Elisa kera shelttiköörin Essi ja Iitu asettuivat meille taloksi Perjantaina. Elisa kanssa tekemässä työharjoittelua tässä VArkaudessa joten ollaan nyt sitten kämppiksiä vähintään Kesäkuulle asti.
Koirilla mennyt ihan hyvin. Ada on innoissaan kun sai leikkikavereita, Elli ja Iitu välillä meinaa kyräillä, mutta luulen, että kun lelut pidetään erillään niin oikeilta yhteenotoilta vältytään :D
Heti lauantaina oli kisat sitten ihan tässä vieressä VArkaudessa. Adan kanssa oltiin eka kakkosissa agiradalla. Kontaktit tosi hyvät, koira toimi oikein hienosti. Kepeille tultiin lopuksi toiseksi viimeisenä heti keinulta. Keinulla jo sydän kävi kurkussa, kun Ada menikin ihan päähän ja pysähtyi laudan reunalle juuri ja juuri... Sillä oli kaikki neljä jalkaa supussa reunalla, mutta kumma kyllä kesti siinä juuri ja juuri, kunnes lauta oli laskenut. Varmaan oltiin molemmat niin hämmästyneinä, että kepit meni sitten läskiksi.. Ei lähtenyt hakemaan niitä ollenkaan vaan haukkuen kaahotti vaan ohi. Kaksi kertaa, kunnes vähän konahdin sille --> otti silimän kätteen ja meni rauhassa kepeille ;)
Toisella agiradalla epäonni jatkui.. KAikki taas loistavasti, kunnes koira tuli yhdessä kohtaa hassusti jaloille, tiputti riman ja kaatoi minut turvalleen. Siinä rytäkässä taas 10 vp. Muuten tosi hyvä rata.. Että pitääkin olla Adan kanssa aina epäonnea :( Mutta hieno koira oli!
Ellin kanssa ekalta radalta hyvä alku (!! :)) Mutta sitten kepeille vein ihan tyhmästi taas, muka varmemmin kun oikeesti koira vaan käänty kohti mua ja oli ihan pihalla.. Oli umpi kulma 90 astetta, jossa hyppy suoraan sisäänmenon takana. Ajattelin tietty sitä ja ajattelin vähän vekata edelliselllä hypyllä --> vekkasin liikaa ja siinä se sit oli.. Otettiin uudestaan muutaman esteen takaa ja hyvin meni suoraan oikein. Mä oon aina välistä ihan urpo noille kepeille viennissä ja saan ite koirani sekoilemaan niillä.. KUn ei vaan LUOTA! Vaikka umpikulmaan Elli on ihan VARMA jos vaan antaa mennä ite, mutta kun ei tää sitä aina tajua :) Meni fiilis ja loppu rata hompsuteltiin miten sattuu.. Tämä oli mulle henkisesti aika kova pala.. TArkoituksena kun oli vetää kevään kisat löysäilemättä.
No, toisella radalla taas yritettiin. Nolla tehtiin ja sinällään hyvä, että jaksoin viedä kohtuu tosissaan vaikka monessa kohtaa pääsikin herneitä kasaantumaan nenään niin, että lopussa meinas jo tukehtua. Elli valui taas aika monessa paikkaa, enkä saanut sitä pysymään kunnolla näppylöissä. Tuloksena sellanen melko huono vääntönolla. Mutta täytyy sanoa, että kuitenkii uskalsin tuolla radalla tehdä uusia juttuja. Jakotus onnistui TOSI hyvin. Siihen keskityin ja sen sain onnistumaan. JOtain hyvää siis tuollakin radalla :D Sijoitus oli toinen, eikä aika mikään kovin hääppönen. EI kyllä rata siltä tuntunutkaan, aika mitätön esitys.
Nooooh, MIkkeliin taas yritetään kerätä kunnolla paukkuja ja meinikiä. PItää tässä tehdä henkisiä harjoitteita viikolla... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti