torstai 30. joulukuuta 2010

Joulusta Uuteen Vuoteen

Joulu siis oli ja meni, meillä ainakin ihan kivasti. Vähän jännitti, kun Adalla alkoi juoksut keskiviikkona, et meneekö koko Joulu ihan reisille. No, ei mennyt. Välillä Raiku sai aina hepakoita, mutta Ada pisti miehen ruotuun ja hyvin selvittiin. Hyvä aika sinällään, et oltiin kotosalla ja pystyttiin vahtimaan koko ajan. Nyt jouduin kuitenkin erottamaan parin ja Ada majailee nyt ainakin seuraavan viikon mun vanhemmilla. Junnu ja sennu pitää siis mulle seuraa täällä.



Joulun aikaan aksattiinkin vähän. Meidän uusi, lämmin halli on ihana! :) Siellä kelpaa käydä! Torstaina Ada (pöksyt jalassa) treenasi meidän oman ryhmän mukana. Oli oikein hyvät "kinkulle tilaa" - treenit. Juostiin päälle ja vedettiin välistä - :) Niin Ja persjättöjä harjuutettiin kohilleen. Ada oli pätevä pieni agilityeläin. Paineli pöksyt jalassa ihan kympillä :D Kisoihinkin pitäisi mennä, edellisistä kuitenkii jo kolme kuukautta... Noo, ehkä tammi- helmikuussa..



Joulupäivänä vein isän katsomaan hallia ja otin Raikun mukaan. Voi kiesus! Tuosta piskistä kuoriutuu vielä peto :D Tyttöjen jälkeen tällä on taistelutahto ihan omaa luokkaansa. Mä en meinaa saada siltä räsyä pois!! Ärinä ja repiminen vaan kihtyy, kun käsken irrottaa.. :D Ok, oon provosoinu ihan pienestä pietäen pentua tuohon taisteluun ja kyllähän ainakin taistelee! Motivointi ei ainakaan tuota pienintäkään ongelmaa. Me ollaan Rain kanssa tehty edelleen vaan siivekkeiden läpi juoksua ja putkia. Putkia menee molemmilta puolilta, suorana ja mutkalla. Hypyt etenee hyvin suoraan alustalle. Nyt laitoin ekan kerran hypyt pois linjasta ja onnistui tämäkin. Niin, ja ekat valssitkin tehtiin ;) Mutta tekemistä meillä tulee olemaan :D Tän kaverin kanssa tarvii panostaa tähän tottispuoleen ja siihen, et löytyy sopiva viretaso. Saattaa vetää meinaan helposti överiksi, ja tästä voi myöhemmin tulla hankaluuksia. Nyt jo käy kuumana ja tarttuu lahkeeseen ja hihaan, kun tehdään ( siis ei liikkuessaan, mutta väliajoilla/ palkatessa). Mut on se ihana! Mullois videookin, mutta saankohan tänne... Kokeilen ainakin.



Tapsana olikin Ellin vuoro. Voi että se oli onnellinen, kun mentiin kahdelleen <3 Tehtiin samalla pohjalla, mitä aikaisemmin Adan kanssa. Pällejuoksuissa ei meinannut lähteä aina mukaan vaan "karkasi alta".. Tyypillistä Elliä, tietää seuraavan suunnan jo muka ennen minua :D Pääasia oli kuitenkin, että tehtiin yhdessä ja todettiin, että kyllä meistä vielä tähän on. Ehdottomasti vielä ensi kesänä SM:iin. :)



Tällaista siis meillä.

Nyt, HYVÄÄ UUTTAVUOTTA ystävät! Ensi kerralla ehkä vähän suunnitelmia ja tavoitteita seuraavalle vuodelle 2011...

tiistai 21. joulukuuta 2010

Raiku 7 kk

Kamalaa, aika menee siivillä! Lupaan, et Joulun aikana kerron kuulumisia tarkemmin. On tässä jotain tehtykin :D

Mut siis Raiku tuli eilen 7 kk <3 Mitat on nytten n. 38 cm, >7 kg. Aikas komia poika! Se on jo jotenkii niin mies :D Adalle odottelen juoksuja piakkoin... Iik, saa nähdä miten meidän käy siinä mellastaessa. Ada on tunnetusti juoksuissaan kiimanen ku mikä, joten kitinää on tiedossa. Luultavasti pahimmat päivät tulee koirat asumaan sitten eri osoitteissa (Ada ja Raiku siis).

Raiku 3 kk (Kuva Piia Sutinen)



Palataan Joulun aikaan asiaan! Rauhallista Joulun odotusta kaikille, enää pari yötä...

lauantai 27. marraskuuta 2010

Raiku 6kk

.. ja 1 viikkoa, < 7 kg ja n.37 cm. Karvaa on ja kasvaa lisää, vauhtia on ja tulee koko ajan lisää, ihana on ja tykkään koko ajan enemmän :D Sellanen on RaiRai. Kauheen nopeesti aika on kyllä mennyt. Vastahan sitä oli kesä ja ukko muutti taloon. Ja nyt odotellaan jo Joulua!... On muutes ihanaa!!!

Raikun kanssa on edetty edelleen maltillisesti. Vähän joka asiassa.. Eniten oon halunnu keskittyä paruskoulutukseen, ja se on kesken ja jatkuu edelleen.. :D Mut kaiken kaikkiaan helppo pentu on ollut. Tällaisen reippaan ja rennon eläimen kanssa lähtökohdat on jo niin hyvällä mallilla, et ei tarvii kun yrittää jatkaa oikealla tiellä. :) Saa nähdä mitä pikkuhiljaa aluillaan oleva murkkuikä tuo tullessaan... Tällä hetkellä "murkkuilu" on pientä touhuilua (luvatonta sellaista) kotona, komentaminen ja räävittömät hihnassa hampain roikkumiskohtaukset lenkillä, luoksetulo- käskyn ehdottomuuden testaus sekä liiallinen äänen käyttö erinäisissä tilanteissa :D

Agilityä on käyty tekemässä joitakin kertoja. Putkea suorana ja mutkalla, lähettäen ja molemmilta puolilta. Lisäksi siivekkeidän läpi juoksua namialustalle tai lelulle. Viimeksi alkoi osoittamaan jo niin kuumumisen merkkejä, että olin mustelmilla treenin jälkeen. Raikuhan etenee "väliajoilla" enemmän yläpystyä hyppien (ja hampaita käyttäen) mun vierellä, kun eteenpäin viipottaen. :D Se on hauska, mutta siitä pitää päästä heti pois tai on oikeesti vaatteet ja kädet riekaleina :D Jos ei ole lelua saatavilla, on herra kiinni jossain muualla. Ihana se on ja hyvä siitä tulee, kunhan ensi vuoden puolella päästään sitten tekemään enemmän.


Halliremontti ja muutto uuteen paikkaan on alkanut! Viikko, ja sitten päästään uusiin tiloihin. Ne on hienot! Ei malta odottaa!! Täällä päin ei tällaista hallia ole vielä nähtykään ;)

Loppuun vielä kuveja...


Raiku 9 vk


Raiku 3 kk

Raiku 6 kk

Raiku 6 kk (ja Ada)

Nyt oli aika Rai- painotteinen päivitys. Tytöt voi myös oikein hyvin, heistä sitten ensi kerralla. Nyt kaikille ihanaa ja rauhallista Joulun odotusta :)

maanantai 15. marraskuuta 2010

Aiiikas makiaa!

Me saadaan tänne Kuopioon vielä loppuvuodeksi uusi harjoittelutila. Ja se on ISO, ja lämmin, ja mattopohjainen, ja hyvällä paikalla, kaupungissa, ja meiltä noin 2 km :D :D Siis niiiiin huippua!!! Mä oon toki viihtynyt entiselläkin hallilla, mut onhan se nyt pieni, ja aika kolkko.. verrattuna TÄHÄN! :) Ei malta odottaa, et päästään!!

ADA -

..On kalju. Siis todella! :D Talven tullen on hyvä pudottaa ne vähäisetkin karvat pois... Torstaina treeneissä treenailtiin putki ohituksia ja päällejuoksua. Putket alkaa olla jo aikas varmalla pohjalla, eikä neiti enää sujahda 180 takasin väärään päähän.. Viikolla käytiin myös tekemässä pikku juttuja. Puomilla vahvistin itsenäistä eteen menoa naksulla ja edessä olevalla palkalla. Sivusuunnassa sain mennä jo hyyyvin kauas. Yes! Vielä se onnistuu!! :) Lisäksi vahvistin eteen menoa suoralla sekä vähän välistä vetoja.

ELLI -

Elli luuli varmaan kärsivänsä dementiasta, kun viime to pääsi hallille aksaamaan peräti KAKSI kertaa! se oli ihan fiilareissa, ja olikin aika noheva! <3 Se vaan on niiiin ilonen ja innoissaan päästessään radalle! Fyssari käynnin jäljiltä mumma tuntui olevankin vetreämpi..

RAIKU -

No, mitäs Raiku.. Harjoittelee koirana elämistä :D Ja siinä sitä onkin. Lievää murkkuikää alkaa ehkä puskemaan. Koettelee rajojaan monessa asiassa. Alkaa yhtäkkiä kävellessä vaan repimään hihnaansa, hyppii mun jaloille, alkaa härnätä muita ja poukkoilla :D Ei kestä hihnassa kävelyä... TYLSÄÄÄÄÄ!!! :) Yritän kitkeä tällaiset toiminnot heti alkuunsa, vaikka onkii aika ihana ärräpää.. Mut dominoi, dominoi ja nounou, se ei käy!

Kotona herra on ollut mallikkaasti ihan pikku pennestä lähtien. KOSKAAN ei ole haukkunut/ itkenyt perään. Viime aikoina toimintatarmo on kuitenkin alkanut näkymään siinä, että yksin ollessaan on saattanut sipellellä lähinnä sisustus koreja, joita mulla on tuossa eteisessä. Mulla on sellasta suihketta, jonka pitäisi ehkäistä tällaista toimintaa, mutta eipäs vaan ole hyödyttänyt mitään.. Se tosin on jo vanhentunut, joten täytynee kokeilla ostaa uusi :D Onneksi tää on tällaista varmasti ihan normaalia nuoren koiralapsen /teinin käytöstä, eikä mistään eroahdistuksesta ole kyse. Isoa tuhoa ei saa aikaan, mutta inhottaa kaivaa ensin kotiin tullessaan rikkalapio esille... Eikä aina jaksa luitakaan jättää, sillä toi söis ne pitkässä ajassa kokonaan.. Ja sitte olis maha sekaisin.. Olisko kellään ideoita jostain toimivasta "koirakarkoitteesta"? Vai onko mun vaan yksin kertaisesti roudattava vaarassa olevat tavarat pesuhuoneeseen ja peitettävä kankailla loput himottavat korit...?

Ada ja Raiku on aika eläväisiä vapaana juostessaan. Mun on ollu pakko ottaa välillä ihan kamala natsi- asenne niiden kanssa. Ne juoksee oikeesti niin, että eteensä eivät katso saatikka näe! Elli reppanakin sai viimeksi viikonloppuna tuntea kyljessään kamikatsen, kun Ada rysäytti ohi juostessaan suoraan kylkeen. Onneksi on mumma tuntunut olevan kuitenkin ihan kunnossa, liikkuu puhtaasti jne.. Inhottavaa puuttua toisten ilakointiin, mutta pakko, kun pelottaa toisten rikkovan itsensä ja muut. Hahaa!! Tää onkii helpommin sanottu, kun tehty, mut me koitetaan :)



Tässä loppuun vielä kuva tytöistä eräältä metsälenkiltä. <3

tiistai 2. marraskuuta 2010

Viime aikoina tapahtunutta..

Ei kuulu mitään järin mullistavaa. Tää syksy ja pimeys vaan on välillä niin väsyttävää.. Hetken saatiin mekin nauttia valosta ja lumesta, mut nyt tilalla on vaan pimeys. :/ Toivotaan, et talvi tulee. Pian! Siihen asti pyritään nauttimaan kynttilöistä ja muista kivoista piristys ruiskeista.

Viikko sitten pyörähdettiin Adan kanssa Lempäälässä ottamassa oppia B-maajoukkueen leiriltä. Matkaseurana Elisa ja Iitu tietysti <3 Oli kivaa! Ainoa miinus oli hallissa vallinnut lämpötila.. Hhhhrrrrh, siellä tuntui kylmälle, kun elohopea laski nollaan. Mutta urheilemaanhan sinne mentiin ;) Lauantaina aloitettiin Oreniuksen Juhan treeneillä. Mediporukka oli hyvin jakautunut rotujen suhteen 3x sheltti, 3x vesikoira :D Juha oli rakentanut mukavan treenin. Tässä oli vissiin 28 estettä. Pitkästä aikaa noinkin pitkää rataa ja jalat huusi kyllä hoosiannaa lopussa :D Olin tosi tyytyväinen mun pieneen, kiihkeään, karvattomaan (!!) eläimeeni. Saatiin todella hyviä neuvoja niistoihin ja sokkareihin, persjätötkin onnistui hienosti. Lisäksi saatiin ennakoivaa valssia tosi kivasti kohdilleen. Tästä treenistä jäi paljon käteen!!

Myöhemmin iltapäivällä saatiin ohjeita koirien ruokintaan ja tankkaukseen Royal Caninin edustajalta sekä testattiin lihaskuntoamme. Tällä kaudellahan maajoukkueilla pyörii pilottihanke, jossa keskitytään entistä enemmän myös ohjaajien liikunnallisiin kykyihin ja kehittämiseen. :) Mukana Jerry Stenberg. Lihaskunto-osiosta selviydyin erinomaisilla arvosanoilla, eli hyvällä pohjalla ollaan. Toinen osa seurasi sitten sunnuntaina... Mutta vielä lauantai-illasta sen verran, että nautimme ihanan illallisen hotellimme ravintolan seisovassa pöydässä yhdessä A-mj kanssa :) Kivaa oli nähdä rauhassa heitäkin, sillä treenien lomassa aikaa seurusteluun oli hyvin vähän..

Lauantai alkoikin sitten Jouni O. treeneillä. Jounilla oli meille aika haastava rata. Paljon välistä vetoa ja vinoittain hypyille vientiä --> Ada liikkui liukkaasti väärälle puolelle hyppyjä liian helposti. Tässäpä siis yksi treenikohde meille talveksi! Treeneissä oli kyllä muutamia ahaa elämyksiä mm. päälle juoksujenkin suhteen. Vitsi ne toimi, kun onnistui!! :D

Treenien välissä meillä olikin hyvin aikaa käydä viereisessä IdeaParkissa shoppaamassa ja syömässä. Mukaan tarttui ihanat talvitöppöset! <3 Tulis vaan se talvi..

Iltapäivällä oli vuorossa koiran ja ohjaajan liikkuvuutta mittaava harjoitus. Mitattiin koiran suoranopeutta, ohjaajan suoranopeutta, koiran käännösnopeutta, ohjaajan käännösnopeutta, koiran puomi ja pujottelunopeutta. Tää oli kyllä ihan mielettömän mielenkiintoinen harjoitus! Harvoin tulee tällaisia asioita pahemmin pohdittua, mutta näin saadaan selville, missä ollaan vahvoilla ja missä heikommalla. Voin kertoa tuloksista enemmän kunhan saadaan Tiialta tilastot. Näin karkeasti sanottuna mediporukka oli nopeaa (!!) ja keskenään aikas tasaväkistä.

Kaiken kaikkiaan huippuleiri, johon odottelen jo innolla jatkoa sitten Tammikuussa Oulussa!

Tälle vuodelle en ole merkinnyt enää yhtään kisaa. Saa nähdä muuttuuko mieli, mutta tällä hetkellä olo on sellanen, et eiköhän keskitytä treeneihin vaan.... Ellinkin kanssa ollaan otettu vähäisesti jotain. En sitä viitsinyt pahemmin treenailla, sillä lavat tuntui sillä taas jumittavan. Viime lauantaina päästiinkin fyssarille ja siellä paikkoja saatiin auki hyvin sähkövirran avulla. Elli oli kuitenkin onneksi paljon paremmassa kunnossa, kuin esim. viime talvena. Takapää oli meinaan ok, samoin selkä, mutta siellä lavoissa oli ikäviä kertymiä. Nyt on mumma taas vetreemmässä kunnossa, selvästi!

Raiku - poika on kasvaa hujottanut kunnon roikaleeksi. Pitää viikonloppuna saada kunnon kamera käyttöön ja ottaa kuvia niin näätte. Sillä on karva alkanut jo mukavasti kasvaa, hampaat on vaihtuneet ja kokoa tullut. Se on nyt 24 viikkoa (5 kk 2 viikkoa) ja näyttää suunnilleen Adan kokoiselta. Mitta näyttää kuitenkin jo enemmän, n. 36,5 cm. Musta se on kuitenkin tosi tasapainoisen näköinen, sopusuhtainen ja nätti joka suhteessa (vaan mun mielipide :D). Edelleen uskon siihen, et mitta asettuu 38 - 39 senttiin. Jalkaa äijä on nostanut jo useemman viikon, koko ajan enemmän ja enemmän niin, että nykyään harvemmin pissaa kyykyssä. :) Se on niin huvittavaa seurata tuota kehitystä. Ja sisäsiisti se on. Papereita ei oo ollu lattialla ehkä kuukauteen eikä vahinkojakaan ole tullut ( kopkop ). Hallilla ollaan käyty nyt kerran ja viikonloppuna mennään taas. Ollaan sillä putkella jatkettu (suorana ja mutkalla, molemmilta puolilta) ja viimeksi otettiin hyppyä rima maassa namialustalle. Kotona ollaan treenattu vähän irtoomista lelulle ja alustalle, ja pikkasen naksuteltu. Aina se on intopinkeenä tekemässä ja vetää lelua ihan hurjana <3 Vaikuttaa erittäin lupaavalle, mutta paljon näyttää sitten aikanaan se, kuinka käyttää kroppaansa liikkumiseen. Ada ainakin pitää huolen, että liikuta ja juoksu harjoitteita tulee saatua ;)

Raiku 5,5 kk (me vasta harjoitellaan ;))





Nonnii. Nyt tuli tarinaa! Yritän saada niitä kuvia ja päivitelläkin vähän ahkerampaan. Nyt treenilöimään Adan kanssa. Kynttilät palamaan kaverit, nautitaan syksystä niin kauan, et talvi tulee!!

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

PÄIVITTELYÄ

Läpi syyskuun, ohi repaleisen lokakuun... Aika menee vauhdilla, enkä mä kerkee kirjata millään kaikkee tänne. Huh! Nyt lopulta lyhyt katsaus, mitä meille on tapahtunu.

Käydään eka Saksassa. Matka oli ihan loistava! Kiitokset erityisesti Elisalle, Oilille (meidän urhealle kuskille) sekä Annille. Reissusta ei jännitystä tai naurua puuttunut! Hyvin selvittiin lentokentältäkin pois, kun kiltti Saksalainen nuorimies lopulta ohjasi meidät ensin kiroiltuaan pihalle jostain autovarastosta (!?!). Saksan hurjat moottoritiet vaihtui idylliseen pikkukylään pikaisesti. Majatalossa emäntä ja isäntä eivät puhuneet sanaakaan englantia, me ei sanaakaan saksaa. Niimpä molemmat taisimme lopulta puhua lähinnä omaa äidinkieltämme. :D Meidän onneksi seurueessamme oli myöhemmin myös saksaa erihyvin taitava henkilö.



Itse kisapaikka oli hienolla alueella peltojen ja metsän reunassa. Loistava paikka varmasti koirille. Kisat käytiin nurtsin sijaan hiekalla, mikä tuntui aluksi vievän hohdokkuutta kisapaikalta, mutta kaikkeen silmäkin tottuu! Loppujen lopuksi mainiot kisat! Saatiin mitalijuhlat tuplana ja kaikkee! Ja taas sai käsitys Suomalaisesta agilitystä vahvistusta. Ollaan me täällä vaan ihan oikeesti aika hyviä! ;) KIvaa oli katsella maailman parhaitten agilityä, mutta samalla mielessä kaivoi tunne, et joskus vielä minäkii tonne... :)

Koto Suomessa odotti ihanat omat sesset. Äiti ja isä oli huoltanu lapset hyvin. Kiitos heille! Viime sunnuntaina päästiin sitten kisaamaankin pitkästä aikaa. Kikantallille oli ajettu maneesiin uusi hiekka ja se oli pehmeä. Todella pehmeä! Juoksu oli aika tervaista, mutta Adan kanssa kahlattiin kolme aikas hyvää rataa. Agiradoilta nollavoitto ja Hyl. Ekalla radalla mentiin rennon viileästi ja olin tosi tyytyväinen sekä koiraan että omaan päähäni. Se oli taas pitkästä aikaa kunnossa ja oli kivaa mennä :) KOntaktit toimi erittäin hyvin! Ainut oli keinu, josta itse päästin Adan vähän hätäisesti. Luulen, et tää alkoi kerrostumaan seuraavalla radalla. Puomilla meni liian lujaa eikä himmannu hyvin, keinulla lähti taas vähän varastaen ja lopulta Aa:lta tultiin yrittämättä painua alas. Sillon otimme pakkia ja korjasimme Aan. Kontakteja lukuunottamatta hyvä rata! Seuraavalta radalta sitten ihan ok hyppyrata, lukuunottamatta yhtä kaameaa kaarrosta.. Kuitenkin nollavoitto, vika hyppyserti ja Adasta siis HYPPYVALIO. <3 Lisäksi Adasta leivottiin eka HUpun seuran mestari mediluokassa.



Ellikäinen teki kaksi rataa. Ekalta radalta ihan hyvää perusagia, tulos nolla ja neljässija. On se vaan niin ihana kattoo, miten sillä syttyy silmissä se kunnon palo, kun agilitystä on kyse. Vauhti ei ole enää mitään huimaa, mutta into on tallella!! <3 Toiselta radalta näitä nykyisiä "Elliohituksia". Kipitti keppien ohi mun jalkojen perässä ja putken ohituksessa päästin liika aikaseen --> tunki putken suiden väliin, keskelle putkea :) Luulenpa, et nää ohitukset yms. tulee näissä hämärissä halleissa näön heikentymisen myötä.. Ellillähän on jo jonkin aikaa ollut havaittavissa samentumista silmissä. Varmasti vaikuttaa jo vähän hämäränäköön..

No sitte Raiku. Hää kasvaa, mutta melko maltillisesti. Kisoissa mitattiin Anun kanssa jätkä ihan virallisella mittatikulla ja 34 cm oli. Ikää siis tulee nyt se 5 kk. Viikossa varmaan kasvanu tuosta sen jonkun millin, ehkä puoli senttiä ?!? Ei siitä mikään jättiläinen tule. Varmaan siitä 39 jää alapuolelle. Ihanne kokoinen uros?!? Aika näyttää... :) Tasapainoinen ja mun silmään kaunis koira joka tapauksessa!



Eläinläkärissä käytiin taas kontrollissa viime viikolla. Jännitin kamalasti, en olis halunnu mennä... Mitään järetöntä tuomiota ei kuitenkaan onneksi tullut. Virtsassa ei ollut enää bakteereja ja se oli muutenkin "puhdas" kaikesta ylimääräisestä. Krea oli ihan normaali, samoin tulehdusarvot. Urea oli hieman koholla edelleen. Ihan samoissa lukemissa mitä aiemmin. Mutta, koska mitään viitteitä mistään vakavammasta ei ole, päätimme jättää asian puihin puoleksi vuodeksi. Mitään ruokavalio muutoksia ei lähdetä kasvavalle koiralle tekemään. Pekan mukaan Raiku pärjää noilla arvoilla vaikka koko elämänsä, mikäli arvot ovat ensi keväänäkin vielä samat. Nyt siis heitän kaikki ikävät ajatukset romukoppaan puoleksi vuodeksi ja keskityn mun ihanaan koiraan. Raiku on ansainnut täysillä elettävän elämän, ei huolta huomisesta <3



Kenttäkausi on takana ja hallikausi avattu. Meillä on torstaisin kiva ja motivoitunut porukka. Elli ja Essi vuorottelevat viikottain, Ada ja Iitu kuuluvat vakiokalustoon samoin kuin Lilo, Tirri ja Ralli. Tällä porukalla hiotaan talven aikana kuvioita kuntoon. Mulla on pitkästä aikaa myös ryhmä vedettävänä. Elisan kanssa koulitaan talvi 3 lk kisaavia pareja kuntoon ensi kesäksi :) Jänskää....

Täällon muuten talvi! Ihanan valoisaa ollut viikonloppuna - lunta maassa, keltaiset lehdet puissa, aurinko paistanut täydeltä terältä! Seuraavaan viikkoon hyvin levänneenä ja viikolopun bemarileiriä odotellen :)

ps. Oliskohan joululahja toive jo keksitty.....? Pokkarilla kuvaaminen alkaa jo ottaa pannuun todella.. Järkkärillä kaikki olisi niiiiin paljon helpomaa ja hienompaa... ¤¤vinkvink¤¤ ;)

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Noheva pieni mies



Ada 2010

Raiku ihastuttaa minua päivä päivältä enemmän. Siinä on niin paljon sellaisia piirteitä, joista tykkään. Tänään viimeksi olin siitä niiiin ylpee. Käytiin kaupungilla ihmisvilinässä ja harjoiteltiin samalla katsekontaktia ja tottisteltiin siinä sivussa. Pentu osaa keskittyä minuun ihan kympillä, vaikka ympärillä vilisee ihmisiä ja tapahtuu koko ajan. Se jopa leikkii ja repii lelua SAMAN tien, ja ote on kova ja ärinä kamala! :) Ihan hurjan hyvät hermot tässä asiassa omaa hän!

Raiku osaa olla edelleen yksin todella mallikkaasti. Ei huuda perään KOSKAAN, löytyy aina joko syömästä luuta tai nukkumasta, kun tullaan kotiin.

Miekkonen on päivisin n. 4 tuntia yksin ( Ellin kanssa samassa tilassa), eikä ole tehnyt sisälle kertaakaan. Se on jo HYVIN sisäsiisti <3 Vahinkoja toki sattuu, mutta tosi harvoin.

Raiku kävelee hihnassa hyvin. Sillon kun ollaan esim jossain kentällä tms. on touhotus kuitenkin sitä luokkaa, että veto tahtoo jäädä helposti päälle.

Ainoat asiat, joita on opeteltu on istu (osaa), sivulle (osaa ohjauksen kanssa) sekä maahan (osaa avustuksella). Lisäksi kävely kontaktissa taittuu jo melko hienosti :) . Toisten koirien ohitus lenkillä onnistuu suht kivasti. Pikkuhiljaa kaikkia ei tarvii välttämättä päästä moikkaamaan..... :D

Agility on edelleen lapsen kengissä, ja niin saa mun puolesta näin natiaisella ollakin. Harjoitellaan elämää ensin :) Lisäksi on tietysti sekin, et Raikun terveys on edelleen arvoitus ja se kaivertaa mieltä. Vaikka se onkin ihan terveen tuntuinen ja täynnä elämää :) Raikun virtsanäyteessä oli siis ollut kolibakteeria, ja sitä nyt hoidetaan ab:lla. Ja edellisessä viestissä, kun kerroin siitä viitearvo mysteeristä, niin lääkäri selitti sen johtuvan koneissa olevista erilaisista viitearvoista. Heidän kone ei erottele pentuja ja aikuisia. Menemme parin kuukauden kuluttua uuteen kontrolliin, toivottavasti mennään hyvään suuntaan.

Hiiih. Torstain vastaisena yönä sitten kohti Saksaa! Niin kivaa. Koirat jää vanhemmille hoitoon. Edessä on pakkaamista ja Suomi- krääsän haalimista. Nyt vaan kannustushuudot kuntoon!! :)

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Pieksämäen liitelyt ja eläinlääkäri


Nonni. Ada ja Raiku kävi torstaina tohtorilla. Molemmille rokotukset ja Raikulille kontrolli verikokeissa. Olisi saanut Adakin ottaa miehestä mallia eläinlääkärissä. :) Raiku oli kiltisti paikoillaan ja heilutti häntää, kun neulalla tökittiin. Vaikka ei tod ole silläkään mukavia kokemuksia eläinlääkäriltä. Urhea pieni mies <3

No, hyvää oli se, että tulehdusarvot oli nyt normaalit. Urea oli laskenut hyvin. Elokuussa se oli 14 ja risat, nyt 9,28. Viitearvona 9. Eli siis yläpuolella oltiin edelleen :( Mutta lääkärin mukaan ei pahalta näyttänyt ollenkaan. Mut jokin siinä mättää, tietäähän sen... Ja se ahdistaa.. Jännä kuitenkin, Helsingissä annetuissa papereissa oli pentukoiran viitearvo 10,4. Eli siis siihen suhteutettuna nyt oltiin arvojen sisällä. Jotenkin en muistanut ottaa tuota puheeksi vastaanotolla, milessä myllersi miljoona muutakin asiaa. Kontrollit otetaan taas kuukauden päästä ja jos silloinkin ollaan yläkantissa, Pekka "uhakaili" ruokavalion muutoksella. Otettiin myös virtsanäyte, johon herra nohevana poikana tallasi jalkansakin. Seuraavana päivinä saatiin tulokset ja nyt ollaan antibiootilla. Bakteereja siis löytyi. No, huomenna soitan ja kyselen tästä kaikesta enemmän. Voidaanko pitää näytettä luotettavana vaiko tuonko uuden näytteen... Ja sitten nuo viitearvot. Toisaalta toivon, et olisi syy tuossa bakteerissa, joka selittäisi ureankin. Kamalaa jos munuaisissa onkin jotain vialla!! :`(

Tiiä häntä kuinka monella nuokin arvot olisi samalaiset. Mitään ulkoisia merkkejä MISTÄÄN normaalista poikkeavasta ei todellakaan ole. Pentu on täysin normaali, oma ihana itsensä!! Mutta nyt yritetään elää normaalia elämää ja olla ajattelematta kaikkia kamalimpia kauhuskenaarioita. Mä en ole hyvä sellasissa!!

Raiku 9 vk.



Raiku 17 vk.



Mutta sitten toisiin, iloisempiin juttuihin. Lauantaina kisailtiin Ellin ja Adan kanssa Pieksämäellä kahden startin verran. Tuloksilla ei juhlittu! :D Ainoa hyvä juttu oli, että päästiin tekemään yhdessä tyttöjen kanssa. Harmittaa aina välillä niiden puolesta, kun aikaa menee Raikun kanssa niin paljon. Sen kanssa kun kuitenkin pitää puuhailla niin paljon kahdestaan tässä vaiheessa.

Ellille ekalta radalta nollavoitto. Rata oli ihan kaamea ja maaliin tullessa manailin, kuinka noloa veto oli. Tehokkuus oli jossain hyvin kaukana ja yrittäminen pohjamudissa. Elli olisi ansainnut parempaa ohjausta. Nyt kaarrokset venyi ja paukkui ja loppu ratakin mentiin mun vaan höpötellessä itsekseni jotain käskyjä. Älkää siis todellakaan antako tuloksen hämätä, meno oli kaikkea muuta kuin kaunista katseltavaa!! :D Adan kans meillä oli paljon parempi draivi, ja luulinkin nollan tulleen, kunnes minulle kerrottiin, että A:lta oli tullut virhe. Täh?!? No, hyvä etten tätä itse tiedostanut vaan saatiin tehdä rata loppuun asti hyvässä hengessä <3

Toinen rata meni molemmilla HYlyksi. Hassuja virheitä! Elli ei suostunut yhdellä hypyllä taipumaan mun tahtoon ja kiersi sen takaa ainakin kolmesti! Sitten tuli kielto keinulta ja sujahdus putken väärään päähän. Mutta siihen olen eri tyytyväinen, et nyt en antanut homman lössähtää vaan tehtiin kaikesta kohelluksesta huolimatta loppuun saakka. Ellillekin jäi tästä radasta varpilla parempi mieli :)

Ada sujahti puomin alla olevaan putkeen vaikka yleensä on noissa pommin varma. Vissiin yksi askel liikaa minulta vei sinne... No, oli radalla muutakin hassua. "Vekkivalssit" ei toimineet nyt ollenkaan vaan niitä otettiin kiellot kahteen kertaan. Omituista! Mut tällä radalla toimi A taas hyvin, puomissa ei edelliselläkään ollut mitään moittimista :)

Loppujen lopuksi jäi kuitenkin ihan ok fiilis. Suurin syy siinä, et onnistuin skarppaamaan epäonnistumisesta huolimatta. Se on kuitenkin koirien kannalta tosi tärkeetä <3 Ne kun varpilla yritti taas ihan kympillä!

Mut nyt meillä on edessä pieni tauko, jolloin ei kisata ja harkatkin jää väliin muutamalta viikolta. Ehkä käydään kentällä yksin tekemässä jotain pientä, mut muuten vaan nautitaan muusta elämästä. Reilu viikko enää Saksan matkaankin, joten sitä odotellessa! Sieltä tullaan sitten kotiin entistä motivoituneempina ja intoa puhkuen. Hallikausikin odottaa. Loistavaa!!! :)

Vielä loppuun koko jengi kasaan:





lauantai 11. syyskuuta 2010

Paljon parempaa!

Viime viikolla alkoi lopulta näyttää, että kyllä tämä tästä. Maanantai-aamuna, hetken aivasteltuaan, huomasin Raikun nenästä tulleen 4-5 cm pitkän heinän korren! Se oli limanen, vähän verinen, kova, ja melkein pennun nenän mittainen! Ei ihme, et oli kipeä ja aivasteli aina vaan.. No, siihen loppui aivastelu ja jätkä palautui ennalleen <3 Huh!! Ensi viikolla vielä verikoekontrolliin, toivottavasti sielläkin näyttää hyvälle.

Viime viikonloppuna kisattiin tyttöjen kanssa Jyväskylässä. Ellille kaksi nollavoittoa!!! Nyt tuli ne tuplat ensi vuoden SM:ä varten, voitoilla ei tehdä oikeestaan mitään, mutta hienoahan se on noita nuorempiaan kiusata :D Omien kisojen kontaktiongelmasta ei ole enää ollut tietoakaan. Hieno pieni eläin <3

Adalle tuli agiradalla hassu kielto putkelta. Lukitsi ensin puomin, mutta ei lähtenytkään ampumaan putkeen, kun sen pään sain käännettyä pois puomilta. No, muuten rata oli oikein kelvollista menoa. PUomilla ok, vaikka tulikin hivenen sivusta pois. Hyppyradala onnistuttiin ihan hyvin. Oli kamalia juoksu suoria, joten nollalla sijoituttiin vasta viidenneksi. Pitkäkoipisemmat kelpiet, villis ja sheltti (Iitu :)) juoksivat suorilla kovempaa. :D

Mutta oli kivaa, ja tytöistäkin oli varmasti fantsua olla liikenteessä ilman pentua :)



Tässä kuva tän päiväiseltä metsälenkiltä.. Eikä kaikki salettiin voi katsoa samaan suuntaan... :)

Raiku oli tiistain treeneissä mukana ja pääsi taas muutaman kerran putkeen. Alkoi hoksaamaan ideaa tosissaan, kun paineli mutkaputkeen ihan omia aikojaan, vaikka ei siellä aiemmin ollut käynytkään. Siisti siitä tulee :D

Raiku on ehkä hivenen hidastanut kasvua. Nyt oli viikossa tullut vajaa sentti. Ikää on 16 viikkoa ja korkeus 32 cm. Nyt alkaa näyttämään sille, että jos noita kasvuennusteita on uskominen, minulla on sitten joku päivä 38 - 40 cm korkea uros. Musta ei laisinkaan paha!! Jos siis ajattelee agilityä. Ja muutenkin, tuohan menee vielä ihan sallituissa puitteissa rotumääritelmänkin kannalta :)

tiistai 31. elokuuta 2010

Voi kurjuus..

Otsikkö alkaa huonosti, mutta mennään nyt kuitenkin ensin niihin hyviin juttuihin. Niitäkin on.

Viikonloppuna kisattiin Maaningalla joukkuepiirinmestaruudet. Oli sellanen hupipäivä. Vaan yksi tavallinen startti ja sitten epävirallinen joukkuerata. A- kisa oli sellanen jouheva ja vauhdikas perusrata, jossa oli vähän hassuja kulmia esteille, mutta ihan vietävissä helposti. Ellille lähdettiin tekemään ne kontaktit :) Ja mumma otti ne hienosti ja varmasti. Iloista perusagia Ellille, tuloksena nollavoitto :)

Adalla oli meno päällä. Puomin alastulon alkaessa huomasin, et silmät alko tapittaa siihen malliin, et nyt ei mennä hallitusti alastulolle. Himmattiin vauhti sitten kokonaan pois ja varmistettiin kontakti. Ehkäpä tämä hyvänä opetuksena jatkoa varten - järki ja maltti päässä siellä puomilla :) Seuraavan kerran testataan taas sitä, kuinka se puomi suoritetaan OIKEIN ja nopeasti :) Loppurata menikin sitten ihan mallikkaasti. Yksi vitonen kuitenkin keinun kiellosta. Oli hassussa kulmassa ja putki veti takana..




Joukkueradalta molemmille sessuille nollat, ja ihan kelvolliset sellaiset :) No, eipä ollut ratakaan vaikea. SEllaista sujuvaa juoksentelua. Voitto tuli Pinkeille Anonyymeille (eli siis Elisa Essin ja Iitun kanssa, ja minä molemmilla). Elisa teki hänkin nollat koirillaan :) Ihan hauska päivä tällainenkin välillä. Raiku oli mukana turistikoirana <3 Näki kasvattaja Piiaa ja Siro-Siskoa. Ja kaikkiahan tuo tykkäsi käydä morjestamassa. :) Olkoon ihminen tai koira, iso taikka pieni, niin sinne olis jätkä aina pyrkimässä moikkaamaan.

Torstaina lähdettiin Antti- veljen kanssa Etelä- suomeen. Raiku lähti katsomaan suurta maailmaa. Eka ilta ja yö käytiin moikkaamassa mummia Vihdin mökillä ja perjantaina suunnattiin Ikean kautta (vähä shopattiin! :)) Töölöön mummin asunnolle. Eipä jännittänyt Raikua isokaan kaupunki ihmis- ja koiravilinöineen, saati ratikkoineen ja kovine liikenteineen. On se vaan niin reipas <3 Lauantaina treffattiin Karoliinaa ja Kriisiä Espoossa. Pojat juoksi ja leikki kovasti ja me keskityttiin Karon kanssa rupatteluihin. Kerran pikkanen tippui (taas) sellaseen lampeen/ ojaan, varmaan pää edellä, kun sinne täysillä Kriisi perässään juoksi. Tuli ylös nolona ja läpimärkänä, mutta en kiinnittänyt asiaan sen enempi huomiota, kun jatkoivat juoksentelua sen jälkeenkin normaalisti.

Lopuksi aloin ihmetellä, kun Raiku väsyi niin kovasti. Luulin kuvittelevani, että poika horjuu. Väsymystä, päättelin ja vein autoon nukkumaan. Perillä Töölössä poika oli edelleen vähän outo ja kyllä, se oikeasti huojui (!!) istuessaankin. Silmissä oli vähän outo katse... No, Antin ja hänen kaverinsa kanssa kerättiin tavarat kasaan ja alettiin tekemään lähtöä. Raiku joi ja söi pienen määrän. Sen verran huolissaan olin, että suunnattiin päivystävälle eläinlääkäriasemalle. Raiku otettiin vastaan ja otettiin verikokeet. Poika oli edelleen väsyneen oloinen, mutta ei horjunut. Sokeri oli normaali, silmät ja korvat ok, samoin sydän ja lämpö. Leukkarit ja urea olivat kuitenkin hieman koholla, mutta eläinlääkäri päästi kotimatkalle ja käski seurata vointia. Kontrollit otettaisi näistä sitten myöhemmin, mutta arveli esim. urean voivan olla normaali ensi kerralla, jos kyseessä jotain nestetasapainohäiriöön viittaavaa... Lääkäri soitti loput labrat eilen, tiistaina ja kertoi, ettei leukkareidenkaan takia kannata olla nyt huolissaan vaan kontrolliin parin viikon kuluttua, jos kaikki ok. Onko kyseessä ollut väsyminen, kylmettyminen, nestetasapainon häiriö... Oliko tippumisella sinne ojaan jotain merkitystä.. En tiedä, mutta kovasti säikäytti. :( Yksi mahdollisuus neurologiset oireet, mutta oudot oireet siihenkin...



Raiku olikin jo heti lauantai iltana oma itsensä. Oli pirteä ja halukas leikkiin Adan kanssa. Otettiin kuitenkin rauhallisesti seuraavaan aamuun. Mitään samankaltaisia oireita ei tullut ja Raiku oli ihan täysillä oma, ihanan rasittava itsensä. Nyt seurataan vointia ja toivotaan, ettei mitään vastaavaa enää tule ja kontrollissa veriarvot olisivat normaalit..

No, ei Raikun huono onni tähän lopu.. Eilen oltiin Elisan ja Ennan (Elisan vanhempien nuori sheltti, josta tulossa Elisalle harrastuskaveri) kanssa saviskassa käymässä. Raikukin sai tehdä ekan kerran elämässään vähän putkea. Oli mitä mainioin kaveri. Keskityttiin kentällä leikkimiseen ja hauskan pitoon, ja onnistuttiin. Raiku keskittyi minuun ja oli täysillä mukana juonessa. Ihana!! Lopuksi kuitenkin sattui ikävästi, kun oltiin lähdössä pois. Kutsuin miestä ja se juoksi täysillä pusikon kautta luokse. Kuului uikehdus ja sitten alkoi kova pärskiminen. Verta tulee sieraimesta, eikä antanut koskea nenäänsä kunnolla ollenkaan. Pärski ja kuolasi, verta valui. Taas päivystävälle eläinlääkärille. Vuoroa odotellessa alkoi olla jo tosi kipeän oloinen, tärisi ja kuolasi. Lääkäri ei saanut hereillä katsottua, joten antoi hyvin kevyen rauhoitteen. Nenään ei kunnolla noilla laitteilla päästy, mutta ei siellä kuulemma mitään vierasesinettä ollut havaittavissa. Antoi kipupiikin ja kotiin viemiseksi Metacamia 3-4 päiväksi. Loppupäivän oli vaisu ja varovainen, ruokahalu ja jano heti herättyä kuitenkin hyvä, vaikkakin syöminen vähän hankalaa olikin kipujen takia..

Nyt parannellaan ja toivotaan, ettei sinne nokkaan nyt jäänyt mitään vierasesinettä. Jos ei ala parantua tai tulehtuu niin se on sitten antibioottia ja uusi reissu jälleen. Onneksi limakalvovauriot paranee melko nopeasti ja hyvin. Luulen, että kyseessä oli kuivuneet heinän korret, joita oli niitetty kentän reunalla :( Sellanen suoraan sieraimeen, niin varmasti tekee kipeää... Jos jotain hyvää ja onni onnettomuudessa niin se, että silmään ei osunut mitään!! Onneksi olen ottanut koirille vakuutukset, niille on nyt ollut käyttöä. Kyllä tässä on monet itkut jo itketty, toivottavasti loppuvat tähän. Raskasta katsoa, kun tuo pentu on niin luottavainen tähän elämään ja siihen, ettei mikään voi satuttaa.

Loppuun vielä iloisia uutisia! Meidät on Adan kanssa hyväksytty mukaan B-maajoukkueeseen :) Ja mikä parasta, päästään reissaamaan Elisan ja Iitun kanssa <3 Ja muutenkin porukassa näytti olevan paljon hyviä tuttuja ja kivoja kavereita. Odottelemme leirejä jo innolla!! :)

Hyvää alkanutta syksyä kaikille! Mä toivon, että meilläkin tämä onni kääntyy jälleen nousuun...

tiistai 17. elokuuta 2010

Päivitystä..

Pitkästä aikaa! Joo, siis oon lomalla, mut koneen ääreen ei oikein jaksa istua. Ihana elokuu. Nyt on sopivan viileää, mutta kuitenkin lämmintä. Jaksaa lenkkeillä ja touhuta ihan eri tavalla. Ja on niiiiin kaunista. Tykkään syksystä, todella!

Mutta kuulumisia. Raiku on jatkanut samalla hurmaavalla linjalla. On mitä näppärin ja ihanin nuori herra. Omaa todella hyvät hermot! Ikinä ei ole hermostunut yksin jäädessään, olipa sitten kyseessä häkki, auto tai asunto. Päivittäin käydään vähintään lenkillä isojen likkojen kanssa niin, et penne on kotona. Ja joka kerta se on hiljaa ja herää, kun me tullaan!! Uskomaton.

Toissa päivänä käytiin kaupunkikävelyllä torilla. Tai siis Kuopion torihan on tällä hetkellä iso monttu, jossa kaivetaan ja porataan ja räjäytellään. Meteli oli melkoinen, mutta jätkä ei hermostunut niistäkään. <3 Ja juu. Ekat rokotuksetkin haettiin maanantaina :) Siru oli pysynyt paikallaan, sydän löi hyvin ja molemmat kulkusetkin helisi edelleen :)

Ai juu.. Raikulla nyt ikää 3 kk. Mittaus näytti 29 cm. On kasvanut sentin viikkovauhtia edelleen.. Hui, kun ei ole uroksista kokemusta... Minkähänlainen rotko täst tulee :) Toivon sitä 40 cm mediä ;D

Raiku (10 viikkoa) ja Elli taistelee kepistä:



Viime viikonloppuna kisailtiin Kuopiossa yksilö Piirinmestruuksista. Ei menestystä sillä saralla. Mä en ymmärrä, miten voi aina epäonnistua näissä geimeissä.. Luulen, et sillä on merkitystä paljonkin, et on ekat kisat kesän isojen kisojen jälkeen. Fiilistä on vaan vaikea nostattaa.. Näin oli myös sunnuntaina. Mulla jalat tuntui aamupäivästä ihan sementtisäkeiltä. Mieli oli uninen eikä adrenaliini virrannut lainkaan. Ellin ekalla radalla olin ihan unessa. Koira ehti sinkoilla vaikka mihin ilman et kerkesin mitään tehdä. Aika moinen fiasko ja HYL. Seuraavalle radalle sain vähän koottua itseeni, mutta Ellin intopinkoilu jatkui niinkin paljon, et puomin kontakti paukkui. Aika oli Ellille todella hyvä, olisi ollut kolmas kovien seassa :) Seuraavalle agiradalle taas tsemppiä vähän lisää, mutta EI! Taas puomin kontakti!!!!! Mummo prkle, oli vähän liihottelutuulella. Liekkö lauman uudella tulokkaalla osansa pelissä, jossa Elli on nostattanut arvovaltaansa. Otamme tämän asian käsittelyyn :)


Raiku ja hänen idolinsa Ada:



Ja sitten Ada. Ekalle hyppikselle oli hyvä fiilis lähteä. Jotenkin ohjaus katosi kuitenkin heti alussa ja kaarrokset venyi. Tiukkaan avokulmaan ei Ada lähtenytkään pujottelemaan ja siitä kielto. Tuntui, et olin koko loppu radan myöhässä ja lopulta vielä yksi rima alas. Moron piirinmestaruuksille! Eka agirata oli sitten päivän ensimmäinen onnistuminen. Nyt pysyi kaarrokset kurissa ja koira kävi kuumana kun mikäkin. Aa ja keinu hyvät, puomilla mentiin hieman liian lujaa, mutta tassut osui juoksussa kuitenkin. Nolla ja 3. sija. Vika agirata oli hyvää tykitystä. Aan jälkeinen kaarros venyi, mutta muuten paketti pysyi hyvin koossa. Puomi oli taas vähän liian holtiton, mutta annoin mennä. Nolla ja 1. sija. Elikkäs paskan päivän päätteeksi Adalle kuitenkin tuplanolla ja voittonolla samalla kertaa <3

oon päättänyt, et en vielä syksyllä kiinnitä tuohon Adan puomiin huomiota, vaan sen aika on sitten, kun nollat on kasassa ja talvi tulee. Sitten voin vaatia siltä enemmän myös kisoissa ja hakea sen "treenipuomin" takaisin ohjelmaan. Nyt joutuisin hyllyttämään aika monta rataa tuon puomin takia. Hyvähän se nyt on en minä sillä. Juoksupuomi, hyvä sellainen. Mutta en uskalla sitä viedä enää kohta noin. Koko ajan kytee mielessä muuten, et millon kosahtaa, millon kosahtaa.. :) Mut sen treenin aika tulee sitten myöhemmin..

Raiku the little Devil (12,5 viikkoa)



Nyt nokka kohti Jyväskylää ja Tamperetta! Mennään meidän Pinkin TIimin (elisa ja anu) kanssa viettämään koirattomat pari päivää mukavissa merkeissä. See YA`!

torstai 22. heinäkuuta 2010

Karsinnoista lomalle

Ja kiva lomaviikko on ollutkin :) Raiku on osoittautunut todella kivaksi nuoreksi mieheksi. Kävelee hienosti hihnassa, nukkuu yöt hyvin, ei aloita sirkusta vaikka jää hetkeksi yksin, osaa pyytää ulos, matkustaa autossa kuin vanha tekijä, ei pelkää oikein mitään, on ahne, repii leluaja. Elli on tehnyt paikan selväksi, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Adalla on ollut hankalampaa. Tänään rähähti ekan kerran kun Raiku roikkui surutta hännässä ja karvoissa. Hyvä! Olen yrittänyt olla menemättä väliin, jotta Adakin alkaa pitää vähän itse puoliaan :)

Ja sitten karsintoihin. Ada lunasti ehdottoman varmasti ja hienosti paikkansa mun tämän hetken ykkösharrastuskoirana <3 Viisi rataa, joista kolme nollaa ja kaksi vitosta. Muutama rata ihan meidän parhaita.

Karsinoihin lähdettiin hakemaan kokemusta tavoitteena päästä ainakin kisaamaan vielä sunnuntaille. No, tämä tavoite toteutui ylivoimaisesti. Sunnuntaille lähdettiin yhteispisteissä sijalta 2. :) 1. agirata oli ihan perusagilityä. Hyvältä tuntui koira ja oma kroppa. Kontaktit meni mallikkaasti. Aa:lla joutui vetämään hieman sivuun, joten siinä olisi saanut olla koira itsenäisempi ja painaa paremmin alas. Ei kuitenkaan virhettä, vaikka alastulo vähän kehno olikin. Noita pitää treenata. Hyppäri oli sunnuntaina aikas kinkkinen. Alussa piti päästä liikkumaan itse kovaa ja varmasti, muuten tuli ongelmia nopeasti. Kepeille vietiin jyrkässä avokulmassa ja samalla piti leikata. Tämän vein varmistellen pienen lenkin kautta. Mutta vielä en kisatilanteessa olisi enempään uskaltanut luottaa.

Sunnuntaille lähdettiin hyvissä fiiliksissä. Eka agirata meni aivan sairaan hyvin! Se oli toinen näistä viikonlopun täydellisistä radoista. 5 vp koitui kuitenkin kohtaloksi pituudella, jonne Ada rämähti hypyn jäädessä liian lyhyeksi. Pituus oli ihan täydessä mitassaan ja sinne tultiin melko huonosta vauhdista. Ei mun pikkukirppu ihan jaksanut ponnistaa/ askel ei osunut <3 Mutta rata, kontaktit, kaikki, oli hienot!

Hyppäriltä saatiin yksi kielto. Tämäkin oli hassu virhe. Pujottelusta lähdettiin 90 astetta ja silmäkulmassani näin, et nyht jäi koira johonkin. Samassa Ada olikin ehtinyt kiertää mun selän taakse ja ohi yhden hypyn. Videolta näkyy kuinka jää kiinni hassusti toiseks viimeseen väliin, mut onneksi saa jatkettua kuitenkin loppuun.

Finaaliradalle lähdettiin sitten asenteella nyt kaikki tai ei mitään. Ja hieno rata onnistuttiin tekemään. Puomi alkoi kyllä tuntua siltä, kun aloitti kiipeämisen, et mitäköhän tulee.. Silmät pajatsona päässä, mutta vielä kuitenkii kesti ja otti alas asti ihan hyvin. Viimenen askel, mitä toivoin jäi kuitenkin pois. Voi olla, et oma jännittyneisyys näkyi jo tässä. Mutta hieno oli nähdä, että Adakin kesti prässäystä jo noinkin hyvin :) Vielä treeniä ja ensi vuonna sitten. :) Ainiin, mehän siis päästiin radalle kuusi kertaa!! Oltiin jaetulla 7. sijalla ja jouduttiin uusimaan finaalirata Hannan ja espves Viiman kanssa. Meillä tippui alkuun jo rima ja homma oli siinä. Jos olisin ollut fiksu, niin olisin lopettanut siihen. Jatkettiin kuitenkin loppuun saakka, joka johti vielä puomin kontaktivirheeseen :( Käskytys oli taas naurettavaa ja löysyys näkyi. Ja taas opimme!! ;) Lopullinen sijoitus siis 8. :)



Karsinnoissa nähtiin ja koettiin taas! Carolle ja Kertulle taas valtavasti onnea MM- areenoille!! Ihan koneita! :) Elisa ja Iitu oli niiiin lähellä onnistua, ja Outi ja Aino. Kati ja Taika hienosti 16. sijalla palattuaan takaisin mammalomalta. Shokilla ja Karolla upeaa menoa, mutta voihan harmi.. :) Ensi vuonna taas SUomen parhaimmat agilitykinkerit :) Nyt hankkimaan lentoliput saksaan!! Vihdoinkin pääsen KATSOMAAN MM-kilpailuja! ;) .. Vaikka ei sillä, kyllä siellä areenalla on aika kiva itsekin kirmata.

Ei mitään, nyt nokka kohti uusia haasteita ja tuulia. B- maajoukkueeseen yritetään.. Katsotaan minne riittää pisteet, mutta olis niin kiva päästä Adankin kanssa hakemaan pikkuhiljaa oppia muualta. Me ei olla oltu kun KERRAN ulkopuolisen koulutuksessa :D :D

tiistai 20. heinäkuuta 2010

RAIKU

.. Eli Cloudgarden`s Fast Fellow muutti laumamme vahvistukseksi eilen. Mahtavan oloinen persoona, utelias ja rohkea. Erittäin avoimen oloinen nuori mies. Katsotaan, mitä hänestä tulee, alku vaikuttaa ainakin lupaavalta.



Adan karsinnoista juttua pikapuoliin. Mahtava reissu! Meille oikeastaan 5 hyvää rataa, joista kahdella kuitenkin harmittavat 5 vp. Ada oli aivan mahtava!!! <3 Lopullinen sijoitus 8. Alunperin jaettu 7. sija, mutta uusinnassa hävisimme riman tiputuksen myötä. Tässä tunnelmia..

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Jälkipuintia ja mietteitä tulevaisuudesta..

On vähän päivitykset jääneet. Kesällä vaan ei tahdo riittää aika koneella istumiseen, mikä taitaa kylläkin olla vaan tervettä :D

SM- kisat käytiin pari viikkoa sitten Vantaalla. Todella kiva reissu vaikkakin menestyminen jäi tällä kertaa muille :) Varsinkin minien yksilökisasta jäi vähän kökkö maku. Niin vaikea karsintarata, jolta jatkoon pääsee vaan murto-osa, ei oikein tuonut finaaliin sitä kunnollista fiilistä. Olihan siellä kärjessä onneksi muutama ihan rapsakkakin menijä. Mutta minusta finaalin tarkoitus on poimia oikeesti jyvät akanoista, ja sen tulisi olla sellainen kilpailu kelloa vastaan. Kuka on oikeesti nopein ja uskaltaa vetää täysillä pelkäämättä riskin ottoa. Nyt finaali ei sitä todellakaan ollut. No, näin tällä kertaa. Ensi vuonna uudelleen. Onnittelut Akille ja Kaylle voitosta, he sen kyllä ansaitsivat!!

Elikkäs tuloksista vielä sen verran, että Elli tosiaan karsiutui hyllyn myötä karsintaradalla. Hölmö virhe itseltä, jonka olisi voinut välttää. Sarjalla sattui ja tapahtui määrällisesti9 kaikkein eniten ja tämä oli se paikka, jonne myös meidän matka tyssäsi. Harjoittelemme vielä, teemalla TAKAAAAAA!!!

Medien karsintarata oli juuri sellainen, kun tämmöisissä kisoissa pitää ollakin. Pitää luukuttaa täysillä, eikä virheisiin ole varaa. Meille sattui yksi pieni virhe, lähes kielto, putkella, joka vei aikaa sen verran, että finaaliin lähdimme sijalta.. olikohan 32.. Mutta tulos siis nolla. Noo, ei mitää menetettävää, joten täysillä vaan. Todella mallikelpoinen finaalirata, mutta harmittavasti törkkäsin kepeillä Adan kakkosväliin. Lopullinen sijoitus 17. Mutta jäipäs kuitenkin oikein hyvä mieli tuosta :)

Viikolla käytiin treenaamassa Oilin ja Tirrin kanssa putkien ohitusta. Siskoksilla (ada ja tirri) sama vika irrota viime hetkillä pidosta vapauttamisen jälkeen sinne "väärään päähän". Hyvinhän ne treenit meni :D

Viime viikonlopun vietimme sitten helteisessä Agirodussa Tampereella. Molemmat oli ilmoitettu lauantaille molempiin startteihin ja sunnuntaille Ada medijoukkueeseen. Lauantain kisoihin mahtui hyvää, huonoa, kiirettä ja paniikkia :D Aamu starttasi medeillä Avo-SM karsintaradalla. Adalle muuten hyvältä radalta virhe keinulla. Keinu ei muka ehtinyt laskeutua ennen ponnistusta pois... Noo, tiedä häntä sitten.

Ellin rata lähti hyvin käyntiin, mutta kepeiltä tuli ensin virhe, josta homma alkoi hajota... Tuli rima alas, kielto puomilta ja lopulta putkeen sujahdus HYL:n arvosta. Alkuun olin kuitenkin todella tyytyväinen <3 Päivä menikin siinä chillaillessa ja finaaliratoja seuraillessa. Illan kisa aiheutti jännitystä aikatauklujen suhteen jo hyvissä ajoin. Minit ja medit tutustui viereisillä radoilla yhtäaikaa ja mun olis pitänyt mennä samassa ryhmässä molempien kanssa.. Minien rataan ehdin tutustumaan vaan pikana, joten aika sekava olo jäi molemmista radoista.. Lämmittelin koiria lähtölistaa seuraten, sillä lähtönumerotkin meni lähes päällekkäin. En tiennyt yhtään kumman kanssa kerkeisin eka radalle. Lopulta se oli Elli, jonka kanssa mentiin muutamia minuutteja ennen Adan vuoroa. Molemmille tuli radoillaan nollat, vaikka itse tuntui radalle lähdössä ja suorituksen aikana, että tää on vaan yhtä kaaosta. Ada varsinkin kävi kuumana kun hiilihanko :D Yllätys olikin suuri, kun lopullisissa tuloksissa Elli oli minien 3. ja Ada medien 2. :D Onnistunut päivän lopetus siis!

Sunnuntai- aamuna saatiin nukkua pitkään ennen heräilyä ja medien joukkuekisan vuoroamme. Rata oli hauska ja vauhdikas. Meidän joukkueessa siis juoksi Essi, Ada, Moona ja Iitu. Essille ja Iitulle yhdet rimat alas, Moonalle rima ja Hyl, Adalle puomin alastulo. Aika taisi kuitenikin olla vähintään luokan nopeimpia :) Lopullinen sijoitus 5. Eli ei pöllömmin kuitenkaan. Eniten jäi harmittamaan tuo Adan puomi vitonen. Oma vika, tiiän! Annoin rallatella koko radan ja lopulta puomilla käskytys jäi siihen nähden aivan liian löysäksi. EI NÄIN!! No, taas pikku opetus persauksille x)

Nyt on enää puoltoista viikkoa karsintoihin ja niinhän siinä kävi, että Elli ei nyt enää lähde mukaan. Vaikea päätös multa, mutta varmasti oikea. Kun itse en enää osaa tavoitteita Ellille asettaa MM-tasolla, on minusta typerää lähteä karsintoihinkaan.. Vaikka ne niiiin kivat kisat onkin. Mutta onneksi pääsen mukaan Adan kanssa. :) Minien aikana voi muutamat itkut tulla väännettyä, kun muistot palaa pintaan ja toisten onnistumiset liikuttaa. Elli on tarjonnut mulle niin hienoja hetkiä noissa kisoissa, niin monena vuotena. Saan olla iloinen, että minulla on ollut koira (on edelleen!! :)), joka on mahdollistanut menestymisen karsinnoissa neljänä peräkkäisenä vuonna : -06 3.sija, -07 5.sija, -08 3.sija ja -09 2.sija. Nyt on muiden aika päästä toteuttamaan unelmiaan!

Ei me kisakenttiä vielä jätetä. Ainakin ensi vuonna vielä äsämmät siintää mielessä. :) Eilenkin mumma oli treeneissä niin terhakka, et jäi melkein harmittamaan.. Mutta nyt siis keskitymme pitämään kivaa ja asetamme tavoitteet pikkuhiljaa alaspäin. Täysillä mennään, pilke silmäkulmassa, tavoitteita unohtamatta ;) Ada on nyt ottanut virallisesti harrastuskoiran paikan nro. 1 ;)

Tässä vielä pientä kuvasatoa kesän kisoista.

Ada SM-kisoissa:



Elli Agirodussa:
Kuva Jenna Caloander

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Meillä asuu hormonihirviö!

Eli Ada. Nyt ne juoksut meinaan alko! Ja neiti on taas niiiiin rasittava :D Piippari on kurkussa tästä se vajaa kolme viikkoa. Ja ne tärpit. Ne osuu sitten aikas mukavasti tuonne SM- viikonlopulle.. Onko mielessä agility vai etsitäänkö elämän rakkautta...? Jää nähtäväksi. Toivon todella, että agility voittaa!! :D Nyt kotona pyöritään Ellin nenän edessä häntä sivussa perää tarjoten. OTA MUT!! Äsken sai huutia kaverin ranskistytöltä, kun liika liehitteli.. Voi toista..

Nyt jää treenit ennen SM:ä ihan naurettavan vähälle. Ellin kans oltiin eilen tekeen ratatreeniä, ja kenraalit on sitten viikon päästä. Silloin tehdään vaan jotain pientä ja kivaa isolla palkalla. Jää hyvä fiilis ;)

Sunnuntaina oltiin Iisalmessa kisaamassa molempien kanssa. Adan kenraalikisat meni todella hyvin. Jäi vahva olo meistä. Kontaktit toimi mahtisti ja koira oli muutenkin ihan eri eläin, kun viikko sitten. Liekkö silloin sit vaan huono päivä vai niitä juoksujen tekoa.. Vaikea sanoa, mutta nyt oli se viitosvaihdekkin käytössä. Ihana! <3 Molemmilta radoilta kelponollat voitoilla.

Ellille myös tuplanolla sijoilla 2. ja 4. Agirata meni hyvin ja mumma liikkui kunnolla. Hyppiksellä jäätiin sitten vähän kärjestä. Teki kyllä ja oli ihan terävänä, mutta vika puristus uupui. Oli kyllä sen verta suora rata, et ei meille ihan paras mahdollinen vauhdin kannalta. Mut oikein hyvä mieli jäi Ellistäkin. Päätin kuitenkin, että omiin kisoihin tulevana viikonloppuna emme mene. Elli osaa ja tekee kaiken niin kuin sanon. Turhaan sille niitä startteja alle ottaa. Se osaa kuitenkin ja ollaan yhdessä hyvä pari <3

Ensi viikon keskitymme kevyeen lenkkeilyyn ja lihashuoltoon. Tsemppaan itseäni taas katsomalla vanhoja videoita meidän tähtihetkistä. Niistä syntyy se oikeanlainen tunnelma SM-kisoihin valmistautuessa :) Kohta nähdään!!

lauantai 29. toukokuuta 2010

Masennus!

Ada tekee juoksuja. Ja se ärsyttää mua. Kovasti! Joo tiiän; kun hankkii narttukoiran, on sille odotettavissa niitä juoksujakin. Mutta! Adalle ne olis pitänyt tulla kesällä, Heinäkuussa aikasintaan. Ja nyt, kun ne tulee tähän väliin, meillä menee kaikki valmistautuminen arvokisoihin, varsinkin SM:iin, ihan pipariks. Meillä piti alkaa tästä viikonlopusta kisarundi, joka päättyy SM:iin. Kerrankin startteja alle ihan kunnolla ja rutiini kisoista kohilleen. :( Harmittaa vaan nyt vietävästi, mikäli nuo merkit pitää paikkaansa.. Jos ei aloita juoksuja, on vika jossain muualla. Merkkailee hullusti, on apaattisen olonen ja alapäätä pitää kurkkia usein. Vuotoa en vielä ole huomannut, mut olen ihan varma, et kohta vuotaa!

Ainoa haittahan tässä ei ole valmistautumisen vaikeutuminen, vaan Ada on sitten ihan oikeesti vähintään sen pari kuukautta juoksuista aika erilainen verrattuna normaaliin. SM:ssä häiritsee vielä juoksut, karsinnoissa ollaankin sitten raskaana (leikisti). :/ Näissä hormonihöyryissään on jopa kääntynyt kannoillaan (!!!!) ekan hypyn takana mun kutsuessa. Maassa olevat hajut on ollut kiinnostavampia. Toivotaan todella, et tuohon ei mennä tällä kertaa. Kirvestä ei pidä kuiteskaan heittää kaivoon! Mun on otettava tämä seikka huomioon ja tehtävä vielä entistä tarkempi henkinen valmentautuminen kisoihin :).

Tänään Varkauden kisoissa huomasin tuon myös käyttäytymisessä radalla. Kun mulla on yleensä TurboDiesel, oli se nyt joku 1.4 , tavallinen nuhapumppu :D Mun huutava Härräpyörä oli jossain!! :( Se tuli kyllä, huusi ja teki innolla, mutta "se jokin" puuttui täysin. Meillä oli etukäteen teemana kontaktit kunnolla ja rennot, ei liikaa yritetyt nollat. No, kontaktit oli juurikin sellaiset, kun niiden kisoissa kuuluu mielestäni olla. Puomilla sain juosta edellä, eikä mistään ryntäämisestä ollut puhettakaan. Puttis valuin hienosti vaan alas, koko ajan liikkuen <3 Ihana! Aalla mä olen jo ihan rento tuon koiran kanssa. Se tulee nyt hienosti alas, kovaa, ja joka kerta (¤koputtaa puuta¤).

Muuten kisat menikin tosiaan vähän kuin sumussa. Jos ei ollut koiralla paras vire, niin ei ollut kyllä ohjaajallakaan. Eka rata oli ihan kelpo vääntämistä. Huomasin kyllä, et nyt ei koira liiku kunnon draivilla ja se saattoi syödä keskittymistä. Aan jälkeen oli hyppy ja loiva vienti mutka-putken kauempaan päähän. Olin jo varma, et sain Adan pois väärältä putken päältä ja linjattua oikein. Se katsoikin mua ja kuittasi ohjauksen!! Mut vieläpä vaan kääntyi ja luikkasi väärään päähän. --> HYL :) MÄ en meinaa ikuna muistaa tuota sen tapaa viedä asiansa aina loppuun. Se saattaa kääntyä jopa tyyliin putken suulta 90 astetta ja palata takaisin sinne "väärään päähän", jonne oli aluksi ajatellut mennä :D :D Se on niin huvittava! Samanlainen se on ihan arkenakin; jos jokin juttu jää siltä kesken (kiellettykin), on sinne palattava sen sata kertaa ennen kun lopulta saan sen lopettamaan :D

Toka rata lähti ihan kivasti, mutta kosahti kepeillä. 5. hyppy vei niin vinosti (suoraan toiselle puolelle) kohti keppejä, et Ada ei taipunutkaan oikeaan väliin vaan sujahti kakkoseen. Siitä alkoi ongelmat, jotka kärjistyi lopulta Hylkäykseen. Niinkin alkeellinen virhe, et jätinpä koirani putkesta tullessaan selän taakse. Hyppäsi siellä väärän hypyn. Morjens! :D

Vikalle hypärille sitten asenteella "nyt se nolla prkle!!". No, toimi nollan verran, mutta se todellinen apinanraivo oli kyllä jossain ihan muualla. Tältä radalta 5. sija. Maalissa kuitenkii ihan extra palkkaus. JOspa siitä jäisi nassikalle sitä kaivattua kipinää. :) Oli se kuitenkii ihana ja yritti tosissaan, vaikkakin ehkä puoliteholla :D

Jäämme nyt odotteleemaan tuleeko juoksut. Jos ei, niin sitten menemme lekurille tarkistukseen. Siinä tapauksessa täytyy kyseessä olla virtsis taikka kohtutulehdus. Kohtutulehdukseen oireet ei kuitenkaan mielestäni viittaa. Virtsatietulehdusta ei ole kummallakaan ollut ikuna.. Ei tiiä..



Muuten menee hyvin. Ja huonosti. Hyvin siltä kantilta, et Kuopiossa oon viihtynyt loistavasti. Ensi viikolla pääsen vihdoin muuttamaan omaan kämppään. Eli siis muuton täyteinen viikko edessä :D Ja ihanaa on tietty, et tulee kesä, lämmintä, aurinkoo, lomaa! Mutta tällä hetkellä mun kesäsuunnitelmista puuttuu yksi ratkaiseva tekijä, pentu. Mun haaveilema pentue jäi syntymättä ja nyt ollaan jälleen lähtökuopissa. Muutamia mielenkiintoisia yhdistelmiä on kyllä tiedossa ja ainakin yhteen haluaisin tutustua paremmin.. Jospa se minunkin pentu olisi jossain... Jos ei nyt tärppää, niin sitten tämä projekti siirtyy jälleen tuonnemmaksi. Syksylle tiedän pari mielenkiintoista pentuetta, mutta niistä on nyt turha puhua. Katsotaan nämä tämän hetkiset ensin :) Peukuttakaa!(ps. Jos tiedossa jokin mukava pentu ilman kotia, saa ottaa yhteyttä ;))

Ai joo! Kaikille, jotka valmistaudutte kesän koitoksiin TSEMPPIÄ treeneihin ja kisoihin. KOhta nähdään!! :D

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Huh hellettä!

Lämpömittari näyttää 28 astetta ja agilityä piti harrastaa. Kyseessä meidän omat kisat Sorsasalossa. Tykkään kesästä ja helteestä, mutta helteellä tässä lajissa on nopeesti veto pois niin itteltä kun koiraltakin.. Ja kesän ekat kuumat kelit vielä.

Yllättävän hyvin jaksoivat kuitenkin molemmat sesset. Olin varma, et Elli ei tule jaksamaan kolmatta kisaa. Mutta olikin yllätys, et heikoin esitys oli ekalla radalla.. Otin ohjauksen ehken liika löysästi, sillä sain Ellin valumaan parissa käännöksessä tosi rumasti. Ajoitus ja linjat ei ottanut pelittääkseen. Lopulta tällä radalla Hyl. Keskimmäinen rata oli hyvää menoa ja asennetta jostain radan puolesta välistä alkaen. Puomin jälkeinen elämä oli tiukkaan sotkettu hyppykuvio joka onnistui täpärästi, kun sain Ellin pois väärältä hypyltä kiljumalla (noloa!! :D). Samaisessa kohdassa Adan kanssa en ehtinyt edes kiljua... Tällä radalla oltiin sijalla 4. joten tämän ollessa KV-kisa, CACIAGi jäi nyt saamatta. Vikalle radalle löyty ihan hyvät ja selkeät linjat, mutta potku ei silti riittänyt kuin 5. sijaan. Huomasi kyllä, et mumma alkoi hyytymään. Kuntokuuri alkoi siis nyt :) Voi kun pääsisi kahlaamaan ja uimaan, se olis loistoliikuntaa näin kesällä!

Adan kanssa meillä oli panokset ekassa startissa, sillä meillon toiveena päästä B-maajoukkueeseen ensi kaudelle ja tää eka oli näyttökisa. Muuten aivan mahtis rata, mutta yksi rima! Voi kiesus, luokan nopein aika ja loistavat kontaktit ja sitte tippuu RIMA :/ Mut tätähän tämä on, luulen et pisteitä kuitenkin tulee :) Risto Ojanperä oli tuomarina ja tuomarin kehuja on kiva aina kuulla. ;) Oltiin kuulemma luokan paras pari ja yhteistyö sekä ohjaus näytti todella tehokkaalle. Kylläpä lämmitti! (ihan ku muutenki ei ois ollu jo kuuma). Toka rata oli se, missä meille tuli Hyl. Sama rata, mitä mineillä ja se puomin jälkeinen paikka oli meille paha. Ellin sain väärältä hypyltä pois, Adaa en. :) Muuten oikein mallikas rata jälleen kerran. Vikalla radalla tein ihan omanlaisen ratkaisun alkuun, mikä toimi liikkeenä älyttömän hyvin ja oli nopea, mutta Ada-neiti ei hakenutkaan sukkana kepeille sylkkäristä vaan lähti valumaan putkelle päin. Tästä seurauksena kielto kepeiltä..

Eli tulossaldo päivältä:
Elli : HYL, 0/4. ja 0/5.
Ada : 5 vp, HYL , 5 vp
Pieniä virheitä sattui tänään, mutta päällimäisenä mielessä on loistavat kokonaisuudet ja kasvanut kisakuume ;) Tiettyjä asioita on pakko päästä vielä treenaamaan ja tekemään kisoissa ennen SM-kilpailuja. On se jännä, kuinka joka kisassa tai harkassa saattaa uusi lamppu syttyä pienessä päässä, ja niin on aluillaan taas jotain jännää ja kiehtovaa, uutta treenattavaa.. Tästähän tämä laji on niin loistava. Ikinä ei ole valmis ja täydellinen, mutta siihen pyritään!

Näkymisiin kentillä!

perjantai 14. toukokuuta 2010

Ollaan me täällä!

.. Ja ihan hyvin meillä menee.. :) On vaan ollut totuttautumista tähän Kuopio-elämään. Olen mä kyllä tykännyt taas asua täällä. Tuntuu, et kaikkee pystyy tekemään ja aika kuluu niin rattosasti. Koko ajan olis ohjelmaa! Ja sehän mulle sopii.

Viimeset viikot on olleet harmittavan kiireistä kyllä siltä kantilta, et omien koirien treeni on jäänyt naurettavan vähälle. Kaksi viikkoa olen ollut kouluttamassa Varkaudessa (yhteensä neljä iltaa, 3 tuntia kerrallaan) ja siinä sivussa on mennyt omat treenit ohi. Viikonloppuna olen käyny kentällä itsekseni, mutta treeni on jäänyt lähinnä kontaktien hinkkausasteelle.. Toisaalta ei yhtään pahempi juttu ollenkaan ;) Nyt alkaa kuitenkin vika puristus ennen SM-kisoja. Ne on jo kuukauden päästä!!!!! Treeniä enempi ja kisarutiinia alle.. Siitä se lähtee ja sillä mennään.

Ekat ulkokisat jännittää. Ne on sunnuntaina Kuopiossa. Vaan taivas rajana, joten mitenkähän käy :) Hinku kisaamaan on kova ja luottokin ihan kohdallaan. Ainoa ahdistus, ettei olla menty kokonaista rataa noin kuukauteen.. Mutta selkäytimestähän se kaikki lähtee, eikös?!?

Yritän ennättää päivittämään useemmin. Nythän tässä vasta alkaakin tosin tapahtua. Kisoja lähes joka viikonlopulle, jännittäviä hetkiä penturintamalla ja henkinen valmentautuminen alkamassa kesän karkeloihin. Huisia!!

K E S Ä - Here We Come!!



Ada ja Elli



Elli söpistelee




Oodi, Hippu ja Mia lenkillä meitin kaa

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Muutoksen tuulia

Tämä tyttö kyllästyi Varkaudessa nyhjäämiseen ja siirtyy 1.6. alkaen asumaan takaisin Kuopioon, Neulamäkeen. Kuopion parhaat lenkkeilymaastot ja metsät lähtee talon vierestä, Huippua! Vajaa 60 neliöinen vähän kehnompi kuntoinen kaksio vaihtuu meillä 35 neliöiseen saunalliseen, hyväkuntoiseen yksiöön. Kaksi vuotta olen asunut käytännössä viikot Varkaudessa, mutta heti vapaitten koittaessa sännännyt Kuopioon. Nyt loppuu säntäily, ja saamme oikeasti pysyvämmän paikan asua. Musta on sama käydä töissä toisessa kaupungissa, kuin harrrastamassa ja viettämässä sosiaalista elämää toisessa. Työmatkat (ja aika) pitenee nyt jonkin verran, mutta uskon, et tämä on itselleni mieluisampi ratkaisu tässä elämän vaiheessa :) Koirat saa tarvittaessa aina päivähoitopaikan esim. vanhemmiltani jos työpäivä tuntuu venyvän..

Eilen kisailtiin Pieksämäellä. Ellin ilmoitin vaan yhdelle agiradalle (TR-kisa), tarkoituksena pyrkiä onnistumaan nimen omaan YHDESSÄ tietyssä kilpailussa. Vähän pääkoppatreeniä kesää varten ;) Napattiinkin komealla radalla hyvä nollavoitto! Elli on alkanut tuntua taas käteen niiiin hyvältä. <3 Ollaan päästy taukoilun jälkeen jo ihan oivalliseen vireeseen.

Adan kanssa lähdettiin tekemään kontakteja. No, eka rata oli tosi hyvää vääntöä ja aika meillä aikas suvereeni. Mutta khöhmm. Liika luotto ja vaisu käskytys tuotti rangaistukseksi puomin alastulo virheen ja viimesen riman tiputuksen. Hyvä toisaalta, et nyt kävi noin. Puomin kans olen tehnyt töitä ja tehdään edelleen. Mä olen halunnutkin Adalle kontaktit, joilla se menee aika törkeenä painaen ja niin, et joutuu käskyttää kovasti. Se on enempi mun mieleen, kun et mentäs hipsien hiljempaa :) Vaatii vaan ohjaajalta hermoja ja uskallusta viedä rohkeesti.

Tokalla radalla vähän ärsytti sen verran, et jouduin jopa jännittämään. Mulle jännitys sopii, ja oltiinkin jo ihan eri otteella liikenteessä. Aivan loistava juoksu Aa ja sopivasti jarrattu puomi. Tykkäsin! Parissa kohtaa koira joutui hieman kysymään, mut muuten oivallinen rata. Tästä nolla ja 2. sija.



Ada Joulun aikoihin pallon perässä jäällä.

Ensi viikolla alkaa pakkaushommat, mut koitamme kuitenkin nauttia tästä alkaneesta keväästä. Ihanaa aikaa, ensi viikolla luvattu aurinkoooo <3 Nytpä sitten lenkille, hii-op.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Turku Tournee

Pääsiäinen vierähtikin vaihteeksi agilityn merkeissä Turkkusessa. Startattiin perjantaina aamusta mun sakin ja Elisan sakin kanssa (Iitu ja Essi). Perille Turkuun päästiin iltapäivällä kahden pysähdyksen jälkeen. Viikonlopun tarkoituksena siis leireillä viimeisen (Nyyyh!) kerran maajoukkueen kanssa pe-la sekä kilpailla ATT:n kisoissa vielä su. Tultiin tarkoituksella vasta pe iltapäiväksi, sillä meinasin treenata Ellin kanssa vasta lauantaina. Muuten ei sunnuntain kisoissa olisi enää kunnon puhtia. No, pelkkä chillailu ja treenien seuraus vaihtuikin treenaamiseen Adan kanssa. :) Janne oli vääntänyt kimurantin ja tiukoilla esteväleillä olevan radan. Ada meni minihypyillä ja no... Enpäs ala edes kommentoimaan :) Kontaktit sain treenattua ainakin kunnolla.

Lauantaina pääsi Ellikin vauhtiin. Mikolla oli tosi kiva treeni, missä riitti vauhtia ja haastetta. Tykkäsin kovasti ja Ellikin oli oikein nohevana. Hyvä mieli jäi näistä treeneistä! Illalla päästiin illastamaan kunnolla viimeistä kertaa yhdessä tuolla kokoonpanolla. On se aika haikea fiilis! Joka kerta. Ja nyt, kun ajattelee vielä sitäkin, että voi olla OIKEESTI vika kerta. Ainakin Ellin kanssa ;)

Sunnuntaina sitten nukuttiin rauhassa pidempään. Olin ilmottanut Ellin vaan kahteen vikaan minien starttiin. Minit tuomaroi Luomala. Radat oli profiililtaan kivoja; koko ajan sai viedä kovaa, mutta haastetta oli tehty haastavammilla lähestymisillä ja hyppyjen asettelulla niin, ettei pelkkä "huiskiminen" riittänyt. Meille ekalta radalta jähmeä vitonen. Lopussa tippui yksi rima. En tiedä mitä lie aamukankeutta, mutta oltiin kyllä molemmat jähmeitä ja tukossa. Tukkoisuus helpotti toiselle radalle ja rallateltiin mumman kanssa ihan napakka nolla. Tämä riitti kolmanteen sijaan! Jei, kyllä Elli vielä paineli ihan täpöllä 9 vuotis synttäreittensä kunniaksi! <3 Ei kehnompi tapa viettää synttäreitään ;)

Ada kilpaili kaikki kolme starttia ja medit tuomaroi Viitaniemi. Rataprofiilit säilyi aikaslailla samoina. Yhtä tiukkoja hyppykulmia ei ollut, mutta niitä oli korvattu välistä vedoilla. Ada oli oikein pähevä koko päivän. Näissä kisoissa käytiin vähän kurkkimassa, missä mennään verrattuna muihin. Tykitettiin triplat sijoilla 6., 10. ja 3. Ekalla radalla haettiin tuntumaa, toinen oli jo kelpo kamaa lopun tökeröä ohjausvalintaa lukuun ottamatta, mutta sitten se viimeinen. Wow! Siinä oli sitä jotakin :) Tuli se himoittu, kaivattu, tavoiteltu "Flow"- fiilis. Tunne, kun mennään ihan apinoina välittämättä mistään mitään, yhdessä ja parina. Tuntuu, kuin jokainen palanen olisi loksahtanut paikoilleen eikä kukaan voi estää mitenkään. Vasta maalissa huomaa, että kappas tässä ollaan, ilman mitään muistikuvaa radasta. Tietää vaan, että kaikkemme annettiin ja kivaa oli. Sanoinkin heti maaliin tullessani, että nyt on ihan sama vaikka oltaisiin viimeisiä, tunne on niin mahtava!

Tästä on niin hyvä jatkaa kevättä eteenpäin. Lauantaina kisaillaan jälleen Pieksämäellä. Elli on ilmoitettu vaan yhteen kisaan, tavoitteena onnistua juuri TÄLLÄ radalla. Harjoitellaan pääkopan pitämistä kesän arvokisoja varten ;) Ada osallistuu kahdelle radalle. Me meinataan treenata lähinnä kontaktien kannalta.

Tänään oli hyvä päivä. Ihana keväinen ilma ja ilta kruunautui hyvillä uutisilla. Keväästä on tulossa jännittävä ;) Paljon odotettavaa!

keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

YlämäkiAlamäki ja sitä rataa

No, ensin ylämäkeen, koska sieltä pääsee aina sitte joskus kovaa alas x)

Viime aikoina ollaan taas tehty hyvää työtä agirintamalla. Treenit ovat olleet onnistuneita ja musta on ollut ihan mielettömän palkitsevaa tehdä töitä varsinkin Adan kanssa. Meidän yhteistyö paranee jatkuvasti ja se on ihan mielettömän hienoa! Tämä koira on niin erilainen kuin Elli. Musta on ihana kun se vetää täysillä. Mun pieni kirppumedini tekee ihan kympillä ja on täpäkkä, kiihkeä ja sopivan röyhkeä. Mun ei tarvii sen kanssa keskittyä "viemiseen" vaan saan keskittyä ohjaukseen. Elli tarvii vetoa koko ajan ja se on rankkaa, uskokaa vaan! :) Ohjaaja joutuu tekemään töitä paaaaljon enemmän.

Toissa viikoloppuna kisailtiin omissa kisoissa. Adalle 1x nolla, Hyl ja 5 vp. Hypäri nollalla oltiin kolmansia. Ja mikä hienointa Elisa oli omillaan 1. ja 2. ja me kaikki kolme mahduttiin puolen sekunnin sisään:) Hyvä treeniryhmä meillä! Adalle hypärit tulee aina olemaan niitä hitaampia verrattuna muihin. Toivon mukaan voitetaan kontaktiradoilla aikaa ;) Siitä päästäänkin siihen, että jes! Meidän kisapuomi toimi tuolla aivan sika hyvin. Tuli täysillä kontaktille, himmasi sen verran et tassut sai maahan ja sit jatko luvalla. Liikkuen koko ajan!!! Tätä mä olen hakenut. Nyt, kun luottoa alkaa olla, haetaan vaan vielä etäisyyttä ja vedätetään vielä kovempaa vaatien edelleen kontrollia. Odotan innolla tuloksia :O) Aa toimi kuten aina ennenkin. Hienosti juoksulla rymistellen alas :) Ekalta agiradalta Adalle hylky jo kolmosella. Törkkäsin valssin niin tiukaksi, ettei taipunut hypylle vaan puikkasi väärälle puolelle. Muuten aivan kelvollinen rata. Tokalla agiradalla aivan älyttömän hyvää työtä ja hyvä draivi, mutta sitte. Radan kaartuessa hieman, plokkasi Ada edessä olevan suoran putken. Tällaista en putkisingolta osannut ikinä odottaa :D Kiersi koko putken ja vein putkeen uudelleen. Tällaisella vitosella vielä tosi hyvä aika, miinustakin yli 4 sekkaa! Hhhhmmh. Kyllä se vielä loksahtaa kun loksahtaa :) Mutta, ai vitsi miten hienoo oli mennä Adan kanssa!

Elli oli ekalla radalla hyvässä vauhdissa. Niin hyvässä, et Aa:lta komia loikka ja 5 vp. Aika olisi ollut hyvä. Tokalla radalla otettiin Aakin kunnolla :) Tältä radalta nolla ja 4 sija. Elli hiipui joka radalla vähän lisää. Lopulta hyppärillä jäätiin nollalla sijalle 9. Erot ei olleet isoja, mutta silti. Edellä oli koiria, joille meidän ei kuuluisi hävitä :) Mummo siitä tulee ei voi mitään :/ Mut kivaa Ellin kanssa oli. Se on niin ihana kun sen tietää. Ihan jokaisesta korvan asennosta näkee, mitä seuraavaksi on mielessä. Mitä pitää varoa ja ottaa huomioon. On se niin rakas, mun ajatusten lukija <3 Mumma laitetaan nyt kunto kuurille, jotta kesällä ollaan paremmassa kunnossa ja iskukykyisinä nuorempia vastaan ;)

Nooh, viime treeneissä mentiin sitte se alamäki. Treenattiin kerrostamista niin, et puomilta piti vipata toiselle puolelle 180 astetta hypylle ja jäädä itte puomin toiselle puolelle, ja ohjata sieltä puomin toisessa päässä olevaan putkeen (oli puomin alla). Vaikea selittää, mutta vaati koiralta rohkeaa irtoomista ja itsenäistä etenemistä ja vielä putken suun hakemista pimeestä kulmasta, kaukaa ja yksin. Ja sitte se puomi siinä sun ja koiran välissä. No, meidän treenin saldo oli, et mulla löi kyynärpää puomiin ja suoraan hermoon. Puolet kädestä puutuu sekunnissa ja uloimmat sormet ei toimi 5 minuuttiin. Ai samperi, et sattui :) Elli irtoo hypylle ja etenee hyvin putkelle, mut ei tajua mennä putkeen vaan jatkaa mun liikkeen mukana ja suikkaa puomille. Joka kerta. Ada puolestaan kääntyy vippiin niin tiukasti, et kiipeää saman tien takas puomille, tai ryntää hypylle ja sinkoaa 5 metriä putken suun ohi, tai niin kuin lopulta kävi, ei irtoa enää edes hypylle. Mut yllätti tämä! Ada meni ekan kerran elämässään lukkoon harjoituksissa. Ja mua harmitti niin vietävästi. Ei eniten se, ettei onnistu vaan se, miten käyttäydyin tuossa tilanteessa. Näin et alkoi paineistua, mut silti vaan jatkoin yrittämistä ottamalla uudelleen. Koira oli raukka niin hämillään, ettei lopulta tiennyt mitä siltä haetaan. Se pelkkä hyppy oli lopulta kirosana :/ No loppu hyvin kaikki hyvin, Ada saatiin lopulta takaisin kuosiin. Tehtiin välillä muuta ja palattiin sinne tietylle hypylle. Palautui tilanteesta hyvin ja oli lopulta oma itsensä, huusi, meuhkasi ja taisteli mun kanssa :) Tämä oli hyvä opetus mulle. Taas opin tiettyjä asioita rakkaasta koirastani <3 Ensi kerralla treenaamme kerrostamista pienemmissä erissä ja aloitamme helpommasta.

Pääsiäiseksi onkin edessä mukavaa toimintaa. Maajoukkueen leirille mennään perjantaina ja lauantaina sitte treenaillaan. Elli ei osallistu harjoituksiin kun yhtenä päivänä, sillä säästämme paukkuja vielä sunnuntain ATT: kisoihin. Elli juoksee kisoissa 2 starttia, Ada 3. Elisa lähtee matkaseuraksi ja kilpailee omillaan sunnuntaina. Kivaa pääsiäistä kaikille!

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Yesh!

Jes, ne oli tulleet! Adan viralliset terkkatulokset. Käykääpäs kattomassa :) Lonkat A:ta ja kyynärät 0! Moon niin häpi, et kaikki oli ja pysyikin kunnossa.

Illalla sitten treenaamaan kovaa ja korkeelta. Mut nyt ensin ulos ja aurinkoon. Täällä on kevät! <3

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

kelvollista agilityä

Viimeaikoina on harkkaaminen maistunut taas niin makialle ;) Tiistain treeneissä Adan kanssa meni aivan huisin hyvin. Tai ainakin tunne tehdä oli ihan katossa :) Sain Adaan hyvän vietin päälle ja paineli lähes kisatarmolla (no ei nyt ihan sentään). Puomikin on viime kerroilla alkanut muistuttaa enemmän ja enemmän sellaista kisatila puomia. Siihen olen pyrkinytkin. Ei eroa kisa ja harkkapuomilla, niin monelta ongelmalta vältytään - toivon mukaan! Ada juoksee puomin kovaa kontaktipinnalle ja tulee matalana alas tarjoten tassut maahan. Jos en ole hereillä, seuraa mahdollisesti läpiVALUMINEN. Tykkään siitä, et saan käskyttää sitä kovaa alastulolla. Täydellistä pysähtymistä ei tehdä, mutta luvan kanssa vaan saa tulla. Ja lupa lähteä tulee saman tien, kun tassut koskettaa maata :)

Elli kävi maanantaina fyssarilla ja oli jälleen kunnossa. Meidän jumppa on tepsinyt ja viimeksi olleet ongelmat olivat häipyneet! :) Koira oli kuulemma jo melkein ylivetreä :D Annettiin kuitenkin lisävirtaa sähköllä, jotta lantio pysyisikin kunnossa. Nyt saadaan taas rauhassa jatkaa harjoittelua.

Eilen Varkaudessa Elli pääsi kisoihin ekan kerran sitten Tukholman reissun. Vaikka harkat on Ellin kanssa menneetkin vähän alavireessä, oli meillä eilen kisoissa kivaa! Mumma näytti taasen olevansa ehta kisakoira. Tehtiin tuplanollat sijoilla 2. ja 3. Ekalla radalla häviö Pedolle vaivaiset sadasosan verran! Tokalla radalla tuli ihan hölmö "läheskielto", kun vekki menikin liian syväksi ja sain Ellin pois hypyltä. Korjasin tilanteen kuitenkin ilmeisesti niin sujuvasti ettei Mujunen tulkinnut kielloksi. Nooo.. sopi meille. Nyt on meidänkin kisakausi korkattu ja ensi viikolla päästäänkin tekemään lisää kisaratoja meidän omissa kisoissa. Sillon mukana myös doping-varoajan täytyttyä Ada :)

Nyt kevätaurinkoon ulkoilemaan!

sunnuntai 28. helmikuuta 2010

tällaista:

Meille siis kuuluu.. Ollaan hyvin hyödynnetty lisätreenimahdollisuutta ja olen pyrkinyt käymään hallilla kaksi kertaa viikossa. Tiistaisin on oman ryhmän treenit, jossa pyritään menemään isompia kokonaisuuksia ja kimurantteja juttuja. Sit joku toinen päivä aina sellanen kevyempi, viilauksia sisältävä treeni. Yleensä aikas kontaktipainotteiset :) Pääpaino treeneissä on Adassa, Elli tekee kevyemmin edelleen. En tiedä, jotenkii tuntuu, et hyppää hassusti joissakin tilanteissa.. Varsinkii takaakierrot, joissa tulee tosi pienellä kaarroksella siivekkeitä nuollen. Hyppy on silloin välillä hassu, vaikee kuvailla miten. Viikon päästä mennään fyssarille "kontrolliin" ja katsotaan, miltä runko nyt tuntuu :) Toivomme, että kaikki ok, ja nää omituisuudet on vaan omaa vainoharhaisuuttani. Muuten mumma on oikein täpäkkänä kunnossa.

Adan kontaktit alkaa olla mallillaan lähes joka kerta. Välillä puomilla iskee oikosulku ja tullaankin kontaktin yli ja välillä taas haetaan kontaktia jo liian aikasin, ennen kun tassut osuneet oikeaan kohtaan.. En voi sietää hiippailua! :D Jos jään liikaa taakse/erkanen sivusuunassa, on Ada vielä epävarma eikä painu täysillä alas. Harjuuttelemme..

Ellin hyppyvalioarvo näyttää virallistetun, mutta jännityksellä odottelemme vielä Adan virallisia terveystuloksia.. Toivotaan, et saapuvat pian! Kennelpiirin vuoden agikoira tulokset julkistettiin ja Elli oli nro.1 Adan ollessa sijalla 6. :)Kuuden parhaan joukossa taisi olla viisi Hupulaista. Yes me!

Kova halu olisi päästä Adan kanssa muiden oppiin hakemaan kokemusta ja näkemystä. yritämme etsiä sopivan kouluttajan ja viikonlopun, jotta päästään treenaamaan. Pääsiäisenä suuntaamme MJ-leirille Turkuun, ja samalla reissulla on tarkoitus kisailla Att-areenalla molempien kanssa. Elisa lähtee messiin, kivaa! Päästään pyöräyttämään kunnon kisakausi käyntiin!

Reissuista puheen ollen, Saksasta on nyt varattuna hotellihuone lokakuun vaihteeseen. Jos ei itse ole joukkueessa, istuu ainakin mielellään katsomossa ja kannustaa suomalaiset koirakot voittoon. Ihanaa, odotan reissua jo ihan intona. Jännä, en ole koskaan vielä ollut katsomassa MM-kisoja katsomon puolelta. ;) Kokemus olisi elettävä sekin, mutta lähtökohtaisesti lähdemme toki siitä, että joku muu maksaa reissun minulle JA KOIRALLENI ;) (Alla sitten vähän kimmoketta. Tässä mennään Ellin kanssa yhtä elämämme parasta rataa Itävallassa <3 Wau. se oli upeaa... Kyseessä siis yksilö hyppis.)



Jäädään odottelemaan kevättä. En millään malttaisi odottaa, että kevät aurinko lämmittää ja lumet sulaa. Sillon pääsee taas harrastamaan kympillä!!