Leirielämää

Viikonloppu vietettiin maajoukkueen leirillä Hyvinkää-Riihimäki akselilla. Startattiin Katin ja Taikan (+ mun molemmat sesset) myöhään illalla ja perillä oltiin vielä paljon myöhempään.. Olosuhteet oli inhottavat matkustaa; oli pimeetä, märkään ja taivaalta pyrytti lunta. Kumma kun etelään päin mennessä talvi vaan lähenee! Perillä jäätiin majapaikan portin taakse, auto juuttui lumeen ja jäähän (ystävälliset miehet pelasti naiset pulasta :D), mökin etsiminen leirintäalueelta oli vähintäänkin hyvin hankalaa ja lopulta perillä odotti.. noooo, ei niin hemaiseva ilmestys :D Mutta ei siittä sen enempi. Agilityähän sinne mentiin tekemään ja pitämään hauskaa.

Me treenattiin lauantaina kaksi kertaa ja sunnuntaina kerran. Kouluttajina olivat meidän j.johtaja Harri, sekä norjalais-suomalainen pariskunta Lehtisen Jenni ja Jan-Egil. Lauantain treenit meinasi mennä vähän pipariksi, kun Elli jännitti hallin katolta tippuvaa lunta. Ja se kuului vaan ulkona, sisälle ei kuulunut mitään! Sillä kestikin aina tovin ennen kun sain sen taas viriteltyä hallissa treenivireeseen. Tuo hieman harmitti, kun jouduin oikeesti tekeen niiin paljon ylimääräistä työtä koiran tsemppaamiseen. Toisaalta Elli toimi lopulta ihan moitteettomasti ja se ihan tosissaan yritti! Onneksi sillä säilyy työkyky agilityyn vaikka vähän pelottaakin. Ääniherkkyys on kyllä hankala juttu, tällein lievänäkin.. :/ Musta putki tuntui olevan Ellille paha paikka. En tiedä johtuiko haluttomuus nyt siitä ääni herkkyydestä vai mistä, mutta joka tapauksessa kahvilla olisin ehtinyt käymään koiran ollessa putkessa :D Pitänee taas alkaa vahvistamaan enempi noita tummia putkia. Vanhemmiten on alkanut oleen niissä varovaisempi, enkä ymmärrä miksi.

Lauantai-iltana syötiin hyvin Hyvinkään Amarillossa ja jatkot pidettiin meidän mökissä, osa hieman enempi osa vähempi kosteissa tunnelmissa. :) Mutta kivaa oli!

Sunnuntai oli treenien osalta parempi päivä. Taikka sanotaan niin, että vaikka Elli oli väsyneempi, se oli myös yritteliäämpi eikä jännittänyt ulkonakaan enää yhtään. Pieni innokas koirani oli tullut takaisin! Vaikkakin vanhan koiran jaksaminen alkaa kyllä näkymään tällaisina teho viikonloppuina.. Toistoja Elli ei kestä enää samoin kuin hyvinä nuorina vuosina, eikä vauhti jaksa pysyä samana treenistä toiseen. Mutta se on sellaista ja tähän minun on täytynyt pikku hiljaa totuttautua :/

Ada yllätti minut positiivisesti reissun aikana. Se osasi olla ja käyttäytyä! :D Tämä oli todella hyvää harjoitusta Adalle. Matkustaminen, majoittuminen paikassa jossa on paljon muita ihmisiä ja koiria, odottelu kun mitään ei tapahdu... Paljon asioita, joita vaaditaan kunnon kisa ja reissukoiralta. ;)

Nyt me alamme valmistautumaan PM-matkalle treenaten, kuntoillen ja yrittäen pysyä terveenä.. Toivottavasti joukkueemme säästyy possulenssulta!