Ohhoh ja Huhhuh!

Ei mee meillä ihan putkeen. Tai menee putkeen, silloin kuin ei pitäisi..

Huhtikuu on terästäydytty ja treenattu maaliskuuhun verraten paljon. Treeniä jollain tasolla 2-3 kertaa viikossa. Adalla ehkä himpun vähempi. Meillä on nyt kausi jolloin yhteisymmärrys ei meinaa löytyä. Raiku on varsinkin kunnostautunut minun hermojen kiusaamisessa. Treeneissä se tekee välillä ihan omiaan. Tällä en tarkoita perus juttuja kuten vääriä estevalintoja yms yleistä häsläämistä vaan nyt on kyse siitä, että herra saattaa painella ihan keskari pystyssä jonnekkin vaikka viiden metrin päähän suorittamaan esim. kontaktiestettä. Eli lähtee suoraansanoen täysin lapasesta. :/

Ja sitten uusin villitys. Kyttääminen, joka on tullut esille varsinkin pujottelussa. Jos targetti on jätetty vaikkapas kontaktin palkkausta varten jonnekkin kauas, niin hän saattaa ihan täysin alkaa vaan kyttäämään tätä palkkaa ja on ihan kyvytön suorittamaan pujottelua loppuun. Miehen aivoihin ei mahdu kahta asiaa yhtäaikaa :D

Eilen kisattiin Joensuussa kolme starttia molempien kanssa. Oli muuten ekat ulkokisat! :)

Adalle HYl ja 2x10. Ihan tyhmiä, pieniä virheitä. Yksi lipsahdus selän taka (no NIIIIN!) väärälle hypylle, 10 vp kielloista sivuttain lähestyttävälle putkelle ja 10 vp loppusuoran pituudenpalikan kaatamisesta ja sitä seuranneesta kiellosta. Ihan tosissaan hömppävirheitä, mutta minkäs teet.

Raikulle jälleen 3x Hyl. Eka rata oli hyppis ja oikein kelpo suorittamista minusta alusta loppuun. Yksi rima tippui ja jätin yhden kiellon korjaamatta. Siitä Hyl. Agilityradat alkoin sitten hajota. Savikolla oli aikas vinkeitä ja vauhdikkaita, erikoisiakin ratoja. Ne oli kuitenkin ihan kivoja ja hyvinkin mentävissä. Meille vaan liikaa haasteita. Muutama putkiin karkaus molemmilla radoilla, mutta esim kontaktit onnistui hyvin ja muutenkin oli kyllä hyvääkin pätkää. Päällejuoksutkin onnistui joka kerta! :)Asia, joka jäi eniten näillä agiradoilla harmittamaan oli kepit. Ne mentiin molemmilla radoilla samassa kohti, samaa putkea päin. Ekalla radalla jätti vikan välin pujottelematta ja viipotti häntä suorana putkeen. Otin uudelleen ja alkoi kytätä putkea samoin kuin muutaman kerran on treeneissä kytännyt palkkaa. Sama kyttäys tapahtui jälkimmäsielläkin radalla, mutta pujotteli kuitenkin loppuun saakka. Vauhti kyllä hidastui viimeisellä puolikkaalla. :(

Eli nyt on taas ilmeisesti niin, että mun on palattava hieromaan aivonystyröitä ja mietittävä tätä meidän palkkaus kuviota uudelleen. Eli missä voin palkata, miten voin palkata ja millä voin palkata. Aivotoiminta siis täysille vaan.

Vaikka tää nyt on taas tällaista vuodattamista niin jaksan edelleen uskoa meihin ja luottaa siihen, että jonain päivänä ollaan Raikunkin kanssa siinä pisteessä, että toimitaan yhteen kisoissa niin kuin toimitaan parhaillaan treeneissä. Vielä tämä on vaikeaa, mutta vaikeuksien kautta voittoon. Eikö? :) Raiku on ihan mahtava koira ja se on parhaimmillaan oikeasti paras tähän astisista agilitykoiristani <3. Meidän on vaan onnistuttava kanavoimaan tämä yhteinen tekeminen oikein. Jonain päivänä me ollaan vielä yhtä ja samaa ajatusta. Näitä hetkiä on jo ajoittain, mutta ne eivät ole näkyneet kisakentillä. Tämä koira ihan oikeasti on tehnyt minusta nöyremmän ja varmasti tulee opettamaan minulle kouluttamisesta ja agilitystä ihan hirvittävän paljon.

Agility?

Niin, mitäköhän se on ? :D :D Tätä olisi voinut kysyä Maaliskuun jälkeen.. Sen verta hiljasta on ollut varsinkin treenirintamalla. Katsoin Maaliskuun jälkeen kalenteria ja totesin, että kisattu on kahdet kisat (viisi starttia) ja treenattu on kokonaista kolme kertaa. Ja näistä yksi on ollut n 15 min pikatreeni lähinnä kontakteja tehden. Ja vain Raikun kanssa se kerta. Että näin aktiivista meillä. Mut hölläilyhän tekee aina ihan hyvää, eikös? :D

Elikkäs se toinen kisakerta omien jälkeen oli tosiaan Jyväskylässä, jossa molemmat koirut starttasi kaksi kertaa. Adalle nollavoitto ja 10. Raikulle 2 x Hyl. Toinen rata jäi nollasta loppusuoran päähän. Puuh.. On se vaikiaa :D

Adaan olin todella tyytyväinen vaikka toisella radalla tuli hosuttua ja tehtyä pari virhettä. Mutta pikkukoira oli niin intopiukeena ja tykitti varsinkin jälkimmäisellä ihan tosissaan. :)

Raikullakin oli paljon hyviä pätkiä ja ennen kaikkea edistymistä keskittymisessä on havaittavissa. Toinen rata oli kylläkin täysi kaaos, mutta tiiä häntä. Sellasta se on välillä :D Herra oli ainakin hyvin yritteliäs ja tarjosi erilaisia vaihtoehoja suorittaa rataa... Meidän pitäisi hankkia jo se paita : "KYllä Me Kotona Osataan"!

Jatkamme harjoituksia ja uskotaan, että kunhan tässä nyt Huhtikuu treenataan aktiivisesti niin eiköhän sitä tulostakin ala sitten Toukokuussa syntyä. :)

Loppuun vielä hupinumero Raikun taistelutahdosta. Se on kyllä ihan mahdottoman mahdoton ja hauska. <3 Ja huippu. RAIKUN KEPPILEIKKI

Sertiä Pukkasi :)

Viikko sitten omissa, Hukka-Putken kisoissa kilpailivat sekä Ada että Raiku. Molemmat kolme starttia. Tuloskunnossa on vielä hiomista, molemmille yhdet nollat. Adalle hyppärin kolmas sija, Raikulle keskimmäisen Agilityradan voitto. Eli valiokello napsahti käyntiin. :) Nyt alkoi jo Raikunkin meno tuntua siltä, kuin kisoissa pitääkin. Olin erittäin tyytyväinen herran tekemiseen. Tästä se lähtee, nyt ei vaan saa olla liian pitkiä kisataukoja niin saadan kasvatettua tätä kilpailurutiinia tosissaan.



Alla video:

Raiku, eka nollavoitto kolmosissa

Adalla tuntui olevan lieviä käynnistymisvaikeuksia. Ei oikein meinattu päästä samalle aaltopituudelle ja keskittyminenkin oli vähän puolitiessä.. Kahdella radalla oli pujottelu melko hankalasti, eka pujoteltiin ihan päin pussia ja sitten päin seinää. Molemmilla lopetti pujottelun kesken :/. Eli tässä treenireikä :D Ada on aina ollut melko huono pujottelija tyhjään tai seinään päin, ja nyt on käynyt niin etten ole muistanut tätä heikkoutta harjoittaa tarpeeksi. Adakin kaivetaan nyt naftaliinista ja viritellään kisakalenteria vähän tiukemmaksi. Kyllä se tästä.

Norjan maalta kolahti eilen mieluinen kirje. Adan valioituminen Norjan Agilityvalioksi on vahvistettu Norjassa. Nyt pitää vielä hakea vahvistus Suomen kennelliitolta, jotta saadaan Putesta virallisesti Turskamaan valio <3

Viime sunnuntaina treenattiin Raikun kanssa Savikon opissa. Päällimmäisenä mieleen koulutuksesta jäi, että ei taas tahdottu osata mitään :D Hyviä vinkkejä kyllä tuli ja muistutuksia itsellenikin asioihin, jotka tiedostan. Mm. pakkovalsseissa pitää uskaltaa liikkua rohkeammin, persjättö on loppupeleissä aika hankala saada onnistumaan linjauksineen, meidän päällejuoksut eivät vieläkään ole ihan kunnossa.... Huooooh. No, onpas taas treeniaiheita tässäkin lisää ;).

Mut nyt olen lomalla ja on niin ihanaa, kun saa nukkua ja elää ihan ilman minkäänlaisia aikatauluja tämä viikko. Niin parasta! Eilen hoidettiin Ellin hammasasiat kuntoon. Eläinlääkärireissulle jäi hammaskivet ja pari ala-etuhammasta, jotka olivat ientulehduksen seurauksena alkaneet heilua. Tätä asiaa olin jahkaillut pitkään, mutta onneksi saatiin se nyt hoidettua. Eniten jännitti kuin vanhempi koira pärjää rauhoituksen, mutta hyvinhän tuo meni. Nyt kelpaa hymyillä!

Ihanaa kevään odotusta kaikille!

Jyväskylässä oltiin kartalla

Raikun kanssa startattiin tämän vuoden ekat kisat Jyväskylässä lauantaina. Nyt on siis tavoitteena rakentaa kisarutiinia ja tehdä kunnolla pohjaa tulevalle. Tässä kisassa ehdottomana ykköstavoitteena oli saada Raikulista esille sitä, mitä se on treeniolosuhteissa tutulla maaperällä. Ja tähän osioon olen erittäin tyytyväinen. Viimevuoden puolella viimeisimmät kisat olivat enempi ja vähempi "kujalla ajoa". Treenien ja kisasuoritusten välinen ero oli aika huima. Nyt pyrin keskittymään siihen, että saan sen kunnolla kuulolle jo ennen rataa.

Raiku huusi radalle lähdettäessä, lähdössä odottaessa ja radalla. Innoissaan siis. Se tuntui kuuntelevan ohjausta ja tekevän kunnolla töitä. Kontaktit oli molemmilla radoilla kaikki. Ne meni hyvin. :) Hyvät pysäytyskontaktit saatiin tehtyä. Oli kaikenkaikkiaan hirveän kivaa mennä sen kanssa radalla. Ihan oman hallin vauhtiin ei vielä päästy, mutta se varmuus tulee sitten ajallaan kyllä. Muuten tämä ero ei ehkä näkynyt, mutta mm. A:n Raiku tekee kotona ronskimmin ja varsinkin radan yhteydessä joskus turhankin liitäen yli harjan. Nyt oli maltillista menoa.

TÄSSÄ on linkki ensimmäiseen rataan. Tuloksena Hyl. Toinen rata oli siis nolla ja sujuvampaa menoa kyllä kuin tuolla ekalla. Sijoitus oli neljäs. Siitäpä se lähtee, pikkuhiljaa ylöspäin ;).

Kiitos Anulle matkaseurasta! Mukavassa porukassa on niiiin kivaa reissata. Ja onnea huipusti tuplasta Pinnan kanssa! Raution perheessäkin tuli hienoa jälkeä Inton ja Iisan kanssa. Onnea erityisesti Janin ja Iisan voitosta ja Jaanan ja Inton muuten vain hieeenosta radasta!

Parin viikon päästä on HUpun omat kisat. Sinne uskaltaa nyt laittaa jo vähän enemmän peliin, kun tietää että koiraan voi vielä paremmin luottaa omassa hallissa. Jospa se tuplakin tulisi ennen kesää..... Nyt treenit jatkuvat terävyyden haulla ja perusasioiden hiomisella. Ja niitä kontakteja hinkataan superpalkalla! Paljon on menty muutamassa kuukaudessa eteenpäin, mutta niin paljon on vielä saavuttamatta. Ihan pieniäkin juttuja, mutta hauskaa että sellaisistakin voi tässä vaiheessa olla niin iloinen.

Tammikuussa..

Tammikuussa meidän piti treenata kovasti. Hih. Mut kuis kävi? Ei ihan niin paljoo treenattu, mitä piti. Tein tuossa loppuvuodesta listaa, mitä Raikulle pitäisi opettaa. Ainut asia noista, missä ollaan nyt oikeesti edistytty on noi päällejuoksut. Ne alkaa tosissaan toimia pikkuhiljaa niin kuin pitääkin :) Puomia ollaan treenattu ihan liian vähän. Mut se, mitä ollaan treenattu niin koko ajan parempaan on menty. Vanha itsevarmuus on palautunut hiljalleen. Mähän siis sain otettua puomilla takapakkia kun menin yhdestä läpijuoksusta konahtamaan Raikulle liian kovaa. Herkkä poika se on.. Kontakti-putki erottelua on tehty melko vähän, mutta ne kerrat mitä on tehty on vaikuttanut kuitenkin ihan lupaaville. Vaikeinta tässä on ollut se, että kaikki vanhat konstit ei toimi Raikun kanssa. Saan hieroa aivonystyröitäni kuinka sitä pitää tässäkin opettaa ja palkata, jotta palkkautuu oikein.

Ensi viikonloppuna startataan Jyväskylässä ja aloitetaan tämän vuoden kisakausi. Niin huippua päästä kisoihin! Tällä kertaa mukaan lähtee vain Raiku. Ada on pitänyt agitaukoa nyt pari viikkoa. Meillä on Raikun kans tavoitteena treenata niitä vieraita kisapaikkoja. Tän kevään tavoitteena on pienentää kuilua treeni- ja kisaolosuhteiden välillä.

Huippua, että me on saatu naapurista uusia kavereita. Anna ja Peppi-parson sekä Romeo- sheltti (6kk) ovat meidän uusia lenkki ja muitakin kamuja. Ensimmäisellä lenkillä Romeon kanssa Raiku ei ottanut selvää onko Romeo tyttö vai poika ja käyttäytyi kuin mikäkin lapsiinsekaantuva homo :D Peppi ei ollut mukana juoksujensa takia. Liekkö haissut Romeo niin tytölle :D Toisella kertaa sitten meni jo hyvin ja pojatkin löysi yhteisen sävelen ja leikin hauskuuden. Olispa kiva, jos tulisivat toimeen myöhemminkin. Raikulla ei oikein ole kuin tyttöpuolisia kavereita. Tulee siis kyllä suurimman osan kanssa uroksiakin oikein hyvin toimeen, kunhan eivät ole kukkoilevaa sorttia :D Mun kavereilla ei vaan oikein ole uroksia. Muutaman villakoirapojan kanssa ollaan lenkkeilty ja tulevat huipusti juttuun.

Mutta lisää päivityksiä sitten kun kisat on käyty.

TÄSSÄ vielä loppuun hupinumero. Elli taistelee aktivointiluun kanssa. Tässä vaiheessa melko kesyä käsittelyä, mutta jossain kohdassa oli hyvin, hyvin ärtynyt ja paiskoi lelua pitkin kämppää. Elli <3

1.1.2013

Vuosi vaihtui ja on ehkä aika muistella mennyttä vuotta ja suunnitella tulevaa. :)

Arki on ollut sitä samaa kuin ennenkin. Varkauteen ajellaan arkena töihin ja tähän ei ole muutoksia luvassa. Koti on ja pysyy Kuopiossa (ainakin toistaiseksi) ja työt Varkaudessa. Aikaa harrastuksille jää arkena melko hintsusti, mutta olen onnistunut löytämään melko hyvän tasapainon ja tällä hetkellä tuntuu ihan hyvälle. Niin kauan kuin meillä on kiva kimppakyytiporukka ja kuluja ja kilometrejä saadaan soviteltua yhteen, on kaikki ok. :)

Koirarintamalla on mennyt kivasti. Tärkeimpänä kaikesta: Elli voi edelleen hyvin <3. Muistan kuinka vuosi sitten aika tarkalleen olin huolissani pienen mummeron terveydestä. Silloin jopa pelkäsin lähtölaskennan alkaneen. Mutta vaiva selvisi ja hoito löytyi. Meillä menee oikein hienosti nyt. Kukaan tuskin uskoo, että mittariin tulee keväällä 12 vuotta. Agilityssä on tapahtunut. Raiku aloitti helmikuussa kisauransa. Hiljaa hyvä tulee (?!? kuka tuonkin keksi?)... Kakkosiin noustiin erinäisten ongelmien kautta heinäkuussa reippaalla kymmenellä startilla ja kolmosiin lopulta himppasen nopeemmin lokakuussa viidellä startilla. :) Kolmosissa on startattu 5 kertaa, joista yksi nollatulos. TÄSSÄ yksi esimerkki missä menään ;)



Raikulla on tavoitteena TREENATA. Treenata ihan "oikeesti" ja treenata kisoissa. Kisoissa treeneillä tarkoitan sitä, että meidän tekemisessä on ajoittain melko iso kuilu treeneihin omassa hallissa versus kilpailuihin vieraassa paikassa. Eli tarvitsemme kisakokemusta erilaisissa paikoissa. Sitä meille ei tod ole vielä kertynyt.

Ja koska tavoitteita tulee olla, olkoot ne SM-kilpailuissa. Kunhan Helmikuussa käynnistämme kilpailukauden on meillä tavoitteena rääviä SM-nollia kasaan. Tupla voi olla haastavin, mutta ei toki mahdoton. Pitäkää peukkuja!

Adan kohdalla vuosi on ollut tietysti ikimuistoinen. Ada <3, pieni räkänokka lunasti paikan maajoukkueessa ja edusti Suomea Norjassa (PM-pronssia ja Norjan Ava-titteli) sekä Tsekeissä. Saimme olla osa mahtavaa joukuetta ja kokea yhdessä sen, mistä moni haaveilee mutta harva pääsee kokemaan. Adan kanssa kauden päätavoite asetetaan SM-kilpailuihin. Olisi niin hienoa menestyä vielä Sm-kilpailuissa Adan kanssa. Tämä vuosi tulee olemaan itselleni pitkästä aikaa hengähdyksen paikka. MM-kilpailut hiiiiiiirveän pitkän lentomatkan takana Etelä-Afrikassa, EI KIITOS! KOska olen jo päättänyt, että tuonne en lähtisi vaikka pääsisin, niin karsinnatkin saavat jäädä tältä vuodelta. Tässä tapauksessa minut löytää paikalta vain korkeintaan katsomosta. :) Ehkä olen tällä hetkellä myös antanut kaikkeni sillä tasolla jolle olen päässyt. Realistinen tosiasia on, että olemme tehneet parhaamme ja yltäneet niin ylös kuin mahdollista. Adalle olen ikuisesti kiitollinen kokemuksesta jonka saimme Tsekeistä. Tässä loppuun tunnelmia Tsekeistä: TÄMÄN radan tekeminen oli silkkaa nautintoa.

TÄSSÄ taas taisteltiin yhdessä. Tämä oli FLow, vaikkakin se ei näytä siltä. Mutta tällä radalla ajatus oli kyllä niin hetkessä ´kiinni ettei tosikaan.

Tässäpä tämän sateisen Tammikuun illan ajatuksia menneestä ja tulevasta. Olkoon vuosi 2013 vähintään yhtä hyvä kuin edeltäjänsä!!

Hyvää Uuttavuotta kaikille!

JOulu on pian täällä!

Ihanaa, viisi päivää rentoutumista, löhöämistä, syömistä, ulkoilua, perheen parissa oleilua. Odotan innolla!

Seura järjesti hauskat pikku joulu epikset ja Ellikin pääsi starttaamaan mölliluokkaan. Rimat oli riittävän matalalla, siksi möllit ;) Alla hieman videota. ALku lähtee vanhaan kunnon Elli tyyliin persausta hilaamalla. Eka käännös on pitkä kun en muistanut kuin voimakkaasti mummoa tarvii kääntää verrattuna noihin medi yksilöihin. :) Mutta hienosti meni nollilla vaikka loppua kohti tahti vähän hyytyi. :) Mutta kuinka onnellinen pieni koira olikaan <3

http://youtu.be/q4jqP_Q6wHM

Täällä me odotellaan Joulua. Alku vuodesta on vielä jonkin aikaa kisataukoa, mutta Helmikuun aikana käynnistellään koneistoa uudelleen. Raikun kanssa on sillä aikaa tavoitteena :

- vahvistaa puomia itsenäiseksi
- opettaa kontakti - putki erottelut
- treenata päällejuoksut kuntoon ;)

Näin. Siinäpä sitä ohjelmaa riittääkin.

Toivottavasti tuleva talvi on vähemmän luminen ja kylmä kuin edelliset. En kaipaa 30 asteen pakkasia. Enkä sitä, että saa joka aamu kaivaa auton lumihangesta. Nyt on hyvä määrä lunta ja pakkastakin "vaan" 15 astetta. Tää on maksimi. :)

Ihanaa Joulun odotusta kaikille!