Iloa ja surua..

Iloa tietenkin ovat aiheuttaneet viime viikonloppuna käydyt Agilityn maajoukkuekarsinnat. Ellille irtosi jo KOLMAS MAAJOUKKUEPAIKKA, kun sijoituimme karsinnoissa sijalle 2. Tämä on nyt se vuosi, jolloin tämä hopea teema jatkuu aina vaan... Jos se pätee vielä kahden kuukauden päästä Itävallassa ja Joulukuussa Tukholmassa niin.... Hui! Millainen vuosi tästä vielä tuleekaan.. Perässä ei meinaa pysyä..

Lauantaina tehtiin kaksi nollarataa, mutta Katin ja Mimmin pingottua hyppärillä niin kovaa, aikamme ei riittänyt sillä pisteille asti. Illalla päätinkin sitten jo ottaa pisteitä, kun paikka sunnuntaille oli kuitenkin jo varma. Hyvä, nopea nolla ja pisteiden keräys oli alkanut. Sunnuntain aloitimme hyvällä agiradalla, jossa oltiin Caron ja Kertun lisäksi ainoat pisteille yltäneet.. Hyppäriltä sitten se hemmetin HYL. Emme pudonneet kuitenkaan kokonaispisteissä paljoa ja vikalle radallekin lähdettiin vissiin sijalta 4 tai 5. (?) Finaalirata meni taas oikein hienosti ja pisteitä ropisi. Kaikkiaan kerättiin siis 100 pistettä ollen näin hopealla :) Ylivoimaisina voittajina Carolina ja Kerttu. Aiva mahtavaa menoa, täytyy sanoa! Viikonlopun ylivoimaiset :) Kolmansina Päivi ja Leila, nelosina hienon nousun tehneet Hanna-Lena ja Ilona. Ja viidenneksi kirivät hienolla finaaliradalla meidän Kati ja Taika!! Huippua. Maajoukkueessa siis tänä vuonna paitsi kaksi HUPUlaista myös kaksi Dream Teamilaista :) Ei oo menneet treenit hukkaan. Oli muitakin loistosuorituksia Hupun osalta. Moni depytoi karsinnoissa ja onnistui sunnuntaille pääsemään. Yes!

Ada teki myös elämänsä ekat karsintaradat. Neiti yllätti minut täysin olemalla toisaalta Cool oma itsensä, toisaalta kiitäen radalla ihanalla apinan raivolla. Heti ekalta hyppikseltä hieno nollarata ja 7. sija! Vautsi. Sitten mentiinkin taas koheltaen seuraava iltakisa (loistavat puomin kontaktit!). Aamulla tyttö oli taas iskussa ja napakka nolla agiradalta. Sija taisi olla 6. :) Ada keräsi kahdelta radalta yhteensä reilu 50 pistettä, mikä ylitti omat odotukseni. Ensi vuonna on tämän tuuliviirin kanssa liikkeellä taas ihan toisin mielin. Tokavikalla radalla tuli tyhmä virhe: ekan riman alitus. Matka loppui siihen. Finaaliradalle päästiin (Ada oli vieläkin sijalla 7.!!) ja tässä tavoitteet oli asetettu ennen kaikkea ekan riman ylitykseen. Ja yli meni ;) Hyl tuli kuitenkin alku häkkyrästä selvittyämme. Mutta voittajina maaliin, nyt on ihana kun tietää tuon naperonkin pystyvän mihin vaan...

Loppuilta sujuikin onnitteluja saaden (ja antaen) sponsoriasusteita sovitellen ja palkintojen jaossa seisten. Valokuviakin taas napsittiin. Hieno tunne! Nyt keskitymme hiomaan muutamia pikku juttuja ja pidämme ennen kaikkea motivaation korkealla. Erityispaino on fyysisen kunnon ylläpitämisessä... Hierojalle töitä..

Ja sitten niitä surullisia uutisia.. Perheemme ajokoira Emma (12 v), joka asui vanhempieni luona Kuopiossa saatettiin ikiuneen heti maanantaina viikonlopun jälkeen. Aamulla tuon jo aavistin, että viimeisen kerran Emma nyt aamulla heräsi.. Imusolmukekasvaimet veivät koiraa alaspäin koko ajan. Emma oli loppuun asti kuitenkin iloinen ja melko pirteä. Romahdus olisi voinut tulla kuitenkin äkillisesti ja tietysti pahimpaan mahdolliseen aikaan viikonloppuna tai yöllä. Päätös oli ikävä, mutta varmasti oikea. Kyse oli päivistä tai jostakin viikosta. Nyt Emma sai mennä vielä suht hyvä kuntoisena ilman kärsimyksiä.

Muistan Emman ikuisesti iloisena hännän heiluttajana, joka itsepäisellä luonteellaan varustettuna oli perheellemme niin rakas. Lepää rauhassa.<3