sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Noheva pieni mies



Ada 2010

Raiku ihastuttaa minua päivä päivältä enemmän. Siinä on niin paljon sellaisia piirteitä, joista tykkään. Tänään viimeksi olin siitä niiiin ylpee. Käytiin kaupungilla ihmisvilinässä ja harjoiteltiin samalla katsekontaktia ja tottisteltiin siinä sivussa. Pentu osaa keskittyä minuun ihan kympillä, vaikka ympärillä vilisee ihmisiä ja tapahtuu koko ajan. Se jopa leikkii ja repii lelua SAMAN tien, ja ote on kova ja ärinä kamala! :) Ihan hurjan hyvät hermot tässä asiassa omaa hän!

Raiku osaa olla edelleen yksin todella mallikkaasti. Ei huuda perään KOSKAAN, löytyy aina joko syömästä luuta tai nukkumasta, kun tullaan kotiin.

Miekkonen on päivisin n. 4 tuntia yksin ( Ellin kanssa samassa tilassa), eikä ole tehnyt sisälle kertaakaan. Se on jo HYVIN sisäsiisti <3 Vahinkoja toki sattuu, mutta tosi harvoin.

Raiku kävelee hihnassa hyvin. Sillon kun ollaan esim jossain kentällä tms. on touhotus kuitenkin sitä luokkaa, että veto tahtoo jäädä helposti päälle.

Ainoat asiat, joita on opeteltu on istu (osaa), sivulle (osaa ohjauksen kanssa) sekä maahan (osaa avustuksella). Lisäksi kävely kontaktissa taittuu jo melko hienosti :) . Toisten koirien ohitus lenkillä onnistuu suht kivasti. Pikkuhiljaa kaikkia ei tarvii välttämättä päästä moikkaamaan..... :D

Agility on edelleen lapsen kengissä, ja niin saa mun puolesta näin natiaisella ollakin. Harjoitellaan elämää ensin :) Lisäksi on tietysti sekin, et Raikun terveys on edelleen arvoitus ja se kaivertaa mieltä. Vaikka se onkin ihan terveen tuntuinen ja täynnä elämää :) Raikun virtsanäyteessä oli siis ollut kolibakteeria, ja sitä nyt hoidetaan ab:lla. Ja edellisessä viestissä, kun kerroin siitä viitearvo mysteeristä, niin lääkäri selitti sen johtuvan koneissa olevista erilaisista viitearvoista. Heidän kone ei erottele pentuja ja aikuisia. Menemme parin kuukauden kuluttua uuteen kontrolliin, toivottavasti mennään hyvään suuntaan.

Hiiih. Torstain vastaisena yönä sitten kohti Saksaa! Niin kivaa. Koirat jää vanhemmille hoitoon. Edessä on pakkaamista ja Suomi- krääsän haalimista. Nyt vaan kannustushuudot kuntoon!! :)

1 kommentti:

Janita&Nana kirjoitti...

Toivottavasti Raiku on kaikin puolin terve. Hauskaa lukea suunnilleen samanikäisen pennun kuulumisia. Meidän pentu on pari viikkoa nuorempi. Ilahduin tosi positiivisesti, kuinka rohkea pentu Nana on (aikaisemmin mulla on ollut kokemusta aremmista shelteistä). Se suhtautuu kaikkeen uuteen avoimesti ja on tottunut myös jänniin juttuihin nopeasti. Lisäksi neiti vaikuttaa tosi välkyltä tytöltä. Aloitettiin peruskäskyjen harjoittelu tosi lyhyillä sessioilla (pari minuuttia maksimissaan) muutaman kerran päivässä ja Nana tuntui äkkäävän päivässä parissa, mitä siltä odotetaan. Nyt osaa tulla luokse, istua, maata ja olla paikoillaan (hetken) pyynnöstä. Myös lenkillä ollaan mekin kehitytty muiden koirien ohittamisessa, ihan aina ei enää tarvitse päästä jokaista vastaantulijaa haistelemaan ja leikkiin härnäämään.