maanantai 5. joulukuuta 2011

Surkea koiraharrastaja!

Olen meinaan minä! Viikko sitten oli Elli ilmottu lauantain Toko- kokeeseen, Ada sunnuntain aksakisoihin. En mennyt kumpaankaan. :/ Koska A) meillä oli la iltana työpaikan pikkuJOulut B) en olis kerinnyt viedä Elliä kokeeseen, koska luokkajärjestys oli muutettu C) en ole treenannut Adan kanssa juurikaan viime aikoina D) ajattelin, että sunnuntaina on krapula ja vähintään väsyttää. Että näin. Hupi meni koirakultien edelle. Paha, Paha ihminen!!!

Tää syksy meni jotenkin harakoille. Ei ollu säännöllistä treeniporukkaa millään koiralla, ja on käyty omalla porukalla lähinnä iltaisin arkena klo. 21 jälkeen ja viikonloppuisin, kun vaan on ollu vapaata.

Raiku on tehnyt säännöllisesti ja edistynytkin monessa asiassa hienosti. Meidät kyllä nähdään Helmikuussa kisoissa!!! :) vähintään hyppyradalla!

Mutta Ada. Se on ollut Lokakuun alusta kisatauolla. Kerran se on mennyt ratatreenin ja ehkä noin 7 kertaa ollut hallilla tekemässä treeniä muuten. Melkein 2,5 kk!!!!! Tauko tekee aina sillon tällön toki hyvää ja nyt kun ei juoksutkaan enää jaksota mitenkään elämää, niin onpahan tullut taukoa. Anteeksi Ada, tämä tilanne korjaantuu heti ensi vuonna. Viikottainen treeniporukka ja muut treenit päälle. Ja kisoihinkin lupaan mennä :D

On tässä ollut kaiken näköistä. Koirilla kullakin vuorollaan vatsavaivaakin. Mutta eniten kaikista on vienyt aikaa mun asuntoprojekti. Mutta nyt se on lopullista. Tammikuusta lähtien olemme uuden kodin asukkaita. Ja ihan ihka OMAN kodin!!!! 45 neliöö, kaksio täällä Neulamäen metsäpolkujen lähellä odottaa uusia asukkaita :) Vaikka tää Neulamäki on muuten vähän syrjässä, nii silti koiran omistajana arvostan näitä metsiä suuresti <3

Mutta nyt heipat. Ja tiiättekö, illalla treenit ja huomanna kans! Otetaan menetettyä aikaa hieman takaisin. :)

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE!!!

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Kotona!

Eli viikko sitten kotiuduttiin Ranskan maalta. Huh, oli kyllä hieno reissu. Kiitos Elisalle ja Iitulle, et sain olla mukana :) Ja tietty, ihan superisti Onnea vielä Tuulia ja Punssi!! Ihan huikea nousu ja mahtava saavutus! Onnea hopeasta! :)

Iitu oli oikein mukava reissukaveri. Elisa jännitti (ja niin minäkin) varsinkin Iitun lentomatkaa. Eka kerta yksin boksissa ruumassa.. Huih. Mut hienosti Iitu selvisi, ei ainakaan enää ulos päästessään ollut minkäänlaista ongelmaa. Palautui lennosta tosi hienosti henkisesti ja pienen Patrician hoidon jälkeen myöskin lihaskireydet saatiin auki matkan jälkeen :). Elisa uskaltaa jatkossakin lähteä moisille reissuille ;)

Ranskassa oli omanlaisensa elämän meno. Ihmiset oli ihan mukavia, mutta ei ranskikset mitään käytännön tekijöitä ole :D Tämä näkyi mm. kisapaikan liikennejärjestelyissä. Kuopion citymarketilla on Joulun alusviikolla paremmat liikennejärjestelyt vaikka porukkaa murto-osa tuosta... Tiukat turvatoimet hallilla hankaloitti avustajina toimiviaen ihmisten työtä aika tavalla. Vain kilpailijat saivat liikkua siellä, missä koirat ja kilpailijat oleskelivat... Mut suomalainen keinot keksii... ;D

Kiva reissu, hienoja elämyksiä, onnistumista ja epäonnistumista. Agilityä parhaillaan. Elisalta ja Iitulta hieno debyytti MM- areenalla <3

Kotiin kiitos, kun huolehtivat omista koiristani hienosti! :) Eka ilta niillä oli mennyt eteisen lattialla nukkumassa, mut sitten luovuttivat ja nauttivat "lomastaan" :)

Perjantaina pääsi Ada ja Raiku fyssarille. Raiku oli ekaa kertaa ja ihan hienosti poika osasi olla hoidettavana. Mut harjoitus tekee vielä mestarin. Ihan hyvä, et vein senkin. Hyvässä kunnossa muuten, lihakset hyvällä "alulla" jne, mutta ristiselässä alkavaa jumia ja kireyttä, joka olisi voinut rueta haittaamaan tässä säiden viiletessä.. Poika kuitenkin pehmeni ja saatiin kuntoon, nyt on hyvä taas jatkaa. Luulen, et Raikun pomppiminen ja hurja lelusta taisteleminen on osasyynä selän jumittamiseen. Pomppimista olen yrittänyt rajoittaa, mutta mutta.. Ei oo helppoa :D

Ada oli paremmassa kunnossa kuin viimeksi. Liikkuminenkin on parantunut jo ihan omaankin silmään huomattavasti. Liikkuu rennommin eikä peitsaa KOKO ajan. Peitsaamisesta ollaan harjoiteltu eroon ihan sillä, et en anna sen peitsata. Jospa Adakin oppii käyttämään koko lihaksistoaan hyväksi liikkumisessa. Ada oli kyllä tällä kertaa ihan esimerkillinen hoidettava. Makasi koko käsittelyn ajan ihan hiljaa ja reagoi hoitoon todella hyvin. Patologinen jännittäjäkin osaa rentoutua :)

Nyt, Ihania syysiltoja kaikille!

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Vähän Raiku videoo

... Eipä oo pikku- miehestä tullut otettua videoo pitkilleen, mutta tässäpäs nyt tulee... :) Ekana vähän rata pätkää ja sitten puomia.. Puomi alkaa olla sillä mallilla, et kohta irti. Vihdoin!! :D Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, joku ihme asetus oli päällä :D

http://www.youtube.com/watch?v=UXClj2j0qNQ

Toisessa pätkässä sitte keppejä. Nyt on muita esteitä jo mukana. Edelleen alussa ja lopussa ohjurit, edessä kaksi lopussa yksi :) Kyllä me vielä niistäkin päästään.. Lopusta vois ottaa jo pois, mut alussa saa olla kunhan päästään vielä enempi kulmia harjuuttelemaan :).

http://www.youtube.com/watch?v=oT57Y89200s

You Tubeen ladattu myös Ellin ja Adan, molempien, ratoja SM- kilpailuista kesältä. Siellä varsinkin Adan joukkuerata on hyvää ja parasta menoamme. :) Ja Elli tykittää yksilöhyppärillä hienosti. :)

p.s. Kertokaa joku neropatti samalla, et miten saan nuo linkit toimimaan. Hävittää aina koko p###n jos yritän linkittää tolla bloggerin omalla systeemillä :(

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Piirinmestaruuksia ja terveystuloksia :)

Hip hei! Adan loistava putki agirintamalla jatkui pari viikonloppua sitten Iisalmessa, jossa meistä leivottiin medien uusi Piirinmestaruus pari. :) Adan ensimmäinen piirin mestaruus <3. Radat oli vauhdikkaita ja jouhevia mennä. Radoilla oli kunnollista tekemisen meininkiä ja Adan kanssa työskentely tuntui jälleen helpolta :). Agiradoilla kontaktitkin toimi hienosti. Jopa A:lle saatiin ajatusta aina vaan paremmin mukaan ja päätön ryntääminen oli poissa. Tuplanollalla siis piirinmestaruuteen ja näin meillä onkin suora pääsy ensi vuoden SM- kisoihin! :)

Tässäpä linkki Iisalmen Piirinmestaruusratoihin. Ihan ekana on yksi rata HuPun elokuisista kisoista, kaksi viimeistä on Piirinmestaruusradoilta.

http://www.youtube.com/watch?v=1zwgjHvGWO0



Ada (kuva Essi Saarela)

Eilen kisailtiin Varkaudessa Joukkue mestaruuksista. Meillä Elisan kanssa puolustettavana viime vuoden mestaruus. No, tällä kertaa sijoitus vaihtui pronssiin, mutta tyytyväinen olin molempien tyttöjen suorituksiin joukkueradalta. Ada teki ripsakan nollan ja Elli tykitteli hienosti kanssa, mutta yksi rima harmittavasti tippui. Myöskin Essi pudotti muurin palikat ja Elisa uusi Iitun puomivitosen, joten yhteistulokseksi joukkueelle 10 vp.

Ekalla, tavallisella kisaradalla Elli pinkoi kuin vanhoina hyvinä aikoinaan nollan, jolla aika riitti kolmanteen sijaan. Heta oli ykkönen, Kerttu kakkonen, joten huonoille ei hävitty ja jäipä taas nuorempia taakse ;) Mun 10,5- vuotias terästätini <3

Adalle ekalla radalla vauhdikasta menoa, joka kostautui pitkästä aikaa A:n alastulovitoseen. Uusiksi ja pois. Jospa se taas muistuu pidemmän aikaa :) Nyt, kun tulokset alkaa olla kasassa, otamme tän tiukan linjan käyttöön eikä rynnimisiä kontakteilla suvaita. Räyhäreetu...

Ja sitte Raiku. Viralliset terveystulokset varmistui. Polvet siis 0/0, kyynärät 0/0 sekä lonkat A/A :D Niiiiin hienoa!!!!!! :D :D

Raiku edistyi viime kertaisissa treeneissä loistavasti. Nyt oli eka kerta, kun olisin jo voinut jättää hihnan puomilta kokonaan pois! Jesh! Vihdoinkin edistystä alkaa tulla harppauksin!!! Tekniikkana se, et palkkaan sen parilla namilla (ja naksulla) kontaktille (heitän nameja nenän eteen) ja sitten vapautus namialustalle kauas eteen. Katse pysyy näin koko ajan eteenpäin eikä katso mua missään vaiheessa. Vaikuttaa oikein lupaavalle. Ja nyt voin sijoittua itse eteen tai taakse.

Samoin kepit. Ne mentiin eka kertaa ikuna hypyn kautta lähestyen. Hienosti meni joka kerta, ei virheitä :D

Näin me jatketaan. Toivottavasti voidaan startata jollain hyppyradalla ekan kerran vielä vaikka tänä vuonna (kisaikä täyteen marraskuun 20.).

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Tehokkaat vapaat

Viikonloppu keskellä viikkoa - ei hullumpaa. Vaikkakin ihan yhtä nopsaan se hurahtaa kuin tavallinen viikonloppukin... :/ Eli tiistai ja keskiviikko vapaata.

Tiistaina käväistiin Raikun kanssa nappaamassa viralliset kuvat lonkista ja kyynäristä sekä kopeloitsemassa polvet. Kaikki lähti ainakin liittoon terveillä papereilla :D :D Vitsi, miten hienoa! Yksi kivi sydämeltä pois, vaikkakin toki niitä virallisia tuloksia täytyy vielä odotella. Mutta toivotaan, et lääkäri osasi sen verran hommansa! :D

Tänään treeniä hallilla taas Anun ja Pinnan kanssa. Alkuun hyppytekniikkaa /jumppasarjaa pitenevillä esteväleillä. Raiku oli taitava! Alku välit meni kyllä vaan yhdellä väliaskeleella, mutta lopussa joutui sitten hakemaan ponnistuspaikkaa ja onnistui hyvin. :)

Kepit lähettäen molemmilta puolilta. Alkuun oli taas höyry päällä ja aloituksessa ´rynni mm. ohjurien ali... Huoh! Sitte malttoi taas keskittyä ja teki muutaman hienon pätkän. Nyt säilyy hienosti kuitenkin molemmilta puolilta vietynä rytmi ja vauhtiin päästyään pujottelee kovaa loppuun saakka. Mut aloituksissa vielä paaaljon työtä. Millonkohan toisia esteitä mukaan treeniin - never?!? :D

Loppuun puomitreeni. Tarkoitus oli, et otetaan nyt Anu hihnan toiseen päähän ja harjuutellaan mun sijoittumista eteen. Päädyttiin kuitenkin vaan siedättämään Raikua siihen, et joku liikkuu puomin vieressä :D Sen verran piti keskittyä Anuun, et treenistä ei olis tullut alkuperäisenä suunnitelmana mitään.. Muutenki tuntu, et taas oli ihan unohduksissa se suoritustapa :o Valui alussa yli kontaktin kaksi kertaa. Pysähtyi siis tasaiselle maalle. Plääääh. Ihan epätoivo iskee, et se ei ikuna opi!!! Vaikka kyllä se oppii, tottakai se oppii, pakkohan sen on. Ehkä JOuluun mennessä... Tai ensi kevääseen... :D Me vaan tarvitaan nyt huomattavasti enemmän treeniä kokoanisella puomilla. Kotona meinaan on jo ollut irti jonkin aikaa ja niiiiin hienosti menee!! Nää onnistumiset pitäis vaan siirtää sinne treenikentällekin :) Loppuun vielä muutama Aa. Sujui ihan ok.

Jatkethaan.... ;)

maanantai 22. elokuuta 2011

Hyvällä mallilla!

Oi, miten ihanan helpottava tunne, kun kaikki "tärkeet" tulokset agirintamalla saavutettiin Adan kanssa jo heti ekoissa mahdollisissa kisoissa. Elikkäs ensi vuotta varten on SM/karsintanollista jo haalittu se tupla ja voitto :) Viikko sitten omissa kisoissamme Sorsasalossa (ulkokenttä) napattiin oikea potti! Triplanollat sijoilla 1., 2., ja 1. :D :D Mulla oli tällä kertaa taas ihan selkee tavoite kisaa varten: tehdä hyviä perusratoja, malttaa ohjata ja olla rauhallinen . Rauhallinen tarkoittaa meidän kohdalla sitä, että en sparraa koiraa täysillä koko ajan vaan keskityn itse ohjaamiseen ja esteiden mahdollisimman oikeaan suoritustapaan. Oikea suoritustapa lähinnä kontakteilla :)

Eka rata oli ihan hyvää perusagilityä. Kivituhka tuntui hieman vieraalle alustalle ja tuli esille oikeestaan siinä, et käännöksiä oli himpun vaikea ajoittaa ja ne tuntui valuvan helposti. Puomi mentiin kaksi kertaa ja kummallakin kerralla hyvä. Aalle tultiin hieman huonosta vauhdista ja heti piti tökätä takaakiertoon, joten tää ei ollu meidän juttu ihan täysin. Olisin toivonut yhtä askelta alaspäin lisää, mutta.... Ei virhettä kuitenkaan.

Tokalla radalla oli sitte kaksi kertaa A. Eka: ihan järkky, mut ei taaskaan virhettä. Toinen oli oikein hyvä. Puomilla jarrasin ite jostain syystä --> ei optyimaalinen, mut ei myöskään rynnimistä taikka pomppua. Ihan ok tähän väliin. Olin tyytyväinen itseeni, kun sain toteutettua radalla ihan omia ohjausvalintoja. Sellaisia, mistä olen ollut hieman epävarma, mutta ne toimi kuitenkin. Hienoa! Tällä radalla oltiin kakkosia.

Viimenen oli hyppäri, jossa oil ainakin kolme niistosokkarin paikkaa. Toteutin näistä kaksi ja vaihdoin yhden taas omaperäiseksi valinnaksi pakkovalssilla. Toimi ihan todella hyvin :) Juurikin pakkovalsseissa saatan helposti ajaa Adan joko väärälle puolelle siivekettä tai sitten en saa sitä hyppäämään. Tämän onnistuminen kisatilanteessa teki hyvää omalle päänupilleni :)

Kaiken kaikkiaan oikein loistava viikonloppu!!! Palkinnotkin miellytti, tarvittiin just sen värisiä Hurtan heijastintaluttimia! Nyt on kaikille ne oikeet värit <3

Raiku pääsi eilen mukaan Varkauteen. Aamusta treenattiin Hyrrä- äipän ja Piian, sekä Siro- siskon ja Riitan kanssa. Tehtiin siivekkeiden kiertoja vauhti pätkään yhdistettynä sekä lyhyttä radan pätkää.. Raiku oli hieno!! Alkaa jo kivasti polkemaan ja saamaan imua noihion takaakiertoihin. Uudet esteet, uusi paikka. Ei mitään väliä!!!! Toimi kuin aina ennenkin. Rimat ratapätkällä 35 - 40. Yksi pudotus. Välillä maaahtavia hyppyjä, mutta suurimmaksi osaksi hypyt oli oikein hyviä. Hypyt paranee heti kun se liikkuu mahd. kovaa. Luulen, et noi ankkaloikat jää pois kunhan oppii vielä paremmin säätämään askelensa ponnistuspaikalla. Hyppytekniikkaa, hyppytekniikkaa.. Jollain vinkkejä vielä tähän ongelmaan (vaikka ei se nyt ongelma ole, mutta haluisin kuitenkin kiinnittää asiaan huomiota jo tässä vaiheessa)? Tekniikkaa eri esteväleillä?

Näin ekaa kertaa myös Siro- siskon aksaamassa. Ihana pieni kirppu! :D Hänelläkin asenne ihan kohdillaan vaikka Raikun taisteluhalu ja lelun tappaminen omaa luokkaansa onkin :D Hyvä siitä tulee!!!

Tän treenisession jälkeen minä painelinkin töihin ja Raiku pääsi päiväksi Piialle hoitoon. Oli ollut kuin kotonaan. Kannellut lelut pihalle, liehitellyt tyttöjä (yksi juoksuinenkin oli toisessa huoneessa, aidan takana) ja ottanut vieraat riemulla vastaan (kiipeillyt syliin ja muuta Raikumaista). Oli näyttänyt Piialle myös herkimmän puolensa painautumalla sohvalla ihan liki <3

Huomenna Raikun terveystarkki. Huuuuiiiiih! Jännittää. Toivottavasti kaikki on ok.

p.s. En tiiä, pitäiskö tätä ääneen sanoa, koska mulla on täysi oikeus vielä muuttaa päätöstäni.. Mutta, oon meinannu ilmottaa Ellin TOKO- kokeeseen :D :D Marraskuussa meillon hallilla omat kisat ja Elli vois mennä alokas luokkaan. Periaatteessa se osaa kaikkin liikkeet kyllä. Paikallaoloa ja hiljaa olemista pitää treenata. Mut se olis sille sopivaa eläketekemistä :D Se tarviis kaksi ykköstulosta nii sais TK1. Onko näin, jos meillä on 9 vuoden takaa yksi ykköstulos alokkaasta?! Moon pihalla, mut joskus vissiin oli näin :D

sitte fotoja:




Kattokaa nyt miten pieneltä Ada näyttää!! (kuva: Essi Saarela)




.. Mutta yli vaan mennään, että heilahtaa :) (kuva: Essi Saarela)

Ja viimiseks kesää <3






lauantai 6. elokuuta 2011

Arki

Se on julmaa. Loma loppuu ja arki koittaa. Mut on musta ollu oikeesti ihan kivaakin olla töissä. Ja ehkä se arki kaikkine rutiineineen on sitä tuttua ja turvallista. Lokakuinen Ranskan reissukin tuo mukavan stopin arkeen ja reissua on kiva odottaa. Syksy ei tunnu niiiin julmetun pitkälle.

Yksi mun tän kesän tavoite ja haave toteutui vihdoin viime viikonloppuna. Sain Raikun vihdoin uimaan!! Jesh! Se ei oo pelänny vettä ja ollu aina sitä kohtaan tosi rohkee, mut kun nää muut ei oikeen ui, niin ei oo ollu kunnollista roolimallia. Mut lopulta se uskalsi irroittaa tassut pohjasta ja lähtee uimaan. Tais ymmärtää, et ihan nastaa hommaahan se onkin :) Kävyt oli taika- avain!

Agilityahdistus on tiessään ja treeni- intoa on. Kisaintoa olisi kans ihan kaameesti. Ens viikonloppuna tähän helpotusta :) Syksy meneekin viikonloppujen osalta hyvinkin pitkälti kisatessa. :D

Raikun kans ollaan päästy nyt mukavasti eteenpäin sekä kontakteissa että kepeissä. Otin kontaktille mukaan sen, et heitän nenän eteen palkan heti on-off asennosta naksun jälkeen. Sit saa vielä palkan edestätargetilta. Tällä oon yrittäny saada sen paikan selkeemmäksi. Meille tuli ongelma, et kun vauhti kasvoi poika valui pois kontaktilta ja peruutti sitte takasin. Ei hyvä! Tolla palkalla oon saanut sen tyyliä vähän matalammaksi ja näin koordinaatio toimii paremmin. hyvä kun ei kuitenkaan tuijota mua tai nami kättä vaan katse on edelleen edessä :) Jaksaa jaksaa.... Tää tuntuu vaan niiiin ikuisuusprojektilta! :D Pojat taitaa olla vähän yksinkertaisempia :D

Kepeillä meillä on nyt kaikki 12 keppiä ja pujottelu sujuu molemmilta puolilta sujuvasti. seuraavaksi otetaan sitte erilaiset lähestymiset treeniin. Meillä on käytössä edelleen se alun 2 ja lopun 1 ohjuri. Näillä mennään vielä hyyyyvin pitkään :) Raikulla on hassu tyyli, se menee ja suihkii ihan matalana. Siis paljon matalampana vielä mitä Ada, joka menee kans alhaalla ja todella lujaa. Luulen ja toivon, et tällä tyylillä Raiku tulee olemaan hyvä ja nopea pujottelija. Kunhan saa lihasvoimaa vielä himpasti lisää. Se menee jo nyt aikas mukavalla vauhdilla ja rytmi on tosi hyvä.

Adalla paljastui ongelma tässä männä kertana. Keppien avokulma. JOtenkin nää treenit on jäänyt olemattomiin varsinaisten ratatreenien yhteydessä. Kotona menee meinaan 98 % oikein mistä kulmasta vaan, esteen takaa ja suoraan. Olen siis elänyt kuplassa, että se osaa. Mutta kun laitettiin piiitkä lähestyminen, suora avokulma ehkä 3 väliin, takana putki mutkalla jne. Ei. Onnistumisprosentti oli ehkä 50 % luokkaa. Huono!! Tajusin, et keskittyminen tällaiseen ajattelutyöhön kesken kiivaan ratatreenin ei näytä onnistuvan - vielä. Me siis löysimme taas yhden harjoiteltavan asian lisää ;).

Nonni. Huomenna turistiksi Kuopion KV- näyttelyyn. Raiku saa astella kehään seuraavan kerran marraskuussa, Jyväskylässä luulen mä. Sinne tarvitaan karvaa lisää ja paljon! :D Palaamme....


Raiku Varkaudessa toukokuussa. Kuva: Laura Mättö

p.s. Raikulille on terveystutkimukset varattu. Pari viikkoa ja lonkat, polvet, kyynärät ja selkä syynätään. Hui! Silmät sitten vähän myöhemmin..

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Pieni agilitymasennus

7 vuotta karsintoja takana. Näistä 4 kertaa maajoukkueessa (yksi viitos sija). Tänä vuonna ensimmäisen kerran katsomon puolelle jo lauantaina. :( Se otti koville, kovemmalle kuin olin edes kuvitellut. Se hetki, kun ymmärsi epäonnistuneensa.... Jatkoimme, eikä Ada huomannut mitään, palkkasin koiraa maalissa pitkään.. istuin vain maassa ja annoin koiran pitää kivaa, se yritti aivan varmasti parhaansa radalla ja ansaitsi kiitoksen. Samaan aikaan pettymys kaivoi tietään pintaan. Siinä tilanteessa ei halua nähdä ketään, ei jutella kellekkään. Käveltiin Adan kanssa pois kisa-alueelta, pois kaikkien silmistä. Kerrat, kun olen agilitysuorituksen jälkeen kuivaillut silmiäni pettymyksen takia on oikeesti laskettavissa yhden käden sormilla. Tämä oli yksi pahimmista, onneksi kukaan ei nähnyt. Ehkä muutama autoilija, mutta kuitenkin.

Sitä, miksi tässä oli niin paljon tunnetta pelissä, en osaa selittää. Ehkä se oli juuri tuo, että en ole tottunut putoamaan pelistä tässä vaiheessa. Tiedän, olen saanut kokea agilitymaailmassa niiiiiin paljon niiiiin hienoja hetkiä, joista monet voivat vain haaveilla. Olen ollut onnekas, kun olemme pystyneet koirieni kanssa parhaimpiin suorituksiimme niissä tärkeimmissä paikoissa. Nyt, kun emme siihen pystyneet - se veti maton jalkojen alta. Mutta nyt pää on pystyssä jälleen. Karsinnat osoittivat minun ja Adan yhteistyöstä taas paljon uusia asioita. Olemme molemmat kiihkeitä ja teräviä. Luulen, että tällä kertaa molempien terävyys oli liikaa. Tätä me aiomme työstää tulevana vuonna. Minun täytyy oppia rauhoittamaan itseni ja koirani paineen alla. Lähdemme etsimään tähän toimivaa ratkaisua. :) Ada on niin kovin erilainen koira kuin Elli. Siinä, missä Elli kaipasi kovaa käskytystä ja kannustusta samalla kuitenkin antaen anteeksi monia ajoitusvirheitä sun muuta. Ada on aivan toistamaata. Ellin sekunti on Adan puoli sekuntia. Ada reagoi kaikkeen paljon herkemmin ja voimakkaammin. Sen kanssa ohjaajan virheet kertaantuvat. Se on koira, joka opettaa minulle jatkuvasti hurjan paljon tästä lajista. <3

Karsinnat katsomosta katsottuna oli kuitenkin huikaiseva kokemus. Paljon hienoja, hienoja suorituksia. Kaiken kruunasi Elisa ja Iitu <3. Karsintojen voitto ja vihdoin ja viimein se kauan odotettu maajoukkuepaikka!!!!!! Niiin Ihanaa!!!! Pääsen kuin pääsenkin tänä vuonna Ranskaan, tällä kertaa vuorostani siinä avustajan roolissa. Siitä tulee huippureissu! Minien joukkue on huikea! Nyt on vauhtia ja vaarallisia tilanteita luvassa ;) Makseissa erityisen paljon lämmitti Marin ja BC:n sekä Sarin ja Iiron joukkuepaikka. Huisia!

Agilitymasennus häipyy ajallaan. Tämä on loman viimeinen päivä. Luulen, että pian ollaan taas tavanomaisessa. On muita harmeja ja agility on vain ihanaa vastapainoa kaikelle arkiselle. Oikeaa arjen luksusta <3

Agilityeläin <3

torstai 30. kesäkuuta 2011

Lomalla!

Joo, tiedetään. Ihan säälittävää ollut taas tämä meikäläisen blogipäivittely! Mut tää kesä on niin vienyt mennessään. Toka viikko lomaa takana, vielä kaksi edessä. Tykkään, tykkään!!

Kesässä odotetuimpia tapahtumia on toki ihanat isot aksatapahtumat. Näistä nyt SM- kilpailut ja Agirotu onnistuneesti takana. Molemmat tytöt olivat SM:ssä sekä joukkueessa että yksilökilpailuissa. Kauan mietin, et ilmoonko Ellin joukkuekisaan mukaan, mut sitte päätin, et menkööt :) Ollut kuitenkii ihan kunnossa ja rakaastaahan se hommaa edelleen ihan kympillä.

Adan kisakentille paluu sujui oikein hyvin. Tehtiin suht sujuvia suorituksia SM:en alle, vaikkakin nollat oli hiukka tiukassa. Pari kertaa pääsin korjaamaan puomin hiukka liian kiireisestä alastulosta, joten hyvillä mielin lähdettiin itse kisaan.

Adan joukkuerata oli tosi jees (video tulossa). Muutama kurvi tuntui venyvän, mut muuten tosi hyvää tekemistä hyvällä draivilla. Rata ei tuntunut ihan huipulta, mut silti medien 4. nopein aika :) Hyvä puomi!! Maaliin tullessa luulin saaneeni nollan, mut sitte selviskin et vitonen oli räpsähtänyt KEINULTA! :/ Nooh, tänään tällainen linja. Heinolla oli tiukka linja, joka kylläkin onneksi piti. Muilta tuomareilta tuollanen keinu tuntui menevän läpi sormien... jopa maksien finaalissa.. Mut eniveis, tykkäsin ja tyytyväinen olin!

Ellin kans päästiin tekemään hyvän mielen rataa, kun joukkueella oli jo hyl alla. Mummo kulki kivasti ja mukavata oli. Nollalla maaliin :)

Sunnuntaina kisailtiin yksilökisat. Ada pääsi finaaliin kohtuullisella hyppyradan nollalla. Sijoitus oli kylläkin vasta 17. Paljon suoraa tykitystä, yksi todellakin liian pitkäksi venynyt kaarros ja muuta ei tarvittu. Suorat hyppyradat ei ole koskaan olleet meidän vahvuus. Mut finaaliin. Jes!

Elli yllätti ja teki oikeen makeen hyppisnollan melko haastavalla radalla. Sijoitus 13, ja taakse jäi moni kova nuorikko. :D Ihana mumma! Vie meidät vielä viimeisen kerran SM- finaaliin <3

Finaalissa Ellille muuten oikein hieno rata, mutta puomilta vitonen. Tässä räpsyi kyllä vitosia melko liuta. Oli kyllä sellanen iloloikka Elliltä, että huh! Muistan vaan sanoneeni radalla ääneen, et "hyi, miten ruma!!" :D

Adan finaalirata oli aikas kiva. Mulla jäyti takaraivossa pieni jännitys puomia kohtaan. Kolmanneksi viimeinen este, tullaan putkesta, putki jää vielä ohjaajan ja koiran väliin. Lisäksi Ada on herkästi kimpoileva koira, joka ottaa ohjaajan paineen herkästi itseensä. Ajattelin vaan, et nyt on pakko rauhoittaa itsensä, jotta koira pysyy kurissa puomilla. Ja pysyi se! Oikein hieno puomi oli Adalta! Hermo alkaa ehkä vielä pitämään?!?! :) Lopullinen sijoitus 9. Eka kerta ikinä, kun Adan kanssa kyetään finaalissa nollatulokseen <3 Ihana kuumakalleni!

Tässä videoo Adan finaaliradalta. Paikat joihin en ole tyytyväinen: alku ennen keppejä sekä viimeisen putken jälkeinen pitkä kurvi ennen puomia. Muuten, Jesh!
(mene ja valitse medi sarja, ja nro 56 Ada)


http://www.royalcanin.fi/Agilityn-SM-18-19-6-2011-Nastola

Agirotu:

Viime viikonloppu kului sitten Lappenrannassa. Ihanaa oli nähdä tuttuja pitkästä aikaa :) Oltiin porukalla mä laumani kanssa, Elisa koirineen Enna, Iitu ja Essi sekä Anu ja Lilo. Mukava pikkuinen mökki Huhtiniemen leirintäalueella oli positiivinen kokemus. Helle oli päällä koko viikonlopun. 30 asteessa on haastavaa jaksaa itse saati pitää koiratkin viileinä.

Liekkö karsinnat syynä (luultavasti), kun osallistujat olivat kaikonneet. Viikko aikaa niin toki ymärrän, et halutaan säästellä. Mekin jätettiin Adan kanssa lauantain KV- kisa väliin ihan tästä syystä. Mut lauantain aamuradalta Adalle mukavalla nollalla voitto! :) Kivaa kerrankin näin isossa kilpailussa. Rata oli oikein hyvää perusagilityä, jossa kontaktitkin toimivat kaiken muun ohella kuten pitää. Tältä radalta Avo- SM finaaliin, jossa sitten tippui yksi rima. Pöh! Muuten oikein hyvää menoa. Lopullinen sijoitus 9. Hyvin mielin näiden perusteella kohti ensi viikonlopun karsintoja.

Ellille aamuradalta vitonen (rima), eikä sitten syytä finaaliin. Kuumuus vaikutti kyllä selkeästi mummaan. Teki kyllä hienojakin pätkiä, joista olin tosi ylpee. Mm. keppien avokulma onnistui hienosti, jee! ;)

Sunnuntai oli hupipäivä. Raiku oli ilmoitettu alo medit joukkueviestiin. Raikulilla alla vaan n. 10 esteen ratatreeniä, joten tällainen pitempi rutistus jännitti. Rata oli onneksi oikein helppo ja sopiva meille. Ei mitään suoraa paahtamista, vaan loivia linjoja ja paljon putkia. :) Raiku teki elämänsä ekassa kilpailussa nollan! <3 Hieno oli muutenkin, keskittyi hienosti ja toimi vieraassa paikassa ja vierailla esteillä kuin kotonaan. Joukkueen tulos 10 ja kilpailun VOITTO!!! Kiitos joukkueelle!

Pimp my shelties (elisa-enna, mä-ada, elisa-iitu, mä-essi !) veti kuumuudessa, kilpailevien medien kisassa kolme nollaa ja yhden vitosen ja sijoittui hienosti hopealle! Ihan ei parin vuoden takainen voitto uusiutunut. Vitonen tuli Adan puomista, prkle! Oli jo lähdössä ihan kiepeillä ja puomilla näin sen ilmeestä, et nyt tulee ongelmia. Vähän jäkitin itsekin liikaa. Olisi pitänyt vaan painaa täysillä ohi puomin kovaa käskyttäen niin luulenpa, et näin ei olisi käynyt. Harmi karsintojen alla, mut näin kävi myös viime vuonna...... Essin kanssa meillä oli alla yhteisiä treenejä nolla. Kerran käytiin lämmittelyesteillä. Mut muuten tuttu koira ja kokeneita molemmat, joten nou problem! :) Hieno Essi teki mun kanssa hyvää rataa ja nollalla maaliin! <3

Että näin. Ensi viikonloppuna Seinäjoki ja karsinnat kutsuvat. Huih! Jänskää! :) Tää viikko lomaillaan ja otetaan rennosti. Muutama pikku treeni tehdään tietenkin. Siinä meidän eväät viikonloppuun. :)

lauantai 28. toukokuuta 2011

Neitsytmatka

.. Oli siis Raikulla näyttelyihin. JUNioreissa startattiin Varkaudessa, tuomarina Elina Haapaniemi. Erinomaisella arvostelulla poika palkittin :)

ERI

"Vuoden vanha bluemerle, hyvä tyyppi. Riittävät mittasuhteet, hyvä pään muoto. Oikea purenta. Korvat asettuvat oikein, hyvä sijainti. Luustoa saisi olla hieman enemmän, hyvä runko & ylälinja, riittävät takakulmaukset. Liikkuu sujuvasti hyvällä askelmitalla. Kohtuullinen väri.


Että näin. Poika käyttäytyi todella hienosti näyttelypaikalla! Alkuun toki touhotusta ja tohinaa, mutta esimerkiksi yletön haukkuminen ei kuulunut tänään ohjelmaan. Hyvä! Tuomarin linja arvostelussa oli aika tiukka. Liukuhihnalla ei ERIäkään jaettu, et sikäli oikein tyytyväisiä ollaan.

Aika jännänä pidin tuomarin suhteutumista juoksemiseen. Meitäkin kehotti juoksemaan hitaammin vaikka ei vielä mielestäni mitään kovaa kyytiä juostukaan. No, hidastettiin hieman, mutta kävelemään en suostunut :) Musta kuitenkin sheltti, joka liikkuu pitkällä askeleella ja pysyy rivakassa ravissa, liikkuu maatavoittavasti ja oikein. Moni hipsutti koiriensa kanssa ja niin hipsutti sitten kyllä koiratkin. No, Raikun liikkumista onneksi kuitenkin kehuttiin. :)

Pöydällä olemista meidän tulee treenata ennen seuraavaa koitosta (sitten joskus). Alku meni ok, mutta sitte herra päätti taas pullikoida vähän vastaan. Paikallaan pönötys lääpittävänä ei nyt taas sopinut. Ei mitenkään nojannut minuun tai muuten väistänyt, mutta yritti mm. pakittaa. Sitä ennen oli kuitenkin nätisti torottanut harjattavana, siistittävänä ja kynittävänä Lauran käsittelyssä häkin päällä. Eikä Lauraakaan ollut aiemmin nähnyt. Tiiä sitä, miksi siinä tuomarin kanssa meinaa sohlata. Harjoituksen puutetta ja kokeilua - luulen ma.

Ihan heti just ei olla menossa uudelleen, mutta kyllä mennään tulevaisuudessa. Raiku sentäs on lähimpänä rotuihannetta näistä mun koiruista. Vaiks saa nähä, ehkä Ellikin vielä vanhoilla päivillään käy näyttäytymässä veteraanikehässä ;)

perjantai 27. toukokuuta 2011

Epätasapainoinen nainen Neulamäen metsässä ja Raikun treenit

Siis voi jeesus! Käveltiin eilen ihan kaikessa rauhassa Neulamäessä (Tervaruukilla päin), hiekkatiellä. Koirat oli irti, totta kai. Ainahan ne on.. :) Raiku ja Ada meni jotain 20 m mun edellä, kun mutkasta tuli nainen. Naisella ja koirilla oli välimatkaa jotain samat 20 -30 m. Kutsuin koirat rauhassa luokse ja ne tulikin hetimiten. Samassa alkaa akka huutamaan hysteerisenä, et "laita ne koirat kiinni, laita kiinni ne koirat äkkiä". Eka olin, et mitä ihmettä, mut sitte tajusin et joo, varmaan naikkonen pelkää nyt näitä. Raiku päästi muutaman haukku pyrähdyksen hämillään naisen huudosta. Otin koiria kiinni ja samalla yritin rauhoitella, et ota ihan rauhallisesti, ei tässä ole mitään hätää. Koirat on kiinni ja kävellään siinä sitten vastakkain ja nainen vaan papattaa, et "on se kumma kun ihmiset vaan pitää koiriaan irti vaikka koirien pitäisi olla kiinni. Kauanko oot käyny täällä? (-no niin kauan kun oon asunu) ..Voi kamala, on se kyllä kumma juttu, tiesitkö, että koirien pitää olla aina kiinni ja korkeintaan metrin mittaisessa hihnassa? Sama se ollaanko täällä vai kävelytiellä". Tässä vaiheessa alkoi jo meikällä keittää sen verran yli, et en kyennyt sanomaan mitään (ja tuskinpa se olis mitään auttanutkaan). Koko tämän papatuksen aikana tuijotin vaan naista hölmistyneenä, ja yritin olla, et jaa, joo, just niin, vai niin (välillä yritin, että hengitä ja rauhoitu jo..). Hölömö ämmä, päästään vialla se oli! Toivotin vaan loppuun rauhallista lenkkiä ja jätin papattamaan siihen tielle. Kyllä kiehutti!! Kävelin 10 askelta ja päästin porukan jälleen irti. Ja sinneppä ne paineli riemukiljunnan kera jatkamaan lenkkiään. Ja aiomme muuten lenkkeillä samaan malliin jatkossakin :)

Tänään treenattiin Raikun kanssa. Uutena juttuna muuri, joka toimi hyvin. Hyppytekniikkaa mentiin neljällä hypyllä, jossa osa rimoista vinossa. Hyvin haki hyppyjä, vaikkakin musta sen tyyli oli alkuun melko etupainotteinen. Kun korjasin viimeistä väliä pitemmäksi, tämä parani. Sai paremmin jalat alle ja tilaa ponnistaa.

Meillä oli kahdeksan esteen treeni, jossa oli yksi 90 asteen kulma hypyillä. Tämä tehtiin valssilla ja tajusin, et tällaisia valsseja ollaan tehty.. No aika vähän. Valui muutaman kerran käden taakse, mutta tarkemmalla (lue kiirreettömällä) ohjauksella homma sujui. Pakkovalssi oli hyvä. Yksi ongelma löytyi mutkaputken jälkeiseltä hypyltä. Hyppy oli suoraan ja siltä tuli kääntyä 180. Takaakiertoon lähti. Moonta kertaa. Vaatii treeniä nämä erottelut suoran hypyn ja takaakierron välillä. Loppujen lopuksi, kun otin toisen käden merkiksi mukaan, homma sujui oikein hienosti. :)

Puomiakin otettiin ja prkle. Kerran tuli keskeltä puomia alas. :( En yhtään tiedä miksi. Tässä alkoi vauhtia olla melko paljon, joten veikkaanpa syyn löytyvän koordinaation pettämisestä. Mokomakin! Kaikki tuntui olevan kunnossa, joten otimme uudelleen muutaman kerran. Kaikki hyvin. :) Viimeisillä kerroilla oli huomattavissa jo oikein lupaavaa itsenäistä 2on2offin tarjousta. Lopetimme parhaaseen suoritukseen.

Sitä vaan mietin tässä, et kuinkahan on. Raikun asento on nyt sellainen et seisoo etujalat melko pitkällä maassa. Tuleekohan tästä mahdollisesti myöhemmin ongelma? Onko paikan pitäminen kovassa vauhdissa hankalaa? Toisaalta kuvittelisin, et tämä on koiran fysiikalle kaikkein edullisin tapa. Ainakin siinä vaiheessa kun sama siirtyy A:lle.

No mutta, näin meillä taas. Huomenna näyttelyyn. Huih! Laitanpas arvostelua sitten tänne..


Raiku 1-v



Ada

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Kesä tulee!!

.. Ja niin vaan lähenee kaikki kesän tapahtumat myöskin. SM:t jo kuukauden kuluttua, huuuih! :D Mut innolla odotetaan. Ainoa jänskätyksen aihe on se, et miten saan Adan kans paketin kasaan siihen mennessä. Kisoja kerkeen ottamaan alle kahtena viikonloppuna. Onneksi olen voinut kisata Ellin kanssa, ja alla onkin ihan hyviä kisoja. Oman pään pitäminen se kuitenkin isoin urakka on ;)

Viime viikonloppuna kisattiin meidän omissa kisoissa Ellin kans kahdessa startissa. Melko vaikeita ratoja oli Huittisen Harri meille tehnyt. Keppikulmat (avo sellaiset)oli pop. Kovaa mentiin ja hassuja hyppykulmia oli myös. Haasteellista, mutta Elli toimi oikein hienosti. Tulokseksi Hyl ja 0/3. sija. Hyl rata oli tosi hieno, mutta puomin jälkeen oli tiukka 90 astetta kepeille, suoraan edessä oli hyppy ja kepeille piti vielä lähettää ja leikata. Oma hätäily vei Ellin huonosti kepeille, korjasin ja Elli bongasikkin sitten sen hypyn. Muuten oikein hyvä rata, tykkäsin :) Toinen rata oli huomattavasti sujuvampi, sisältäen taas hankalan avokulman härkkihypyllä. Tää selvitettiin kuitenkin hienosti. Pientä hyytymistä oli kuitenkin havaittavissa. Vielä viime hetken kuntokuuria Ellille ehkä...

Ada treenaa nyt jo melkosta normaalisti. Rimat nostetaan tänään ylös asti. 2.6. starttaa kisakausi uudelleen :) Luulenpa, että meillä on edessä jokunen kontaktien korjaus jossain kisassa, ainakin Aalla. Mutta katsotaan.

Raiku täytti 20.5. vuoden <3 Kauheaa kuinka aika kiitää. Vastahan poika oli niiiin pieni, tänään jo kunnon koiran näköinen eläin. Syntsälahjaksi pelastusliivit ja uusi nahkainen panta. Kesä tulee ja päästään veneilemään :)

Ollaan me pojan kanssa treenailtukin. Kiitos Sussun ja Mian, saatiin lainaan muutamat ohjurit. Koska pujottelu alkaa sujumaan kummaltakin puolelta, päästään näin treenaamaan paremmin lähetyksiä eri kulmista ja tietty sitä, et pujotellaan täpöllä ihan loppuun asti. Mut kyllä vaan sanon, et on meillä vielä piiiitkä taival edessä tämän herran kanssa ennen kuin kisataival korkataan. Töitä pitää tehdä varpilla tuplaten verrattuna näihin tyttöihin! Mut yritämme tehdä asioita mahdollisimman huolella ja oikein, jotta korjailuihin ei tarvitse tulevaisuudessa kuluttaa aikaa :D

Ensi viikonloppuna Raikun debyytti näyttelykehässä :D Voi jösses! Tuleva viikko vielä vähän treenaillaan varsinkin juoksua ja pöydällä seisomista. Oltiin eilen mätsärissä kokeilemassa. Joudun juoksemaan herran kanssa melko kovaa, jotta se liikkuu hyvin. Ei siis hihna kireällä ja pomppien :D Tuo hihnan kiristyminen mua varsinkin ottaa vähän päähän. Pöydällä seisoi ok, kunhan vaan malttoi. Mut tuohon kopelointiin kiinnitetään tää viikko enempi huomiota. Pitäisi malttaa seisoa lunkisti vaikka ihmiset näplää ja katselee. :) Kerromme sitten miten meni :)

tiistai 3. toukokuuta 2011

Pääsiäinen ja vappukin lusittu

.. Ja nyt odotellaan kesää! Vielä ei olla edes ulkokentällä käyty, mutta eiköhän sekin tapahdu tän viikon sisään :)

Adalta otettiin tikit pois pääsiäisenä ja toipuminen on ollut hyvää. Haava mahassa on siisti ja karvakin kasvaa kovaa kyytiä kaljun paikalle. Mikä parasta, yhtään mahakipukohtausta ei ole ollut! Iltaruokaa ei ole enää saanut kahdessa erässä ja siitä huolimatta kaikki on ollut ok. Toivotaan kovasti et näin jatkuu jatkossakin, eikä kiinnikkeitä pääse enää vatsaan syntymään. Maanantaina tulee kuukausi täyteteen leikkauksesta. Sitten alamme käydä pikkuhiljaa esteillä muistelemassa ;)

Vappupäivä meni meillä Ellin kanssa agiliitäessä. Kivaa oli! Ihanaa huomata, et Elliä on edelleen helppo viedä ja se kulkeekin ihan mukavasti ikäisekseen. Ekalta radalta meille 10 vp. Virheet tuli pituuden kiellosta ja pöydältä (!). Pituus oli keppien jälkeen kohti tyhjää ja seinää, mistä käännyttiin loiva 180 astetta hypylle. Viskasin ja lähdin tekemään peruuttavaa valssia, mutta liike oli liian jyrkkä ja sain Ellin kieltämään. Videolla näkyy selkeesti oma hosuminen, ei mikään ihme et kielsi! Pöydälle tultiin mutkaputken jälkeen, joten ehdin olla hyvin vastassa. Käsky jäi jonnekkin käden varjoon, sillä näköjään käytin vaan käden "stopparina". No, ei se tietenkään Elliä pysäytä vaan komiasti liukui yli pöydän. Muuten olin oikein tyytyväinen rataan. Kyllä meistä vielä on johonkin :)

Toinen rata oli hyppäri, josta meille nolla ja kolmas sija. Aika juoksu painotteinen rata, missä piti ehtiä hyvin joko koiran edelle tai sitten linjata tarkkaan takaaleikkauksia. Tällä radalla kaikki onnistui oikeestaan lähes nappiin. Yksi juttu kuitenkin. Persjätöistä olisi ollut niiiin paljon hyötyä, mutta koska ne on vielä itselleni epävarmat (ja varsinkin Ellille), jäi ne tekemättä. Mutta treenikärpäsen puraisemana aion ne opetella nyt oikeesti sellasiksi, et uskallan niitä kisoissakin käyttää (ja nimenomaan suorillakin).

Raiku on nyt ilmoitettu ekaan näyttelyynsä... iiiiih! Mä en oikeestaa ihan kauheesti oo innoissani niistä. Meidän tarttee harjoitella kuukausi, rutkasti :D Aksaamassa ollaan käyty joitakin kertoja tässä välissä. Nyt on otettu treeneihin mukaan hyppytekniikkaharjoituksia. Pyrin myös opettamaan hyppyjä ihan yksistään, jotta oppii kasaamaan ja kääntämään itsensä hypyillä tehokkaasti. Aika kivalla mallilla on ja selkee ero havaittavissa erilaisten kääntöjen yhteydessä. Niih, ja tänään ensimmäistä kertaa kiivettiin koko puomi!! :) Rauhallisesti edettiin, kiipeemisessä ja liikkumisessa puomilla ei mitään ongelmaa. Kun alastulo alkoi näkyä, ilmestyi pojalle kuolaa suupieliin ja välillä ihan kunnon kuolanoroja eritti :D :D Kaippa se on sinne alastuloon jonkin verran ehdollistunut, kun heti alkoi vauhti kiriä alastulon alkaessa.

Millonkahan hihnasta päästään? Tosi vaihtelevalla menestyksellä on varaamatta kokonaan hihnaan. Olisko mun kuitenkin palkattava sitä kädestä/ alastulolle? Nythän sillä on katse tosi hienosti edessä ja mä oon käytännössä aina sen takana. Pikkuhiljaa olen alkanut siirtymään sivulle. Alastulolle tullessaan se ottaa 2on2offin, saa naksautuksen ja pian vapautuksen namialustalle noin 1 - 2 m päähän. Musta sen vaan pitää oppia siihen, et se asento tulee ottaa joka tapauksessa ja saada erillinen lupa palkalle. Mittee mieltä ootte muut? Tiedän kyllä, et kyllä se näinkin oppii, hitaampaa vaan kuin joku toinen memetelmä. Mut toisalta, toivottavasti mulla on joku päivä koira, joka vähät välittää missä ohjaaja on vaan painaa aina ja joka tapauksessa sinne päähän odottamaan vapautusta eteenpäin (eli toiselle esteelle/ muulle palkalle).

Näin tällä kertaa. Nyt jäädään odottamaan niitä ihania lämpöisiä kelejä takaisin. Kesä, tule jo!!!

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Toipilaita

Ada steriloitiin maanantaina. Kohta ollaan oltu viikko tötterö päässä ja hyvin menee. :) Hieno koira, kun tötsä ei häiritse kuin kutinana. Päädyin tähän ajankohtaan siksi, että edellisistä juoksuista oli sopivasti aikaa, ehdimme vielä kuntoon kesäksi, sterilointi tuo mukanaan tasaisemman elämänlaadun ja moni terveydellinen riski pienenee. Ja meillä asuu nykyään Raiku :D

Jo viime kerralla, kun Ada tutkittiin mahaongelmien vuoksi, meillä oli eläinlääkärin kanssa puhetta, et jos oireilu jatkuu voidaan steriloinnin yhteydessä tehdä Laparotomia, jossa vatsaan kurkitaan vähän tarkemmin. No, tähän sitten päädyttiin vaikka oireet olivat vähentyneet huomattavasti, mutta niitä kipuilukohtauksia kuitenkin tuli.. Jätin Adan rauhoitettuna lääkärille ja sainkin kotiin soiton n. 1,5 h myöhemmin. Leikkaus oli mennyt hyvin, kohtu ja munasarjat oli poistettu. Sinikka sanoi samalla poistavansa pienen napatyrän, joka Adalla on ollut. Löytyihän siinä laparotomiassakin jotain. Napatyrä, joka oli ulos hyvin pieni, olikin tehnyt vatsanpuolelle tennispallonkokoiselle alueelle tiukkoja kiinnikkeitä, jotka kiristivät koiraa mahdollisesti esim. hypyissä ja ruoan täyttämässä vatsassa. Adan oireethan tuli aina sellaisissa tilanteissa kun vatsa oli juuri täytetty ruoalla. :( Syy siis toivonmukaan selvisi tällä. Voi reppana, kärsinyt koko elämänsä rakenteellisesta poikkeamasta, jonka napatyrä on aiheuttanut. Napatyrä on tosiaan ollut aina, mutta niin pienenä ulos päin, ettei sille ole lähdetty tekemään mitään. Sinikka oli saanut leikeltyä ja irroteltua kiinnikkeitä parhaansa mukaan.

Saimme kotiin hoito-ohjeiksi vähän erilaista kuin ollaan normaalisti totuttu. Jotta kiinnikkeet eivät pääsisi arpeutumaan uudelleen tiukalle, tuli meidän aloittaa hetimiten säännöllinen liikuttaminen mahdollisimman monipuolisesti toteutettuna. Meille annettiin ohjeeksi kiipeily, venytäminen ja jopa pujottelu! Olemme siis tehneet työtä käskettyä ja Ada on saanut liikkua koko tämän ajan. Ekan vuorokauden ajan oli tosi kipeenä, ei syönytkään oikein. Mutta sitten parantuminen on ollutkin oikein vauhdikasta. Kipulääkettä annettiin tänään viimeisen kerran ja antibiootti jatkuu vielä joitakin päiviä. Tikit saamme pois pääsiäiseksi :) Kyllä tämä tästä. toivottavasti kaikki hoito puree ja saan vanhan kunnon iloisen Adani takaisin <3

Samalla kertaa oli myöskin Raikun kontrolli niistä Urea- arvoista. Viime kerrasta oli vajaa puoli vuotta ja mua jänskätti aika kovasti... Tää aika on yritetty elää normaalisti ja turhia miettimättä, mutta silti taustalla on jatkuvasti jäytänyt epätietoisuus ja pelko tulevasta. Alkuun rimpuilevalta tättärältä saatiin lopulta hyvin näyte ja Sinikka kertoi tuloksista puhelimella muutaman tunnin kuluttua. Urea- arvo oli NORMAALI!!!!! Ja ihan reilusti. Viimeksi arvot pyörivät hiukan normaalin yli (9,3), mutta nyt mentiin reilusti sisään, arvo oli vaan 3,8 :D :D :D Voi että oli huojentavaa kuulla! Tuntui kuin iso kivi olisi vierinyt sydämeltä. Nyt uskallan taas asettaa tulevaisuudelle suunnitelmat ja tavoitteet :) Täytyyhän noita arvoja toki kontrolloida ja seurata, mutta ainakin tällä hetkellä voin sanoa, että koirani on terve! (tähän pitää kuitenkin mainita, et ei kuitenkaan liian hyvin saa koskaan mennä.. Ollaan taisteltu Raikun mahan kanssa tässä vajaa pari viikkoa. Välillä lähes kunnossa, välillä taas löysällä. Nyt viimein Promax kuurin jälkeen, riisipaastolla sun muulla näyttää tilanne hiljalleen korjaantuneen. Liekkö pöpö jostain lumen alta paljastuneesta herkusta, sekoilua termostaatin osista vai ylipäänsä raja tullut vastaan. Raiku syö kaikkea! Viimeksi alku viikosta suolti n. 20 cm pitkää kangas palaa persauksistaan. Tunnistin koiran pedin pohjaksi, jota oltiin nakerreltu pari päivää aiemmin. Voi luoja näitä lapsia ja niiden maisteluintoa!)

Mutta pääpiirteissään kaikki siis kunnossa. Kevät on tullut, se on ihanaa! Aurinko ja valo saa ihmeitä aikaan ja tuntuu kuin vuorokauteenkin olisi saatu tunteja tuplasti lisää <3 Ei millään malta odottaa, et kesä viimein saapuu täydellä teholla. Hyvää kesän odotusta siis kaikille! ;)

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Nyt sitä videoo!

Oli "vähän" ongelmia tän video-operaation kanssa. Eka et ylipäänsä saan kuvattua, sit et löydän liittimen, sit se ei käy omaan läppäriin... Ja nyt sit porukoitten koneella vihdoin onnistui!

Mut tässä sitä enivei nyt on :) Tosi pientä pätkää, eikä osata vielä oikein mitään :) Asenne miehellä on kuiteskin aivan kohdillaan ja mä tykkään siitä. Muutama tuollainen "lelunluovutussessio" löytyy tältäkin videolta. Tässä luovutusasiassa ei olla vieläkään päästy kovin hyviin tuloksiin.. Aaaargh!

video

Mä niin odottelen kevättä ja sitä et päästään tonne ulos tekemään kaikkee.. mm keppitreeniä ;) Lumella, tiellä on hintsusti hankalaa kun on liukasta. Mut idea alkaa olla miekkosella jo hyvin selvillä. Seuraavaksi lisätään tarkkuutta, haetaan tyyliä paremmaksi ja tuplataan vauhtia :) KOntaktitreenit alkaa kans sujua jo ihan kivasti. Nyt on alkanut selkeesti tarjoomaan itse pysähdyksen (2on2off). Annan jo aika paljon löysää hihnaa ja nykäsen vasta jos meinaa mennä pitkäksi. Katsotaan mitä tulee... Tarkennuksena vaan, et ollaan kuitenkii edelleen olkkarivaiheessa :D

Mut sit, voi kiesus! Toi herra on syönyt loppuviikosta lämpöpatterin termostaatista aika mojovan verran tavaraa, muovia.. Tai ainakaan palaa ei löydy mistään, paskassa on ollut pieniä muovin palasia.. Voi jeesus sentään! Mikä ihme saa koiran vetämään naamaansa kaikkea!! Nyt loppuu kyllä ihan kaiken pureminen. Ulkona saa jättää tästä lähin kepit, kävyt, kaiken! rauhaan. Toivon vaan kovasti, et vatsassa ja suolistossa ei ole mitään isompia paloja vaan kaikki pääsisi ulos oikeaa luonnollista reittiä. Ja tabascoa aletaan viljelemään taas vaaranpaikkoihin kotosalla. Ei tee mies mitään järin isoa tuhoa, mutta pelottaa, et nää on sille vaarallisia, tai vähintään epäterveellisiä, kuitenkin. Onko muilla kokemuksia tällaisen sulamattoman sälän syönnistä?

torstai 24. maaliskuuta 2011

viikonlopun kirmailut

Sunnuntaina mentiin koko päivä. Kisat oli meidän uudella hallilla tuossa ihan naapurissa. Musta tila toimi kisapaikkana hyvin, oli ihana kisata lämpimässä ja hyvällä pohjalla. Miinuksena täällä on ehkä lenkkimaastojen vähyys, mutta eiköhän kaikki saanut koiransa lämpättyä :)

Elli sai osallistua kahteen kisaan. Musta agirata oli kiva, joskin ehkä hieman haastava. Hylkyjä taisi ropista niin, et 2/3 jäi ilman tulosta. Mut mepäs tehtiin Ellin kans nolla :) Sijoituttiin kolmansiksi. Hyvä mumma! Se liikkuin ihan kivasti, oikeesti tosi kivasti! Siis jos ottaa huomioon että reilun viikon päästä läjähtää 10 vuotta pykälään <3 Vielä pistää kampoihin nuoremmilleen ihan tosissaan! Et täältä tullaan kesä ja SM!! :)

Hyppikseltä sitten Hyl. Rata rullasi meillä hyvin, mutta yksi ahdas paikka ja liukas liito-oravani karkasi näpeistä sivu hypylle. Hyvällä mielellä kuitenkin loppuun!

Adalla oli hyvä päivä. Hyppikselle odoteltaessa neiti kävi kyllä kuumana. Huokaus, et oli hyppis eikä agirata :D Yksi hypyltä tiukasti tehty vastaanotto toi koiraa jaloille ja sai aikaan valumista selän taa. Muuten oivallinen rata, nolla ja voitto :)

Toka rata oli sama missä Ellin kans onnistuttiin. Tällä radalla oli putkesta 90 asteen kääntö puomille, jonka alla majaili putki. Suu oli ohjaajan juoksulinjan puolella ja Ada suikkasi mun nenän edestä putkeen puomin sijaan. Hassu hylky, sillä luotin tässä koiraani. Yleisöstä oli kuitenkin näkynyt, että Ada otti putkelta linjan aluksi kohti edessä olevaa A:ta, lähti sitten vinosti kohti puomia, mutta valitsi kuitenkin paremmassa linjassa olleen putken. Eli otanpas koirani ensi kerralla paremmin kiinni sieltä putkelta. Tällä radalla uusin vielä A:n, sillä vaikkakin kontakti otettiin, se yksi askel lisää puuttui..

Vika rata oli reipas vauhtinen ja selkeä agirata, jossa rytmittäminen oli kuitenkin tärkeää. Heti alussa nyrjäytin nilkkani ja lensin persiilleni (taas!!). No ei mitään, Ada lähti suorittamaan putken ja kerkesin itse ylös. Tällä radalla kaikki onnistui aikas jees. Keinu olis voinut olla nopeampi, en tiedä mitä oikein himmasi liian aikasin.. Samoin viimeisessä putkessa viipyi ihmeen kauan, varmaan pyörähti nenälleen tai jotain :) Hyvä rata kuitenkin, nolla ja toinen sija :) Meidän treeniryhmä vei kaikki palkinnot, Ralli ja Anni (nousivat vasta kolmosiin ja heti Serti aivan mahtavalla radalla!) voittivat, Iitu ja Elisa oli kolmansia. Aika hienosti! :)

Raikuli oli kisamaskottina mukana. Pääasiassa odotteli autossa (ja kiltisti odottelikin) ja osallistui lämmittelyihin/jäähyttelyihin. Vähän jännitin, kuinka otti nokkiinsa edellisviikonlopun belggaripöläytyksestä, mutta ei mitään. Oli ihanan reipas, sosiaalinen oma itsensä jälleen :) Äänekäs vain välillä. Mut siihen saa kuitenkin tarvittaessa nopeasti hyvän kontaktin ja yhteyden, eli kiepit ei nouse onneksi liikaa. HIano! :)

Tämmöstä tällä kertaa. Voin kertoo, et illalla kun pääsin kotiin niin aika selvää kauraa olin. Melko rankkaa kun jatkuvaan on liikkeessä, lämppää, jäähkää, kisaa... En istunut varmaan kertaakaan siinä 6,5 tunnissa.. Käy urheilusta ;)

Nyt, hyvää viikonlopun alkua kaikille!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Kisakausi korkattu

Nonni. Lauantaina Varkaudessa päästiin vihdoin kisaradalle Adan kanssa. Takana siis 5 kk tauko kisaamisesta. JOtenkin oli kiva mennä kisaamaan, mut samalla aika orpo olo. Lähdettiin radalle toisena ja kaikki rutiinit oli ihan hukassa. :D

Rauno oli tehnyt jouhevat ja vauhdikkaat radat, hieman epätavallisilla rataprofiileilla. Ihan hauskoja kuvioita. Eka rata lähti ok. Jonnekkin puoleen väliin tehtiin hyvää rataa, kunnes kepeillä alkoi harominen. Ada haki keppejä ja oli ajautumassa sivuun, mutta taipui vielä oikeaan väliin. Kohta lensi kuitenkin muurin palikat (melkoisen suoralla osuudella vielä) ja heti perään oli tehtävä loiva 180 asteen valssi puomia kohti. Mietin tota kohtaa jo rataantutustumisessa, et pitää malttaa ohjata puomille eikä pitää kiirettä. Nooo, vitonen alla vei ilmeisesti ajatukset jo maaliin ja niinpä vain vedätin koiran ohi puomin. Palattiin ja Ada otti kontaktinkin oikein hienosti :)

Toka rata oli hauska. Muutama hieman pitkä kaarros, mut pääasiassa oikein kelvollista työskentelyä. Hyvä juoksu A ja selkeä ja hallittu puomin kontakti :) Nolla ja voitto. :) Hyvä Pudeliuska!

Raiku oli seuramiehenä matkassa. Piia kasvattaja napsi joitakin kuvia ja näkipä Raiku ihanaa Siro siskoaankin. Leikithän siinä syntyi maneesin p###sella pohjalla :D Raiku käyttäytyi oikein mallikkaasti. Oli nätisti lämppäkävelyillä mukana, odotti hiljaa autossa nukkuen kun me Adan kanssa oltiin menossa ja keskittyi hyvin minuun maneesissa kisojen vilskeessä. Sillä on kyllä ihailtava keskittymiskyky tuollaisissa asioissa. Pystyi leikkimään ja repimään lelua vaikka ympärillä oli hälyä koko ajan. Myös rauhallisemmat jutut sujui; jäi paikalleen ja teki Tokon alkeita. Taitava! Yksi harmittava tilanne syntyi ihan lopussa, kun eräs yliterävä belgialainen pääsi rouhaisemaan ohi kävelevää pikku miestäni. Ei ottanut sen kummemmin nokkiinsa, kun pystyi heti perään taas leikkimään mun kanssa lelulla, mutta tuli kuitenkin varovaisemmaksi. Pälyili enemmän muita, varsinkin isoja koiria ja oli selvästi vähän varuillaan. Inhottavaa, kun nuorelle koiralle sattuu näin... :/

Meidän kisakausi jatkuu ensi viikonloppuna HuPun kisoilla. Ekat kisat meidän uudella, hienolla hallillamme. Myös Elli pääsee pitkästä aikaa kisabaanalle :) Pitäkää varanne, mummot jyrää :D :D



p.s. Mulla oli videokamera mukana tänään hallilla ja otin Raikun tekemisistä vähän pätkää talteen. Mut nyt on kaapeli vielä kateissa, joten en saa videoo koneelle. Jahka sen löydän niin yritän saada tännekin jotain esille...

perjantai 11. maaliskuuta 2011

@ Koli

Talviloma lähenee uhkaavasti loppuaan. Ilmat ovat olleet ihanat (paitsi tänään on tullu tuutista lunta kyllä ihan kivasti), aurinko paistanut ja kevättä on ollu selkeesti ilmassa. <3

Vietettiin siis ma - ke ihanat päivät Kolilla. Yövyttiin Kolin päällä sijaitsevassa Sokos hotellissa, ehkä parhaat hotellinäköalat ikuna. Hiihdettiin, lautailtiin ja käveltiin kauniissa luonnossa. Oli muuten hiihtoreitit jollaisia saa hakea :D 7 km lenkki sisälsi ehkä 5 km joko hurjaa laskua tai JYRKKÄÄ nousua.. Huh!

Koirat käyttäytyi ihan jees. Raiku oli ekaa kertaa hotellissa ja mallikkaasti käyttäytyi hänkin. Meidän huone oli ihan sisääntulo oven vieressä, joten trafiikkia ulkopuolella oli aika paljon. Siihen nähden kaikki oli yllättävän rentoja. Itseä häiritsi varmaan enemmän penskojen kilpajuoksut hotellin käytävällä ( ekana iltana kävin jopa yöpuvussa ojentamassa kakaroita käytävällä :D), sekä naapurin mäyräkoiraherra, joka tuntui karkaavan ovesta käytävään haukkumaan joka kerta kun huoneen ovi avautui.. Ja eräskin sakemanni juoksenteli hotellin käytävällä ja pihalla VAPAANA. Kiva kun on kiltti koira joo, mutta että koira jolkottelee jopa aamiaiskattauksia ihastelemaan omistajan lörpötellessä respassa niin hohhoijaa. Ei voi käsittää... :/

Tässä vielä kuvasatoa matkalta.



Ada ei oikein välitä olla kuvattavana...



Koko porukka Ukko-Kolin huipulla



Raikullekin olis minttuKaakao maistunu..



Tuuli meinasi viedä shetlantilaisia :)


Treenattukin on. Adan kanssa käytiin tekemässä torstaina ratatreenit yhdessä Oilin ja Elisan kanssa. Voin kertoo, että tarpeeseen tuli :D Ei olla tehty pitkilleen pitkää rataa koko kentällä. Nyt tehtiin pitkää rataa kisanomaisesti ja korjailematta virheitä. Yksi veto ja pihalle. Tällaista oman pään kestämistreeniä kaipaa aina väliin todella :) Kesää kohti näitä tullaan tekemään lisää.

Ja sit Raiku. Se on ollu parit viimetreenit aika loistava. Ei sillä, aina se on suht makee ollu (varsinkii se työmotivaatio ja taistelutahto<3), mut nyt jotain on menny aika paljon eteenpäin. Vauhti on kasvanu niin, et meikällä on kiire, irtoominen on jo hyvällä mallilla, putkileikkaukset toimii aika jees.... "Radat" on edelleen melko suoraviivaisia ja sisältävät vaan putkia ja pikkuhyppyjä. Tällä haluun vaan tehdä sen kovan palon eteen päin. Erikseen on aina otettu pussia (toimii), rengasta (alkaa toimia), kännöstreeniä (toimii) sekä takaakiertoja (toimii). Oon nyt tehny niin, et treeni on joka kerralle aika tarkkaan suunniteltu, jotta saan pidettyä paketin kasassa ja maltan olla ottamatta liikaa :D Tämä on kyllä toiminut hyvin. Ja kiva on muutenkin nähdä, et poika keskittyy kentällä vaan minuun. Lelulla kun palkkaa, niin eipä lähde huitelemaan silloinkaan vaan juoksee mun jalkojen väliin ja tappaa leluaan siellä.. Kävelee mun jalkojen välissä vaan koko aja´n, teinpä mitä vaan :D Hassu mies! Kepeilläkin ollaan edetty sen verran, et enää en tarvii näyttää paljoo kättä. Vaan sen, et saadaan alku käyntiin. (ja ihan tarkennuksena, keppejähän meillä on tässä vaiheessa vaan neljä :D) Keppejä ja kontakteja (siis alastuloa) ollaan vielä otettu vaan kotosalla. Haluun et menee täällä aikas todella hyvin ennen kuin siirrytään isompaan häiriöön hallille. :)

Huuih, huomenna kisat Adan kanssa. Ekat viiteen kuukauteen!!! :D Yritämme pysyä kartalla. Ja sunnuntaille luvassa taas aksaa, Virran Raunon koulutusta tarjolla heti aamutuimaan. :)

Hyvää viikonloppua kaikille!

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Kerpula!

On ollu kaikenlaista. No ensiksin, Raiku RaiRai 9 kk <3 Iso poika, mutta pieni poika. Mä olin pitäny sitä sellasena 38 senttisenä, mutta kappas.. Pari viikkoa sitten näyttelyharkoissa (!!!) mitattiin jätkä virallisella mitalla pöydällä. Hädin tuskin 37 cm. Taas tällainen pikkanen medi mulle :) Mut onpahan jälleen koira, joka ihanne korkeuksissa rotumääritelmää katsottaessa. Ja ne näyttisharkat oli muuten meidän ekat :) Odotin kamalampaa, mutta on meillä vielä paljon harjoiteltavaa. Ensiskin, miten saan sen keskittymään siihen, et ei oikein tehdä yhtään mitään. Väliajalla meinaan kun ei mitään tapahdu niin sitten haukutaan, revitään hihnaa tai pompitaan tasajalkaa.. Noo, se on vaan Raiku :D



Ja sitte vähän niistä ikävämmistä.. Olin aika huolissaan Adasta. Kaikki alkoi n. 1,5 kk sitten, lähinnä aamuisin. Koira oli ihan ok, mutta sitten, yleensä ruoan jälkeen alkoi kipuilu. Selvästi mahassa tapahtui jotain. Koira oli vaikean näköinen, selkä vähän köyryllä, levoton ja venytteli pylly pystyssä. Hakeutui yleensä eteiseen ja ovelle päin. Ajattelin alkuun, et haluaa tarpeilleen, mut sitten ei välttämättä tehnytkään kuin pissat. Tätä jatkui noin viikon, melkein joka päivä. Mä olen tunnetusti joskus aika helposti huolestuva. Niin myös nyt. Aloin epäilemään kohtutulehdusta, juoksuista kun vasta vähän aikaa. Eräänä sunnuntaina soitin jo päivystävälle lääkärillekin, mut se sai mut vielä kuitenkin siirtämään lääkärin alku viikkoon. Missään vaiheessa ei mitään muita oireita. Ei oksentelua, lisääntynytä juomista, vuotoa, ei mitään. Ja ruoka maistui hyvin. Kotosalla oli vaisumpi eikä ulkona riekkunut enää Raikun kanssa samalla lailla..

No lopulta sitten eläinlääkärille. Tutkittiin ultralla ja kopeloimalla, otettiin verikokeita jos jonkin laista. Ei mitään! Siinä sitten toisaalta hyvillä mielin siitä, et kaikki näennäisesti ok, mut kuitenkin jotain vialla... No, aloimpa miettiä asioita puhki. Adalla on aina ollut herkkä vatsa säännöllisten aterioiden suhteen. JOs maha menee tyhjäksi, se voi pahoin. Varsinkin aamuisin. Jaoin iltaruoan kahteen osaan ja aamupahoinvoinnit oikeastaan loppuivat. Mutta mutta.. vielä oli jotain...

Tänä talvena on ollut aina joko kylmä tai kaameasti lunta. Ada on tarkka kakkapaikan suhteen. Sen pitää päästä ojaan, tai penkalle tai johonkin - pois tieltä. Rupesinpas laskemaan, et neidillä on isompien tarpeiden teko ollut aika huomattavan vähällä. UMMETUSTA! Voiko olla?!? Parafiiniöljyä ruokaan ja lenkillä irti, jotta saa valita mieleisensä paikan. Homma alkoi selkiytyä ja koira tekee nyt tarpeensa useammin ja on voinut huomattavasti paremmin. Levottomuus ja "vatsakohtauksia" on ollut vain ihan muutama pariin viikkoon. Voi, kun nuo koirat osaisi puhua niin moni asia olis niin paljon yksinkertaisempaa. Mutta Adalla siis toistaiseksi kaikki ihan hyvin <3 Huhtikuussa on Adalla edessä sterilointi. Vähän kehno aika agilityä ajatellen, mutta keritään vielä kesän kisoihin sitten mukaan. Ja en ehkä jaksa niitä juoksu rumbia enään..

Ollaan treenailtu kaikkien kanssa säännöllisesti ja epäsäännöllisesti. :) Elli käyny lähinnä 2 viikon välein esteillä. JOka kerta on pärinää pytyssä ihanasti, mut kyllä siitä näkee jo kehnompaa liikkumista selkeesti. Elli tarviis fyssarin tähän piakkoin. Samoin Ada.

Adan kans ollaan treenattu paljon näitä hyppyjarrutuksia ja käännöksiä. Välillä menee ihan sika hienosti, koira jarruttaa täydestä vauhdista, hyppää pakettina ja kääntyy kun unelma. Mut sit taas välillä ei mitään.. Kaahottaa vaan. Sitä vaikeempaa, mitä kauempana sivusuunnassa olen koiraa. Paljon palkkaa ja treeniä niin jospa se siitä :) Kontakteilla ollaan edetty aika kivasti sivuttaisessa etäisyydessä. Puomilla voin jäädä jo aika kauaskin ja painaa alas. Kisoissa tuskin tekisisn sellaisia ratkaisuja, mutta kivahan niitä on treenailla.

Raiku on käyny noin kerran viikossa tai kahdessa. Me treenataan lähinnä putkilla ja siivekkeillä rimat alhaalla. Paljon etupalkkaa! Takaakiertoja ollaan tehty valssieihin lähettämistä käännöksin. Edelleen tää palkkaus meinaa olla ongelma, kun herra ei hevillä lelujaan luovuta vaan ote pitää, ja pitää ja pitää.. :D Esteistä rengas ja pussi kuuluu tällä hetkellä meidän esteiden opetteluun. Kotona ollaan tehty alastuloa olohuoneessa. Paikka on jo löytynyt ja koko ajan saa hihnalla ottaa vastaan vähemmän ja vähemmän. Hallilla käy sen verta kuumana, et tää kontaktiopetus ei siellä vielä kannata. KOtosalla ollaan aloitettu myös keppitreeni. Enpäs lähtenyt tälläkään kertaan mihinkään ihmeelliseen vaan kädestä ohjaamisella mennään tää alku ja pikkuhiljaa, kun edetään niin siirryn etupalkkaan tässäkin. Kaaret tulee sitten aikanaan alkuun ja loppuun :)

Tällaista meillä. Mulla alkoi elämäni ensimmäinen ansaittu TALVIloma :) Onpas kivaa! Maanantaina kööri ottaa suunnan Kolille laskemaan ja hiihtelemään. Torstaista eteenpäin vaikutamme taas kotosalla. Viikonlopulle on sitten edessä ekat kisat 5 kuukauteen (!!!!) sekä valmennusta Adan kanssa. Kaikkea tätä odotellessa.



lauantai 22. tammikuuta 2011

Agility = Rytmitettyä voimistelua ilman kanta-askelia

.. Eli toinen B-maajoukkueleiri onnistuneesti takana ja ohessa leirin suurin anti :) Oli tosi hyvä leiri!! Oulussa siis käytiin, kouluttamisesta vastasi Aaltosen Mikko ja Stenbergin Jerry (ohjaajien ruoskiminen ;)).

Molempina päivinä mentiin yksi agitreeni ja ohjaajien oma treeni. Mikko veti siis aksaa ja Jerry ohjaajien kunto, ketteryys, juoksu ja lihaskunto harjoitteita. Kyllä tää laji on täynnä kaikkea jännää! Tätä päivää alkaa olla se, et enää ei riitä pelkkä agilityn hallitseminen ja koiran kouluttaminen. Tänään yritetään myös ohjaajiin ja heidän liikkuvuuteensa panostaa entistä enemmän. Sana URHEILU liittyy mukaan entistä vahvempana. Vai kuka väittää aikaisemmin keskittyneensä mm. siihen kuinka juoksee, käyttääkö askeltaessa kantaa vai päkiää? PÄKIÄ on oikea vastaus by the way ;) Eli siis tulevaisuudessa, jos näette kentällä juoksemassa jos jonkin laista päkiöillä kipittäjää, älkää ihmetelkö. Se on tätä päivää :D Jerryn treeneistä jäi paljon käteen vinkkejä, kuinka kehittää itseä liikkujana, juoksijana ja fyysisenä suorittajana.

Aksan suhteenkin jäi kyllä paljon raavittavaa :D Rytmittämisen merkitys on toki tuttua juttua, mutta tapa jolla sitä voidaan tehdä, oli jotain uutta meille. Tällä leirillä juostiin täysillä ja pysähdyttiin TÄYSIN. Näin vahvaa ohjaajan rytmittämistä en ollut koskaan ajatellut. "Liikkeessä koko ajan" on ollut aiempi käsitykseni ohjauksessa. Ja tätä on ollut helppo noudattaa :D Mulla ainakin jalat vaan vie kun vauhtiin pääsee, ja nyt kun pitikin pysähtyä, tulikin ongelmia. En tehnyt sitä tietoisesti, mutta jalkani ottaa helposti pieniä askelia, koko ajan. Tämä voi sitten väärässä paikassa viedä koiraa esim valsseissa, välistä vedoissa yms. liian kauas, eli koira valuu. No, Mikon opeilla aiomme jatkaa eteen päin ja harjoitella tätä eriskummallista ja haastavaa rytmittämistä. Sana rytmittäminen sai ainakin omalla kohdallani ihan uuden merkityksen. Muutaman treenin jälkeen Ada on alkanut toimimaan ajoittain oikein hyvin. Välillä voi lukea pysäystä liian voimakkaasti -> kielto, välillä liian lepsu tai myöhään tehty pysäys viekin koiraa kauemmas :D Huih! Meillä riittää haasteita keväälle. Mutta edistymistä on ollut jo havaittavissa, et kyllä tämä tästä..

AgiSM-10, Ada


Senkin opin tällä leirillä, et ei enää ikuna matkaan ilman ripulilääkettä koirille! Adan maha alkoi reistailla su vastasena yönä, käytin pihalla yön aikaan vissiin jotain 4 kertaa ja aamupäivällä vielä parit kerrat. Ystävälliset leiritoverit antoivat kuitenkin energiapitoista ravinnelitkua, joka meni alas hyvin! Ada oli siis muuten paastolla, tolla saatiin nesteet ja energiavarannot sisään. Päätin kuitenki, et mennään treeni kahdessa pätkässä, jottei tule liian rankkaa. Ja hyvin jaksoi pieni agilityeläimeni <3

Täällä kotosalla me ollaan Raikun kans käyty hiljalleen treenailemassa. Nyt onnistuu jo meno vaiks hallissa tapahtuu kaikkea ympärillä. Suoraan agilityn katsomista herra ei vieläkään kestä, vaan hilluminen alkaa välittömästi, joten se tietää vielä tekemistä.. Uusina juttuina otettu mukaan rengas ja pussi. Ohjauksellisesti hallitaan jo valssit ok. Lähinnä keskitymme kuitenkin eteenpäin pyrkimiseen ja etupalkkaan. Lelut on pop!! Irrottaminen vaan on edelleen vaikiaa... Kokeilemme nyt tuota syliin ottamista Hannan ohjeiden mukaan, ja se on toiminut ihan ok tähän saakka. :) Niiin, ja nyt on kontaktialusta kotona! Eli sekin on aloitettu. Kosketusalusta oli jo vanha tuttu, joten otimme sen nyt mukaan ja tuntuu toimivan aika jees. Palkkaan ja vahvistan paikkaa vielä jonkin aikaa kädestä, mutta siirrymme sitten targettiin ja otamme "tuijotustreenin" ja vaatimuksen mukaan. Tämä oli sitä koulukuntaa, mitä Mikkokin kannatti, kun hänen kanssaan asiasta leirillä keskutelin ;).

Jebou, mut nyt hyvää loppu viikkoa ja viikonloppua!!!

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Uusi halli on kovalla kulutuksella

Ainakin meidän osalta. Ja voin vannoa, et myös aika monen muun :D On niin hyvällä hollilla tuossa meitäkin :) Kyllä meinaa olla, et ei ole vapaapäivää, jolloin ei itseään hallilta löydä..



Raiku 7 kk

Tällä viikolla käytiin tiistaina eka Raikun kanssa kahdelleen. Harjoiteltiin ihan hiljaa kiinni odottelemista (!!) :). Mikä tällä kertaa sujui jo ihan ok. Toko-kentällä oli porukkaa, mut se ei liene riittävän kiihkeää, jotta herraa enempää kiinnostaisi. Treenattiin hypyn takaa kutsua, putkileikkauksia ja käännösten alkeita. Kutsut ok (pysyi jopa paikallaan!!). Yhdellä tietyllä putkella, oikealta lähetettäessä oli leikkauksessa ongelmia. Lähti putkeen, mutta kääntyi takaisin. Tätä hinkattiin aikamme ja saatiin se taas toimimaan, kun lisäsin palkkauksen taas putken päähän. Mikä putkiaivo! :D Nyt lähti jo hyvin hypyille ja tuli salamana kiinni räsyyn tiukasti siivekkeen kiertäen. Hyvä!

Puolessa välissä treeniä ilmestyi toiselle agikentälle koirakko treenaamaan. Hallilla menee kenttien välillä peitetty aita, mutta silti tää nuori mies sai hirveet kilarit toisen mennessä. Keskittyminen loppui, alkoi huuto, ja kerran myös karkasi aidan viereen kiljumaan (vaikkei näe mitään)..... Aaaarhg! Tästä jäähy ja rauhoittumaan kentän laidalle. Kohta mentiin jo paremmalla keskittymisellä sitten. Mun pitää ottaa tavaksi kerran viikossa mennä tekemään jotain kontaktijuttuja / tokoa tonne tokokentälle samaan aikaan, kun toiset treenaa agia. Tällanen ilakoiminen ei oikein käy laatuun vaikka nyt hauskalta tuntuukin (on se aika ihku!). En halua, et aikanaan kisapaikalla ei saada liikkua ilman järjetöntä tempomista.

Ada ja Elli söpistelee.. <3



Myöhemmin tiistaina oli sitten tyttöjen vuoro. Tehtiin yhtä vanhaa Jaakon rataa, jossa paljon pakkovalssi- ja persjättöpaikkoja. Molemmat tytöt oli eripäteviä näissä kiemuroissa. Ihanaa kun alkaa noi persjätöt onnistumaan! Oilin kanssa varsinkii kyllä aina väännetään ajoituksia niissä :D Ada juoksi pöksyt jalassa ja oli ok. Puomilla vaan jotenkin vedoton ja löysä. Laitan vielä tän hormonihässäkän syyksi... JOspa palo tulisi takaisin. Meni kyllä, mutta jotenkin se vika draivi puuttui :/ Ekstra palkkasin muutaman nopeamman ja jätin siihen. Torstaina mulla oli taas vapaa, ja sillon käytiin tekemässä Adan kanssa lyhyttä kontakti (ynnä muu) treeniä. Nyt oli jo parempi, mutta en uskaltanut ottaa useita toistoja, jottei ota nokkiinsa ja ala taas jäkittää..

Elli oli mainio! Se kyllä tekee ihan kaiken mitä pyytää. Ja täpöllä se yrittää :) Nyt tärkeintä sille on saada paljon palkkaa reippaista suorituksia, jotta jaksaa antaa kaikkensa loppuun saakka.

Tänään oltiin vielä Anun ja Pinnan kanssa tekemässä. Anu ja Pinna keskittyi leikkimiseen kentällä, me Raikun kanssa treenattiin hallittua käytöstä ja muutamia kuvioita. Nyt ei ollut mitään ongelmia putkileikkauksissa. Anu oli apuna palkkaamassa räsyyn, kun mentiin eteenlähetyksiä hypyillä. Hyvin se lähti, kun oli pari hyppyä suorassa, tokalla pari hyppyä suotaan ja sit 90 astetta hypylle ja sitten vielä kolme hyppyä vinossa linjassa. Tehtiin jopa niinkin haastavaa, että ensin lähetys hypylle, josta valssilla käännös 180 astetta ja kaksi vinolinjaista hyppyä suoraan. Hyvin män! Kyllä se jo alkaa itse ihan selkeesti hakemaan linjaa seuraavalle. Nyt otettiin ekan kerran myös pussitreeni. Anu piti kangasta ja vahti targettia. Nopeesti älysi ja karkaskin pari kertaa pussiin...... Voitiin laskea kangas jo melko alaskin, valoa vaan näkyi..

Tästä me jatkamme. Adalla alkaa juoksut loppumaan, joten jospa kohta saan kaikki kolme tänne saman katon alle ja palataan normaaliin arkeen. Viikon päästä leireillään taas Oulussa - kivaa!! :) Saa nähdä, onko meidän vika bemari vai sotkeeko Adan leikkaus kevään leirin.

Palaamisiin!

Tää on niin hauska! Joulun -25 asteen pakkasessa Raikun ja Adan korvista toinen tanassa :D Raikulla varsinkaan ei todellakaan ole oikeesti pystyssä...