Kuntoon Mars!

Nilkka alkaa olla pikkuhiljaa takaisin oma itsensä. Noin viisi viikkoa on kulunut ja edelleen se välillä ilmoittelee itsestään. Ettei siis ole kaikki kunnossa. Välillä se on jäykkä, välillä kunnossa. Välillä on huono päivä ja sitten taas ei. Korkokengät oli huono juttu viikko sitten, niistä se ei tykännyt. Mutta minä voin juosta!!!!! Voin mennä ja treenata eikä jalka tykkää huonoa. Se on pääasia!

Ollaan pikkuhiljaa lisätty treeniä ja jalan tottuessa rasitukseen siirrytty aina vaan pitempiin pätkiin. Viikko sitten päästiin sille tasolle, että juostiin ihan kunnon ratatreenit. Ai että teki hyvää. Alla videot ensimmäisestä vedosta, jotka vedettiin.

Raiku:

 

Raikun kanssa tuli hosuttua jotain tuolla putkella. Raikuhan on mestari karkailemaan putkiin, mutta tässä herra Raipeli jostain syystä kerrankin oli menemättä ja sain sen vielä mukaani. Edistystä! Muuten oli oikein kelpo rata. Raikun kanssa on vaan niin ihanaa mennä. Kun kaikki loksahtaa paikoilleen ei voi kuin nauttia!

 

 

Ada:

 

                                      



 

Adalla tapahtui jotain tuolla kepeillä. Jokin rytmillinen juttu varmaan, mutta siis melkein lopetti kesken koko pujottelun. Lopun ohitus johtui ehkä Janista, ehkä vaan musta. En tiedä, mutta ohitus joka tapauksessa vikalta okserilta. Muuten niin taattua Ada laatua. <3

 

 

Elisa oli laatinut valmennukseensa radan ja me tehtiin se sitten valkan jälkeen. Mukana siis me, Elisa, Anu ja Rautiot. Kiitos kaikille.

 

 

Me on tehty tämä vuosi vaan lähinnä lyhyitä pätkiä ja treenattu ihan yksittäisiä juttuja, mitkä on kaivanneet vahvistusta. On ollut kyllä todella antoisaa. Näiden treenien myötä kisanälkä vaan kasvoi. Ensi viikonloppuna tämäkin asia saadaan taas kuntoon kun päästään kisaamaan. Jei!

 

Jos nilkka alkaa olla kunnossa, niin koko syksyn vaivanneet selkä ja sitä myöten takareisi ongelmat jatkuvat. SI- nivel siellä taas kummittelee. Perhana. Juosta voi suht normaalisti, mutta treenin jälkeen alkaa reidet jäykistyä ja kipeytyä. Koko alaselkä-pakara-takareisi akseli tuntuu inhottavalta. Kuin jokin ottaisi jatkuvasti vastaan ja häiritsisi kävelyä/ liikettä. Nyt olen päättänyt ottaa asiasta niska lenkin ja hoitaa itseni kuntoon. Lihasjumppaa, liikettä, fyssaria, mitä ikinä keksinkin. Vuonna 2012 oli sama juttu ja silloin se onnistuttiin saamaan reiluksi vuodeksi pois. Sama temppu on tehtävä nyt uudelleen.

 

Kivaa kevään odotusta kaikille. Kyllä se sieltä tulee. Titityy- aikaan ei ole enää pitkä matka.  :)

 

 

 

 

 



 



Elämä jatkuu

Pahin suru alkaa olla ohi ja tämän blogin on aika siirtyä eteenpäin..

Tämän vuoden ensimmäiset treenit käytiin hieman harmillisissa tunnelmissa. Tai tunnelma oli katossa siihen saakka, kun nilkkani sanoi pam. Eli nivelsiteet meni. Tosi hienoa!

Juurikin olin hautonut päässä niin hienoja suunnitelmia tulevalle keväälle. Kuinka treenataan, kisataan ja valmistaudutaan kesään. No, ajatukset saavat nyt vähän siirtyä tuonnemmaksi. Toteuttaminen suunnitelmille aloitetaan, kun jalka on taas kunnossa. Onneksi siitä ei tosissaan nivelsiteet revenneet. Venähti vain. Mutta silti, kokemuksesta tiedän, että kunnollisessa agilitykunnossa se ei ole hetkeen... Tai näin pelkään. Toivon tietty muuta! :)

No, jos niitä suunnitelmia ensin.

Mulla on tarkoitus tämä kevät kausi hioa mahdollisimman paljon ihan ohjaus juttuja kuntoon. Tehdä, pohtia, viilata ja höylätä. Tämä siis koskee lähinnä Raikua. Adan ei tarvitse enää ihan niin paljon opetella :). Kerran kuussa vähintään ratatreeni. Siis ihan sellainen kunnollinen kisanomainen veto treenimielessä. Tällä treenataan, että oma pää kestää, koiran pää kestää ja niin edespäin. Ennen kaikkea kunto ketsää! Kisaaminen aloitetaan Helmikuussa, josta eteenpäin alkuun varmasti 1-2 kisaa per kuukausi. Tahtia kiristetään sitten hieman kohti kesäkuuta ja arvokisoja. Kisoissa lähden ennen kaikkea tekemään rohkeampia ratoja. Pakko uskaltaa siirtää treenattuja juttuja kisatilanteisiin rohkeammin. Mm persjättö voi olla niiiiiin pelottava juttu kisoissa, vaikka se treeneissä on ihan piis of kake! :D Tyhmä pää!

Että tästä lähdetään. Työnsarkaa kyllä riittää. Palataanhan taas kun on jalka juoksu kunnossa.....

 muistoja Kolin päältä v. 2011

 

 

Rakas ystävä on poissa :(

Fi Ava, Fi Ava- H Agree Enni Emilia

4.4.2001-31.12.2013

                                                            "Hyvä ystävä on lähtenyt

                                                            -muistot elävät ikuisesti."

Kaikki tapahtui äkkiä. Ja liian aikaisin. 

Pieni sydän alkoi heiketä äkkiä. Tila eteni nopeasti. Hengitys meni yön aikana hyvin vaikeaksi ja lääkityksenkin apua pidettiin hyvin epävarmana. Sillä olisi lisäaikaa saatu ehkä joitakin viikkoja. Tein raskaan päätöksen ja Elli sai nukkua ikiuneen. Suru, järkytys ja ikävä on ollut kovia, mutta haluan uskoa tehneeni oikean ratkaisun. Viimeiset ajat lääkityksellä, väsyneenä, eivät olisi olleet sitä elämää, jota rakas Elli ansaitsi viettää. Nyt se sai lähteä nopeasti, melkolailla viimeisiin hetkiinsä asti iloisena ja reippaana. 

Joulun aikaan Elli kuitenkin vielä lenkkeili muiden mukana yli tunnin metsälenkkejä hyvin jaksaen. Se leikki ja oli iloinen. Nyt se saa jatkaa hännän heilutustaan tuolla jossain, missä kaikki on varmasti hyvin. <3

Talvi!

Ihan huippua, että talvi on tullut! On valoisampaa. Ei sada vettä. Taas näkee mennä metsäänkin vähän paremmin ihan ilta aikaankin. Otsalamppu vaan matkaan. :)

Viime viikonloppuna käytiin Raikun ja Adan kanssa vuoden vikat kisat Jyväskylässä. Keli oli ihan karmiva ajaa autolla, mutta hengissä selvittiin perille asti. Kisattiin siis kaksi starttia lauantaina, oltiin yötä Antti- veljen luona ja kisattiin sunnuntaina yksi kisa.

Ihan oli kaiken vaivan arvoinen reissu. Adalle lauantaina tuplanolla sijoilla 2. ja 4. Raikulle vitonen ja nolla sijalla 2. Sunnuntaina Raikulle vitonen, Adalle hyl.

Mutta miten kivaa oli kisata! Olin tosi tyytyväinen koiriin. Ne teki molemmat hommia ihan kympillä, Raikukaan ei höntsäillyt omiaan. :) Ada puotteli ihan sikke hyvän nollan agiradalla lauantaina ja Raikunkin työskentelyyn olin erittäin tyytyväinen. <3 Adalla on nyt nollat kasassa ensi vuodelle. Raiku ei tehnyt hyppynollallaan mitään, joten siltä puuttuu vielä karsinnoista pari. SM:n päästään jo. :)

Raiku teki kahdella vitos radallaan virheen keppien aloituksessa... :( Eka radalla aloitti oikein, mutta jatkoi vasta kolmannesta välistä. Toisella meni väärin umpikulmasta sisään ja kävi höntsäämässä kierroksen pussia korjanneen ratatyöntekijän luona.... öööööö... :D Eli siinäpä treeninaihetta. Kepit!

Ensi vuonna jatketaan kisarintamalla. Nyt Pidetään vähän taukoa, juhlitaan Joulut ja uudetvuodet alta pois ja jatketaan ensi vuonna uudella sykkeellä. Kisakausi starttaa näillä näkymin Helmikuussa ja jatkuu mahdollisesti etelä-Suomen reissun myötä maaliskuussa..... Hassua, kun ensi kesänä pitääkin olla jo ihan täydessä kunnossa jo kesän alussa... Teettää vähän lisätyötä suunnitteluvaiheessa.

Sitten muutama sana Ellistä. Hän on kovaa vauhtia menettämässä kuuloaan. Kuulo on viimeisen puolen vuoden aikana mennyt alaspäin kokoajan. Meille pääsee sisälle ilman, että hän kuulee. Ruokapusseja saa rapistella ilman että hän kuulee. Ilotulitteita ei ole kuullut sisällä ollessaan (Kaupoilla oli Joulukauden avajaiset ja siellä ilotulitus, ei kuullut). No ompa nykyään sitten noiden äänien kanssa helpompaa. Elli on ollut paukkuarka. 

Mutta voi, on niin vaikea hyväksyä, että toinen vanhenee... :( <3 Mummokoirat on jotekin niin ihania, viisaita ja hömppiä. Meidän pitää alkaa valmistautua ehkä jopa ihan  kuuron koiran elämään lähiaikoina.... Tärkeintä kuitenkin, että Elli voi muuten hyvin ja on virkeä mummarainen. :)

Mukavaa Joulun odotusta!!!

Kilpailtiin!

Hee, vihdoinkin kisattiin. Syyskuusta livahti Marraskuulle saakka ennen kuin löysimme itsemme kisakentiltä. :) Kyseessä seuramme omat kilpailut, omalla hallilla. Ihan täyteen kisafiilikseen ei ehkä omissa kisoissa onnistu päästä, mutta kivaa oli joka tapauksessa.

Adan kanssa tehtiin kolme puhdasta rataa. Sijoitukset olivat 1., 2. ja 2. :) Ei hullummin. Kontaktit oli ehkä suurin juttu, mitä jännitin. Ne onnistui kuitenkin ihan hyvin. A ja keinu kummallakin agiradalla hyvät. Puomi jälkimmäisellä radalla lennokas, mutta voin toisaalta syyttää itseäni. Yritin rytmin muutoksella vaikuttaa puomiin, mikä nyt ei tunnetusti meidän kohdalla toimi. :) Adan tekemiseen olin joka tapauksessa jokaisella radalla oikein tyytyväinen. Ihanaa kuin se syttyy ihan liekkeihin kisoissa. <3

Ada:

Raikulle oli triplat hyyyyyvin lähellä. Lopulta onnistuttiin pitämään puhdas rata vain viimeisellä radalla. Siltä voitto. Ada jäi noin puoli sekuntia vaikka kontaktit ovat Adalla toki nopeammat. :) Ensimmäisen radan sössin viimeisellä esteellä. Toiseksi vikalle hypylle tultiin jyrkästi takanaleikaten. Rytmittäminen epäonnistui pahasti ja Rai kaarsi piiiitkälle juosten vikan esteen ohi.
Toisella radalla arvioin oman ehtimiseni pahemman kerran ja seurauksena oli törmäys putken päässä. Tässä siis ohjaajana jouduin leikkaamaan jyrkästi putken päässä koiran linjalle. Raiku juoksi jalkoihin ja väistin koiraa heittäytymällä itse nurin. Melkoinen ilmalento, mutta onneksi kummallekaan ei käynyt mitään.

Raiku:

Molempiin koiriin olin hyvin tyytyväinen. Olin tyytyväinen myös itseeni sillä tein useitakin rohkeita, kokeilevia valintoja, jotka toimi. Vaikea kepeille sisäänmeno ekalla radalla, rohkea leijeröinti ekalla radalla, hyviä persjättöjä. Paljon hyvää siis. Tästä on hyvä jatkaa!

Kisoja edeltävällä viikolla koirat käväisi Susannalla fysioterapiassa. Adan takapää oli päässyt jumiin ja sitä käsiteltiin ihan hyvin tuloksin. Raikun selkä oli taas hieman pyöristynyt, mutta tilanne oli paljon parempi kuin edellisellä kerralla. Molemmat sai luvan jatkaa entisellään ja lisäksi kotihoito ohjeita, joiden avulla toisottavasti pysytään taas vetreinä. :) Kummatkin siis kokonaisuudessaan ihan hyvässä kunnossa.

Viime viikonloppuna osallistuttiin Raikun kanssa yhden päivän valmennukseen Savikon Sepon vieraillessa Kuopiossa. Hauska rata, jossa tuli hyvin esille meidän heikot kohdat. Elikkä kuinkas ollakaan Raiku haki helposti vääriä esteitä. Sepon ajatuksinkin, Raiku on hyvin estehakuinen koira, joka kyllä lukitsee äärettömän pienestä vinkistä esteen, joka sille tarjoillaan. Tahallisesti tai tahattomasti. :) Tähän olen toisaalta pyrkinyt. Siis siihen, että koira lukee itse rataa ja toimii itsenäisesti. Nyt vaan tahdon olla välillä pulassa, kun käsissä on koira, joka ihan okeasti lähtee pienestäkin vinkistä hakemaan esteitä. Varsinkin sivuttaisessa suunnassa esteiden "ohittaminen" on välillä hyyyyyvin vaikeaa. Meille tulikin paljon mietittävää ja uusia näkökulmia/ vinkkejä treeneihin. Hommat ei siis lopu kesken!!

Että näin. Syksy alkaa olla jo pitkällä. Pikkujoulukausi lähenee. Ihanaa lähestyvää talvea ja Joulun odotusta kaikille!

Taukoa..

Meidän piti kisata tämä kausi säännöllisemmin. Asettelin tavoitteeksi kerran kuukaudessa, vähintään. Mutta nyt ollaan viimeksi startattu syyskuun alussa. Eli Lokakuu jäi väliin. :( Ei oikein sattunut sopivia kisoja kohdalle. Ja toisaalta ei ole huvittanut lähteä pitemmälle ajelemaan yksin. Nyt kun tuo nollien keruu on ihan hyvissä kantimissa, niin ei ole ollut mitään paniikkiakaan kisata.

Olemme siis keskittyneet treenaamaan hyvin maltillisesti, keräilemään voimia tulevaa pitkää talvea varten. :) Muutamia valmennuksia on sovittu ja marras- joulukuussa kisataan muutamat kisat. Ensi vuonna sitten otetaan kiinni. Arvokisat ovat molemmat jo heti kesän alkupuolella, joten tuloskuntoa pitää lähteä kehittämään ajoissa.

Otin perjantaina vapaapäivän kunniaksi pitkästä aikaa videokameran treeneihin ja kuvasin molemmille muutaman pätkän. Lähinnä halusin nähdä, miltä työskentely koirien osalta näyttää. Teemu antoi meille kotiläksynä Raikun kanssa treenata käännöksiä "imevämmiksi". Raiku kääntyy hyvin ja pienesti, mutta en ollut ajatellutkaan, että se saattaa olla liikkeelle lähdössään hieman tehoton. Katselin tätä videolla ja totta. Raiku kääntyy kyllä tuossa pituudeltakin tiukasti, mutta pari ekaa askelta tulee sivuun päin. Kun ne siis voisivat ampua samantien eteen. Eli palkkaa, palkkaa, palkkaa. :) Tämä johtaa varmasti edelleen sinne, että Raikuhan ei ole koskaan ihan satasella lähtenyt mun vetoihin mukaan. Tykkää usein suorittaa virtaviivaisemmin ja sieltä, minne nenä näyttää :D. Tässä on kyllä menty valovuosi eteenpäin puolessa vuodessa.

Ekana videolla siis Ada. Perusvarmaa Ada laatua :) Mutta voi, että sitä on vaikea kääntää. Mulla on tosi hankalaa osuttaa nykyään Adan käännökset kohdilleen, koska Raikun kanssa pääsee niin paljon vähemmällä. Adaa joutuu ihan tosissaan viemään ja ohjaamaan tosi läheltä käännöksissä. Vekit ja merkkaukset saa olla tosi lähellä, tiukkoja syviä, jotta hän kääntyy :) Liito- orava <3

Raiku menee videolla pari pätkää. Ei suoritusta ilman virhettä. :) Eka pituuden jälkeinen hyppy väärinpäin ja sitten putkeen veto ei toimi loppuun saakka-> putkipuikkaus :D. Että näin. Tässä on mulle hyviä kohtia itsetutkiskeluun. Mm. nuo jalat. Vaikka kuinka yritän esim valsseissa olla tekemättä tuota "tikutusta", niin silti. Ne vaan liikkuu. Ihan huomaamatta. Nuo jalat. Kai ne on se mun tavaramerkki, mistä minut tunnetaan . :D Mutta yritys päästää siitä eroon jatkuu.... Varmaan aina !

Ajatuksia ja ajoituksia

Teemu Linna koulutti tänään Varkaudessa ja oltiin Raikun kanssa mukana. Kiitos Varpsille siitä!

Olipa vain kiva koulutus. Tykkäsin Teemun tyylistä kouluttaa paljon :). Ei mitään turhia liirum laarumeita, selkeitä ohjeita ja näkemyksiä, kaunistelematta ja kiertelemättä. Saatiin aika paljonkin irti.

Paljon ollaan tehty oikein ja se antaa voimia jatkaa eteenpäin samalla tiellä. Paljon on mulla itselläni kuitenkin vielä kehitettävää. On asioita, joita ei itse enää edes tiedosta ja koska treeni porukkakin on lähestulkoon aina sama, ei "tyyppivirheet" tahdo tulla aina selkeästi esille. Tai niihin ei siis yksinkertaisesti kiinnitä enää kukaan huomiota :).

Tässä asioita, joita jatkossa treenataan.

- oma sijoittuminen valsseissa (ollaanko jatkamass eteen, taakse vai sivulle..)
- luottaminen koiraan ja siihen että se piru vie osaa!
- muutama hauska ohjauskikka jäi plakkariin, mutta ei tässä sen enempi ;)

Loppuun vielä muutama pointti.. Raiku oli super, se jaksoi nyt kunnolla koko treenin läpi. Hyytymistä ei tapahtunut ollenkaan. Päällejuoksut ja kontakti-putki erottelut sujui. Jotain ollaan siis ihan tosissaan opittukin!! :D. Kontaktien itsenäiseen suorittamiseen vieraammassa paikassa en ollut vielä ihan tyytyväinen. Tätä on vahvistettava edelleen. Olisi niiiiin ihana kun koira painuisi AINA sinne alas täysillä... Mutta kaikkea ei välttämättä voi saada... Eihän?! ;)

Tässä vielä kuva kesän SM-kisoista. Raikun sukua koolla. Isä- Riku, Siro- sisko, Hyrrä- äiti ja Raiku itse. 

Pakko oli laittaa tääkin. Siis uskomatonta. Mä löysin sisäisen neroni ja opin käyttämään sihdoin tätä pirun blogia!! Tää videohan näkyy näin. Siis ilman linkkiä. Mahtavaa! Mää Osaasiiiin! Kyseessä siis Adan yksilöhyppis SM:stä.