Ainut oli keinu, josta itse päästin Adan vähän hätäisesti. Luulen, et tää alkoi kerrostumaan seuraavalla radalla. Puomilla meni liian lujaa eikä himmannu hyvin, keinulla lähti taas vähän varastaen ja lopulta Aa:lta tultiin yrittämättä painua alas. Sillon otimme pakkia ja korjasimme Aan. Kontakteja lukuunottamatta hyvä rata! Seuraavalta radalta sitten ihan ok hyppyrata, lukuunottamatta yhtä kaameaa kaarrosta.. Kuitenkin nollavoitto, vika hyppyserti ja Adasta siis HYPPYVALIO. <3 Lisäksi Adasta leivottiin eka HUpun seuran mestari mediluokassa.



Ellikäinen teki kaksi rataa. Ekalta radalta ihan hyvää perusagia, tulos nolla ja neljässija. On se vaan niin ihana kattoo, miten sillä syttyy silmissä se kunnon palo, kun agilitystä on kyse. Vauhti ei ole enää mitään huimaa, mutta into on tallella!! <3 Toiselta radalta näitä nykyisiä "Elliohituksia". Kipitti keppien ohi mun jalkojen perässä ja putken ohituksessa päästin liika aikaseen --> tunki putken suiden väliin, keskelle putkea :) Luulenpa, et nää ohitukset yms. tulee näissä hämärissä halleissa näön heikentymisen myötä.. Ellillähän on jo jonkin aikaa ollut havaittavissa samentumista silmissä. Varmasti vaikuttaa jo vähän hämäränäköön..

No sitte Raiku. Hää kasvaa, mutta melko maltillisesti. Kisoissa mitattiin Anun kanssa jätkä ihan virallisella mittatikulla ja 34 cm oli. Ikää siis tulee nyt se 5 kk. Viikossa varmaan kasvanu tuosta sen jonkun millin, ehkä puoli senttiä ?!? Ei siitä mikään jättiläinen tule. Varmaan siitä 39 jää alapuolelle. Ihanne kokoinen uros?!? Aika näyttää... :) Tasapainoinen ja mun silmään kaunis koira joka tapauksessa!



Eläinläkärissä käytiin taas kontrollissa viime viikolla. Jännitin kamalasti, en olis halunnu mennä... Mitään järetöntä tuomiota ei kuitenkaan onneksi tullut. Virtsassa ei ollut enää bakteereja ja se oli muutenkin "puhdas" kaikesta ylimääräisestä. Krea oli ihan normaali, samoin tulehdusarvot. Urea oli hieman koholla edelleen. Ihan samoissa lukemissa mitä aiemmin. Mutta, koska mitään viitteitä mistään vakavammasta ei ole, päätimme jättää asian puihin puoleksi vuodeksi. Mitään ruokavalio muutoksia ei lähdetä kasvavalle koiralle tekemään. Pekan mukaan Raiku pärjää noilla arvoilla vaikka koko elämänsä, mikäli arvot ovat ensi keväänäkin vielä samat. Nyt siis heitän kaikki ikävät ajatukset romukoppaan puoleksi vuodeksi ja keskityn mun ihanaan koiraan. Raiku on ansainnut täysillä elettävän elämän, ei huolta huomisesta <3



Kenttäkausi on takana ja hallikausi avattu. Meillä on torstaisin kiva ja motivoitunut porukka. Elli ja Essi vuorottelevat viikottain, Ada ja Iitu kuuluvat vakiokalustoon samoin kuin Lilo, Tirri ja Ralli. Tällä porukalla hiotaan talven aikana kuvioita kuntoon. Mulla on pitkästä aikaa myös ryhmä vedettävänä. Elisan kanssa koulitaan talvi 3 lk kisaavia pareja kuntoon ensi kesäksi :) Jänskää....

Täällon muuten talvi! Ihanan valoisaa ollut viikonloppuna - lunta maassa, keltaiset lehdet puissa, aurinko paistanut täydeltä terältä! Seuraavaan viikkoon hyvin levänneenä ja viikolopun bemarileiriä odotellen :)

ps. Oliskohan joululahja toive jo keksitty.....? Pokkarilla kuvaaminen alkaa jo ottaa pannuun todella.. Järkkärillä kaikki olisi niiiiin paljon helpomaa ja hienompaa... ¤¤vinkvink¤¤ ;)

Noheva pieni mies

Ada 2010

Raiku ihastuttaa minua päivä päivältä enemmän. Siinä on niin paljon sellaisia piirteitä, joista tykkään. Tänään viimeksi olin siitä niiiin ylpee. Käytiin kaupungilla ihmisvilinässä ja harjoiteltiin samalla katsekontaktia ja tottisteltiin siinä sivussa. Pentu osaa keskittyä minuun ihan kympillä, vaikka ympärillä vilisee ihmisiä ja tapahtuu koko ajan. Se jopa leikkii ja repii lelua SAMAN tien, ja ote on kova ja ärinä kamala! :) Ihan hurjan hyvät hermot tässä asiassa omaa hän!

Raiku osaa olla edelleen yksin todella mallikkaasti. Ei huuda perään KOSKAAN, löytyy aina joko syömästä luuta tai nukkumasta, kun tullaan kotiin.

Miekkonen on päivisin n. 4 tuntia yksin ( Ellin kanssa samassa tilassa), eikä ole tehnyt sisälle kertaakaan. Se on jo HYVIN sisäsiisti <3 Vahinkoja toki sattuu, mutta tosi harvoin.

Raiku kävelee hihnassa hyvin. Sillon kun ollaan esim jossain kentällä tms. on touhotus kuitenkin sitä luokkaa, että veto tahtoo jäädä helposti päälle.

Ainoat asiat, joita on opeteltu on istu (osaa), sivulle (osaa ohjauksen kanssa) sekä maahan (osaa avustuksella). Lisäksi kävely kontaktissa taittuu jo melko hienosti :) . Toisten koirien ohitus lenkillä onnistuu suht kivasti. Pikkuhiljaa kaikkia ei tarvii välttämättä päästä moikkaamaan..... :D

Agility on edelleen lapsen kengissä, ja niin saa mun puolesta näin natiaisella ollakin. Harjoitellaan elämää ensin :) Lisäksi on tietysti sekin, et Raikun terveys on edelleen arvoitus ja se kaivertaa mieltä. Vaikka se onkin ihan terveen tuntuinen ja täynnä elämää :) Raikun virtsanäyteessä oli siis ollut kolibakteeria, ja sitä nyt hoidetaan ab:lla. Ja edellisessä viestissä, kun kerroin siitä viitearvo mysteeristä, niin lääkäri selitti sen johtuvan koneissa olevista erilaisista viitearvoista. Heidän kone ei erottele pentuja ja aikuisia. Menemme parin kuukauden kuluttua uuteen kontrolliin, toivottavasti mennään hyvään suuntaan.

Hiiih. Torstain vastaisena yönä sitten kohti Saksaa! Niin kivaa. Koirat jää vanhemmille hoitoon. Edessä on pakkaamista ja Suomi- krääsän haalimista. Nyt vaan kannustushuudot kuntoon!! :)

Pieksämäen liitelyt ja eläinlääkäri

Nonni. Ada ja Raiku kävi torstaina tohtorilla. Molemmille rokotukset ja Raikulille kontrolli verikokeissa. Olisi saanut Adakin ottaa miehestä mallia eläinlääkärissä. :) Raiku oli kiltisti paikoillaan ja heilutti häntää, kun neulalla tökittiin. Vaikka ei tod ole silläkään mukavia kokemuksia eläinlääkäriltä. Urhea pieni mies <3

No, hyvää oli se, että tulehdusarvot oli nyt normaalit. Urea oli laskenut hyvin. Elokuussa se oli 14 ja risat, nyt 9,28. Viitearvona 9. Eli siis yläpuolella oltiin edelleen :( Mutta lääkärin mukaan ei pahalta näyttänyt ollenkaan. Mut jokin siinä mättää, tietäähän sen... Ja se ahdistaa.. Jännä kuitenkin, Helsingissä annetuissa papereissa oli pentukoiran viitearvo 10,4. Eli siis siihen suhteutettuna nyt oltiin arvojen sisällä. Jotenkin en muistanut ottaa tuota puheeksi vastaanotolla, milessä myllersi miljoona muutakin asiaa. Kontrollit otetaan taas kuukauden päästä ja jos silloinkin ollaan yläkantissa, Pekka "uhakaili" ruokavalion muutoksella. Otettiin myös virtsanäyte, johon herra nohevana poikana tallasi jalkansakin. Seuraavana päivinä saatiin tulokset ja nyt ollaan antibiootilla. Bakteereja siis löytyi. No, huomenna soitan ja kyselen tästä kaikesta enemmän. Voidaanko pitää näytettä luotettavana vaiko tuonko uuden näytteen... Ja sitten nuo viitearvot. Toisaalta toivon, et olisi syy tuossa bakteerissa, joka selittäisi ureankin. Kamalaa jos munuaisissa onkin jotain vialla!! :`(

Tiiä häntä kuinka monella nuokin arvot olisi samalaiset. Mitään ulkoisia merkkejä MISTÄÄN normaalista poikkeavasta ei todellakaan ole. Pentu on täysin normaali, oma ihana itsensä!! Mutta nyt yritetään elää normaalia elämää ja olla ajattelematta kaikkia kamalimpia kauhuskenaarioita. Mä en ole hyvä sellasissa!!

Raiku 9 vk.



Raiku 17 vk.



Mutta sitten toisiin, iloisempiin juttuihin. Lauantaina kisailtiin Ellin ja Adan kanssa Pieksämäellä kahden startin verran. Tuloksilla ei juhlittu! :D Ainoa hyvä juttu oli, että päästiin tekemään yhdessä tyttöjen kanssa. Harmittaa aina välillä niiden puolesta, kun aikaa menee Raikun kanssa niin paljon. Sen kanssa kun kuitenkin pitää puuhailla niin paljon kahdestaan tässä vaiheessa.

Ellille ekalta radalta nollavoitto. Rata oli ihan kaamea ja maaliin tullessa manailin, kuinka noloa veto oli. Tehokkuus oli jossain hyvin kaukana ja yrittäminen pohjamudissa. Elli olisi ansainnut parempaa ohjausta. Nyt kaarrokset venyi ja paukkui ja loppu ratakin mentiin mun vaan höpötellessä itsekseni jotain käskyjä. Älkää siis todellakaan antako tuloksen hämätä, meno oli kaikkea muuta kuin kaunista katseltavaa!! :D Adan kans meillä oli paljon parempi draivi, ja luulinkin nollan tulleen, kunnes minulle kerrottiin, että A:lta oli tullut virhe. Täh?!? No, hyvä etten tätä itse tiedostanut vaan saatiin tehdä rata loppuun asti hyvässä hengessä <3

Toinen rata meni molemmilla HYlyksi. Hassuja virheitä! Elli ei suostunut yhdellä hypyllä taipumaan mun tahtoon ja kiersi sen takaa ainakin kolmesti! Sitten tuli kielto keinulta ja sujahdus putken väärään päähän. Mutta siihen olen eri tyytyväinen, et nyt en antanut homman lössähtää vaan tehtiin kaikesta kohelluksesta huolimatta loppuun saakka. Ellillekin jäi tästä radasta varpilla parempi mieli :)

Ada sujahti puomin alla olevaan putkeen vaikka yleensä on noissa pommin varma. Vissiin yksi askel liikaa minulta vei sinne... No, oli radalla muutakin hassua. "Vekkivalssit" ei toimineet nyt ollenkaan vaan niitä otettiin kiellot kahteen kertaan. Omituista! Mut tällä radalla toimi A taas hyvin, puomissa ei edelliselläkään ollut mitään moittimista :)

Loppujen lopuksi jäi kuitenkin ihan ok fiilis. Suurin syy siinä, et onnistuin skarppaamaan epäonnistumisesta huolimatta. Se on kuitenkin koirien kannalta tosi tärkeetä <3 Ne kun varpilla yritti taas ihan kympillä!

Mut nyt meillä on edessä pieni tauko, jolloin ei kisata ja harkatkin jää väliin muutamalta viikolta. Ehkä käydään kentällä yksin tekemässä jotain pientä, mut muuten vaan nautitaan muusta elämästä. Reilu viikko enää Saksan matkaankin, joten sitä odotellessa! Sieltä tullaan sitten kotiin entistä motivoituneempina ja intoa puhkuen. Hallikausikin odottaa. Loistavaa!!! :)

Vielä loppuun koko jengi kasaan:

Paljon parempaa!

Viime viikolla alkoi lopulta näyttää, että kyllä tämä tästä. Maanantai-aamuna, hetken aivasteltuaan, huomasin Raikun nenästä tulleen 4-5 cm pitkän heinän korren! Se oli limanen, vähän verinen, kova, ja melkein pennun nenän mittainen! Ei ihme, et oli kipeä ja aivasteli aina vaan.. No, siihen loppui aivastelu ja jätkä palautui ennalleen <3 Huh!! Ensi viikolla vielä verikoekontrolliin, toivottavasti sielläkin näyttää hyvälle.

Viime viikonloppuna kisattiin tyttöjen kanssa Jyväskylässä. Ellille kaksi nollavoittoa!!! Nyt tuli ne tuplat ensi vuoden SM:ä varten, voitoilla ei tehdä oikeestaan mitään, mutta hienoahan se on noita nuorempiaan kiusata :D Omien kisojen kontaktiongelmasta ei ole enää ollut tietoakaan. Hieno pieni eläin <3

Adalle tuli agiradalla hassu kielto putkelta. Lukitsi ensin puomin, mutta ei lähtenytkään ampumaan putkeen, kun sen pään sain käännettyä pois puomilta. No, muuten rata oli oikein kelvollista menoa. PUomilla ok, vaikka tulikin hivenen sivusta pois. Hyppyradala onnistuttiin ihan hyvin. Oli kamalia juoksu suoria, joten nollalla sijoituttiin vasta viidenneksi. Pitkäkoipisemmat kelpiet, villis ja sheltti (Iitu :)) juoksivat suorilla kovempaa. :D

Mutta oli kivaa, ja tytöistäkin oli varmasti fantsua olla liikenteessä ilman pentua :)



Tässä kuva tän päiväiseltä metsälenkiltä.. Eikä kaikki salettiin voi katsoa samaan suuntaan... :)

Raiku oli tiistain treeneissä mukana ja pääsi taas muutaman kerran putkeen. Alkoi hoksaamaan ideaa tosissaan, kun paineli mutkaputkeen ihan omia aikojaan, vaikka ei siellä aiemmin ollut käynytkään. Siisti siitä tulee :D

Raiku on ehkä hivenen hidastanut kasvua. Nyt oli viikossa tullut vajaa sentti. Ikää on 16 viikkoa ja korkeus 32 cm. Nyt alkaa näyttämään sille, että jos noita kasvuennusteita on uskominen, minulla on sitten joku päivä 38 - 40 cm korkea uros. Musta ei laisinkaan paha!! Jos siis ajattelee agilityä. Ja muutenkin, tuohan menee vielä ihan sallituissa puitteissa rotumääritelmänkin kannalta :)

Voi kurjuus..

Otsikkö alkaa huonosti, mutta mennään nyt kuitenkin ensin niihin hyviin juttuihin. Niitäkin on.

Viikonloppuna kisattiin Maaningalla joukkuepiirinmestaruudet. Oli sellanen hupipäivä. Vaan yksi tavallinen startti ja sitten epävirallinen joukkuerata. A- kisa oli sellanen jouheva ja vauhdikas perusrata, jossa oli vähän hassuja kulmia esteille, mutta ihan vietävissä helposti. Ellille lähdettiin tekemään ne kontaktit :) Ja mumma otti ne hienosti ja varmasti. Iloista perusagia Ellille, tuloksena nollavoitto :)

Adalla oli meno päällä. Puomin alastulon alkaessa huomasin, et silmät alko tapittaa siihen malliin, et nyt ei mennä hallitusti alastulolle. Himmattiin vauhti sitten kokonaan pois ja varmistettiin kontakti. Ehkäpä tämä hyvänä opetuksena jatkoa varten - järki ja maltti päässä siellä puomilla :) Seuraavan kerran testataan taas sitä, kuinka se puomi suoritetaan OIKEIN ja nopeasti :) Loppurata menikin sitten ihan mallikkaasti. Yksi vitonen kuitenkin keinun kiellosta. Oli hassussa kulmassa ja putki veti takana..




Joukkueradalta molemmille sessuille nollat, ja ihan kelvolliset sellaiset :) No, eipä ollut ratakaan vaikea. SEllaista sujuvaa juoksentelua. Voitto tuli Pinkeille Anonyymeille (eli siis Elisa Essin ja Iitun kanssa, ja minä molemmilla). Elisa teki hänkin nollat koirillaan :) Ihan hauska päivä tällainenkin välillä. Raiku oli mukana turistikoirana <3 Näki kasvattaja Piiaa ja Siro-Siskoa. Ja kaikkiahan tuo tykkäsi käydä morjestamassa. :) Olkoon ihminen tai koira, iso taikka pieni, niin sinne olis jätkä aina pyrkimässä moikkaamaan.

Torstaina lähdettiin Antti- veljen kanssa Etelä- suomeen. Raiku lähti katsomaan suurta maailmaa. Eka ilta ja yö käytiin moikkaamassa mummia Vihdin mökillä ja perjantaina suunnattiin Ikean kautta (vähä shopattiin! :)) Töölöön mummin asunnolle. Eipä jännittänyt Raikua isokaan kaupunki ihmis- ja koiravilinöineen, saati ratikkoineen ja kovine liikenteineen. On se vaan niin reipas <3 Lauantaina treffattiin Karoliinaa ja Kriisiä Espoossa. Pojat juoksi ja leikki kovasti ja me keskityttiin Karon kanssa rupatteluihin. Kerran pikkanen tippui (taas) sellaseen lampeen/ ojaan, varmaan pää edellä, kun sinne täysillä Kriisi perässään juoksi. Tuli ylös nolona ja läpimärkänä, mutta en kiinnittänyt asiaan sen enempi huomiota, kun jatkoivat juoksentelua sen jälkeenkin normaalisti.

Lopuksi aloin ihmetellä, kun Raiku väsyi niin kovasti. Luulin kuvittelevani, että poika horjuu. Väsymystä, päättelin ja vein autoon nukkumaan. Perillä Töölössä poika oli edelleen vähän outo ja kyllä, se oikeasti huojui (!!) istuessaankin. Silmissä oli vähän outo katse... No, Antin ja hänen kaverinsa kanssa kerättiin tavarat kasaan ja alettiin tekemään lähtöä. Raiku joi ja söi pienen määrän. Sen verran huolissaan olin, että suunnattiin päivystävälle eläinlääkäriasemalle. Raiku otettiin vastaan ja otettiin verikokeet. Poika oli edelleen väsyneen oloinen, mutta ei horjunut. Sokeri oli normaali, silmät ja korvat ok, samoin sydän ja lämpö. Leukkarit ja urea olivat kuitenkin hieman koholla, mutta eläinlääkäri päästi kotimatkalle ja käski seurata vointia. Kontrollit otettaisi näistä sitten myöhemmin, mutta arveli esim. urean voivan olla normaali ensi kerralla, jos kyseessä jotain nestetasapainohäiriöön viittaavaa... Lääkäri soitti loput labrat eilen, tiistaina ja kertoi, ettei leukkareidenkaan takia kannata olla nyt huolissaan vaan kontrolliin parin viikon kuluttua, jos kaikki ok. Onko kyseessä ollut väsyminen, kylmettyminen, nestetasapainon häiriö... Oliko tippumisella sinne ojaan jotain merkitystä.. En tiedä, mutta kovasti säikäytti. :( Yksi mahdollisuus neurologiset oireet, mutta oudot oireet siihenkin...



Raiku olikin jo heti lauantai iltana oma itsensä. Oli pirteä ja halukas leikkiin Adan kanssa. Otettiin kuitenkin rauhallisesti seuraavaan aamuun. Mitään samankaltaisia oireita ei tullut ja Raiku oli ihan täysillä oma, ihanan rasittava itsensä. Nyt seurataan vointia ja toivotaan, ettei mitään vastaavaa enää tule ja kontrollissa veriarvot olisivat normaalit..

No, ei Raikun huono onni tähän lopu.. Eilen oltiin Elisan ja Ennan (Elisan vanhempien nuori sheltti, josta tulossa Elisalle harrastuskaveri) kanssa saviskassa käymässä. Raikukin sai tehdä ekan kerran elämässään vähän putkea. Oli mitä mainioin kaveri. Keskityttiin kentällä leikkimiseen ja hauskan pitoon, ja onnistuttiin. Raiku keskittyi minuun ja oli täysillä mukana juonessa. Ihana!! Lopuksi kuitenkin sattui ikävästi, kun oltiin lähdössä pois. Kutsuin miestä ja se juoksi täysillä pusikon kautta luokse. Kuului uikehdus ja sitten alkoi kova pärskiminen. Verta tulee sieraimesta, eikä antanut koskea nenäänsä kunnolla ollenkaan. Pärski ja kuolasi, verta valui. Taas päivystävälle eläinlääkärille. Vuoroa odotellessa alkoi olla jo tosi kipeän oloinen, tärisi ja kuolasi. Lääkäri ei saanut hereillä katsottua, joten antoi hyvin kevyen rauhoitteen. Nenään ei kunnolla noilla laitteilla päästy, mutta ei siellä kuulemma mitään vierasesinettä ollut havaittavissa. Antoi kipupiikin ja kotiin viemiseksi Metacamia 3-4 päiväksi. Loppupäivän oli vaisu ja varovainen, ruokahalu ja jano heti herättyä kuitenkin hyvä, vaikkakin syöminen vähän hankalaa olikin kipujen takia..

Nyt parannellaan ja toivotaan, ettei sinne nokkaan nyt jäänyt mitään vierasesinettä. Jos ei ala parantua tai tulehtuu niin se on sitten antibioottia ja uusi reissu jälleen. Onneksi limakalvovauriot paranee melko nopeasti ja hyvin. Luulen, että kyseessä oli kuivuneet heinän korret, joita oli niitetty kentän reunalla :( Sellanen suoraan sieraimeen, niin varmasti tekee kipeää... Jos jotain hyvää ja onni onnettomuudessa niin se, että silmään ei osunut mitään!! Onneksi olen ottanut koirille vakuutukset, niille on nyt ollut käyttöä. Kyllä tässä on monet itkut jo itketty, toivottavasti loppuvat tähän. Raskasta katsoa, kun tuo pentu on niin luottavainen tähän elämään ja siihen, ettei mikään voi satuttaa.

Loppuun vielä iloisia uutisia! Meidät on Adan kanssa hyväksytty mukaan B-maajoukkueeseen :) Ja mikä parasta, päästään reissaamaan Elisan ja Iitun kanssa <3 Ja muutenkin porukassa näytti olevan paljon hyviä tuttuja ja kivoja kavereita. Odottelemme leirejä jo innolla!! :)

Hyvää alkanutta syksyä kaikille! Mä toivon, että meilläkin tämä onni kääntyy jälleen nousuun...

Päivitystä..

Pitkästä aikaa! Joo, siis oon lomalla, mut koneen ääreen ei oikein jaksa istua. Ihana elokuu. Nyt on sopivan viileää, mutta kuitenkin lämmintä. Jaksaa lenkkeillä ja touhuta ihan eri tavalla. Ja on niiiiin kaunista. Tykkään syksystä, todella!

Mutta kuulumisia. Raiku on jatkanut samalla hurmaavalla linjalla. On mitä näppärin ja ihanin nuori herra. Omaa todella hyvät hermot! Ikinä ei ole hermostunut yksin jäädessään, olipa sitten kyseessä häkki, auto tai asunto. Päivittäin käydään vähintään lenkillä isojen likkojen kanssa niin, et penne on kotona. Ja joka kerta se on hiljaa ja herää, kun me tullaan!! Uskomaton.

Toissa päivänä käytiin kaupunkikävelyllä torilla. Tai siis Kuopion torihan on tällä hetkellä iso monttu, jossa kaivetaan ja porataan ja räjäytellään. Meteli oli melkoinen, mutta jätkä ei hermostunut niistäkään. <3 Ja juu. Ekat rokotuksetkin haettiin maanantaina :) Siru oli pysynyt paikallaan, sydän löi hyvin ja molemmat kulkusetkin helisi edelleen :)

Ai juu.. Raikulla nyt ikää 3 kk. Mittaus näytti 29 cm. On kasvanut sentin viikkovauhtia edelleen.. Hui, kun ei ole uroksista kokemusta... Minkähänlainen rotko täst tulee :) Toivon sitä 40 cm mediä ;D

Raiku (10 viikkoa) ja Elli taistelee kepistä:



Viime viikonloppuna kisailtiin Kuopiossa yksilö Piirinmestruuksista. Ei menestystä sillä saralla. Mä en ymmärrä, miten voi aina epäonnistua näissä geimeissä.. Luulen, et sillä on merkitystä paljonkin, et on ekat kisat kesän isojen kisojen jälkeen. Fiilistä on vaan vaikea nostattaa.. Näin oli myös sunnuntaina. Mulla jalat tuntui aamupäivästä ihan sementtisäkeiltä. Mieli oli uninen eikä adrenaliini virrannut lainkaan. Ellin ekalla radalla olin ihan unessa. Koira ehti sinkoilla vaikka mihin ilman et kerkesin mitään tehdä. Aika moinen fiasko ja HYL. Seuraavalle radalle sain vähän koottua itseeni, mutta Ellin intopinkoilu jatkui niinkin paljon, et puomin kontakti paukkui. Aika oli Ellille todella hyvä, olisi ollut kolmas kovien seassa :) Seuraavalle agiradalle taas tsemppiä vähän lisää, mutta EI! Taas puomin kontakti!!!!! Mummo prkle, oli vähän liihottelutuulella. Liekkö lauman uudella tulokkaalla osansa pelissä, jossa Elli on nostattanut arvovaltaansa. Otamme tämän asian käsittelyyn :)


Raiku ja hänen idolinsa Ada:



Ja sitten Ada. Ekalle hyppikselle oli hyvä fiilis lähteä. Jotenkin ohjaus katosi kuitenkin heti alussa ja kaarrokset venyi. Tiukkaan avokulmaan ei Ada lähtenytkään pujottelemaan ja siitä kielto. Tuntui, et olin koko loppu radan myöhässä ja lopulta vielä yksi rima alas. Moron piirinmestaruuksille! Eka agirata oli sitten päivän ensimmäinen onnistuminen. Nyt pysyi kaarrokset kurissa ja koira kävi kuumana kun mikäkin. Aa ja keinu hyvät, puomilla mentiin hieman liian lujaa, mutta tassut osui juoksussa kuitenkin. Nolla ja 3. sija. Vika agirata oli hyvää tykitystä. Aan jälkeinen kaarros venyi, mutta muuten paketti pysyi hyvin koossa. Puomi oli taas vähän liian holtiton, mutta annoin mennä. Nolla ja 1. sija. Elikkäs paskan päivän päätteeksi Adalle kuitenkin tuplanolla ja voittonolla samalla kertaa <3

oon päättänyt, et en vielä syksyllä kiinnitä tuohon Adan puomiin huomiota, vaan sen aika on sitten, kun nollat on kasassa ja talvi tulee. Sitten voin vaatia siltä enemmän myös kisoissa ja hakea sen "treenipuomin" takaisin ohjelmaan. Nyt joutuisin hyllyttämään aika monta rataa tuon puomin takia. Hyvähän se nyt on en minä sillä. Juoksupuomi, hyvä sellainen. Mutta en uskalla sitä viedä enää kohta noin. Koko ajan kytee mielessä muuten, et millon kosahtaa, millon kosahtaa.. :) Mut sen treenin aika tulee sitten myöhemmin..

Raiku the little Devil (12,5 viikkoa)



Nyt nokka kohti Jyväskylää ja Tamperetta! Mennään meidän Pinkin TIimin (elisa ja anu) kanssa viettämään koirattomat pari päivää mukavissa merkeissä. See YA`!