tiistai 31. maaliskuuta 2009

Tampereella..

Käytiin siis kera molempien neitien kanssa merta edempänä kalassa.. lähettiin ihan Tampereelle saakka kattomaan, millasia kisoja siellä päin löytyy. Mä oon aina ollu tällänen kotinyhjä, joka ei viitti lähtee pitkille kisamatkoille, muuta kun sillon kun on "pakko" (lue: SM-kisat, Agirotu, karsinnat tai jokin edustus tehtävä..). Niin, nyt me sit lähettiin ja no joo.. No olishan sitä voinu lähempänäkin kisata.

Mineillä oli tuomarina Virran Rauno. Melko kimurantit radat tuli siitä, kun minien kyseessä ollessa Rauno sai tehtyä vähän tiukempaa pakettia ja esteet oli aikas lähellä toisiaan (siis ansoja oli vähän enempi kun yleensä..ehkä). Ellin kanssa en päässyt hyvään kisavireeseen en sitten millään, siis ekalla radalla. Oli ihan hyvä fiilis rataantutustumisen jälkeen, kunnes tajusin, että voi saasta. Olin tutustunut rataan väärin! Yksi hyppy oli jääny välistä, ja tietysti se oli sellasessa kohdassa, et olisin kyllä tarvinnu sitä vähän miettiä paikan päällä. Ja niin tietty. Sinnehän se kosahti!! :/ En ollu niinkään pettynyt itse Hyl:yyn vaan siihen, että ittellä asenne romahti ihan täysin sen virheen jälkeen. Loppu rata vaan löntysteltiin maaliin ja itelle jäi aika paha mieli siitä. Hitto, sitä pitäs vaan pusertaa täysillä loppuun asti vaikka olis mikä. Jo koirakin sen ansaitsee! <3 .. Ainiin, joo. Tietty tää eka oli kaiken lisäksi TR-kisa, joten pisteitä tippuu taas..

Noo, mut toiselle radalle sain kerättyä taas asenteen kohdilleen ja tehtiinkin hyvä, sujuva rata ilman mitään ylimääräistä. Ja nolla-voitto tuli! ;) Erityisen tyytyväinen olen pujotteluun, mikä meni oikein loistavasti, vaikka kulma oli jotain 120 astetta umpikulmaan ja vielä leikkaisn takana. Hieno pikku otus minulla.

Ja sit Ada. Medeillä oli tuomarina Ritva Herrala. Ihan älyttömän kiva rata, vaikkakin melko kimurantti tietyiltä osin. Alkuun onnistui sylkkäri suoran putken jälkeen ihan täydellisesti. Ada, se kun vaan pyörähtää ilmassa saman tien kuin sille merkin annan :) Kontaktit meni vauhdikkaasti, mutta kuitenkin mielestäni riittävän tarkasti. Rupeen kyllä hakemaan kesää kohti niihin sitä hallittavuutta lisää. 5 vp nimittäin napsahti puomin jälkeen, kun vähän hallitsemattomasti pääsi neiti ryntäämään ja sit kun olis pitäny kiertää yks hyppy takaa niin kampesikin mun puolelle ohi linjan ja siitä se kielto. Mutta mahtava draivi oli päällä, niin mulla kun koirallakin. Todisteena siitä mojova mustelma neidin hampaista.. erehdyin maalissa kiittämään liian riehakkaasti kuumakalleani ;)

Toinen rata, hyppis, alkoikin sit vähän kehnosti, kun Ada tuli ensimmäisen rima ALI! Oli rynnänny lähdössä mun perään ihan lähelle ekaa hyppyä, ja sit kun kutsuin niin tulikin ali. Pöh. Tässä vähän laski fiilis taas ja mentiin melko löysästi maaliin. Rata olis ollu kyllä kiva vetää ihan täysilläkin ;)

Että näin meillä. Ihan kiva reissu, vaikka kotona olinkin vasta joskus 23.30 (jätin vielä Antin Jyväskylään matkalla). Kiitos Antille matkaseurasta! Olis ollu aika rankkaa yksin.

Palaillaan taas astialle..
Ihanaa..Kevät tulee vihdoin! ..

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Maaliskisat

... Kisattiin tänään Kikan tallin maneesilla Siilinjärvellä. Talven toiset kilpailut ja mukaan mahtui niin hyviä kuin heikkojakin pätkiä...

EKA RATA:
Oli siis agirata. Ellille muuten oikein lennokas (oli pienessä ruumiissa aika paljon pakkautunutta energiaa) rata, mutta harmittavasti 5 vp kepeiltä. Kepeille tultiin 90 asteen umpikulmassa ja mä vein valssaamalla koirani kakkos väliin... Pöh! Muuten selvitettiin matkalla jo monta sellasta huhuh-tilannetta, niin sit menin sössimään tollasen helpon kohdan. Yksinkertaisesti ajauduin niin lähelle keppejä et Elli tajusi ne liian myöhään... Mut kyllä me tällä radalla koettiin sellanen Ahaa-elämys, että ainakin päätettiin, et enää ei yritetä saada kontakteja Ellille nopeemmiksi längillä. Ei vaan onnistu, sillä Ellillä on liian lennokas tyyli mennä.. Musta tuntuu, et sille on mahdotonta opettaa hiipiminen..Sille tulee paineen alla sellanen loikka sinne alastulolle, et on aina liian tuuripeliä, et osuuko vai eikö osu.. Nytkin hyppäsi, mutta tuli alas niin että takajalat osui vielä kontaktille.. Puomilla ainakin näin. A on toinen juttu sillä längillä oon saanu sitä reippaammin painumaan alas. Mutta siis puomilla siirrymme takaisin vanhaan tuttuun käskytys-semi-pysähdykseen ;)

Ada loisti ensimmäisellä radalla. Vauhtia oli härrällä todella hyvin ja kontaktit mentiin raivokkaasti, mutta malttoi valua alas asti. Molemmat. Kepit otin lähettämällä yksin pujotteluun ja sit leikkaamalla seuraavalla hypyllä ja toimi kyllä kuin unelma. Varmasti noiden nopeiden kontaktien ansiosta voitto napsahti luokan nopeimmalla ajalla. Hiphei! Olinpa ylpee tytöstäni.

TOKA RATA:
Oli agirata tämäkin. Teemana oli taas pitkälti samat slide-törkki-jutut kuin ekallakin radalla. Puomi oli keskilvaiheen jälkeen suoraan kohti putken väärää päätä ja tämä kohta koitui aikas monen kohdalla kohtaloksi..
Ellin kanssa saatiin rutistettua nolla vaikkakin pakka hajosi juuri tuolla puomilla. otin tällä kertaa kontaktit vanhan kaavan mukaan ja olihan ne hitaammat, mutta ainakin virheettömät. Puomilta meinas karata sinne väärään päähän putkea, mutta kiljaisu pelasti.. taas.. ;) Tosi tyytyväinen olen tuohon rataan muuten. Aan kontakti oli tosi hyvä ja homma sujui kuin tanssi tonne loppuun asti. Toiseksi viimeisellä esteellä yritin vielä Jaakotusta suoran putken jälkeen (120 astetta), mutta pipariks meni ja Elli pyrähti akselinsa ympäri.. Tuli vähän turhaa aikatasoitusta. Tältä radalta sitten 2.sija Katin ja Taikan jälkeen.

Ada lähti taas kuin tykin suusta ja otti tosi hienon Aan. Yhdessä työnnössä puikkasi väärälle puolelle estettä ja siitä eka vitonen. Jatkettiin täysillä ja sit tuli se puomi... Adan ensimmäinen kontaktivirhe oli totta. Videolla näkee, et jään liian taakse käskyttämään "alas" --> Ada kattoo mua ja tulee vauhdilla yli kontaktin. Oon melko varma, et jos olisin vaan reippaasti liikkunut eteenpäin niin virhettä ei olisi tullut.. harmittaa kyllä vähän, mutta toisaalta tämä vahvisti käsitystä siitä kuinka jatkan Adan kontaktien kanssa.. Madallan länkiä ja pakotan sen hiipimään pidempään.. voi olla että jätän namipalkan maasta pois ja siirryn käskyyn ja kehuun/naksuun. Joo näin mä teen.. Jatketaan siis harjoituksia;)

Ensi viikonloppuna suuntana Tampere. Katotaan, mitä siellä paljastuu..

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Voi, kun oli ihana viikonloppu

Aivan huippua oli pitkästä aikaa nähdä kavereita ihan ajan kanssa. Perjantaina shoppailua Kaisan kanssa. Illalla Sanna yöksi ja Lauantaina sitten vanha opiskelu porukka koolla jälleen lähes täydellisenä. Saatiin rauhassa istua iltaa ja rupatella (ja vähän tissutella siinä samalla). Jatkoille sit kylän pintaan ja baariin laittamaan jalalla koriasti ;) Kivaa oli, ja kun muisti pysyä kohtuudessa ei kohmelokaan vaivannut ja sunnuntai meni ihan mukavissa merkeissä :D Illalla on vielä treffit parin kaverin kanssa kahvittelun merkeissä. Oikein sosiaalisen viikonlopun ruumiillistuma!

Perjantain harkat meni taas parin viikon tauon jälkeen pienessä kohmeessa. Nyt musta tuntuu, että mun ohjaus alkaa olla jo niin tottunut Adalle, että Ellin kanssa tahtoo olla välillä treeneissä hinkalaa.. Se tuntuu vaan käyvän harkoissa sellasella ihan ihme kierroksella. Vauhtia on ihan ok ja kuumuu radan reunalla ihan hulluna. kentälle päästessään huutaa ja riekkuu. Ei oikein malta keskittyä mihinkään. :/ Liikkeelle päästessään menee ihan mukavasti, mutta saattaa yhtäkkiä keksiä jotain kivaa hupia itelleen ja hakee jotain ihan ihme kuvioita ;D Siinä alkaa ihan selvästi olla sellasta "vanhan ketun" vikaa. Sillä on ihan selvänä se millon ollaan harkoissa ja millon kisoissa. Kisoissa ollaan kyllä niin täräkkänä ja nohevana. Ei tietoakaan mistään haaveilusta kesken kaiken. Sillon keskitytään vaan itte asiaan! Luulen, että suurin syy siihen, et se ei ihan täysillä keskity treeneissä on siinä, että ne treenaa Adan kanssa samassa ryhmässä ja Elli kuumuu niiiiin paljon sillä aikaa, kun teen jotain Adan kanssa. Sillä tahtoo mennä sit välillä överiksi omalla vuorollaan.. Odotan jo kesää, että pääsee ulos treenaamaan pois ahtaasta hallista.

No jokatapauksessa meillä oli kivat treenit ala Matti. oli slideja, Tiukkaa keppi-törkkäystä ja kontakteja. Meinas olla vaikeuksia noissa sliden ajoituksissa, mutta saatiin ne kyllä kohdalleen. Ellin tahdoin päästää aina liian aikasin, jolloin puikkaskin väärälle puolelle hyppyä. Niin ja sit ehkä se kaikkein ärsyttävin juttu! Meillä oli Aan alla putki niin, ettei päässy lähelle kontaktia. Noo, mulla oli länget siellä ja Elli tuli 2x niiden YLI. Sit jo suutahdin sille aika kovasti. Sain onneksi hiottua sen pois eikä tapa enää uusinut.. Inhottava temppu :/ Ei siis kylläkään loikannut kontaktia vaan ihan pikkasen hypähti sen riman yli alas.. Kokeili selvästi, et josko tästä pääsis näinkin kumartumatta.. Ada taas oli aikas loistava. Pari kertaa liuku käännöksissä pitkäksi, mutta pääosin meni oikein hyvin. Kontaktit oli tosi hyvät ja länget toimii edelleen! Huomasin kyllä taas, että nuo keppitörkit meinaa olla vielä hankalia nuorelle. Meinaa liikkua aina väärälle puolelle aloittamaan kun vie esim. neulansilmästä kepeille.. Mutta reeniä reeniä vaan...

Ellin kanssa pitää mun nyt yrittää keskittyä myöskin itse paremmin treeneihin. En saisi hermostua siihen sen riekkumiseen, mutta kun kaksi tällasta kohloa ei kyllä ainakaan rauhoita toisiaan. Petrattavaa on ;) Tavoitteeksi mulle ja Ellille loppukevääksi: määrätietoista ja tarkkaa ohjausta sopivalla agressiolla niin hyvää tulee ;) Siispä, törmäillään kentillä!

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Rupileuka

:( Perjantain treeneissä mentiin viimestä pätkää Adan kanssa, kun sattui pikku äksidentti. Jaakotin ennen puomille nousua (oli hyvin tilaa koiralla suoristaa ittensä ja nousikin suoraan ylösmenolle) ja olin jo menossa eteenpäin, kun takaa kuului hirvee kolahdus ja Ada keräili itteensä lattialla... Tuli mun luo suupieliään nuoleskellen ja arvasin, että tais sattua.. Säikähdin, että on menny hampaita. Leuasta jokatapauksessa oli nahka rullalla ja verta tuli. Hampaat onneksi ainakin vielä pysyneet suussa. Pitää seurailla, että pysyy jatkossakin. Käytiin tyrehdyttämässä verenvuoto ja palattiin takaisin puomille. Helpottavaa oli huomata, että sen verran on kova päinen, että pian jo kiipesi täysiä kunnon draivi päällä puomille. Ei jäänyt kammoa ! :D Adalle ei olekaan vielä sattunut ikinä tuollein. Elli kyllä keräilee itteensä aina sillon tällön varsinkin kisatilanteissa.. Joskus on juostu rata kisoissa silmät ja suu täynnä hiekkaa, mutta neitiä ei oo haitannu. Täysiä on tullu pärskien enimpiä pois suusta :D Huvittavaa. Sillä on ihan mahdoton tekemisen palo, sattuipa mitä hyvänsä!

Nyt on pari päivää Ada nuollu toista etutassuaan.. Veikkaampa, että löi jonnekkin jumia tai jotain.. Pitää illalla ottaa leffan ajaksi neiti käsittelyyn ja tarpeenmukaan varailla aikaa ammattilaisen pakeille. Mutta nyt tää lähtis vielä käymään saleilemassa, jotta ehtii illaksi sitä leffaa tuijottamaan... Moikka!