Joulusta Uuteen Vuoteen

Joulu siis oli ja meni, meillä ainakin ihan kivasti. Vähän jännitti, kun Adalla alkoi juoksut keskiviikkona, et meneekö koko Joulu ihan reisille. No, ei mennyt. Välillä Raiku sai aina hepakoita, mutta Ada pisti miehen ruotuun ja hyvin selvittiin. Hyvä aika sinällään, et oltiin kotosalla ja pystyttiin vahtimaan koko ajan. Nyt jouduin kuitenkin erottamaan parin ja Ada majailee nyt ainakin seuraavan viikon mun vanhemmilla. Junnu ja sennu pitää siis mulle seuraa täällä.



Joulun aikaan aksattiinkin vähän. Meidän uusi, lämmin halli on ihana! :) Siellä kelpaa käydä! Torstaina Ada (pöksyt jalassa) treenasi meidän oman ryhmän mukana. Oli oikein hyvät "kinkulle tilaa" - treenit. Juostiin päälle ja vedettiin välistä - :) Niin Ja persjättöjä harjuutettiin kohilleen. Ada oli pätevä pieni agilityeläin. Paineli pöksyt jalassa ihan kympillä :D Kisoihinkin pitäisi mennä, edellisistä kuitenkii jo kolme kuukautta... Noo, ehkä tammi- helmikuussa..



Joulupäivänä vein isän katsomaan hallia ja otin Raikun mukaan. Voi kiesus! Tuosta piskistä kuoriutuu vielä peto :D Tyttöjen jälkeen tällä on taistelutahto ihan omaa luokkaansa. Mä en meinaa saada siltä räsyä pois!! Ärinä ja repiminen vaan kihtyy, kun käsken irrottaa.. :D Ok, oon provosoinu ihan pienestä pietäen pentua tuohon taisteluun ja kyllähän ainakin taistelee! Motivointi ei ainakaan tuota pienintäkään ongelmaa. Me ollaan Rain kanssa tehty edelleen vaan siivekkeiden läpi juoksua ja putkia. Putkia menee molemmilta puolilta, suorana ja mutkalla. Hypyt etenee hyvin suoraan alustalle. Nyt laitoin ekan kerran hypyt pois linjasta ja onnistui tämäkin. Niin, ja ekat valssitkin tehtiin ;) Mutta tekemistä meillä tulee olemaan :D Tän kaverin kanssa tarvii panostaa tähän tottispuoleen ja siihen, et löytyy sopiva viretaso. Saattaa vetää meinaan helposti överiksi, ja tästä voi myöhemmin tulla hankaluuksia. Nyt jo käy kuumana ja tarttuu lahkeeseen ja hihaan, kun tehdään ( siis ei liikkuessaan, mutta väliajoilla/ palkatessa). Mut on se ihana! Mullois videookin, mutta saankohan tänne... Kokeilen ainakin.



Tapsana olikin Ellin vuoro. Voi että se oli onnellinen, kun mentiin kahdelleen <3 Tehtiin samalla pohjalla, mitä aikaisemmin Adan kanssa. Pällejuoksuissa ei meinannut lähteä aina mukaan vaan "karkasi alta".. Tyypillistä Elliä, tietää seuraavan suunnan jo muka ennen minua :D Pääasia oli kuitenkin, että tehtiin yhdessä ja todettiin, että kyllä meistä vielä tähän on. Ehdottomasti vielä ensi kesänä SM:iin. :)



Tällaista siis meillä.

Nyt, HYVÄÄ UUTTAVUOTTA ystävät! Ensi kerralla ehkä vähän suunnitelmia ja tavoitteita seuraavalle vuodelle 2011...

Raiku 7 kk

Kamalaa, aika menee siivillä! Lupaan, et Joulun aikana kerron kuulumisia tarkemmin. On tässä jotain tehtykin :D

Mut siis Raiku tuli eilen 7 kk <3 Mitat on nytten n. 38 cm, >7 kg. Aikas komia poika! Se on jo jotenkii niin mies :D Adalle odottelen juoksuja piakkoin... Iik, saa nähdä miten meidän käy siinä mellastaessa. Ada on tunnetusti juoksuissaan kiimanen ku mikä, joten kitinää on tiedossa. Luultavasti pahimmat päivät tulee koirat asumaan sitten eri osoitteissa (Ada ja Raiku siis).

Raiku 3 kk (Kuva Piia Sutinen)



Palataan Joulun aikaan asiaan! Rauhallista Joulun odotusta kaikille, enää pari yötä...

Raiku 6kk

.. ja 1 viikkoa, < 7 kg ja n.37 cm. Karvaa on ja kasvaa lisää, vauhtia on ja tulee koko ajan lisää, ihana on ja tykkään koko ajan enemmän :D Sellanen on RaiRai. Kauheen nopeesti aika on kyllä mennyt. Vastahan sitä oli kesä ja ukko muutti taloon. Ja nyt odotellaan jo Joulua!... On muutes ihanaa!!!

Raikun kanssa on edetty edelleen maltillisesti. Vähän joka asiassa.. Eniten oon halunnu keskittyä paruskoulutukseen, ja se on kesken ja jatkuu edelleen.. :D Mut kaiken kaikkiaan helppo pentu on ollut. Tällaisen reippaan ja rennon eläimen kanssa lähtökohdat on jo niin hyvällä mallilla, et ei tarvii kun yrittää jatkaa oikealla tiellä. :) Saa nähdä mitä pikkuhiljaa aluillaan oleva murkkuikä tuo tullessaan... Tällä hetkellä "murkkuilu" on pientä touhuilua (luvatonta sellaista) kotona, komentaminen ja räävittömät hihnassa hampain roikkumiskohtaukset lenkillä, luoksetulo- käskyn ehdottomuuden testaus sekä liiallinen äänen käyttö erinäisissä tilanteissa :D

Agilityä on käyty tekemässä joitakin kertoja. Putkea suorana ja mutkalla, lähettäen ja molemmilta puolilta. Lisäksi siivekkeidän läpi juoksua namialustalle tai lelulle. Viimeksi alkoi osoittamaan jo niin kuumumisen merkkejä, että olin mustelmilla treenin jälkeen. Raikuhan etenee "väliajoilla" enemmän yläpystyä hyppien (ja hampaita käyttäen) mun vierellä, kun eteenpäin viipottaen. :D Se on hauska, mutta siitä pitää päästä heti pois tai on oikeesti vaatteet ja kädet riekaleina :D Jos ei ole lelua saatavilla, on herra kiinni jossain muualla. Ihana se on ja hyvä siitä tulee, kunhan ensi vuoden puolella päästään sitten tekemään enemmän.


Halliremontti ja muutto uuteen paikkaan on alkanut! Viikko, ja sitten päästään uusiin tiloihin. Ne on hienot! Ei malta odottaa!! Täällä päin ei tällaista hallia ole vielä nähtykään ;)

Loppuun vielä kuveja...


Raiku 9 vk


Raiku 3 kk

Raiku 6 kk

Raiku 6 kk (ja Ada)

Nyt oli aika Rai- painotteinen päivitys. Tytöt voi myös oikein hyvin, heistä sitten ensi kerralla. Nyt kaikille ihanaa ja rauhallista Joulun odotusta :)

Aiiikas makiaa!

Me saadaan tänne Kuopioon vielä loppuvuodeksi uusi harjoittelutila. Ja se on ISO, ja lämmin, ja mattopohjainen, ja hyvällä paikalla, kaupungissa, ja meiltä noin 2 km :D :D Siis niiiiin huippua!!! Mä oon toki viihtynyt entiselläkin hallilla, mut onhan se nyt pieni, ja aika kolkko.. verrattuna TÄHÄN! :) Ei malta odottaa, et päästään!!

ADA -

..On kalju. Siis todella! :D Talven tullen on hyvä pudottaa ne vähäisetkin karvat pois... Torstaina treeneissä treenailtiin putki ohituksia ja päällejuoksua. Putket alkaa olla jo aikas varmalla pohjalla, eikä neiti enää sujahda 180 takasin väärään päähän.. Viikolla käytiin myös tekemässä pikku juttuja. Puomilla vahvistin itsenäistä eteen menoa naksulla ja edessä olevalla palkalla. Sivusuunnassa sain mennä jo hyyyvin kauas. Yes! Vielä se onnistuu!! :) Lisäksi vahvistin eteen menoa suoralla sekä vähän välistä vetoja.

ELLI -

Elli luuli varmaan kärsivänsä dementiasta, kun viime to pääsi hallille aksaamaan peräti KAKSI kertaa! se oli ihan fiilareissa, ja olikin aika noheva! <3 Se vaan on niiiin ilonen ja innoissaan päästessään radalle! Fyssari käynnin jäljiltä mumma tuntui olevankin vetreämpi..

RAIKU -

No, mitäs Raiku.. Harjoittelee koirana elämistä :D Ja siinä sitä onkin. Lievää murkkuikää alkaa ehkä puskemaan. Koettelee rajojaan monessa asiassa. Alkaa yhtäkkiä kävellessä vaan repimään hihnaansa, hyppii mun jaloille, alkaa härnätä muita ja poukkoilla :D Ei kestä hihnassa kävelyä... TYLSÄÄÄÄÄ!!! :) Yritän kitkeä tällaiset toiminnot heti alkuunsa, vaikka onkii aika ihana ärräpää.. Mut dominoi, dominoi ja nounou, se ei käy!

Kotona herra on ollut mallikkaasti ihan pikku pennestä lähtien. KOSKAAN ei ole haukkunut/ itkenyt perään. Viime aikoina toimintatarmo on kuitenkin alkanut näkymään siinä, että yksin ollessaan on saattanut sipellellä lähinnä sisustus koreja, joita mulla on tuossa eteisessä. Mulla on sellasta suihketta, jonka pitäisi ehkäistä tällaista toimintaa, mutta eipäs vaan ole hyödyttänyt mitään.. Se tosin on jo vanhentunut, joten täytynee kokeilla ostaa uusi :D Onneksi tää on tällaista varmasti ihan normaalia nuoren koiralapsen /teinin käytöstä, eikä mistään eroahdistuksesta ole kyse. Isoa tuhoa ei saa aikaan, mutta inhottaa kaivaa ensin kotiin tullessaan rikkalapio esille... Eikä aina jaksa luitakaan jättää, sillä toi söis ne pitkässä ajassa kokonaan.. Ja sitte olis maha sekaisin.. Olisko kellään ideoita jostain toimivasta "koirakarkoitteesta"? Vai onko mun vaan yksin kertaisesti roudattava vaarassa olevat tavarat pesuhuoneeseen ja peitettävä kankailla loput himottavat korit...?

Ada ja Raiku on aika eläväisiä vapaana juostessaan. Mun on ollu pakko ottaa välillä ihan kamala natsi- asenne niiden kanssa. Ne juoksee oikeesti niin, että eteensä eivät katso saatikka näe! Elli reppanakin sai viimeksi viikonloppuna tuntea kyljessään kamikatsen, kun Ada rysäytti ohi juostessaan suoraan kylkeen. Onneksi on mumma tuntunut olevan kuitenkin ihan kunnossa, liikkuu puhtaasti jne.. Inhottavaa puuttua toisten ilakointiin, mutta pakko, kun pelottaa toisten rikkovan itsensä ja muut. Hahaa!! Tää onkii helpommin sanottu, kun tehty, mut me koitetaan :)



Tässä loppuun vielä kuva tytöistä eräältä metsälenkiltä. <3

Viime aikoina tapahtunutta..

Ei kuulu mitään järin mullistavaa. Tää syksy ja pimeys vaan on välillä niin väsyttävää.. Hetken saatiin mekin nauttia valosta ja lumesta, mut nyt tilalla on vaan pimeys. :/ Toivotaan, et talvi tulee. Pian! Siihen asti pyritään nauttimaan kynttilöistä ja muista kivoista piristys ruiskeista.

Viikko sitten pyörähdettiin Adan kanssa Lempäälässä ottamassa oppia B-maajoukkueen leiriltä. Matkaseurana Elisa ja Iitu tietysti <3 Oli kivaa! Ainoa miinus oli hallissa vallinnut lämpötila.. Hhhhrrrrh, siellä tuntui kylmälle, kun elohopea laski nollaan. Mutta urheilemaanhan sinne mentiin ;) Lauantaina aloitettiin Oreniuksen Juhan treeneillä. Mediporukka oli hyvin jakautunut rotujen suhteen 3x sheltti, 3x vesikoira :D Juha oli rakentanut mukavan treenin. Tässä oli vissiin 28 estettä. Pitkästä aikaa noinkin pitkää rataa ja jalat huusi kyllä hoosiannaa lopussa :D Olin tosi tyytyväinen mun pieneen, kiihkeään, karvattomaan (!!) eläimeeni. Saatiin todella hyviä neuvoja niistoihin ja sokkareihin, persjätötkin onnistui hienosti. Lisäksi saatiin ennakoivaa valssia tosi kivasti kohdilleen. Tästä treenistä jäi paljon käteen!!

Myöhemmin iltapäivällä saatiin ohjeita koirien ruokintaan ja tankkaukseen Royal Caninin edustajalta sekä testattiin lihaskuntoamme. Tällä kaudellahan maajoukkueilla pyörii pilottihanke, jossa keskitytään entistä enemmän myös ohjaajien liikunnallisiin kykyihin ja kehittämiseen. :) Mukana Jerry Stenberg. Lihaskunto-osiosta selviydyin erinomaisilla arvosanoilla, eli hyvällä pohjalla ollaan. Toinen osa seurasi sitten sunnuntaina... Mutta vielä lauantai-illasta sen verran, että nautimme ihanan illallisen hotellimme ravintolan seisovassa pöydässä yhdessä A-mj kanssa :) Kivaa oli nähdä rauhassa heitäkin, sillä treenien lomassa aikaa seurusteluun oli hyvin vähän..

Lauantai alkoikin sitten Jouni O. treeneillä. Jounilla oli meille aika haastava rata. Paljon välistä vetoa ja vinoittain hypyille vientiä --> Ada liikkui liukkaasti väärälle puolelle hyppyjä liian helposti. Tässäpä siis yksi treenikohde meille talveksi! Treeneissä oli kyllä muutamia ahaa elämyksiä mm. päälle juoksujenkin suhteen. Vitsi ne toimi, kun onnistui!! :D

Treenien välissä meillä olikin hyvin aikaa käydä viereisessä IdeaParkissa shoppaamassa ja syömässä. Mukaan tarttui ihanat talvitöppöset! <3 Tulis vaan se talvi..

Iltapäivällä oli vuorossa koiran ja ohjaajan liikkuvuutta mittaava harjoitus. Mitattiin koiran suoranopeutta, ohjaajan suoranopeutta, koiran käännösnopeutta, ohjaajan käännösnopeutta, koiran puomi ja pujottelunopeutta. Tää oli kyllä ihan mielettömän mielenkiintoinen harjoitus! Harvoin tulee tällaisia asioita pahemmin pohdittua, mutta näin saadaan selville, missä ollaan vahvoilla ja missä heikommalla. Voin kertoa tuloksista enemmän kunhan saadaan Tiialta tilastot. Näin karkeasti sanottuna mediporukka oli nopeaa (!!) ja keskenään aikas tasaväkistä.

Kaiken kaikkiaan huippuleiri, johon odottelen jo innolla jatkoa sitten Tammikuussa Oulussa!

Tälle vuodelle en ole merkinnyt enää yhtään kisaa. Saa nähdä muuttuuko mieli, mutta tällä hetkellä olo on sellanen, et eiköhän keskitytä treeneihin vaan.... Ellinkin kanssa ollaan otettu vähäisesti jotain. En sitä viitsinyt pahemmin treenailla, sillä lavat tuntui sillä taas jumittavan. Viime lauantaina päästiinkin fyssarille ja siellä paikkoja saatiin auki hyvin sähkövirran avulla. Elli oli kuitenkin onneksi paljon paremmassa kunnossa, kuin esim. viime talvena. Takapää oli meinaan ok, samoin selkä, mutta siellä lavoissa oli ikäviä kertymiä. Nyt on mumma taas vetreemmässä kunnossa, selvästi!

Raiku - poika on kasvaa hujottanut kunnon roikaleeksi. Pitää viikonloppuna saada kunnon kamera käyttöön ja ottaa kuvia niin näätte. Sillä on karva alkanut jo mukavasti kasvaa, hampaat on vaihtuneet ja kokoa tullut. Se on nyt 24 viikkoa (5 kk 2 viikkoa) ja näyttää suunnilleen Adan kokoiselta. Mitta näyttää kuitenkin jo enemmän, n. 36,5 cm. Musta se on kuitenkin tosi tasapainoisen näköinen, sopusuhtainen ja nätti joka suhteessa (vaan mun mielipide :D). Edelleen uskon siihen, et mitta asettuu 38 - 39 senttiin. Jalkaa äijä on nostanut jo useemman viikon, koko ajan enemmän ja enemmän niin, että nykyään harvemmin pissaa kyykyssä. :) Se on niin huvittavaa seurata tuota kehitystä. Ja sisäsiisti se on. Papereita ei oo ollu lattialla ehkä kuukauteen eikä vahinkojakaan ole tullut ( kopkop ). Hallilla ollaan käyty nyt kerran ja viikonloppuna mennään taas. Ollaan sillä putkella jatkettu (suorana ja mutkalla, molemmilta puolilta) ja viimeksi otettiin hyppyä rima maassa namialustalle. Kotona ollaan treenattu vähän irtoomista lelulle ja alustalle, ja pikkasen naksuteltu. Aina se on intopinkeenä tekemässä ja vetää lelua ihan hurjana <3 Vaikuttaa erittäin lupaavalle, mutta paljon näyttää sitten aikanaan se, kuinka käyttää kroppaansa liikkumiseen. Ada ainakin pitää huolen, että liikuta ja juoksu harjoitteita tulee saatua ;)

Raiku 5,5 kk (me vasta harjoitellaan ;))





Nonnii. Nyt tuli tarinaa! Yritän saada niitä kuvia ja päivitelläkin vähän ahkerampaan. Nyt treenilöimään Adan kanssa. Kynttilät palamaan kaverit, nautitaan syksystä niin kauan, et talvi tulee!!

PÄIVITTELYÄ

Läpi syyskuun, ohi repaleisen lokakuun... Aika menee vauhdilla, enkä mä kerkee kirjata millään kaikkee tänne. Huh! Nyt lopulta lyhyt katsaus, mitä meille on tapahtunu.

Käydään eka Saksassa. Matka oli ihan loistava! Kiitokset erityisesti Elisalle, Oilille (meidän urhealle kuskille) sekä Annille. Reissusta ei jännitystä tai naurua puuttunut! Hyvin selvittiin lentokentältäkin pois, kun kiltti Saksalainen nuorimies lopulta ohjasi meidät ensin kiroiltuaan pihalle jostain autovarastosta (!?!). Saksan hurjat moottoritiet vaihtui idylliseen pikkukylään pikaisesti. Majatalossa emäntä ja isäntä eivät puhuneet sanaakaan englantia, me ei sanaakaan saksaa. Niimpä molemmat taisimme lopulta puhua lähinnä omaa äidinkieltämme. :D Meidän onneksi seurueessamme oli myöhemmin myös saksaa erihyvin taitava henkilö.



Itse kisapaikka oli hienolla alueella peltojen ja metsän reunassa. Loistava paikka varmasti koirille. Kisat käytiin nurtsin sijaan hiekalla, mikä tuntui aluksi vievän hohdokkuutta kisapaikalta, mutta kaikkeen silmäkin tottuu! Loppujen lopuksi mainiot kisat! Saatiin mitalijuhlat tuplana ja kaikkee! Ja taas sai käsitys Suomalaisesta agilitystä vahvistusta. Ollaan me täällä vaan ihan oikeesti aika hyviä! ;) KIvaa oli katsella maailman parhaitten agilityä, mutta samalla mielessä kaivoi tunne, et joskus vielä minäkii tonne... :)

Koto Suomessa odotti ihanat omat sesset. Äiti ja isä oli huoltanu lapset hyvin. Kiitos heille! Viime sunnuntaina päästiin sitten kisaamaankin pitkästä aikaa. Kikantallille oli ajettu maneesiin uusi hiekka ja se oli pehmeä. Todella pehmeä! Juoksu oli aika tervaista, mutta Adan kanssa kahlattiin kolme aikas hyvää rataa. Agiradoilta nollavoitto ja Hyl. Ekalla radalla mentiin rennon viileästi ja olin tosi tyytyväinen sekä koiraan että omaan päähäni. Se oli taas pitkästä aikaa kunnossa ja oli kivaa mennä :) KOntaktit toimi erittäin hyvin! Ainut oli keinu, josta itse päästin Adan vähän hätäisesti. Luulen, et tää alkoi kerrostumaan seuraavalla radalla. Puomilla meni liian lujaa eikä himmannu hyvin, keinulla lähti taas vähän varastaen ja lopulta Aa:lta tultiin yrittämättä painua alas. Sillon otimme pakkia ja korjasimme Aan. Kontakteja lukuunottamatta hyvä rata! Seuraavalta radalta sitten ihan ok hyppyrata, lukuunottamatta yhtä kaameaa kaarrosta.. Kuitenkin nollavoitto, vika hyppyserti ja Adasta siis HYPPYVALIO. <3 Lisäksi Adasta leivottiin eka HUpun seuran mestari mediluokassa.



Ellikäinen teki kaksi rataa. Ekalta radalta ihan hyvää perusagia, tulos nolla ja neljässija. On se vaan niin ihana kattoo, miten sillä syttyy silmissä se kunnon palo, kun agilitystä on kyse. Vauhti ei ole enää mitään huimaa, mutta into on tallella!! <3 Toiselta radalta näitä nykyisiä "Elliohituksia". Kipitti keppien ohi mun jalkojen perässä ja putken ohituksessa päästin liika aikaseen --> tunki putken suiden väliin, keskelle putkea :) Luulenpa, et nää ohitukset yms. tulee näissä hämärissä halleissa näön heikentymisen myötä.. Ellillähän on jo jonkin aikaa ollut havaittavissa samentumista silmissä. Varmasti vaikuttaa jo vähän hämäränäköön..

No sitte Raiku. Hää kasvaa, mutta melko maltillisesti. Kisoissa mitattiin Anun kanssa jätkä ihan virallisella mittatikulla ja 34 cm oli. Ikää siis tulee nyt se 5 kk. Viikossa varmaan kasvanu tuosta sen jonkun millin, ehkä puoli senttiä ?!? Ei siitä mikään jättiläinen tule. Varmaan siitä 39 jää alapuolelle. Ihanne kokoinen uros?!? Aika näyttää... :) Tasapainoinen ja mun silmään kaunis koira joka tapauksessa!



Eläinläkärissä käytiin taas kontrollissa viime viikolla. Jännitin kamalasti, en olis halunnu mennä... Mitään järetöntä tuomiota ei kuitenkaan onneksi tullut. Virtsassa ei ollut enää bakteereja ja se oli muutenkin "puhdas" kaikesta ylimääräisestä. Krea oli ihan normaali, samoin tulehdusarvot. Urea oli hieman koholla edelleen. Ihan samoissa lukemissa mitä aiemmin. Mutta, koska mitään viitteitä mistään vakavammasta ei ole, päätimme jättää asian puihin puoleksi vuodeksi. Mitään ruokavalio muutoksia ei lähdetä kasvavalle koiralle tekemään. Pekan mukaan Raiku pärjää noilla arvoilla vaikka koko elämänsä, mikäli arvot ovat ensi keväänäkin vielä samat. Nyt siis heitän kaikki ikävät ajatukset romukoppaan puoleksi vuodeksi ja keskityn mun ihanaan koiraan. Raiku on ansainnut täysillä elettävän elämän, ei huolta huomisesta <3



Kenttäkausi on takana ja hallikausi avattu. Meillä on torstaisin kiva ja motivoitunut porukka. Elli ja Essi vuorottelevat viikottain, Ada ja Iitu kuuluvat vakiokalustoon samoin kuin Lilo, Tirri ja Ralli. Tällä porukalla hiotaan talven aikana kuvioita kuntoon. Mulla on pitkästä aikaa myös ryhmä vedettävänä. Elisan kanssa koulitaan talvi 3 lk kisaavia pareja kuntoon ensi kesäksi :) Jänskää....

Täällon muuten talvi! Ihanan valoisaa ollut viikonloppuna - lunta maassa, keltaiset lehdet puissa, aurinko paistanut täydeltä terältä! Seuraavaan viikkoon hyvin levänneenä ja viikolopun bemarileiriä odotellen :)

ps. Oliskohan joululahja toive jo keksitty.....? Pokkarilla kuvaaminen alkaa jo ottaa pannuun todella.. Järkkärillä kaikki olisi niiiiin paljon helpomaa ja hienompaa... ¤¤vinkvink¤¤ ;)

Noheva pieni mies

Ada 2010

Raiku ihastuttaa minua päivä päivältä enemmän. Siinä on niin paljon sellaisia piirteitä, joista tykkään. Tänään viimeksi olin siitä niiiin ylpee. Käytiin kaupungilla ihmisvilinässä ja harjoiteltiin samalla katsekontaktia ja tottisteltiin siinä sivussa. Pentu osaa keskittyä minuun ihan kympillä, vaikka ympärillä vilisee ihmisiä ja tapahtuu koko ajan. Se jopa leikkii ja repii lelua SAMAN tien, ja ote on kova ja ärinä kamala! :) Ihan hurjan hyvät hermot tässä asiassa omaa hän!

Raiku osaa olla edelleen yksin todella mallikkaasti. Ei huuda perään KOSKAAN, löytyy aina joko syömästä luuta tai nukkumasta, kun tullaan kotiin.

Miekkonen on päivisin n. 4 tuntia yksin ( Ellin kanssa samassa tilassa), eikä ole tehnyt sisälle kertaakaan. Se on jo HYVIN sisäsiisti <3 Vahinkoja toki sattuu, mutta tosi harvoin.

Raiku kävelee hihnassa hyvin. Sillon kun ollaan esim jossain kentällä tms. on touhotus kuitenkin sitä luokkaa, että veto tahtoo jäädä helposti päälle.

Ainoat asiat, joita on opeteltu on istu (osaa), sivulle (osaa ohjauksen kanssa) sekä maahan (osaa avustuksella). Lisäksi kävely kontaktissa taittuu jo melko hienosti :) . Toisten koirien ohitus lenkillä onnistuu suht kivasti. Pikkuhiljaa kaikkia ei tarvii välttämättä päästä moikkaamaan..... :D

Agility on edelleen lapsen kengissä, ja niin saa mun puolesta näin natiaisella ollakin. Harjoitellaan elämää ensin :) Lisäksi on tietysti sekin, et Raikun terveys on edelleen arvoitus ja se kaivertaa mieltä. Vaikka se onkin ihan terveen tuntuinen ja täynnä elämää :) Raikun virtsanäyteessä oli siis ollut kolibakteeria, ja sitä nyt hoidetaan ab:lla. Ja edellisessä viestissä, kun kerroin siitä viitearvo mysteeristä, niin lääkäri selitti sen johtuvan koneissa olevista erilaisista viitearvoista. Heidän kone ei erottele pentuja ja aikuisia. Menemme parin kuukauden kuluttua uuteen kontrolliin, toivottavasti mennään hyvään suuntaan.

Hiiih. Torstain vastaisena yönä sitten kohti Saksaa! Niin kivaa. Koirat jää vanhemmille hoitoon. Edessä on pakkaamista ja Suomi- krääsän haalimista. Nyt vaan kannustushuudot kuntoon!! :)