sunnuntai 16. elokuuta 2009

Vuoristorataa..

..mentiin tänä viikonloppuna tulosten osalta..

Lauantaina oli suuntana Joensuun Elo-Karelia näyttely. Shelttejä oli ilmoitettu 62 kpl. Mikä ainakin näin näyttelyissä kiertämättömästä tuntui hurjalta määrältä. Olikohan, kertokaa viisaammat?!? Elli oli mukana seuraneidin ominaisuudessa. Veijo-kasvattaja oli paikalla ja tykkäsi kovasti kun vihdoin tapasi Ellin, monen vuoden jälkeen.. Kuulemma veteraanikehään ja muotovalioksi vanhoilla päivillä.. Just, saas nähdä :D Liekö ees mehdollista.. No, mut Ada. Se sai EH:n!! Jee, mikä iloinen yllätys. Eikä mua enää sitten lopulta edes jännittänyt. Sain sen liikkumaan ja seisomaan niin nätisti, kun voin. Mitä nyt pöydällä ei tykännyt malttaa seisoa kunnolla. Tuomari sai kuitenkin kopeloida suht rauhassa :) Sitä eniten jännitinkin. Pöytää meinaan. Arvostelut oli jotakuinkin: sopusuhtainen pää, hyvät silmät, korvat ja purenta. Niska voisi olla lihaksikkaampi (? outo kommentti:)), seisoessaan ahdas edestä ja takaa. Että näin.

No sit sunnuntain agiliidot.. Molemmille kaksi rataa (agi + hyppis) + joukkue Piir.M. radat. Vettä alkoi sataa 12 aikaan ja sitähän riitti loppuun saakka. Koirat oli märkiä, itse oli märkä jokaista vaateparia myöten.. Ihanaa.. Mut tuloksiin..

Meillä ei nyt Adan kanssa mennyt ihan putkeen. Tai nimen omaan sinne meni :D Ekalla radalla posotti putkeen hippulat vinkuen, eikä mun peräsuoli pitkällä huuto auttanut mitään.. :/ Muutenkin tää oli melkos hulabaloota tämä rata.. Hyppiksellä sitten ihan ok nollaa loppu esteille saakka, kunnes suoran putken jälkeen ei puhettakaan kääntymisestä vaan edessä oleva väärä hyppy veti liikaa.. Eikä taaskaan auttanut peräsuolipitkällä huudot :D Vauhdikkaasti ja iloisesti kuitenkin loppuun. Adan joukkue radankin onnistuin sitten sössimään. Mulla oli hyvä fiilis sillä radalla; puomin kontakti oli unelma ja neidin draivi oli sopiva. Sen kanssa oli mahtava mennä. Mut sit tää taliaivo unohti radan nanosekunniksi ja lähti viemään kolmanneks vikaa hyppyä takaa vaikkei pitäny.. Sieltä sitte HYL. Kyllä ärsytti, mutta minkäs teet. Adalla oli kivaa kuitenkin loppuun asti ja palkaksi mokastani sain sheltin hampaankuvat ranteeseeni :) Ansaitsin vissiin sen..

Ellillä oli parempi päivä. Agiradalta tuli voitto ja hyppikseltä nolla. Sijoitus vasta kuudes, mikä latisti hieman. Mutta joka tapauksessa nyt on tuplanolla ja se voittonollakin ensi vuotta varten. JesJes! Elli kulki ihan kivasti, pari hassua ajatuskatkosta vei hyppiksellä ehkä ne tärkeät kymmenykset. Mutta tällasta se agility on. Ellin päivän kruunasi vielä onnistuminen joukkue Piir.Mestaruus radalla. Meidän joukkue "kauniit ja rohkeat" voitti hienosti :) Joukkueessa oltiin me, Elisa ja Essi, Kati ja Taika sekä Maija ja Tatu.

Että sellainen harrastus viikonloppu taas. Nyt väsyttää ja univelkaakin on kiitettävästi. Ensi viikonloppuna suunnataan Adan kanssa kahdelleen Iisalmeen. Jospa meidän yhteinen sävel olisi viritetty ensi viikonloppuun mennessä ;) Siellä edessä kolme starttia.

ps. Laittelen kuvia Adan näyttelyistä tänne kunhan löydän kameran piuhat jostakin..

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Näyttelyressiä



Siis mulla on sitä nyt. Ihan oikeesti! Kamalaa, miten voin jo nyt jännittää ja ahistua niistä Adan lauantaisista näyttelyistä.. Treenaaminen jäänyt puolitihen ja kaikkee... Ja sit sillä se häntä saattaa sojottaa kohti taivasta, miten se suostuu seisomaan kunnolla pöydällä vieraan kopeloidessa.. Huhuh. Ei olis pitäny. Mut kun pakko, et saan siitä joskus syksyn aikana AVAn. Muuten ei oo väliä, kunpa se H sieltä napsahtaisi.. Mä oon vielä kaiken lisäks ihan ulalla taas, et miten niissä näyytelyissä piti toimia, miten kehät pyöri jajajajaja.. Toivottakaa onnea, et pärjään joten kuten :D

Muuten meillä menee täällä ihan mukavasti. TReenailtu ollaan agia nyt n. kerran viikossa. Viikonloppuna on ekat kisat karsintojen jälkeen. Samalla kisaillaan joukkue Piir.mestaruudesta. Jännää.

Tällä hetkellä mulla meinaa olla Ellin kanssa treenailu vähän pakkopullaa. Tai ehkä väärä ilmaisu. Tykkään, mutta itteeni ärsyttää, et odotan siltä paljon ja petyn jos ei anna treeneissä KAIKKEENSA. Sellanenhan se on aina välillä ollut. Aina. Nyt vaan taas seuraan sitä hirveen tarkkaan.. Hyppääkö se nyt kunnolla, tuleekohan hitaampaa koska on jumeja.. Eiköhän se enää tykkääkään.. Vaikka tiedän, että takuulla tykkää. Maija hieroo sen ens viikolla, sit saan taas rauhan myös sen fyysisen kunnon osalta. Toivottavasti. :)

Ellin kanssa mä yritän nyt ihan tosissaan keskittyä palkkaamiseen, että sillä säilyisi into huipussaan. Ehkä tuo tekeekin musta niin vainoharhaisen. Keskityn sen kanssa vaan tuohon "innokkuuden seuraamiseen" ja näen jo pieniä vihreitä miehiä asian tiimoilta. :D Ehkä vaan hengittelen tässä syvään ja jatkan treenailua sen kummempia miettimättä..

Tässä vielä pari kuvaa piristykseksi. Ovat Torniosta meidän majapaikan pihalta SM-viikonloppuna... Yllä Elli, alla Ada