Pieni agilitymasennus

7 vuotta karsintoja takana. Näistä 4 kertaa maajoukkueessa (yksi viitos sija). Tänä vuonna ensimmäisen kerran katsomon puolelle jo lauantaina. :( Se otti koville, kovemmalle kuin olin edes kuvitellut. Se hetki, kun ymmärsi epäonnistuneensa.... Jatkoimme, eikä Ada huomannut mitään, palkkasin koiraa maalissa pitkään.. istuin vain maassa ja annoin koiran pitää kivaa, se yritti aivan varmasti parhaansa radalla ja ansaitsi kiitoksen. Samaan aikaan pettymys kaivoi tietään pintaan. Siinä tilanteessa ei halua nähdä ketään, ei jutella kellekkään. Käveltiin Adan kanssa pois kisa-alueelta, pois kaikkien silmistä. Kerrat, kun olen agilitysuorituksen jälkeen kuivaillut silmiäni pettymyksen takia on oikeesti laskettavissa yhden käden sormilla. Tämä oli yksi pahimmista, onneksi kukaan ei nähnyt. Ehkä muutama autoilija, mutta kuitenkin.

Sitä, miksi tässä oli niin paljon tunnetta pelissä, en osaa selittää. Ehkä se oli juuri tuo, että en ole tottunut putoamaan pelistä tässä vaiheessa. Tiedän, olen saanut kokea agilitymaailmassa niiiiiin paljon niiiiin hienoja hetkiä, joista monet voivat vain haaveilla. Olen ollut onnekas, kun olemme pystyneet koirieni kanssa parhaimpiin suorituksiimme niissä tärkeimmissä paikoissa. Nyt, kun emme siihen pystyneet - se veti maton jalkojen alta. Mutta nyt pää on pystyssä jälleen. Karsinnat osoittivat minun ja Adan yhteistyöstä taas paljon uusia asioita. Olemme molemmat kiihkeitä ja teräviä. Luulen, että tällä kertaa molempien terävyys oli liikaa. Tätä me aiomme työstää tulevana vuonna. Minun täytyy oppia rauhoittamaan itseni ja koirani paineen alla. Lähdemme etsimään tähän toimivaa ratkaisua. :) Ada on niin kovin erilainen koira kuin Elli. Siinä, missä Elli kaipasi kovaa käskytystä ja kannustusta samalla kuitenkin antaen anteeksi monia ajoitusvirheitä sun muuta. Ada on aivan toistamaata. Ellin sekunti on Adan puoli sekuntia. Ada reagoi kaikkeen paljon herkemmin ja voimakkaammin. Sen kanssa ohjaajan virheet kertaantuvat. Se on koira, joka opettaa minulle jatkuvasti hurjan paljon tästä lajista. <3

Karsinnat katsomosta katsottuna oli kuitenkin huikaiseva kokemus. Paljon hienoja, hienoja suorituksia. Kaiken kruunasi Elisa ja Iitu <3. Karsintojen voitto ja vihdoin ja viimein se kauan odotettu maajoukkuepaikka!!!!!! Niiin Ihanaa!!!! Pääsen kuin pääsenkin tänä vuonna Ranskaan, tällä kertaa vuorostani siinä avustajan roolissa. Siitä tulee huippureissu! Minien joukkue on huikea! Nyt on vauhtia ja vaarallisia tilanteita luvassa ;) Makseissa erityisen paljon lämmitti Marin ja BC:n sekä Sarin ja Iiron joukkuepaikka. Huisia!

Agilitymasennus häipyy ajallaan. Tämä on loman viimeinen päivä. Luulen, että pian ollaan taas tavanomaisessa. On muita harmeja ja agility on vain ihanaa vastapainoa kaikelle arkiselle. Oikeaa arjen luksusta <3

Agilityeläin <3

Lomalla!

Joo, tiedetään. Ihan säälittävää ollut taas tämä meikäläisen blogipäivittely! Mut tää kesä on niin vienyt mennessään. Toka viikko lomaa takana, vielä kaksi edessä. Tykkään, tykkään!!

Kesässä odotetuimpia tapahtumia on toki ihanat isot aksatapahtumat. Näistä nyt SM- kilpailut ja Agirotu onnistuneesti takana. Molemmat tytöt olivat SM:ssä sekä joukkueessa että yksilökilpailuissa. Kauan mietin, et ilmoonko Ellin joukkuekisaan mukaan, mut sitte päätin, et menkööt :) Ollut kuitenkii ihan kunnossa ja rakaastaahan se hommaa edelleen ihan kympillä.

Adan kisakentille paluu sujui oikein hyvin. Tehtiin suht sujuvia suorituksia SM:en alle, vaikkakin nollat oli hiukka tiukassa. Pari kertaa pääsin korjaamaan puomin hiukka liian kiireisestä alastulosta, joten hyvillä mielin lähdettiin itse kisaan.

Adan joukkuerata oli tosi jees (video tulossa). Muutama kurvi tuntui venyvän, mut muuten tosi hyvää tekemistä hyvällä draivilla. Rata ei tuntunut ihan huipulta, mut silti medien 4. nopein aika :) Hyvä puomi!! Maaliin tullessa luulin saaneeni nollan, mut sitte selviskin et vitonen oli räpsähtänyt KEINULTA! :/ Nooh, tänään tällainen linja. Heinolla oli tiukka linja, joka kylläkin onneksi piti. Muilta tuomareilta tuollanen keinu tuntui menevän läpi sormien... jopa maksien finaalissa.. Mut eniveis, tykkäsin ja tyytyväinen olin!

Ellin kans päästiin tekemään hyvän mielen rataa, kun joukkueella oli jo hyl alla. Mummo kulki kivasti ja mukavata oli. Nollalla maaliin :)

Sunnuntaina kisailtiin yksilökisat. Ada pääsi finaaliin kohtuullisella hyppyradan nollalla. Sijoitus oli kylläkin vasta 17. Paljon suoraa tykitystä, yksi todellakin liian pitkäksi venynyt kaarros ja muuta ei tarvittu. Suorat hyppyradat ei ole koskaan olleet meidän vahvuus. Mut finaaliin. Jes!

Elli yllätti ja teki oikeen makeen hyppisnollan melko haastavalla radalla. Sijoitus 13, ja taakse jäi moni kova nuorikko. :D Ihana mumma! Vie meidät vielä viimeisen kerran SM- finaaliin <3

Finaalissa Ellille muuten oikein hieno rata, mutta puomilta vitonen. Tässä räpsyi kyllä vitosia melko liuta. Oli kyllä sellanen iloloikka Elliltä, että huh! Muistan vaan sanoneeni radalla ääneen, et "hyi, miten ruma!!" :D

Adan finaalirata oli aikas kiva. Mulla jäyti takaraivossa pieni jännitys puomia kohtaan. Kolmanneksi viimeinen este, tullaan putkesta, putki jää vielä ohjaajan ja koiran väliin. Lisäksi Ada on herkästi kimpoileva koira, joka ottaa ohjaajan paineen herkästi itseensä. Ajattelin vaan, et nyt on pakko rauhoittaa itsensä, jotta koira pysyy kurissa puomilla. Ja pysyi se! Oikein hieno puomi oli Adalta! Hermo alkaa ehkä vielä pitämään?!?! :) Lopullinen sijoitus 9. Eka kerta ikinä, kun Adan kanssa kyetään finaalissa nollatulokseen <3 Ihana kuumakalleni!

Tässä videoo Adan finaaliradalta. Paikat joihin en ole tyytyväinen: alku ennen keppejä sekä viimeisen putken jälkeinen pitkä kurvi ennen puomia. Muuten, Jesh!
(mene ja valitse medi sarja, ja nro 56 Ada)


http://www.royalcanin.fi/Agilityn-SM-18-19-6-2011-Nastola

Agirotu:

Viime viikonloppu kului sitten Lappenrannassa. Ihanaa oli nähdä tuttuja pitkästä aikaa :) Oltiin porukalla mä laumani kanssa, Elisa koirineen Enna, Iitu ja Essi sekä Anu ja Lilo. Mukava pikkuinen mökki Huhtiniemen leirintäalueella oli positiivinen kokemus. Helle oli päällä koko viikonlopun. 30 asteessa on haastavaa jaksaa itse saati pitää koiratkin viileinä.

Liekkö karsinnat syynä (luultavasti), kun osallistujat olivat kaikonneet. Viikko aikaa niin toki ymärrän, et halutaan säästellä. Mekin jätettiin Adan kanssa lauantain KV- kisa väliin ihan tästä syystä. Mut lauantain aamuradalta Adalle mukavalla nollalla voitto! :) Kivaa kerrankin näin isossa kilpailussa. Rata oli oikein hyvää perusagilityä, jossa kontaktitkin toimivat kaiken muun ohella kuten pitää. Tältä radalta Avo- SM finaaliin, jossa sitten tippui yksi rima. Pöh! Muuten oikein hyvää menoa. Lopullinen sijoitus 9. Hyvin mielin näiden perusteella kohti ensi viikonlopun karsintoja.

Ellille aamuradalta vitonen (rima), eikä sitten syytä finaaliin. Kuumuus vaikutti kyllä selkeästi mummaan. Teki kyllä hienojakin pätkiä, joista olin tosi ylpee. Mm. keppien avokulma onnistui hienosti, jee! ;)

Sunnuntai oli hupipäivä. Raiku oli ilmoitettu alo medit joukkueviestiin. Raikulilla alla vaan n. 10 esteen ratatreeniä, joten tällainen pitempi rutistus jännitti. Rata oli onneksi oikein helppo ja sopiva meille. Ei mitään suoraa paahtamista, vaan loivia linjoja ja paljon putkia. :) Raiku teki elämänsä ekassa kilpailussa nollan! <3 Hieno oli muutenkin, keskittyi hienosti ja toimi vieraassa paikassa ja vierailla esteillä kuin kotonaan. Joukkueen tulos 10 ja kilpailun VOITTO!!! Kiitos joukkueelle!

Pimp my shelties (elisa-enna, mä-ada, elisa-iitu, mä-essi !) veti kuumuudessa, kilpailevien medien kisassa kolme nollaa ja yhden vitosen ja sijoittui hienosti hopealle! Ihan ei parin vuoden takainen voitto uusiutunut. Vitonen tuli Adan puomista, prkle! Oli jo lähdössä ihan kiepeillä ja puomilla näin sen ilmeestä, et nyt tulee ongelmia. Vähän jäkitin itsekin liikaa. Olisi pitänyt vaan painaa täysillä ohi puomin kovaa käskyttäen niin luulenpa, et näin ei olisi käynyt. Harmi karsintojen alla, mut näin kävi myös viime vuonna...... Essin kanssa meillä oli alla yhteisiä treenejä nolla. Kerran käytiin lämmittelyesteillä. Mut muuten tuttu koira ja kokeneita molemmat, joten nou problem! :) Hieno Essi teki mun kanssa hyvää rataa ja nollalla maaliin! <3

Että näin. Ensi viikonloppuna Seinäjoki ja karsinnat kutsuvat. Huih! Jänskää! :) Tää viikko lomaillaan ja otetaan rennosti. Muutama pikku treeni tehdään tietenkin. Siinä meidän eväät viikonloppuun. :)

Neitsytmatka

.. Oli siis Raikulla näyttelyihin. JUNioreissa startattiin Varkaudessa, tuomarina Elina Haapaniemi. Erinomaisella arvostelulla poika palkittin :)

ERI

"Vuoden vanha bluemerle, hyvä tyyppi. Riittävät mittasuhteet, hyvä pään muoto. Oikea purenta. Korvat asettuvat oikein, hyvä sijainti. Luustoa saisi olla hieman enemmän, hyvä runko & ylälinja, riittävät takakulmaukset. Liikkuu sujuvasti hyvällä askelmitalla. Kohtuullinen väri.

Että näin. Poika käyttäytyi todella hienosti näyttelypaikalla! Alkuun toki touhotusta ja tohinaa, mutta esimerkiksi yletön haukkuminen ei kuulunut tänään ohjelmaan. Hyvä! Tuomarin linja arvostelussa oli aika tiukka. Liukuhihnalla ei ERIäkään jaettu, et sikäli oikein tyytyväisiä ollaan.

Aika jännänä pidin tuomarin suhteutumista juoksemiseen. Meitäkin kehotti juoksemaan hitaammin vaikka ei vielä mielestäni mitään kovaa kyytiä juostukaan. No, hidastettiin hieman, mutta kävelemään en suostunut :) Musta kuitenkin sheltti, joka liikkuu pitkällä askeleella ja pysyy rivakassa ravissa, liikkuu maatavoittavasti ja oikein. Moni hipsutti koiriensa kanssa ja niin hipsutti sitten kyllä koiratkin. No, Raikun liikkumista onneksi kuitenkin kehuttiin. :)

Pöydällä olemista meidän tulee treenata ennen seuraavaa koitosta (sitten joskus). Alku meni ok, mutta sitte herra päätti taas pullikoida vähän vastaan. Paikallaan pönötys lääpittävänä ei nyt taas sopinut. Ei mitenkään nojannut minuun tai muuten väistänyt, mutta yritti mm. pakittaa. Sitä ennen oli kuitenkin nätisti torottanut harjattavana, siistittävänä ja kynittävänä Lauran käsittelyssä häkin päällä. Eikä Lauraakaan ollut aiemmin nähnyt. Tiiä sitä, miksi siinä tuomarin kanssa meinaa sohlata. Harjoituksen puutetta ja kokeilua - luulen ma.

Ihan heti just ei olla menossa uudelleen, mutta kyllä mennään tulevaisuudessa. Raiku sentäs on lähimpänä rotuihannetta näistä mun koiruista. Vaiks saa nähä, ehkä Ellikin vielä vanhoilla päivillään käy näyttäytymässä veteraanikehässä ;)

Epätasapainoinen nainen Neulamäen metsässä ja Raikun treenit

Siis voi jeesus! Käveltiin eilen ihan kaikessa rauhassa Neulamäessä (Tervaruukilla päin), hiekkatiellä. Koirat oli irti, totta kai. Ainahan ne on.. :) Raiku ja Ada meni jotain 20 m mun edellä, kun mutkasta tuli nainen. Naisella ja koirilla oli välimatkaa jotain samat 20 -30 m. Kutsuin koirat rauhassa luokse ja ne tulikin hetimiten. Samassa alkaa akka huutamaan hysteerisenä, et "laita ne koirat kiinni, laita kiinni ne koirat äkkiä". Eka olin, et mitä ihmettä, mut sitte tajusin et joo, varmaan naikkonen pelkää nyt näitä. Raiku päästi muutaman haukku pyrähdyksen hämillään naisen huudosta. Otin koiria kiinni ja samalla yritin rauhoitella, et ota ihan rauhallisesti, ei tässä ole mitään hätää. Koirat on kiinni ja kävellään siinä sitten vastakkain ja nainen vaan papattaa, et "on se kumma kun ihmiset vaan pitää koiriaan irti vaikka koirien pitäisi olla kiinni. Kauanko oot käyny täällä? (-no niin kauan kun oon asunu) ..Voi kamala, on se kyllä kumma juttu, tiesitkö, että koirien pitää olla aina kiinni ja korkeintaan metrin mittaisessa hihnassa? Sama se ollaanko täällä vai kävelytiellä". Tässä vaiheessa alkoi jo meikällä keittää sen verran yli, et en kyennyt sanomaan mitään (ja tuskinpa se olis mitään auttanutkaan). Koko tämän papatuksen aikana tuijotin vaan naista hölmistyneenä, ja yritin olla, et jaa, joo, just niin, vai niin (välillä yritin, että hengitä ja rauhoitu jo..). Hölömö ämmä, päästään vialla se oli! Toivotin vaan loppuun rauhallista lenkkiä ja jätin papattamaan siihen tielle. Kyllä kiehutti!! Kävelin 10 askelta ja päästin porukan jälleen irti. Ja sinneppä ne paineli riemukiljunnan kera jatkamaan lenkkiään. Ja aiomme muuten lenkkeillä samaan malliin jatkossakin :)

Tänään treenattiin Raikun kanssa. Uutena juttuna muuri, joka toimi hyvin. Hyppytekniikkaa mentiin neljällä hypyllä, jossa osa rimoista vinossa. Hyvin haki hyppyjä, vaikkakin musta sen tyyli oli alkuun melko etupainotteinen. Kun korjasin viimeistä väliä pitemmäksi, tämä parani. Sai paremmin jalat alle ja tilaa ponnistaa.

Meillä oli kahdeksan esteen treeni, jossa oli yksi 90 asteen kulma hypyillä. Tämä tehtiin valssilla ja tajusin, et tällaisia valsseja ollaan tehty.. No aika vähän. Valui muutaman kerran käden taakse, mutta tarkemmalla (lue kiirreettömällä) ohjauksella homma sujui. Pakkovalssi oli hyvä. Yksi ongelma löytyi mutkaputken jälkeiseltä hypyltä. Hyppy oli suoraan ja siltä tuli kääntyä 180. Takaakiertoon lähti. Moonta kertaa. Vaatii treeniä nämä erottelut suoran hypyn ja takaakierron välillä. Loppujen lopuksi, kun otin toisen käden merkiksi mukaan, homma sujui oikein hienosti. :)

Puomiakin otettiin ja prkle. Kerran tuli keskeltä puomia alas. :( En yhtään tiedä miksi. Tässä alkoi vauhtia olla melko paljon, joten veikkaanpa syyn löytyvän koordinaation pettämisestä. Mokomakin! Kaikki tuntui olevan kunnossa, joten otimme uudelleen muutaman kerran. Kaikki hyvin. :) Viimeisillä kerroilla oli huomattavissa jo oikein lupaavaa itsenäistä 2on2offin tarjousta. Lopetimme parhaaseen suoritukseen.

Sitä vaan mietin tässä, et kuinkahan on. Raikun asento on nyt sellainen et seisoo etujalat melko pitkällä maassa. Tuleekohan tästä mahdollisesti myöhemmin ongelma? Onko paikan pitäminen kovassa vauhdissa hankalaa? Toisaalta kuvittelisin, et tämä on koiran fysiikalle kaikkein edullisin tapa. Ainakin siinä vaiheessa kun sama siirtyy A:lle.

No mutta, näin meillä taas. Huomenna näyttelyyn. Huih! Laitanpas arvostelua sitten tänne..


Raiku 1-v



Ada

Kesä tulee!!

.. Ja niin vaan lähenee kaikki kesän tapahtumat myöskin. SM:t jo kuukauden kuluttua, huuuih! :D Mut innolla odotetaan. Ainoa jänskätyksen aihe on se, et miten saan Adan kans paketin kasaan siihen mennessä. Kisoja kerkeen ottamaan alle kahtena viikonloppuna. Onneksi olen voinut kisata Ellin kanssa, ja alla onkin ihan hyviä kisoja. Oman pään pitäminen se kuitenkin isoin urakka on ;)

Viime viikonloppuna kisattiin meidän omissa kisoissa Ellin kans kahdessa startissa. Melko vaikeita ratoja oli Huittisen Harri meille tehnyt. Keppikulmat (avo sellaiset)oli pop. Kovaa mentiin ja hassuja hyppykulmia oli myös. Haasteellista, mutta Elli toimi oikein hienosti. Tulokseksi Hyl ja 0/3. sija. Hyl rata oli tosi hieno, mutta puomin jälkeen oli tiukka 90 astetta kepeille, suoraan edessä oli hyppy ja kepeille piti vielä lähettää ja leikata. Oma hätäily vei Ellin huonosti kepeille, korjasin ja Elli bongasikkin sitten sen hypyn. Muuten oikein hyvä rata, tykkäsin :) Toinen rata oli huomattavasti sujuvampi, sisältäen taas hankalan avokulman härkkihypyllä. Tää selvitettiin kuitenkin hienosti. Pientä hyytymistä oli kuitenkin havaittavissa. Vielä viime hetken kuntokuuria Ellille ehkä...

Ada treenaa nyt jo melkosta normaalisti. Rimat nostetaan tänään ylös asti. 2.6. starttaa kisakausi uudelleen :) Luulenpa, että meillä on edessä jokunen kontaktien korjaus jossain kisassa, ainakin Aalla. Mutta katsotaan.

Raiku täytti 20.5. vuoden <3 Kauheaa kuinka aika kiitää. Vastahan poika oli niiiin pieni, tänään jo kunnon koiran näköinen eläin. Syntsälahjaksi pelastusliivit ja uusi nahkainen panta. Kesä tulee ja päästään veneilemään :)

Ollaan me pojan kanssa treenailtukin. Kiitos Sussun ja Mian, saatiin lainaan muutamat ohjurit. Koska pujottelu alkaa sujumaan kummaltakin puolelta, päästään näin treenaamaan paremmin lähetyksiä eri kulmista ja tietty sitä, et pujotellaan täpöllä ihan loppuun asti. Mut kyllä vaan sanon, et on meillä vielä piiiitkä taival edessä tämän herran kanssa ennen kuin kisataival korkataan. Töitä pitää tehdä varpilla tuplaten verrattuna näihin tyttöihin! Mut yritämme tehdä asioita mahdollisimman huolella ja oikein, jotta korjailuihin ei tarvitse tulevaisuudessa kuluttaa aikaa :D

Ensi viikonloppuna Raikun debyytti näyttelykehässä :D Voi jösses! Tuleva viikko vielä vähän treenaillaan varsinkin juoksua ja pöydällä seisomista. Oltiin eilen mätsärissä kokeilemassa. Joudun juoksemaan herran kanssa melko kovaa, jotta se liikkuu hyvin. Ei siis hihna kireällä ja pomppien :D Tuo hihnan kiristyminen mua varsinkin ottaa vähän päähän. Pöydällä seisoi ok, kunhan vaan malttoi. Mut tuohon kopelointiin kiinnitetään tää viikko enempi huomiota. Pitäisi malttaa seisoa lunkisti vaikka ihmiset näplää ja katselee. :) Kerromme sitten miten meni :)

Pääsiäinen ja vappukin lusittu

.. Ja nyt odotellaan kesää! Vielä ei olla edes ulkokentällä käyty, mutta eiköhän sekin tapahdu tän viikon sisään :)

Adalta otettiin tikit pois pääsiäisenä ja toipuminen on ollut hyvää. Haava mahassa on siisti ja karvakin kasvaa kovaa kyytiä kaljun paikalle. Mikä parasta, yhtään mahakipukohtausta ei ole ollut! Iltaruokaa ei ole enää saanut kahdessa erässä ja siitä huolimatta kaikki on ollut ok. Toivotaan kovasti et näin jatkuu jatkossakin, eikä kiinnikkeitä pääse enää vatsaan syntymään. Maanantaina tulee kuukausi täyteteen leikkauksesta. Sitten alamme käydä pikkuhiljaa esteillä muistelemassa ;)

Vappupäivä meni meillä Ellin kanssa agiliitäessä. Kivaa oli! Ihanaa huomata, et Elliä on edelleen helppo viedä ja se kulkeekin ihan mukavasti ikäisekseen. Ekalta radalta meille 10 vp. Virheet tuli pituuden kiellosta ja pöydältä (!). Pituus oli keppien jälkeen kohti tyhjää ja seinää, mistä käännyttiin loiva 180 astetta hypylle. Viskasin ja lähdin tekemään peruuttavaa valssia, mutta liike oli liian jyrkkä ja sain Ellin kieltämään. Videolla näkyy selkeesti oma hosuminen, ei mikään ihme et kielsi! Pöydälle tultiin mutkaputken jälkeen, joten ehdin olla hyvin vastassa. Käsky jäi jonnekkin käden varjoon, sillä näköjään käytin vaan käden "stopparina". No, ei se tietenkään Elliä pysäytä vaan komiasti liukui yli pöydän. Muuten olin oikein tyytyväinen rataan. Kyllä meistä vielä on johonkin :)

Toinen rata oli hyppäri, josta meille nolla ja kolmas sija. Aika juoksu painotteinen rata, missä piti ehtiä hyvin joko koiran edelle tai sitten linjata tarkkaan takaaleikkauksia. Tällä radalla kaikki onnistui oikeestaan lähes nappiin. Yksi juttu kuitenkin. Persjätöistä olisi ollut niiiin paljon hyötyä, mutta koska ne on vielä itselleni epävarmat (ja varsinkin Ellille), jäi ne tekemättä. Mutta treenikärpäsen puraisemana aion ne opetella nyt oikeesti sellasiksi, et uskallan niitä kisoissakin käyttää (ja nimenomaan suorillakin).

Raiku on nyt ilmoitettu ekaan näyttelyynsä... iiiiih! Mä en oikeestaa ihan kauheesti oo innoissani niistä. Meidän tarttee harjoitella kuukausi, rutkasti :D Aksaamassa ollaan käyty joitakin kertoja tässä välissä. Nyt on otettu treeneihin mukaan hyppytekniikkaharjoituksia. Pyrin myös opettamaan hyppyjä ihan yksistään, jotta oppii kasaamaan ja kääntämään itsensä hypyillä tehokkaasti. Aika kivalla mallilla on ja selkee ero havaittavissa erilaisten kääntöjen yhteydessä. Niih, ja tänään ensimmäistä kertaa kiivettiin koko puomi!! :) Rauhallisesti edettiin, kiipeemisessä ja liikkumisessa puomilla ei mitään ongelmaa. Kun alastulo alkoi näkyä, ilmestyi pojalle kuolaa suupieliin ja välillä ihan kunnon kuolanoroja eritti :D :D Kaippa se on sinne alastuloon jonkin verran ehdollistunut, kun heti alkoi vauhti kiriä alastulon alkaessa.

Millonkahan hihnasta päästään? Tosi vaihtelevalla menestyksellä on varaamatta kokonaan hihnaan. Olisko mun kuitenkin palkattava sitä kädestä/ alastulolle? Nythän sillä on katse tosi hienosti edessä ja mä oon käytännössä aina sen takana. Pikkuhiljaa olen alkanut siirtymään sivulle. Alastulolle tullessaan se ottaa 2on2offin, saa naksautuksen ja pian vapautuksen namialustalle noin 1 - 2 m päähän. Musta sen vaan pitää oppia siihen, et se asento tulee ottaa joka tapauksessa ja saada erillinen lupa palkalle. Mittee mieltä ootte muut? Tiedän kyllä, et kyllä se näinkin oppii, hitaampaa vaan kuin joku toinen memetelmä. Mut toisalta, toivottavasti mulla on joku päivä koira, joka vähät välittää missä ohjaaja on vaan painaa aina ja joka tapauksessa sinne päähän odottamaan vapautusta eteenpäin (eli toiselle esteelle/ muulle palkalle).

Näin tällä kertaa. Nyt jäädään odottamaan niitä ihania lämpöisiä kelejä takaisin. Kesä, tule jo!!!

Toipilaita

Ada steriloitiin maanantaina. Kohta ollaan oltu viikko tötterö päässä ja hyvin menee. :) Hieno koira, kun tötsä ei häiritse kuin kutinana. Päädyin tähän ajankohtaan siksi, että edellisistä juoksuista oli sopivasti aikaa, ehdimme vielä kuntoon kesäksi, sterilointi tuo mukanaan tasaisemman elämänlaadun ja moni terveydellinen riski pienenee. Ja meillä asuu nykyään Raiku :D

Jo viime kerralla, kun Ada tutkittiin mahaongelmien vuoksi, meillä oli eläinlääkärin kanssa puhetta, et jos oireilu jatkuu voidaan steriloinnin yhteydessä tehdä Laparotomia, jossa vatsaan kurkitaan vähän tarkemmin. No, tähän sitten päädyttiin vaikka oireet olivat vähentyneet huomattavasti, mutta niitä kipuilukohtauksia kuitenkin tuli.. Jätin Adan rauhoitettuna lääkärille ja sainkin kotiin soiton n. 1,5 h myöhemmin. Leikkaus oli mennyt hyvin, kohtu ja munasarjat oli poistettu. Sinikka sanoi samalla poistavansa pienen napatyrän, joka Adalla on ollut. Löytyihän siinä laparotomiassakin jotain. Napatyrä, joka oli ulos hyvin pieni, olikin tehnyt vatsanpuolelle tennispallonkokoiselle alueelle tiukkoja kiinnikkeitä, jotka kiristivät koiraa mahdollisesti esim. hypyissä ja ruoan täyttämässä vatsassa. Adan oireethan tuli aina sellaisissa tilanteissa kun vatsa oli juuri täytetty ruoalla. :( Syy siis toivonmukaan selvisi tällä. Voi reppana, kärsinyt koko elämänsä rakenteellisesta poikkeamasta, jonka napatyrä on aiheuttanut. Napatyrä on tosiaan ollut aina, mutta niin pienenä ulos päin, ettei sille ole lähdetty tekemään mitään. Sinikka oli saanut leikeltyä ja irroteltua kiinnikkeitä parhaansa mukaan.

Saimme kotiin hoito-ohjeiksi vähän erilaista kuin ollaan normaalisti totuttu. Jotta kiinnikkeet eivät pääsisi arpeutumaan uudelleen tiukalle, tuli meidän aloittaa hetimiten säännöllinen liikuttaminen mahdollisimman monipuolisesti toteutettuna. Meille annettiin ohjeeksi kiipeily, venytäminen ja jopa pujottelu! Olemme siis tehneet työtä käskettyä ja Ada on saanut liikkua koko tämän ajan. Ekan vuorokauden ajan oli tosi kipeenä, ei syönytkään oikein. Mutta sitten parantuminen on ollutkin oikein vauhdikasta. Kipulääkettä annettiin tänään viimeisen kerran ja antibiootti jatkuu vielä joitakin päiviä. Tikit saamme pois pääsiäiseksi :) Kyllä tämä tästä. toivottavasti kaikki hoito puree ja saan vanhan kunnon iloisen Adani takaisin <3

Samalla kertaa oli myöskin Raikun kontrolli niistä Urea- arvoista. Viime kerrasta oli vajaa puoli vuotta ja mua jänskätti aika kovasti... Tää aika on yritetty elää normaalisti ja turhia miettimättä, mutta silti taustalla on jatkuvasti jäytänyt epätietoisuus ja pelko tulevasta. Alkuun rimpuilevalta tättärältä saatiin lopulta hyvin näyte ja Sinikka kertoi tuloksista puhelimella muutaman tunnin kuluttua. Urea- arvo oli NORMAALI!!!!! Ja ihan reilusti. Viimeksi arvot pyörivät hiukan normaalin yli (9,3), mutta nyt mentiin reilusti sisään, arvo oli vaan 3,8 :D :D :D Voi että oli huojentavaa kuulla! Tuntui kuin iso kivi olisi vierinyt sydämeltä. Nyt uskallan taas asettaa tulevaisuudelle suunnitelmat ja tavoitteet :) Täytyyhän noita arvoja toki kontrolloida ja seurata, mutta ainakin tällä hetkellä voin sanoa, että koirani on terve! (tähän pitää kuitenkin mainita, et ei kuitenkaan liian hyvin saa koskaan mennä.. Ollaan taisteltu Raikun mahan kanssa tässä vajaa pari viikkoa. Välillä lähes kunnossa, välillä taas löysällä. Nyt viimein Promax kuurin jälkeen, riisipaastolla sun muulla näyttää tilanne hiljalleen korjaantuneen. Liekkö pöpö jostain lumen alta paljastuneesta herkusta, sekoilua termostaatin osista vai ylipäänsä raja tullut vastaan. Raiku syö kaikkea! Viimeksi alku viikosta suolti n. 20 cm pitkää kangas palaa persauksistaan. Tunnistin koiran pedin pohjaksi, jota oltiin nakerreltu pari päivää aiemmin. Voi luoja näitä lapsia ja niiden maisteluintoa!)

Mutta pääpiirteissään kaikki siis kunnossa. Kevät on tullut, se on ihanaa! Aurinko ja valo saa ihmeitä aikaan ja tuntuu kuin vuorokauteenkin olisi saatu tunteja tuplasti lisää <3 Ei millään malta odottaa, et kesä viimein saapuu täydellä teholla. Hyvää kesän odotusta siis kaikille! ;)