sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Kuntoon Mars!

Nilkka alkaa olla pikkuhiljaa takaisin oma itsensä. Noin viisi viikkoa on kulunut ja edelleen se välillä ilmoittelee itsestään. Ettei siis ole kaikki kunnossa. Välillä se on jäykkä, välillä kunnossa. Välillä on huono päivä ja sitten taas ei. Korkokengät oli huono juttu viikko sitten, niistä se ei tykännyt. Mutta minä voin juosta!!!!! Voin mennä ja treenata eikä jalka tykkää huonoa. Se on pääasia!

Ollaan pikkuhiljaa lisätty treeniä ja jalan tottuessa rasitukseen siirrytty aina vaan pitempiin pätkiin. Viikko sitten päästiin sille tasolle, että juostiin ihan kunnon ratatreenit. Ai että teki hyvää. Alla videot ensimmäisestä vedosta, jotka vedettiin.

Raiku:

 
Raikun kanssa tuli hosuttua jotain tuolla putkella. Raikuhan on mestari karkailemaan putkiin, mutta tässä herra Raipeli jostain syystä kerrankin oli menemättä ja sain sen vielä mukaani. Edistystä! Muuten oli oikein kelpo rata. Raikun kanssa on vaan niin ihanaa mennä. Kun kaikki loksahtaa paikoilleen ei voi kuin nauttia!
 
 
Ada:
 
                                      

 
Adalla tapahtui jotain tuolla kepeillä. Jokin rytmillinen juttu varmaan, mutta siis melkein lopetti kesken koko pujottelun. Lopun ohitus johtui ehkä Janista, ehkä vaan musta. En tiedä, mutta ohitus joka tapauksessa vikalta okserilta. Muuten niin taattua Ada laatua. <3
 
 
Elisa oli laatinut valmennukseensa radan ja me tehtiin se sitten valkan jälkeen. Mukana siis me, Elisa, Anu ja Rautiot. Kiitos kaikille.
 
 
Me on tehty tämä vuosi vaan lähinnä lyhyitä pätkiä ja treenattu ihan yksittäisiä juttuja, mitkä on kaivanneet vahvistusta. On ollut kyllä todella antoisaa. Näiden treenien myötä kisanälkä vaan kasvoi. Ensi viikonloppuna tämäkin asia saadaan taas kuntoon kun päästään kisaamaan. Jei!
 
Jos nilkka alkaa olla kunnossa, niin koko syksyn vaivanneet selkä ja sitä myöten takareisi ongelmat jatkuvat. SI- nivel siellä taas kummittelee. Perhana. Juosta voi suht normaalisti, mutta treenin jälkeen alkaa reidet jäykistyä ja kipeytyä. Koko alaselkä-pakara-takareisi akseli tuntuu inhottavalta. Kuin jokin ottaisi jatkuvasti vastaan ja häiritsisi kävelyä/ liikettä. Nyt olen päättänyt ottaa asiasta niska lenkin ja hoitaa itseni kuntoon. Lihasjumppaa, liikettä, fyssaria, mitä ikinä keksinkin. Vuonna 2012 oli sama juttu ja silloin se onnistuttiin saamaan reiluksi vuodeksi pois. Sama temppu on tehtävä nyt uudelleen.
 
Kivaa kevään odotusta kaikille. Kyllä se sieltä tulee. Titityy- aikaan ei ole enää pitkä matka.  :)
 
 
 
 
 

 


lauantai 11. tammikuuta 2014

Elämä jatkuu

Pahin suru alkaa olla ohi ja tämän blogin on aika siirtyä eteenpäin..

Tämän vuoden ensimmäiset treenit käytiin hieman harmillisissa tunnelmissa. Tai tunnelma oli katossa siihen saakka, kun nilkkani sanoi pam. Eli nivelsiteet meni. Tosi hienoa!

Juurikin olin hautonut päässä niin hienoja suunnitelmia tulevalle keväälle. Kuinka treenataan, kisataan ja valmistaudutaan kesään. No, ajatukset saavat nyt vähän siirtyä tuonnemmaksi. Toteuttaminen suunnitelmille aloitetaan, kun jalka on taas kunnossa. Onneksi siitä ei tosissaan nivelsiteet revenneet. Venähti vain. Mutta silti, kokemuksesta tiedän, että kunnollisessa agilitykunnossa se ei ole hetkeen... Tai näin pelkään. Toivon tietty muuta! :)

No, jos niitä suunnitelmia ensin.

Mulla on tarkoitus tämä kevät kausi hioa mahdollisimman paljon ihan ohjaus juttuja kuntoon. Tehdä, pohtia, viilata ja höylätä. Tämä siis koskee lähinnä Raikua. Adan ei tarvitse enää ihan niin paljon opetella :). Kerran kuussa vähintään ratatreeni. Siis ihan sellainen kunnollinen kisanomainen veto treenimielessä. Tällä treenataan, että oma pää kestää, koiran pää kestää ja niin edespäin. Ennen kaikkea kunto ketsää! Kisaaminen aloitetaan Helmikuussa, josta eteenpäin alkuun varmasti 1-2 kisaa per kuukausi. Tahtia kiristetään sitten hieman kohti kesäkuuta ja arvokisoja. Kisoissa lähden ennen kaikkea tekemään rohkeampia ratoja. Pakko uskaltaa siirtää treenattuja juttuja kisatilanteisiin rohkeammin. Mm persjättö voi olla niiiiiin pelottava juttu kisoissa, vaikka se treeneissä on ihan piis of kake! :D Tyhmä pää!

Että tästä lähdetään. Työnsarkaa kyllä riittää. Palataanhan taas kun on jalka juoksu kunnossa.....


 muistoja Kolin päältä v. 2011
 
 

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Rakas ystävä on poissa :(

Fi Ava, Fi Ava- H Agree Enni Emilia
4.4.2001-31.12.2013


                                                            "Hyvä ystävä on lähtenyt
                                                            -muistot elävät ikuisesti."



Kaikki tapahtui äkkiä. Ja liian aikaisin. 

Pieni sydän alkoi heiketä äkkiä. Tila eteni nopeasti. Hengitys meni yön aikana hyvin vaikeaksi ja lääkityksenkin apua pidettiin hyvin epävarmana. Sillä olisi lisäaikaa saatu ehkä joitakin viikkoja. Tein raskaan päätöksen ja Elli sai nukkua ikiuneen. Suru, järkytys ja ikävä on ollut kovia, mutta haluan uskoa tehneeni oikean ratkaisun. Viimeiset ajat lääkityksellä, väsyneenä, eivät olisi olleet sitä elämää, jota rakas Elli ansaitsi viettää. Nyt se sai lähteä nopeasti, melkolailla viimeisiin hetkiinsä asti iloisena ja reippaana. 

Joulun aikaan Elli kuitenkin vielä lenkkeili muiden mukana yli tunnin metsälenkkejä hyvin jaksaen. Se leikki ja oli iloinen. Nyt se saa jatkaa hännän heilutustaan tuolla jossain, missä kaikki on varmasti hyvin. <3