Kisakausi korkattu

Nonni. Lauantaina Varkaudessa päästiin vihdoin kisaradalle Adan kanssa. Takana siis 5 kk tauko kisaamisesta. JOtenkin oli kiva mennä kisaamaan, mut samalla aika orpo olo. Lähdettiin radalle toisena ja kaikki rutiinit oli ihan hukassa. :D

Rauno oli tehnyt jouhevat ja vauhdikkaat radat, hieman epätavallisilla rataprofiileilla. Ihan hauskoja kuvioita. Eka rata lähti ok. Jonnekkin puoleen väliin tehtiin hyvää rataa, kunnes kepeillä alkoi harominen. Ada haki keppejä ja oli ajautumassa sivuun, mutta taipui vielä oikeaan väliin. Kohta lensi kuitenkin muurin palikat (melkoisen suoralla osuudella vielä) ja heti perään oli tehtävä loiva 180 asteen valssi puomia kohti. Mietin tota kohtaa jo rataantutustumisessa, et pitää malttaa ohjata puomille eikä pitää kiirettä. Nooo, vitonen alla vei ilmeisesti ajatukset jo maaliin ja niinpä vain vedätin koiran ohi puomin. Palattiin ja Ada otti kontaktinkin oikein hienosti :)

Toka rata oli hauska. Muutama hieman pitkä kaarros, mut pääasiassa oikein kelvollista työskentelyä. Hyvä juoksu A ja selkeä ja hallittu puomin kontakti :) Nolla ja voitto. :) Hyvä Pudeliuska!

Raiku oli seuramiehenä matkassa. Piia kasvattaja napsi joitakin kuvia ja näkipä Raiku ihanaa Siro siskoaankin. Leikithän siinä syntyi maneesin p###sella pohjalla :D Raiku käyttäytyi oikein mallikkaasti. Oli nätisti lämppäkävelyillä mukana, odotti hiljaa autossa nukkuen kun me Adan kanssa oltiin menossa ja keskittyi hyvin minuun maneesissa kisojen vilskeessä. Sillä on kyllä ihailtava keskittymiskyky tuollaisissa asioissa. Pystyi leikkimään ja repimään lelua vaikka ympärillä oli hälyä koko ajan. Myös rauhallisemmat jutut sujui; jäi paikalleen ja teki Tokon alkeita. Taitava! Yksi harmittava tilanne syntyi ihan lopussa, kun eräs yliterävä belgialainen pääsi rouhaisemaan ohi kävelevää pikku miestäni. Ei ottanut sen kummemmin nokkiinsa, kun pystyi heti perään taas leikkimään mun kanssa lelulla, mutta tuli kuitenkin varovaisemmaksi. Pälyili enemmän muita, varsinkin isoja koiria ja oli selvästi vähän varuillaan. Inhottavaa, kun nuorelle koiralle sattuu näin... :/

Meidän kisakausi jatkuu ensi viikonloppuna HuPun kisoilla. Ekat kisat meidän uudella, hienolla hallillamme. Myös Elli pääsee pitkästä aikaa kisabaanalle :) Pitäkää varanne, mummot jyrää :D :D



p.s. Mulla oli videokamera mukana tänään hallilla ja otin Raikun tekemisistä vähän pätkää talteen. Mut nyt on kaapeli vielä kateissa, joten en saa videoo koneelle. Jahka sen löydän niin yritän saada tännekin jotain esille...

@ Koli

Talviloma lähenee uhkaavasti loppuaan. Ilmat ovat olleet ihanat (paitsi tänään on tullu tuutista lunta kyllä ihan kivasti), aurinko paistanut ja kevättä on ollu selkeesti ilmassa. <3

Vietettiin siis ma - ke ihanat päivät Kolilla. Yövyttiin Kolin päällä sijaitsevassa Sokos hotellissa, ehkä parhaat hotellinäköalat ikuna. Hiihdettiin, lautailtiin ja käveltiin kauniissa luonnossa. Oli muuten hiihtoreitit jollaisia saa hakea :D 7 km lenkki sisälsi ehkä 5 km joko hurjaa laskua tai JYRKKÄÄ nousua.. Huh!

Koirat käyttäytyi ihan jees. Raiku oli ekaa kertaa hotellissa ja mallikkaasti käyttäytyi hänkin. Meidän huone oli ihan sisääntulo oven vieressä, joten trafiikkia ulkopuolella oli aika paljon. Siihen nähden kaikki oli yllättävän rentoja. Itseä häiritsi varmaan enemmän penskojen kilpajuoksut hotellin käytävällä ( ekana iltana kävin jopa yöpuvussa ojentamassa kakaroita käytävällä :D), sekä naapurin mäyräkoiraherra, joka tuntui karkaavan ovesta käytävään haukkumaan joka kerta kun huoneen ovi avautui.. Ja eräskin sakemanni juoksenteli hotellin käytävällä ja pihalla VAPAANA. Kiva kun on kiltti koira joo, mutta että koira jolkottelee jopa aamiaiskattauksia ihastelemaan omistajan lörpötellessä respassa niin hohhoijaa. Ei voi käsittää... :/

Tässä vielä kuvasatoa matkalta.



Ada ei oikein välitä olla kuvattavana...



Koko porukka Ukko-Kolin huipulla



Raikullekin olis minttuKaakao maistunu..



Tuuli meinasi viedä shetlantilaisia :)


Treenattukin on. Adan kanssa käytiin tekemässä torstaina ratatreenit yhdessä Oilin ja Elisan kanssa. Voin kertoo, että tarpeeseen tuli :D Ei olla tehty pitkilleen pitkää rataa koko kentällä. Nyt tehtiin pitkää rataa kisanomaisesti ja korjailematta virheitä. Yksi veto ja pihalle. Tällaista oman pään kestämistreeniä kaipaa aina väliin todella :) Kesää kohti näitä tullaan tekemään lisää.

Ja sit Raiku. Se on ollu parit viimetreenit aika loistava. Ei sillä, aina se on suht makee ollu (varsinkii se työmotivaatio ja taistelutahto<3), mut nyt jotain on menny aika paljon eteenpäin. Vauhti on kasvanu niin, et meikällä on kiire, irtoominen on jo hyvällä mallilla, putkileikkaukset toimii aika jees.... "Radat" on edelleen melko suoraviivaisia ja sisältävät vaan putkia ja pikkuhyppyjä. Tällä haluun vaan tehdä sen kovan palon eteen päin. Erikseen on aina otettu pussia (toimii), rengasta (alkaa toimia), kännöstreeniä (toimii) sekä takaakiertoja (toimii). Oon nyt tehny niin, et treeni on joka kerralle aika tarkkaan suunniteltu, jotta saan pidettyä paketin kasassa ja maltan olla ottamatta liikaa :D Tämä on kyllä toiminut hyvin. Ja kiva on muutenkin nähdä, et poika keskittyy kentällä vaan minuun. Lelulla kun palkkaa, niin eipä lähde huitelemaan silloinkaan vaan juoksee mun jalkojen väliin ja tappaa leluaan siellä.. Kävelee mun jalkojen välissä vaan koko aja´n, teinpä mitä vaan :D Hassu mies! Kepeilläkin ollaan edetty sen verran, et enää en tarvii näyttää paljoo kättä. Vaan sen, et saadaan alku käyntiin. (ja ihan tarkennuksena, keppejähän meillä on tässä vaiheessa vaan neljä :D) Keppejä ja kontakteja (siis alastuloa) ollaan vielä otettu vaan kotosalla. Haluun et menee täällä aikas todella hyvin ennen kuin siirrytään isompaan häiriöön hallille. :)

Huuih, huomenna kisat Adan kanssa. Ekat viiteen kuukauteen!!! :D Yritämme pysyä kartalla. Ja sunnuntaille luvassa taas aksaa, Virran Raunon koulutusta tarjolla heti aamutuimaan. :)

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kerpula!

On ollu kaikenlaista. No ensiksin, Raiku RaiRai 9 kk <3 Iso poika, mutta pieni poika. Mä olin pitäny sitä sellasena 38 senttisenä, mutta kappas.. Pari viikkoa sitten näyttelyharkoissa (!!!) mitattiin jätkä virallisella mitalla pöydällä. Hädin tuskin 37 cm. Taas tällainen pikkanen medi mulle :) Mut onpahan jälleen koira, joka ihanne korkeuksissa rotumääritelmää katsottaessa. Ja ne näyttisharkat oli muuten meidän ekat :) Odotin kamalampaa, mutta on meillä vielä paljon harjoiteltavaa. Ensiskin, miten saan sen keskittymään siihen, et ei oikein tehdä yhtään mitään. Väliajalla meinaan kun ei mitään tapahdu niin sitten haukutaan, revitään hihnaa tai pompitaan tasajalkaa.. Noo, se on vaan Raiku :D



Ja sitte vähän niistä ikävämmistä.. Olin aika huolissaan Adasta. Kaikki alkoi n. 1,5 kk sitten, lähinnä aamuisin. Koira oli ihan ok, mutta sitten, yleensä ruoan jälkeen alkoi kipuilu. Selvästi mahassa tapahtui jotain. Koira oli vaikean näköinen, selkä vähän köyryllä, levoton ja venytteli pylly pystyssä. Hakeutui yleensä eteiseen ja ovelle päin. Ajattelin alkuun, et haluaa tarpeilleen, mut sitten ei välttämättä tehnytkään kuin pissat. Tätä jatkui noin viikon, melkein joka päivä. Mä olen tunnetusti joskus aika helposti huolestuva. Niin myös nyt. Aloin epäilemään kohtutulehdusta, juoksuista kun vasta vähän aikaa. Eräänä sunnuntaina soitin jo päivystävälle lääkärillekin, mut se sai mut vielä kuitenkin siirtämään lääkärin alku viikkoon. Missään vaiheessa ei mitään muita oireita. Ei oksentelua, lisääntynytä juomista, vuotoa, ei mitään. Ja ruoka maistui hyvin. Kotosalla oli vaisumpi eikä ulkona riekkunut enää Raikun kanssa samalla lailla..

No lopulta sitten eläinlääkärille. Tutkittiin ultralla ja kopeloimalla, otettiin verikokeita jos jonkin laista. Ei mitään! Siinä sitten toisaalta hyvillä mielin siitä, et kaikki näennäisesti ok, mut kuitenkin jotain vialla... No, aloimpa miettiä asioita puhki. Adalla on aina ollut herkkä vatsa säännöllisten aterioiden suhteen. JOs maha menee tyhjäksi, se voi pahoin. Varsinkin aamuisin. Jaoin iltaruoan kahteen osaan ja aamupahoinvoinnit oikeastaan loppuivat. Mutta mutta.. vielä oli jotain...

Tänä talvena on ollut aina joko kylmä tai kaameasti lunta. Ada on tarkka kakkapaikan suhteen. Sen pitää päästä ojaan, tai penkalle tai johonkin - pois tieltä. Rupesinpas laskemaan, et neidillä on isompien tarpeiden teko ollut aika huomattavan vähällä. UMMETUSTA! Voiko olla?!? Parafiiniöljyä ruokaan ja lenkillä irti, jotta saa valita mieleisensä paikan. Homma alkoi selkiytyä ja koira tekee nyt tarpeensa useammin ja on voinut huomattavasti paremmin. Levottomuus ja "vatsakohtauksia" on ollut vain ihan muutama pariin viikkoon. Voi, kun nuo koirat osaisi puhua niin moni asia olis niin paljon yksinkertaisempaa. Mutta Adalla siis toistaiseksi kaikki ihan hyvin <3 Huhtikuussa on Adalla edessä sterilointi. Vähän kehno aika agilityä ajatellen, mutta keritään vielä kesän kisoihin sitten mukaan. Ja en ehkä jaksa niitä juoksu rumbia enään..

Ollaan treenailtu kaikkien kanssa säännöllisesti ja epäsäännöllisesti. :) Elli käyny lähinnä 2 viikon välein esteillä. JOka kerta on pärinää pytyssä ihanasti, mut kyllä siitä näkee jo kehnompaa liikkumista selkeesti. Elli tarviis fyssarin tähän piakkoin. Samoin Ada.

Adan kans ollaan treenattu paljon näitä hyppyjarrutuksia ja käännöksiä. Välillä menee ihan sika hienosti, koira jarruttaa täydestä vauhdista, hyppää pakettina ja kääntyy kun unelma. Mut sit taas välillä ei mitään.. Kaahottaa vaan. Sitä vaikeempaa, mitä kauempana sivusuunnassa olen koiraa. Paljon palkkaa ja treeniä niin jospa se siitä :) Kontakteilla ollaan edetty aika kivasti sivuttaisessa etäisyydessä. Puomilla voin jäädä jo aika kauaskin ja painaa alas. Kisoissa tuskin tekisisn sellaisia ratkaisuja, mutta kivahan niitä on treenailla.

Raiku on käyny noin kerran viikossa tai kahdessa. Me treenataan lähinnä putkilla ja siivekkeillä rimat alhaalla. Paljon etupalkkaa! Takaakiertoja ollaan tehty valssieihin lähettämistä käännöksin. Edelleen tää palkkaus meinaa olla ongelma, kun herra ei hevillä lelujaan luovuta vaan ote pitää, ja pitää ja pitää.. :D Esteistä rengas ja pussi kuuluu tällä hetkellä meidän esteiden opetteluun. Kotona ollaan tehty alastuloa olohuoneessa. Paikka on jo löytynyt ja koko ajan saa hihnalla ottaa vastaan vähemmän ja vähemmän. Hallilla käy sen verta kuumana, et tää kontaktiopetus ei siellä vielä kannata. KOtosalla ollaan aloitettu myös keppitreeni. Enpäs lähtenyt tälläkään kertaan mihinkään ihmeelliseen vaan kädestä ohjaamisella mennään tää alku ja pikkuhiljaa, kun edetään niin siirryn etupalkkaan tässäkin. Kaaret tulee sitten aikanaan alkuun ja loppuun :)

Tällaista meillä. Mulla alkoi elämäni ensimmäinen ansaittu TALVIloma :) Onpas kivaa! Maanantaina kööri ottaa suunnan Kolille laskemaan ja hiihtelemään. Torstaista eteenpäin vaikutamme taas kotosalla. Viikonlopulle on sitten edessä ekat kisat 5 kuukauteen (!!!!) sekä valmennusta Adan kanssa. Kaikkea tätä odotellessa.

Agility = Rytmitettyä voimistelua ilman kanta-askelia

.. Eli toinen B-maajoukkueleiri onnistuneesti takana ja ohessa leirin suurin anti :) Oli tosi hyvä leiri!! Oulussa siis käytiin, kouluttamisesta vastasi Aaltosen Mikko ja Stenbergin Jerry (ohjaajien ruoskiminen ;)).

Molempina päivinä mentiin yksi agitreeni ja ohjaajien oma treeni. Mikko veti siis aksaa ja Jerry ohjaajien kunto, ketteryys, juoksu ja lihaskunto harjoitteita. Kyllä tää laji on täynnä kaikkea jännää! Tätä päivää alkaa olla se, et enää ei riitä pelkkä agilityn hallitseminen ja koiran kouluttaminen. Tänään yritetään myös ohjaajiin ja heidän liikkuvuuteensa panostaa entistä enemmän. Sana URHEILU liittyy mukaan entistä vahvempana. Vai kuka väittää aikaisemmin keskittyneensä mm. siihen kuinka juoksee, käyttääkö askeltaessa kantaa vai päkiää? PÄKIÄ on oikea vastaus by the way ;) Eli siis tulevaisuudessa, jos näette kentällä juoksemassa jos jonkin laista päkiöillä kipittäjää, älkää ihmetelkö. Se on tätä päivää :D Jerryn treeneistä jäi paljon käteen vinkkejä, kuinka kehittää itseä liikkujana, juoksijana ja fyysisenä suorittajana.

Aksan suhteenkin jäi kyllä paljon raavittavaa :D Rytmittämisen merkitys on toki tuttua juttua, mutta tapa jolla sitä voidaan tehdä, oli jotain uutta meille. Tällä leirillä juostiin täysillä ja pysähdyttiin TÄYSIN. Näin vahvaa ohjaajan rytmittämistä en ollut koskaan ajatellut. "Liikkeessä koko ajan" on ollut aiempi käsitykseni ohjauksessa. Ja tätä on ollut helppo noudattaa :D Mulla ainakin jalat vaan vie kun vauhtiin pääsee, ja nyt kun pitikin pysähtyä, tulikin ongelmia. En tehnyt sitä tietoisesti, mutta jalkani ottaa helposti pieniä askelia, koko ajan. Tämä voi sitten väärässä paikassa viedä koiraa esim valsseissa, välistä vedoissa yms. liian kauas, eli koira valuu. No, Mikon opeilla aiomme jatkaa eteen päin ja harjoitella tätä eriskummallista ja haastavaa rytmittämistä. Sana rytmittäminen sai ainakin omalla kohdallani ihan uuden merkityksen. Muutaman treenin jälkeen Ada on alkanut toimimaan ajoittain oikein hyvin. Välillä voi lukea pysäystä liian voimakkaasti -> kielto, välillä liian lepsu tai myöhään tehty pysäys viekin koiraa kauemmas :D Huih! Meillä riittää haasteita keväälle. Mutta edistymistä on ollut jo havaittavissa, et kyllä tämä tästä..

AgiSM-10, Ada


Senkin opin tällä leirillä, et ei enää ikuna matkaan ilman ripulilääkettä koirille! Adan maha alkoi reistailla su vastasena yönä, käytin pihalla yön aikaan vissiin jotain 4 kertaa ja aamupäivällä vielä parit kerrat. Ystävälliset leiritoverit antoivat kuitenkin energiapitoista ravinnelitkua, joka meni alas hyvin! Ada oli siis muuten paastolla, tolla saatiin nesteet ja energiavarannot sisään. Päätin kuitenki, et mennään treeni kahdessa pätkässä, jottei tule liian rankkaa. Ja hyvin jaksoi pieni agilityeläimeni <3

Täällä kotosalla me ollaan Raikun kans käyty hiljalleen treenailemassa. Nyt onnistuu jo meno vaiks hallissa tapahtuu kaikkea ympärillä. Suoraan agilityn katsomista herra ei vieläkään kestä, vaan hilluminen alkaa välittömästi, joten se tietää vielä tekemistä.. Uusina juttuina otettu mukaan rengas ja pussi. Ohjauksellisesti hallitaan jo valssit ok. Lähinnä keskitymme kuitenkin eteenpäin pyrkimiseen ja etupalkkaan. Lelut on pop!! Irrottaminen vaan on edelleen vaikiaa... Kokeilemme nyt tuota syliin ottamista Hannan ohjeiden mukaan, ja se on toiminut ihan ok tähän saakka. :) Niiin, ja nyt on kontaktialusta kotona! Eli sekin on aloitettu. Kosketusalusta oli jo vanha tuttu, joten otimme sen nyt mukaan ja tuntuu toimivan aika jees. Palkkaan ja vahvistan paikkaa vielä jonkin aikaa kädestä, mutta siirrymme sitten targettiin ja otamme "tuijotustreenin" ja vaatimuksen mukaan. Tämä oli sitä koulukuntaa, mitä Mikkokin kannatti, kun hänen kanssaan asiasta leirillä keskutelin ;).

Jebou, mut nyt hyvää loppu viikkoa ja viikonloppua!!!

Uusi halli on kovalla kulutuksella

Ainakin meidän osalta. Ja voin vannoa, et myös aika monen muun :D On niin hyvällä hollilla tuossa meitäkin :) Kyllä meinaa olla, et ei ole vapaapäivää, jolloin ei itseään hallilta löydä..



Raiku 7 kk

Tällä viikolla käytiin tiistaina eka Raikun kanssa kahdelleen. Harjoiteltiin ihan hiljaa kiinni odottelemista (!!) :). Mikä tällä kertaa sujui jo ihan ok. Toko-kentällä oli porukkaa, mut se ei liene riittävän kiihkeää, jotta herraa enempää kiinnostaisi. Treenattiin hypyn takaa kutsua, putkileikkauksia ja käännösten alkeita. Kutsut ok (pysyi jopa paikallaan!!). Yhdellä tietyllä putkella, oikealta lähetettäessä oli leikkauksessa ongelmia. Lähti putkeen, mutta kääntyi takaisin. Tätä hinkattiin aikamme ja saatiin se taas toimimaan, kun lisäsin palkkauksen taas putken päähän. Mikä putkiaivo! :D Nyt lähti jo hyvin hypyille ja tuli salamana kiinni räsyyn tiukasti siivekkeen kiertäen. Hyvä!

Puolessa välissä treeniä ilmestyi toiselle agikentälle koirakko treenaamaan. Hallilla menee kenttien välillä peitetty aita, mutta silti tää nuori mies sai hirveet kilarit toisen mennessä. Keskittyminen loppui, alkoi huuto, ja kerran myös karkasi aidan viereen kiljumaan (vaikkei näe mitään)..... Aaaarhg! Tästä jäähy ja rauhoittumaan kentän laidalle. Kohta mentiin jo paremmalla keskittymisellä sitten. Mun pitää ottaa tavaksi kerran viikossa mennä tekemään jotain kontaktijuttuja / tokoa tonne tokokentälle samaan aikaan, kun toiset treenaa agia. Tällanen ilakoiminen ei oikein käy laatuun vaikka nyt hauskalta tuntuukin (on se aika ihku!). En halua, et aikanaan kisapaikalla ei saada liikkua ilman järjetöntä tempomista.

Ada ja Elli söpistelee.. <3



Myöhemmin tiistaina oli sitten tyttöjen vuoro. Tehtiin yhtä vanhaa Jaakon rataa, jossa paljon pakkovalssi- ja persjättöpaikkoja. Molemmat tytöt oli eripäteviä näissä kiemuroissa. Ihanaa kun alkaa noi persjätöt onnistumaan! Oilin kanssa varsinkii kyllä aina väännetään ajoituksia niissä :D Ada juoksi pöksyt jalassa ja oli ok. Puomilla vaan jotenkin vedoton ja löysä. Laitan vielä tän hormonihässäkän syyksi... JOspa palo tulisi takaisin. Meni kyllä, mutta jotenkin se vika draivi puuttui :/ Ekstra palkkasin muutaman nopeamman ja jätin siihen. Torstaina mulla oli taas vapaa, ja sillon käytiin tekemässä Adan kanssa lyhyttä kontakti (ynnä muu) treeniä. Nyt oli jo parempi, mutta en uskaltanut ottaa useita toistoja, jottei ota nokkiinsa ja ala taas jäkittää..

Elli oli mainio! Se kyllä tekee ihan kaiken mitä pyytää. Ja täpöllä se yrittää :) Nyt tärkeintä sille on saada paljon palkkaa reippaista suorituksia, jotta jaksaa antaa kaikkensa loppuun saakka.

Tänään oltiin vielä Anun ja Pinnan kanssa tekemässä. Anu ja Pinna keskittyi leikkimiseen kentällä, me Raikun kanssa treenattiin hallittua käytöstä ja muutamia kuvioita. Nyt ei ollut mitään ongelmia putkileikkauksissa. Anu oli apuna palkkaamassa räsyyn, kun mentiin eteenlähetyksiä hypyillä. Hyvin se lähti, kun oli pari hyppyä suorassa, tokalla pari hyppyä suotaan ja sit 90 astetta hypylle ja sitten vielä kolme hyppyä vinossa linjassa. Tehtiin jopa niinkin haastavaa, että ensin lähetys hypylle, josta valssilla käännös 180 astetta ja kaksi vinolinjaista hyppyä suoraan. Hyvin män! Kyllä se jo alkaa itse ihan selkeesti hakemaan linjaa seuraavalle. Nyt otettiin ekan kerran myös pussitreeni. Anu piti kangasta ja vahti targettia. Nopeesti älysi ja karkaskin pari kertaa pussiin...... Voitiin laskea kangas jo melko alaskin, valoa vaan näkyi..

Tästä me jatkamme. Adalla alkaa juoksut loppumaan, joten jospa kohta saan kaikki kolme tänne saman katon alle ja palataan normaaliin arkeen. Viikon päästä leireillään taas Oulussa - kivaa!! :) Saa nähdä, onko meidän vika bemari vai sotkeeko Adan leikkaus kevään leirin.

Palaamisiin!

Tää on niin hauska! Joulun -25 asteen pakkasessa Raikun ja Adan korvista toinen tanassa :D Raikulla varsinkaan ei todellakaan ole oikeesti pystyssä...

Joulusta Uuteen Vuoteen

Joulu siis oli ja meni, meillä ainakin ihan kivasti. Vähän jännitti, kun Adalla alkoi juoksut keskiviikkona, et meneekö koko Joulu ihan reisille. No, ei mennyt. Välillä Raiku sai aina hepakoita, mutta Ada pisti miehen ruotuun ja hyvin selvittiin. Hyvä aika sinällään, et oltiin kotosalla ja pystyttiin vahtimaan koko ajan. Nyt jouduin kuitenkin erottamaan parin ja Ada majailee nyt ainakin seuraavan viikon mun vanhemmilla. Junnu ja sennu pitää siis mulle seuraa täällä.



Joulun aikaan aksattiinkin vähän. Meidän uusi, lämmin halli on ihana! :) Siellä kelpaa käydä! Torstaina Ada (pöksyt jalassa) treenasi meidän oman ryhmän mukana. Oli oikein hyvät "kinkulle tilaa" - treenit. Juostiin päälle ja vedettiin välistä - :) Niin Ja persjättöjä harjuutettiin kohilleen. Ada oli pätevä pieni agilityeläin. Paineli pöksyt jalassa ihan kympillä :D Kisoihinkin pitäisi mennä, edellisistä kuitenkii jo kolme kuukautta... Noo, ehkä tammi- helmikuussa..



Joulupäivänä vein isän katsomaan hallia ja otin Raikun mukaan. Voi kiesus! Tuosta piskistä kuoriutuu vielä peto :D Tyttöjen jälkeen tällä on taistelutahto ihan omaa luokkaansa. Mä en meinaa saada siltä räsyä pois!! Ärinä ja repiminen vaan kihtyy, kun käsken irrottaa.. :D Ok, oon provosoinu ihan pienestä pietäen pentua tuohon taisteluun ja kyllähän ainakin taistelee! Motivointi ei ainakaan tuota pienintäkään ongelmaa. Me ollaan Rain kanssa tehty edelleen vaan siivekkeiden läpi juoksua ja putkia. Putkia menee molemmilta puolilta, suorana ja mutkalla. Hypyt etenee hyvin suoraan alustalle. Nyt laitoin ekan kerran hypyt pois linjasta ja onnistui tämäkin. Niin, ja ekat valssitkin tehtiin ;) Mutta tekemistä meillä tulee olemaan :D Tän kaverin kanssa tarvii panostaa tähän tottispuoleen ja siihen, et löytyy sopiva viretaso. Saattaa vetää meinaan helposti överiksi, ja tästä voi myöhemmin tulla hankaluuksia. Nyt jo käy kuumana ja tarttuu lahkeeseen ja hihaan, kun tehdään ( siis ei liikkuessaan, mutta väliajoilla/ palkatessa). Mut on se ihana! Mullois videookin, mutta saankohan tänne... Kokeilen ainakin.



Tapsana olikin Ellin vuoro. Voi että se oli onnellinen, kun mentiin kahdelleen <3 Tehtiin samalla pohjalla, mitä aikaisemmin Adan kanssa. Pällejuoksuissa ei meinannut lähteä aina mukaan vaan "karkasi alta".. Tyypillistä Elliä, tietää seuraavan suunnan jo muka ennen minua :D Pääasia oli kuitenkin, että tehtiin yhdessä ja todettiin, että kyllä meistä vielä tähän on. Ehdottomasti vielä ensi kesänä SM:iin. :)



Tällaista siis meillä.

Nyt, HYVÄÄ UUTTAVUOTTA ystävät! Ensi kerralla ehkä vähän suunnitelmia ja tavoitteita seuraavalle vuodelle 2011...

Raiku 7 kk

Kamalaa, aika menee siivillä! Lupaan, et Joulun aikana kerron kuulumisia tarkemmin. On tässä jotain tehtykin :D

Mut siis Raiku tuli eilen 7 kk <3 Mitat on nytten n. 38 cm, >7 kg. Aikas komia poika! Se on jo jotenkii niin mies :D Adalle odottelen juoksuja piakkoin... Iik, saa nähdä miten meidän käy siinä mellastaessa. Ada on tunnetusti juoksuissaan kiimanen ku mikä, joten kitinää on tiedossa. Luultavasti pahimmat päivät tulee koirat asumaan sitten eri osoitteissa (Ada ja Raiku siis).

Raiku 3 kk (Kuva Piia Sutinen)



Palataan Joulun aikaan asiaan! Rauhallista Joulun odotusta kaikille, enää pari yötä...