tiistai 31. elokuuta 2010

Voi kurjuus..

Otsikkö alkaa huonosti, mutta mennään nyt kuitenkin ensin niihin hyviin juttuihin. Niitäkin on.

Viikonloppuna kisattiin Maaningalla joukkuepiirinmestaruudet. Oli sellanen hupipäivä. Vaan yksi tavallinen startti ja sitten epävirallinen joukkuerata. A- kisa oli sellanen jouheva ja vauhdikas perusrata, jossa oli vähän hassuja kulmia esteille, mutta ihan vietävissä helposti. Ellille lähdettiin tekemään ne kontaktit :) Ja mumma otti ne hienosti ja varmasti. Iloista perusagia Ellille, tuloksena nollavoitto :)

Adalla oli meno päällä. Puomin alastulon alkaessa huomasin, et silmät alko tapittaa siihen malliin, et nyt ei mennä hallitusti alastulolle. Himmattiin vauhti sitten kokonaan pois ja varmistettiin kontakti. Ehkäpä tämä hyvänä opetuksena jatkoa varten - järki ja maltti päässä siellä puomilla :) Seuraavan kerran testataan taas sitä, kuinka se puomi suoritetaan OIKEIN ja nopeasti :) Loppurata menikin sitten ihan mallikkaasti. Yksi vitonen kuitenkin keinun kiellosta. Oli hassussa kulmassa ja putki veti takana..




Joukkueradalta molemmille sessuille nollat, ja ihan kelvolliset sellaiset :) No, eipä ollut ratakaan vaikea. SEllaista sujuvaa juoksentelua. Voitto tuli Pinkeille Anonyymeille (eli siis Elisa Essin ja Iitun kanssa, ja minä molemmilla). Elisa teki hänkin nollat koirillaan :) Ihan hauska päivä tällainenkin välillä. Raiku oli mukana turistikoirana <3 Näki kasvattaja Piiaa ja Siro-Siskoa. Ja kaikkiahan tuo tykkäsi käydä morjestamassa. :) Olkoon ihminen tai koira, iso taikka pieni, niin sinne olis jätkä aina pyrkimässä moikkaamaan.

Torstaina lähdettiin Antti- veljen kanssa Etelä- suomeen. Raiku lähti katsomaan suurta maailmaa. Eka ilta ja yö käytiin moikkaamassa mummia Vihdin mökillä ja perjantaina suunnattiin Ikean kautta (vähä shopattiin! :)) Töölöön mummin asunnolle. Eipä jännittänyt Raikua isokaan kaupunki ihmis- ja koiravilinöineen, saati ratikkoineen ja kovine liikenteineen. On se vaan niin reipas <3 Lauantaina treffattiin Karoliinaa ja Kriisiä Espoossa. Pojat juoksi ja leikki kovasti ja me keskityttiin Karon kanssa rupatteluihin. Kerran pikkanen tippui (taas) sellaseen lampeen/ ojaan, varmaan pää edellä, kun sinne täysillä Kriisi perässään juoksi. Tuli ylös nolona ja läpimärkänä, mutta en kiinnittänyt asiaan sen enempi huomiota, kun jatkoivat juoksentelua sen jälkeenkin normaalisti.

Lopuksi aloin ihmetellä, kun Raiku väsyi niin kovasti. Luulin kuvittelevani, että poika horjuu. Väsymystä, päättelin ja vein autoon nukkumaan. Perillä Töölössä poika oli edelleen vähän outo ja kyllä, se oikeasti huojui (!!) istuessaankin. Silmissä oli vähän outo katse... No, Antin ja hänen kaverinsa kanssa kerättiin tavarat kasaan ja alettiin tekemään lähtöä. Raiku joi ja söi pienen määrän. Sen verran huolissaan olin, että suunnattiin päivystävälle eläinlääkäriasemalle. Raiku otettiin vastaan ja otettiin verikokeet. Poika oli edelleen väsyneen oloinen, mutta ei horjunut. Sokeri oli normaali, silmät ja korvat ok, samoin sydän ja lämpö. Leukkarit ja urea olivat kuitenkin hieman koholla, mutta eläinlääkäri päästi kotimatkalle ja käski seurata vointia. Kontrollit otettaisi näistä sitten myöhemmin, mutta arveli esim. urean voivan olla normaali ensi kerralla, jos kyseessä jotain nestetasapainohäiriöön viittaavaa... Lääkäri soitti loput labrat eilen, tiistaina ja kertoi, ettei leukkareidenkaan takia kannata olla nyt huolissaan vaan kontrolliin parin viikon kuluttua, jos kaikki ok. Onko kyseessä ollut väsyminen, kylmettyminen, nestetasapainon häiriö... Oliko tippumisella sinne ojaan jotain merkitystä.. En tiedä, mutta kovasti säikäytti. :( Yksi mahdollisuus neurologiset oireet, mutta oudot oireet siihenkin...



Raiku olikin jo heti lauantai iltana oma itsensä. Oli pirteä ja halukas leikkiin Adan kanssa. Otettiin kuitenkin rauhallisesti seuraavaan aamuun. Mitään samankaltaisia oireita ei tullut ja Raiku oli ihan täysillä oma, ihanan rasittava itsensä. Nyt seurataan vointia ja toivotaan, ettei mitään vastaavaa enää tule ja kontrollissa veriarvot olisivat normaalit..

No, ei Raikun huono onni tähän lopu.. Eilen oltiin Elisan ja Ennan (Elisan vanhempien nuori sheltti, josta tulossa Elisalle harrastuskaveri) kanssa saviskassa käymässä. Raikukin sai tehdä ekan kerran elämässään vähän putkea. Oli mitä mainioin kaveri. Keskityttiin kentällä leikkimiseen ja hauskan pitoon, ja onnistuttiin. Raiku keskittyi minuun ja oli täysillä mukana juonessa. Ihana!! Lopuksi kuitenkin sattui ikävästi, kun oltiin lähdössä pois. Kutsuin miestä ja se juoksi täysillä pusikon kautta luokse. Kuului uikehdus ja sitten alkoi kova pärskiminen. Verta tulee sieraimesta, eikä antanut koskea nenäänsä kunnolla ollenkaan. Pärski ja kuolasi, verta valui. Taas päivystävälle eläinlääkärille. Vuoroa odotellessa alkoi olla jo tosi kipeän oloinen, tärisi ja kuolasi. Lääkäri ei saanut hereillä katsottua, joten antoi hyvin kevyen rauhoitteen. Nenään ei kunnolla noilla laitteilla päästy, mutta ei siellä kuulemma mitään vierasesinettä ollut havaittavissa. Antoi kipupiikin ja kotiin viemiseksi Metacamia 3-4 päiväksi. Loppupäivän oli vaisu ja varovainen, ruokahalu ja jano heti herättyä kuitenkin hyvä, vaikkakin syöminen vähän hankalaa olikin kipujen takia..

Nyt parannellaan ja toivotaan, ettei sinne nokkaan nyt jäänyt mitään vierasesinettä. Jos ei ala parantua tai tulehtuu niin se on sitten antibioottia ja uusi reissu jälleen. Onneksi limakalvovauriot paranee melko nopeasti ja hyvin. Luulen, että kyseessä oli kuivuneet heinän korret, joita oli niitetty kentän reunalla :( Sellanen suoraan sieraimeen, niin varmasti tekee kipeää... Jos jotain hyvää ja onni onnettomuudessa niin se, että silmään ei osunut mitään!! Onneksi olen ottanut koirille vakuutukset, niille on nyt ollut käyttöä. Kyllä tässä on monet itkut jo itketty, toivottavasti loppuvat tähän. Raskasta katsoa, kun tuo pentu on niin luottavainen tähän elämään ja siihen, ettei mikään voi satuttaa.

Loppuun vielä iloisia uutisia! Meidät on Adan kanssa hyväksytty mukaan B-maajoukkueeseen :) Ja mikä parasta, päästään reissaamaan Elisan ja Iitun kanssa <3 Ja muutenkin porukassa näytti olevan paljon hyviä tuttuja ja kivoja kavereita. Odottelemme leirejä jo innolla!! :)

Hyvää alkanutta syksyä kaikille! Mä toivon, että meilläkin tämä onni kääntyy jälleen nousuun...

tiistai 17. elokuuta 2010

Päivitystä..

Pitkästä aikaa! Joo, siis oon lomalla, mut koneen ääreen ei oikein jaksa istua. Ihana elokuu. Nyt on sopivan viileää, mutta kuitenkin lämmintä. Jaksaa lenkkeillä ja touhuta ihan eri tavalla. Ja on niiiiin kaunista. Tykkään syksystä, todella!

Mutta kuulumisia. Raiku on jatkanut samalla hurmaavalla linjalla. On mitä näppärin ja ihanin nuori herra. Omaa todella hyvät hermot! Ikinä ei ole hermostunut yksin jäädessään, olipa sitten kyseessä häkki, auto tai asunto. Päivittäin käydään vähintään lenkillä isojen likkojen kanssa niin, et penne on kotona. Ja joka kerta se on hiljaa ja herää, kun me tullaan!! Uskomaton.

Toissa päivänä käytiin kaupunkikävelyllä torilla. Tai siis Kuopion torihan on tällä hetkellä iso monttu, jossa kaivetaan ja porataan ja räjäytellään. Meteli oli melkoinen, mutta jätkä ei hermostunut niistäkään. <3 Ja juu. Ekat rokotuksetkin haettiin maanantaina :) Siru oli pysynyt paikallaan, sydän löi hyvin ja molemmat kulkusetkin helisi edelleen :)

Ai juu.. Raikulla nyt ikää 3 kk. Mittaus näytti 29 cm. On kasvanut sentin viikkovauhtia edelleen.. Hui, kun ei ole uroksista kokemusta... Minkähänlainen rotko täst tulee :) Toivon sitä 40 cm mediä ;D

Raiku (10 viikkoa) ja Elli taistelee kepistä:



Viime viikonloppuna kisailtiin Kuopiossa yksilö Piirinmestruuksista. Ei menestystä sillä saralla. Mä en ymmärrä, miten voi aina epäonnistua näissä geimeissä.. Luulen, et sillä on merkitystä paljonkin, et on ekat kisat kesän isojen kisojen jälkeen. Fiilistä on vaan vaikea nostattaa.. Näin oli myös sunnuntaina. Mulla jalat tuntui aamupäivästä ihan sementtisäkeiltä. Mieli oli uninen eikä adrenaliini virrannut lainkaan. Ellin ekalla radalla olin ihan unessa. Koira ehti sinkoilla vaikka mihin ilman et kerkesin mitään tehdä. Aika moinen fiasko ja HYL. Seuraavalle radalle sain vähän koottua itseeni, mutta Ellin intopinkoilu jatkui niinkin paljon, et puomin kontakti paukkui. Aika oli Ellille todella hyvä, olisi ollut kolmas kovien seassa :) Seuraavalle agiradalle taas tsemppiä vähän lisää, mutta EI! Taas puomin kontakti!!!!! Mummo prkle, oli vähän liihottelutuulella. Liekkö lauman uudella tulokkaalla osansa pelissä, jossa Elli on nostattanut arvovaltaansa. Otamme tämän asian käsittelyyn :)


Raiku ja hänen idolinsa Ada:



Ja sitten Ada. Ekalle hyppikselle oli hyvä fiilis lähteä. Jotenkin ohjaus katosi kuitenkin heti alussa ja kaarrokset venyi. Tiukkaan avokulmaan ei Ada lähtenytkään pujottelemaan ja siitä kielto. Tuntui, et olin koko loppu radan myöhässä ja lopulta vielä yksi rima alas. Moron piirinmestaruuksille! Eka agirata oli sitten päivän ensimmäinen onnistuminen. Nyt pysyi kaarrokset kurissa ja koira kävi kuumana kun mikäkin. Aa ja keinu hyvät, puomilla mentiin hieman liian lujaa, mutta tassut osui juoksussa kuitenkin. Nolla ja 3. sija. Vika agirata oli hyvää tykitystä. Aan jälkeinen kaarros venyi, mutta muuten paketti pysyi hyvin koossa. Puomi oli taas vähän liian holtiton, mutta annoin mennä. Nolla ja 1. sija. Elikkäs paskan päivän päätteeksi Adalle kuitenkin tuplanolla ja voittonolla samalla kertaa <3

oon päättänyt, et en vielä syksyllä kiinnitä tuohon Adan puomiin huomiota, vaan sen aika on sitten, kun nollat on kasassa ja talvi tulee. Sitten voin vaatia siltä enemmän myös kisoissa ja hakea sen "treenipuomin" takaisin ohjelmaan. Nyt joutuisin hyllyttämään aika monta rataa tuon puomin takia. Hyvähän se nyt on en minä sillä. Juoksupuomi, hyvä sellainen. Mutta en uskalla sitä viedä enää kohta noin. Koko ajan kytee mielessä muuten, et millon kosahtaa, millon kosahtaa.. :) Mut sen treenin aika tulee sitten myöhemmin..

Raiku the little Devil (12,5 viikkoa)



Nyt nokka kohti Jyväskylää ja Tamperetta! Mennään meidän Pinkin TIimin (elisa ja anu) kanssa viettämään koirattomat pari päivää mukavissa merkeissä. See YA`!