Toipilaita

Ada steriloitiin maanantaina. Kohta ollaan oltu viikko tötterö päässä ja hyvin menee. :) Hieno koira, kun tötsä ei häiritse kuin kutinana. Päädyin tähän ajankohtaan siksi, että edellisistä juoksuista oli sopivasti aikaa, ehdimme vielä kuntoon kesäksi, sterilointi tuo mukanaan tasaisemman elämänlaadun ja moni terveydellinen riski pienenee. Ja meillä asuu nykyään Raiku :D

Jo viime kerralla, kun Ada tutkittiin mahaongelmien vuoksi, meillä oli eläinlääkärin kanssa puhetta, et jos oireilu jatkuu voidaan steriloinnin yhteydessä tehdä Laparotomia, jossa vatsaan kurkitaan vähän tarkemmin. No, tähän sitten päädyttiin vaikka oireet olivat vähentyneet huomattavasti, mutta niitä kipuilukohtauksia kuitenkin tuli.. Jätin Adan rauhoitettuna lääkärille ja sainkin kotiin soiton n. 1,5 h myöhemmin. Leikkaus oli mennyt hyvin, kohtu ja munasarjat oli poistettu. Sinikka sanoi samalla poistavansa pienen napatyrän, joka Adalla on ollut. Löytyihän siinä laparotomiassakin jotain. Napatyrä, joka oli ulos hyvin pieni, olikin tehnyt vatsanpuolelle tennispallonkokoiselle alueelle tiukkoja kiinnikkeitä, jotka kiristivät koiraa mahdollisesti esim. hypyissä ja ruoan täyttämässä vatsassa. Adan oireethan tuli aina sellaisissa tilanteissa kun vatsa oli juuri täytetty ruoalla. :( Syy siis toivonmukaan selvisi tällä. Voi reppana, kärsinyt koko elämänsä rakenteellisesta poikkeamasta, jonka napatyrä on aiheuttanut. Napatyrä on tosiaan ollut aina, mutta niin pienenä ulos päin, ettei sille ole lähdetty tekemään mitään. Sinikka oli saanut leikeltyä ja irroteltua kiinnikkeitä parhaansa mukaan.

Saimme kotiin hoito-ohjeiksi vähän erilaista kuin ollaan normaalisti totuttu. Jotta kiinnikkeet eivät pääsisi arpeutumaan uudelleen tiukalle, tuli meidän aloittaa hetimiten säännöllinen liikuttaminen mahdollisimman monipuolisesti toteutettuna. Meille annettiin ohjeeksi kiipeily, venytäminen ja jopa pujottelu! Olemme siis tehneet työtä käskettyä ja Ada on saanut liikkua koko tämän ajan. Ekan vuorokauden ajan oli tosi kipeenä, ei syönytkään oikein. Mutta sitten parantuminen on ollutkin oikein vauhdikasta. Kipulääkettä annettiin tänään viimeisen kerran ja antibiootti jatkuu vielä joitakin päiviä. Tikit saamme pois pääsiäiseksi :) Kyllä tämä tästä. toivottavasti kaikki hoito puree ja saan vanhan kunnon iloisen Adani takaisin <3

Samalla kertaa oli myöskin Raikun kontrolli niistä Urea- arvoista. Viime kerrasta oli vajaa puoli vuotta ja mua jänskätti aika kovasti... Tää aika on yritetty elää normaalisti ja turhia miettimättä, mutta silti taustalla on jatkuvasti jäytänyt epätietoisuus ja pelko tulevasta. Alkuun rimpuilevalta tättärältä saatiin lopulta hyvin näyte ja Sinikka kertoi tuloksista puhelimella muutaman tunnin kuluttua. Urea- arvo oli NORMAALI!!!!! Ja ihan reilusti. Viimeksi arvot pyörivät hiukan normaalin yli (9,3), mutta nyt mentiin reilusti sisään, arvo oli vaan 3,8 :D :D :D Voi että oli huojentavaa kuulla! Tuntui kuin iso kivi olisi vierinyt sydämeltä. Nyt uskallan taas asettaa tulevaisuudelle suunnitelmat ja tavoitteet :) Täytyyhän noita arvoja toki kontrolloida ja seurata, mutta ainakin tällä hetkellä voin sanoa, että koirani on terve! (tähän pitää kuitenkin mainita, et ei kuitenkaan liian hyvin saa koskaan mennä.. Ollaan taisteltu Raikun mahan kanssa tässä vajaa pari viikkoa. Välillä lähes kunnossa, välillä taas löysällä. Nyt viimein Promax kuurin jälkeen, riisipaastolla sun muulla näyttää tilanne hiljalleen korjaantuneen. Liekkö pöpö jostain lumen alta paljastuneesta herkusta, sekoilua termostaatin osista vai ylipäänsä raja tullut vastaan. Raiku syö kaikkea! Viimeksi alku viikosta suolti n. 20 cm pitkää kangas palaa persauksistaan. Tunnistin koiran pedin pohjaksi, jota oltiin nakerreltu pari päivää aiemmin. Voi luoja näitä lapsia ja niiden maisteluintoa!)

Mutta pääpiirteissään kaikki siis kunnossa. Kevät on tullut, se on ihanaa! Aurinko ja valo saa ihmeitä aikaan ja tuntuu kuin vuorokauteenkin olisi saatu tunteja tuplasti lisää <3 Ei millään malta odottaa, et kesä viimein saapuu täydellä teholla. Hyvää kesän odotusta siis kaikille! ;)