torstai 29. marraskuuta 2007

Kuulumisia..

Jee, talvi on säilyny täällä... Ja toivottavasti säilyy jatkossakin ;)

Eilen käytiin Elisan kanssa juoksuttamassa koiria metsässä. Tällä kertaa ei ollut muita liikenteessä ja säästyttiin vihaisilta kommenteilta :D

Meidän junnut, kauhukaksikko Ada ja Iitu esittivät tappajan taitojaan.. Meinasivat syödä HIIREN!! YÄK!! Leikkivät yhdellä pellolla kun yhtäkkiä alkoi hirvee vinkuminen kuulua, ihan kuin vinkulelulla olisivat leikkineet. Ada sen hiiren oli varmaan löytänyt, se kun omaa noita metsäkoiran kykyjä ja on.. sanoisinko jopa riistaverinen :D Mutta joka tapauksessa Iitulla se elukka oli suussa ja sitä ne yhdessä ihmetteli. Myö ruettiin hulluna karjumaan, että "IRTI, IRTI!!". Iitu päästi irti, mutta Ada nappas sen önnin uudelleen ja vähän vingutti sitä.. Mun piti mennä juosten sen luo ja napattava niskasta ennen kun päästi irti. Kerran se nappas sen vielä siitä mun nenän alta, kun katoin kävikö raukalle mitään.. :( Onneks se siitä vipelsi lumen alle ja heinikkoon piiloon..
Eipä jaeltu meillä eilen iltapusuja :D

Että tällaisia hirviöitä meillä täällä.. No, huomenna Ellin kanssa harkkoihin. Ada pääsee juoksutauolta treeneihin vasta viikon päästä. Ellin kanssa valmistudutaan vuoden viimeisiin kisoihin, Itsenäisyyspäivänä Joensuussa kolme starttia.

lauantai 24. marraskuuta 2007

Ellin treenit

Jesh, Vihdoinkin päästiin treenaamaan Ellin kanssa kunnolla Areenalle. Muita ei tälläkertaa ollutkaan, joten saatiin tehdä hyvät tehotreenit ihan kahdestaa.

Treenattiin "jenny-käännöksiä", pakkovalsseja ja käännöksiä ihan yleensä. LIsäksi keppitreeniä.

Jennyt onnistui taas loistavasti kunhan löydettiin oikea ajoitus ja rytmi. Tämä vaatii kyllä sekä multa että koiralta aika paljon kekittymistä - ja yhtäaikaista tietenkii :) ..vaikea yhtälö siis.. Muutaman kerran sain Ellin taas kiertämään takaa hypyn. Liika vekkaaminen tuo ton ongelman meille. Mutta toisaalta, mielestäni en edes vekannut tuossa kohtaa. Koira vaan käsitti vartalonkäännön turhan voimakkaasti.. Noh, en tiedä. Video olisi ollut taas poikaa!

Pakkovalssit meni tosi hyvin! Otettiin niitä aloituksiin ja kovasta vauhdista keskelle rataa. Pari kertaa hyppäsi vauhdista väärältä puolelta esteen (lue: suoraan, ei kiertänyt siis takaa minun puolelleni), mutta kääntämällä vartalolla tarpeeksi vastaan saatiin homma toimimaan. Voi olla vähän vaikeaa käsittää, kun ei ole mitään havainnollistavaa esimerkkiä, mutta ken tietää mistä "pakkovalsseilla" puhun, varmaan ymmärtää.. Toivottavasti! :D

Elli oli taas oikein innokas ja sen kanssa oli mukava tehdä töitä. Liiallinen hosuminen oli jäänyt juoksujen mukana ja loman ansiosta hetkellisesti pois. Taas ajattelin mielessäni, mikä ero on tällä matolla ja hiekalla menemisessä. Elli on ihan ilmiselvästi mattokoira- seuraavan kerran kun on kisat taas hiekalla niin meikä on pulassa. Miten saan sen tassuihin samaa pitoa ja käännöksiin tiukkuutta kuin matolla :Z

Keppitreeni oli ok. Pallolla palkaten (eka väli) treenattiin avokulmia ja muutamia kertoja härkkejä ilman palkkaa niin, että jatkaa pujottelua --> joka kerta meni oikeaan sisään. Nyt myös saatiin kunnolla harkattua Bemari-kotiläksyä, eli pujottelua itsenäisesti. Toiseen suuntaan pystyin jäämään monta metriä taakse ja liikkumaan sivusuunnassa samalla usean metrin --> reippaasti pujotteli loppuun asti.
Toinen suunta tuotti ongelmia --> jätti pari viimeistä keppiä väliin ja lähti rynnimään ulos pujottelusta. Vaati aika tiukkaa käskytystä, että meni loppuun asti. Jos noiden kahden puolen eroa miettii, niin taas oli tämä "vaikeampi" suunta kohti seinää, kun taas toiseen suuntaan oli edessä paljon tilaa . Sama ongelma oli Bemarilla, Elli ei pujotellut (oli muuten sama vika KAIKILLA SHELTEILLÄ!) mielellään seinää kohti tyhjään päin. Siispä harjoitellaan lisää ;)

Hyvä mieli jäi harkoista. Enää viikon verran niin Adakin pääsee harkkaamaan.

lauantai 17. marraskuuta 2007

vähän treeniä

Pihalle ei vielä ole kertynyt liikaa lunta, joten pystyttiin tekemään vielä pikkutreeniä siellä. Harjoiteltiin molempien kanssa Lehtiön Anjan opettamaa "Jenny Damm" käännöstä :) Se vaatii ohjaajalta oikea-aikaista kääntämistä, mutta kun ajoitus osui kohdalleen toimi kyllä Ellillekkin loistavasti :D Sain sillä käännettyä liito-oravaakin jo ihan kohtuu pienessä tilassa ja tuli kyllä nopeasti palloon kiinni hypyn jälkeen. Tätä treenataan niin ensi kesänä on toivottavasti 180 asteen käännöksetkin meille helpompia. Tähän asti ne on aina olleet sellaisia, missä meikäläinen saa harmaita hiuksia. Varsinkin kun älykäs tuomari törkkää alkuun jonkun paskamaisen 90-180 asteen käännöksen niin en saa Elliä ikinä kasaan siihen. --> koko rata tuntuu menneen pilalle jo siinä! :/ Noooh, mutta jospa tämä tuottaisi pikkuhiljaa tulosta.
Sylkkärit onnistui myös oikein hyvin :)

Adan kanssa treenailtiin noita samoja juttuja. Ihana koira, kun sen saa niin pienellä vaivalla tulemaan käteen ja kääntymään pieneen tilaan :) Tämä tosin tuottaa hieman ongelmia, sillä välillä unohtuu "Ada- ohjaus" ja käskytän sitä "Elli-tyylillä". Silloin alkaa mennä metsään kun tyttönen onkin tullut käteen jo ennen hyppyä. Jennyt toimii kuitenkin myös Adalle hienosti kunhan löydetään sopiva ajoitus. Muutaman kerran meni jo nyt nappiin!

Sitten vielä tiellä muutamat keppitreenit. Ellin kanssa keskityttiin loppuun asti pujotteluun, vaikka itse en liiku mukana. -->kotona alkaa jo toimia hienosti :D Sama kun saadaan siirrettyä harkkoihin radalla ja vielä niihin kisoihin :S LIsäksi avokulmia pallolla palkkaamalla (vain hakemista ekasta välistä). Hienosti meni :)
Adan kanssa samaa hommaa. Ei tosin yhtä isoa vaatimustasoa vaan liikuin vielä enemmän mukana kuin Ellin kanssa. Alkuun lopetti kesken pari kertaa, mutta alkoi taas toimia muutaman toiston jälkeen :) Ja sitten vielä samaa avokulma treeniä. HIenosti naperollakin meni..

Voi, voi.. Varkaudessa kisat menossa. Olisin tuota voinut itsekin olla halukas kisaamaan, mutta juoksut pilaa taas kaiken.. Ensi viikolla Ellin kanssa kuitenkin päästään Areenalle treenailemaan oikeasti. Ja itsenäisyyspäivänä Joensuuhun kisaamaan :D

keskiviikko 14. marraskuuta 2007

Vuodatusta...Koiravihaajia metsässä

Oltiin tyttösten kanssa metsälenkillä tutussa metsässä Elisan ja koiruuksien kanssa. Lenkki oli oikein kiva; pikkupakkanen, maassa lunta, koirat kirmasivat ja leikkivät keskenään (mukana kaksi omaani, Elisan omat kaksi shelttiä ja lisäksi perheen vanha collie-mummo ja veljen nuori sheltti), ja seurakin loistavaa... sai käyttää taas turpaansa minkä kerkes tän maailman parantamiseen :D

Metsä on suuri, siellä ei vastaan tulijoita kovin usein ole, varsinkaan näin keskiviikkona aamu yhdeksältä. Kaksi miestä tuli vastaan ja molemmat ihastelivat koiralaumaamme. Toinen jäi pidemmäksikin aikaa höpöttelemään kanssamme, sheltit kun olivat hänelle tuttuja koiria. Lisäksi Elli hurmasi sedän hännän heilutuksellaan ja sosiaalisilla taidoillaan ;).. Sellanen se on <3

Mutta sitten, lenkkimme loppupuolella huomattiin vastaan tuleva sauvakävelijä-pariskunta. Otettiin koko lauma hallintaan vierellemme ja mentiin koko lössi nätisti polun sivuun odottamaan, että pääseevät ohi. Niinhän me aina tehdään. Herra puolinen meni ensin ohi mulkoillen ja kohta kääntyi takaisin päin sanoen: "Mites teillä ne koirat täällä irti juoksee?". Me siihen yhteen ääneen, että "anteeks?". Noooh, setä jatkoi siinä, että " niin, että teillä on koirat irti. Täällä ei saa pitää koiria vapaana. Oletteko sokeita, kun ette ole huomannut kieltokylttejä joita on täällä joka paikassa?". Siinä vaiheessa alkoi mennä ilo koko hommaan. Tuli sellanen tunne, että "jaahas, nyt törmättiin sitten tähän sakkiin.." (Ei ole todellakaan mitää kylttejä missään! Oltaisiin ehkä huomattu, jos näiden kolmen vuoden aikana olisi joku sellainen vastaan tullut, jona mekin ollaan tuolla lenkkeilty.) Me siinä sitten pöyristyneinä, että "ei oo meidän silmiin kyllä sattunut täällä yhden ainutta kylttiä. Koirat juoksee tässä nyt irti, kun se on täysin luvallista ja toisekseen on yks ja hailee onko nämä irti vai kiinni. Mihinkään eivät lähde eikä anneta niiden myöskään ketään häiritä täällä." Mies purpatti jotain siitä, että onpa kumma kun koiria irti pidetään plääplääplää.. Ei sitten enää sanonut mitään vaan lähti niskojaan nakellen jatkamaan muijansa kanssa matkaa, kun tokaisin, että "sitä paitsi, tähän aikaan vuodesta saa kuka tahansa koira olla tälläkin alueella irti. Nyt on metsästyskausi käynnissä ja metsäkoiratkin ovat ihan luvallisesti irti täällä taajaman ulkopuolella.."

Kyllä nää ihmiset on aina joskus niin älyttömän mukavia, että saavat kyllä meikäläisen äkäiseksi koko loppu päiväksi! Helekutti. Että pitikin törmätä taas ihmiseen, joka ei pidä koirista eikä halua ymmärtää heidän omistajiaan. Lisäksi setä varmasti ajatteli, että tollasia nuoria tytön hupakoita, että pitääpäs nyt päästää sisäinen paskaolo purkautumaan heihin. Toivottavasti jäi sille sellanen kuva, että vaikka olis mitenkä meidän kanssa vääntänyt, niin eipä olis kyllä hänen tahtoonsa taivuttu. Koirat on irti ja tulee jatkossakin olemaan kyseisessä metsässä!

Loppuun olisi voinut vielä lisätä, että "sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta..." Että turha purkaa tuntojaan väärin perustein meihin kanssa eläjiin :D

Toivotaan, että viikko jatkuu mukavimmissa merkeissä. Ainakin minulla on torstai ja perjantai vapaata,(paitsi, että stä lopputyötä on tehtävä..), joten voi ainakin viettää hieman vapaampaa elämää. Ties vaikka käydään siellä metsässä taas ilahduttamassa muita ihmisiä läsnäolollamme ;)

maanantai 12. marraskuuta 2007

Maanantai taas..


Olipa kiva reissu Helsinkiin ja Vantaalle agilityn Pm-kilpailuihin :) Lauantaina Elun kanssa Helsinkiin ja vähän tsöppailtiin ja illaksi mummin luo nukkumaan.

Maajoukkueen johtaja soitti minulle lauantai iltana ja kertoi, että varakoiraa ehkä sittenkin jouduttaisi käyttämään. Noh, minulla Elli tietenkin Kuopiossa eikä ehtisi aamuksi paikalle. Tilanne oli kuitenkin onneksi sellainen,. että yhtä minikoiraa tutkittiin ja se ei MAHDOLLISESTI voisi osallistua huomisiin kisoihin. Ristin sormeni ja toivoin, että koirakko voi huomenna kisata. Muuten harmitus olisi ollut suuri, tilaisuus olisi valunut sormieni välistä ja karsintojen 6. olisi päässyt tilallemme...

Lauantaina herättiin ennen kuutta (oli taas niitä hetkiä, kun tämän harrastuksen hulluutta tuli mietittyä. Mutta kai se on niin, että jos jostakin hommasta tykkää, sitä tosiaan herää aamulla kisoihin/treeneihin kukonlaulun aikaan, vaikka kuinka pahalta tuntuisi. Kyllä agility on sen arvoista!). Paikanpäällä Myyrmäen Energia Areenalla oltiin ennen kahdeksaa. Olipa muuten hieno kisapaikka! Pikkuisen paremmat puitteet, kun viime vuonna Tanskan PM-kilpailuissa. Mieli teki päästä kirmaamaan Serti-matolle:) Ja tunne ei kyllä ainakaan laimentunut kisojen kuluessa ja suorituksia katsoessa!! Mieltä onneksi lämmitti, että sillä yhdellä minikoirakolla ei ollut hätää ja he olivat mukana kisassa. Mielenrauhani oli palautunut :D

Suomalaisilla oli tällä kertaa vaihtelevaa menestystä. KULTAA voittivat mineissä Leila ja Päivi Männistö, medeissä KULTAA Lukalle ja Sami Oksalle, Jari Suomalainen ja Frodo sijoittuivat PRONSSILLE. Joukkuekisassa ei menestystä oikein niitetty. Taisi olla niin, että medijoukkue oli paras sijoittuessaan toiseksi. Mineillä oli yllättävän paljon ongelmia varsinkin puomin kontaktilla, mikä oli mielestäni vähän kummallista :/ Nooh, mutta mukavat ja toimivat kisat. Suomi onnistui järjestelyissä mielestäni oikein hyvin... Tietää hyvää ensi vuoden MM-kilpailuille :D

Kotiin palatessa vastassa oli pari pientä koiraa, jotka eivät meinanneet nahoissa pysyä. Mieli tekisi taas treenaamaan, mutta meillä ollaan nyt pakollisella tauolla, kun molemmilla tytöillä' on juoksut päällänsä. Keksitään kaikkea muuta tekemistä sitten. Tänään kävimme piristävällä metsälenkillä lumisessa maastossa. Tytötkin oli innoissaan lumesta. Varsinkin Ada nautti silmin nähden lumen tulosta; Joulun lapsi kun on ja tuntuu, että lumi ja talvi on sille ehdottomasti mieluisimmat elementit ;)

perjantai 9. marraskuuta 2007

HUHHUH..

Kyllä meinaa väkisellä pää räjähtää tähän työmäärään, mitä joutuu ton opiskelun eteen tekemään.
Lopputyötä pitää aloitella... on pitänyt jo viimeiset 2 kuukautta, mutta aina vaan jotain muuta sitten ilmaantuu.. Ei sillä, aihe sopii mulle erittäin hyvin.
Koirien dopingista kun on kyse. Samalla tässä tulee noikin säännöt itselle ihan tutuiksi kun muuten on valitettavan vähälle niihin perehtyminen jäänyt. Mutta onneksi ei ole ollut vielä tarvettakaan sille, että olisi koiria tarvinnut lääkitä tai muutenkaan miettiä noita juttuja
¤koputtaa puuta¤

Illalla rynnätään Adan kanssa Areenalle agi treeneihin. Junnu saa nyt luxusta, kun pääsee Ellin vuorolle treenaamaan Tämän "potiessa" juoksujaan. Antaa nyt Tiitiäisen elää ihan omassa maailmassaan muutaman viikon. Lenkilläkin on niiiiiiin rasittava, kun jokaikinen merkki on nuuskittava perin pohjin ja tilkittävä päälle omat kusimerkinnät. ;)
Mutta siis asiaan.. Ada pääsee Ellin vuorolle lämpimään sisähalliin, mattopohjalle. Normaalisti Ada käy treenaamassa kylmässä kaarihallissa, hiekkapohjalla :)

Huomenna lähdetään Elisan kanssa kohti Helsinkiä aamujunalla. LAuantai pyöritään ja shoppaillaan kaupungilla ja sunnuntaina herätään ajallaan ja kohdistetaan matka kohti Myyrmäkeä, Agilityn PM-kisoihi. Molemmat ollaan nyt Myyrmäessä ilman koiria ja voidaan keskittyä täysillä vaan katseluun. Mineissäkin on kaikki maajoukkueen jäsenet kunnossa, kun ei ole meille Ellin kanssa tullut kutsua paikkaamaan kenenkään paikkaa. Hyvä on kun on toisilla ollut onni matkassa.... vaikka mukavaahan tuo olisi ollut kisata.. Viime vuonna jäi TAnskassa aika paljon hampaan koloon henkilökohtaisessa kisassa :/.
Pidetään joka tapauksessa peukkuja pystyssä ja lippu korkealla Suomalaisten puolesta!!!

keskiviikko 7. marraskuuta 2007

Jotain tekemistä...

Heh.. Tästä olen vähän niinkuin haaveillu, että saisin luotua itelleni (ja koirille :)) omat kotisivut tai blogin. Päädyin sitten alkuun tähän varmasti helpompaan vaihtoehtoon. Tietokoneen ihmenerolta jo tämä vaatii melko paljon..

Tälläkin hetkellä olisi pitänyt tehdä opiskelun eteen jotain, mutta mutta.. Tärkeämmät ja mielenkiintoisemmat asiat ensin :D

Nyt ei ole aikaa laittaa pakettia heti lopulliseen kuntoonsa, mutta älkäämme hätäilkö. Kyllä se tästä muokkautuu pikkuhiljaa meidän näköiseksemme.