sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Mikkeli - Liidot

Oioi. Ette usko te, jotka ette oo vielä kisanneet tänä keväänä ulkona, kuinka MUKAVAA se voikaan olla noiden kuppasten maneesien jälkeen!! Aivan loistavaa, sanon mä! ;)Ei menty hankilityä, vaikka sitä pikkasen pelkäsin vaan kenttä Mikkelissä oli ihan sula ja melkolailla kuivakin. Hyvä oli mennä. Ilmakin osui ihan kohdilleen; aurinko paistoi vaikka olikin vähän viileää.

Olin aamulla paikalla ajoissa, sillä olin päättänyt mittauttaa Adan uudelleen.. Josko oikeus tapahtuisi myös meidän kohdalla, sillä näitä medeistä mineihin siirtyneitä rajatapauksia on alkanut putkahdella.. Mutta arvakkaa! KOLME MILLIÄ yli minien rajan! Voi saagura etten paremmin sano!! :/ Ei yhtään tiukemmassa vois olla? No ei paljoo.. Mutta vielä mä kokeilen uudelleen kunhan ekaks vähän treenaillaan pöydällä ja sen mittatikun kanssa. En saanut meinaan neitiä rennoksi en sitten millään. Tuomari piti Adaa melkein KAINALOSSA ja piteli vatsan alta vastaan. Yritäppä siinä nyt rentoutua! Että näin tällä kertaa. Oon kyllä sitä mieltä, et se millipeli saadaan kohilleen kunhan tuo suostuu joku kaunis päivä seisoon sen tikun alla rentona ;) Sitä päivää odotellessa...

No, sit ne kisat. Radat oli molemmat musta tosi kivoja. Sellasia vauhdikkaita ja jouhevia agiratoja, joissa sai mennä kovaa samalla, kun koiran piti olla hyvin lapasessa.

Ellin kans ekalta redalta tuli alas rima nro. 2. :/ Nää alussa tippuvat rimat on kyllä musta inhokkilistalla aika kärjessä! Varsinkin kun loppu rata menee niin mukavasti kuin tänäänkin. Rima tuli siis alas tilanteessa, kun alun kahden suoraan kohti tulevan hypyn jälkeen oli käännös 90 astetta. Olin siis edessä ottamassa vastaan ja varmaan laskin käden liika räväkkään alas -> naps, kolahti. Mut tyytyväinen olin tähän rataan. Ellin kanssa oli mielettömän mukavaa mennä <3

Ada sit otti kans tuolla samaisella radalla vitosen. Putkesta tultiin neljänneksi viimeiseksi puomille, mutta Ada ei lukinnutkaan puomia vaan tuli mun liikkeen mukana ohi.. Pöh. Olipas tyhmä virhe muuten niin hyvällä radalla. :)

Tokalla radalla onnistuttiin sit molempien kanssa. Jee! Elli oli mineissä nro.3
(1. Peto, 2. Toffo ja 3. Elli) ja Ada medeissä nro.2 (1. Misti, 2. Ada 3. Iitu). Ellillä kontaktit oli joka kerralla tosi hyvät. Sellaset vanhat kunnon Elli-kontaktit. Luotto oli mulla ihan kohdillaan ja oli tosiaan ihana tunne kun pystyin taas luottamaan siihen ihan täysillä. Ihana pieni koirani <3
Adalla oli tosi hyvät Aa ja keinu. Puomilla oli vauhtia.. öö.. aika paljon. Se tulee lujaa ja tosissaan juoksee läpi - minimaalisella himmauksella. Sitä himmiä pitää saada vaan pikkasen lisää.. Pitää ottaa siihen nyt kevään aikana vähän otetta enemmän. En meinaan nyt pysty ihan täpöllä siihen luottamaan sen suhteen, että jos pitäis puomilta lähtiessä seuraavaks vetää joku kiperä ohjauskuvio, niin en kyllä tiedä miten kävis.. Mutta tää lajihan onkin parhaimmillaan pienien sydämentykyttelyjen kanssa. Vai mitä? ;)

Jep. Nyt jäädään odottelemaan vielä treenikentän sulamista, jotta päästään ulos treenaamaankin. Tässä on nyt tiedossa pari viikkoa treenitaukoa, mikä ei kyllä sinällään ole varmasti huonokaan juttu. Ainakaan Ellin kannalta - se kun ei noita taukoja ole pahemmin pitänyt, sillä juoksutkaan ei oo enää riesana..
Heippu!

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Pääsiäinen

..alkaa jo olla pian takana päin, mutta olipahan kiva 4 päivän vapaa! Aika juhlallista jo tosiaan ;)

Lauantaina ehti käydä ihan ajan kanssa shoppaamassa ja vaikka tällä kertaa ei mukaan lähtenytkään kuin yhdet kengät, niin kylläpä oli mukavaa :) Niin ja tietty se, et sai nukkua aamullakin rauhassa piiiitkään. Ai että.

Illalla otettiin lauantaina vähän univelkaa humppaamalla kamujen kanssa ja pitämällä muutenkin oikein ajan kanssa hauskaa. Ja oli oikein onnistunut ilta! Kiitti Elu, Anu ja Tanja ;) Sunnuntaikin oli sit aikaa palautella ihan rauhassa, vaikka eipä tuo kanki pahasti painanut - ei sillä ;)

Tänään käytiin sit Elisan ja shelttien sekä Anun ja Lilo-villiksen kanssa lenkillä metsässä ja kyllä koirilla oli mukavaa. koko metsä raikui ja lumi pöllysi kun tytöt pani juosten. Adalle tottakai taas sattui ikävästi, kun leikin tuoksinnassa "ylä-antura" hieman nirhautui johkin ja nahka oli jälleen rullalla.. Vertahan se vuosi, mutta ei se onneksi häirinnyt enempää ja leikit pystyi jatkumaan.

Noh, koko pääsiäinen on ollut oikein rentouttava ja nyt jaksaa taas painaa reilut 5 viikkoa, kunnes kesäloma koittaa. Meikäläinen viettää meinaan lomansa jo touko-kesäkuussa niin, että SM-viikonlopulta palaan sitten suoraan töihin. Aika hurjaa ajatella, että kesä on jo niin lähellä! Kyllä sitä jo odotetaankin.

Lämpimiä kevätpäiviä!

ps. Elli se jo täytti 8 v tuossa huhtikuun alussa. Ei sitä ikä vielä paina, mutta silti tuntuu vähän surulliselta ajatella, että koko ajan se vaan vanhenee... Tämän kesän pentuhaaveet alkaa olla jo kuopattu.. (paitsi jos tiedät jossain jonkun lupaavan kesäpennun, niin mulle voi ilmotella ;)) Nyt taidan siirtää nokan kohti ensi kevättä ja kesää; josko siihen mennessä olisin löytänyt jonkun miellyttävän yhdistelmän ja pääsisin nauttimaan ihanasta pentuajasta. <3

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Ilmojen halki käy lentäjän tie...

Eilen sain kyllä kokea melkoisen hienon elämyksen.. Jos joku sattui näkemään lauantai-iltana Joroinen-Leppävirta akselilla suuuuuren keltaisen kuumailmapallon lentelevän, niin voin kertoo: meikäläinen oli siellä kyydissä! :D

Meillä oli työpaikan virkistyspäivä ja samalla vietettiin yksiä läksiäisiäkin.. Aloitettiin syömällä hyvää ruokaa ravintolassa ja siitä matkattiin bussilla salaiseen päämäärään. Perillä (n.20 min ajoa) yllätys selvisi. eräällä pellolla maatilan mailla lepäsi suuri keltainen kuumailmapallo ja paljon porukkaa ympärille. Voi hitsi, me päästäisiin tuonne taivaalle lentelemään. Kun turvaohjeet oli kuunneltu, ensimmäinen ryhmä pääsi ilmaan. Me muut seurattiin palloa maasta auton kanssa ja radiopuhelimen välityksellä. Lopulta noin 40 min lennon jälkeen, lentäjä sai pallon maahan eräälle pellolle ja me loput (8) päästiin kyytiin. Lähtiessä lentäjä vaan mainitsi, että nyt sitten ei olisikaan ihan yhtä helppo löytää laskupaikkaa, pellot harvenee ja tulee paljon metsää ja järveä.. No, eikun taivahan tuuliin! ;) Lentäjä piti ylhäällä yhteyttä alhaalla oleviin avustajiinsa, ja oli mielenkiintoista kuulla kommenttia; "ei tässä nyt vielä voida laskeutua, katotaan jos tuolla löytyisi sopiva alue.. Otan tässä vähän lisää korkeutta, niin päästään näissä pilvissä kovempaa.. Tuonne olisi voinut laskeutua, mutta ei päästä sinne, kiertää vasemmalle..". Palloahan ei voi mitenkään ohjailla, se vaan menee minne tuuli vie.. Sopiva laskeutumis paikka löytyy sitten, kun sellainen omalle reitille sattuu tulemaan ;).

Korkeimmillaan kiikuttiin 400 metrin korkeudessa, mutta ei tuntunu ollenkaan pahalle. Se oli sellasta unenomaista liitelyä ja hiljaisuuden rikkoi vaan kaasutuli, joka piti pallon ilmassa, sekä pihoilla haukkuvat koirat (varmaan niitä pelotti! :/). Unohtumaton matka kesti tunnin verran kun lopulta lentäjä sai pallolle laskupaikan erään lahden pohjukasta, talon rannasta. Akkalauma laskeutui - ei niin kovin tasaisesti- jäälle vähän kovalla äänellä ja pian rannassa pojotti ilkosillaan mies hieromassa silmiään. No onhan se nyt vähän outoa, kun kesken saunomisen omaan rantaan törkkää järettömän kokonen ilmapallo täynnä naisia! :D Mutta hyvin meidät otettiin sit lopulta vastaan ja päästiin illan hämärtyessä takaisin lämpimään bussiin ja kotia kohti. ;)

Ilta jatkuikin mukavana vielä tämänkin jälkeen. Muutaman työkaverin kanssa vielä jatkoille istumaan iltaa ja tsekkaamaan Varkauden yöelämä. Mukavaa oli! Nollaus sillon tällön tekee ihmeen hyvää. Ja tää sunnuntaikin on ollut aivan loistava päivä auringon paisteineen. Kevät se vaan tulee <3

Tässä vielä kuvaa yläilmoista..