Piirinmestaruuksia ja terveystuloksia :)

Hip hei! Adan loistava putki agirintamalla jatkui pari viikonloppua sitten Iisalmessa, jossa meistä leivottiin medien uusi Piirinmestaruus pari. :) Adan ensimmäinen piirin mestaruus <3. Radat oli vauhdikkaita ja jouhevia mennä. Radoilla oli kunnollista tekemisen meininkiä ja Adan kanssa työskentely tuntui jälleen helpolta :). Agiradoilla kontaktitkin toimi hienosti. Jopa A:lle saatiin ajatusta aina vaan paremmin mukaan ja päätön ryntääminen oli poissa. Tuplanollalla siis piirinmestaruuteen ja näin meillä onkin suora pääsy ensi vuoden SM- kisoihin! :)

Tässäpä linkki Iisalmen Piirinmestaruusratoihin. Ihan ekana on yksi rata HuPun elokuisista kisoista, kaksi viimeistä on Piirinmestaruusradoilta.

http://www.youtube.com/watch?v=1zwgjHvGWO0



Ada (kuva Essi Saarela)

Eilen kisailtiin Varkaudessa Joukkue mestaruuksista. Meillä Elisan kanssa puolustettavana viime vuoden mestaruus. No, tällä kertaa sijoitus vaihtui pronssiin, mutta tyytyväinen olin molempien tyttöjen suorituksiin joukkueradalta. Ada teki ripsakan nollan ja Elli tykitteli hienosti kanssa, mutta yksi rima harmittavasti tippui. Myöskin Essi pudotti muurin palikat ja Elisa uusi Iitun puomivitosen, joten yhteistulokseksi joukkueelle 10 vp.

Ekalla, tavallisella kisaradalla Elli pinkoi kuin vanhoina hyvinä aikoinaan nollan, jolla aika riitti kolmanteen sijaan. Heta oli ykkönen, Kerttu kakkonen, joten huonoille ei hävitty ja jäipä taas nuorempia taakse ;) Mun 10,5- vuotias terästätini <3

Adalle ekalla radalla vauhdikasta menoa, joka kostautui pitkästä aikaa A:n alastulovitoseen. Uusiksi ja pois. Jospa se taas muistuu pidemmän aikaa :) Nyt, kun tulokset alkaa olla kasassa, otamme tän tiukan linjan käyttöön eikä rynnimisiä kontakteilla suvaita. Räyhäreetu...

Ja sitte Raiku. Viralliset terveystulokset varmistui. Polvet siis 0/0, kyynärät 0/0 sekä lonkat A/A :D Niiiiin hienoa!!!!!! :D :D

Raiku edistyi viime kertaisissa treeneissä loistavasti. Nyt oli eka kerta, kun olisin jo voinut jättää hihnan puomilta kokonaan pois! Jesh! Vihdoinkin edistystä alkaa tulla harppauksin!!! Tekniikkana se, et palkkaan sen parilla namilla (ja naksulla) kontaktille (heitän nameja nenän eteen) ja sitten vapautus namialustalle kauas eteen. Katse pysyy näin koko ajan eteenpäin eikä katso mua missään vaiheessa. Vaikuttaa oikein lupaavalle. Ja nyt voin sijoittua itse eteen tai taakse.

Samoin kepit. Ne mentiin eka kertaa ikuna hypyn kautta lähestyen. Hienosti meni joka kerta, ei virheitä :D

Näin me jatketaan. Toivottavasti voidaan startata jollain hyppyradalla ekan kerran vielä vaikka tänä vuonna (kisaikä täyteen marraskuun 20.).

Tehokkaat vapaat

Viikonloppu keskellä viikkoa - ei hullumpaa. Vaikkakin ihan yhtä nopsaan se hurahtaa kuin tavallinen viikonloppukin... :/ Eli tiistai ja keskiviikko vapaata.

Tiistaina käväistiin Raikun kanssa nappaamassa viralliset kuvat lonkista ja kyynäristä sekä kopeloitsemassa polvet. Kaikki lähti ainakin liittoon terveillä papereilla :D :D Vitsi, miten hienoa! Yksi kivi sydämeltä pois, vaikkakin toki niitä virallisia tuloksia täytyy vielä odotella. Mutta toivotaan, et lääkäri osasi sen verran hommansa! :D

Tänään treeniä hallilla taas Anun ja Pinnan kanssa. Alkuun hyppytekniikkaa /jumppasarjaa pitenevillä esteväleillä. Raiku oli taitava! Alku välit meni kyllä vaan yhdellä väliaskeleella, mutta lopussa joutui sitten hakemaan ponnistuspaikkaa ja onnistui hyvin. :)

Kepit lähettäen molemmilta puolilta. Alkuun oli taas höyry päällä ja aloituksessa ´rynni mm. ohjurien ali... Huoh! Sitte malttoi taas keskittyä ja teki muutaman hienon pätkän. Nyt säilyy hienosti kuitenkin molemmilta puolilta vietynä rytmi ja vauhtiin päästyään pujottelee kovaa loppuun saakka. Mut aloituksissa vielä paaaljon työtä. Millonkohan toisia esteitä mukaan treeniin - never?!? :D

Loppuun puomitreeni. Tarkoitus oli, et otetaan nyt Anu hihnan toiseen päähän ja harjuutellaan mun sijoittumista eteen. Päädyttiin kuitenkin vaan siedättämään Raikua siihen, et joku liikkuu puomin vieressä :D Sen verran piti keskittyä Anuun, et treenistä ei olis tullut alkuperäisenä suunnitelmana mitään.. Muutenki tuntu, et taas oli ihan unohduksissa se suoritustapa :o Valui alussa yli kontaktin kaksi kertaa. Pysähtyi siis tasaiselle maalle. Plääääh. Ihan epätoivo iskee, et se ei ikuna opi!!! Vaikka kyllä se oppii, tottakai se oppii, pakkohan sen on. Ehkä JOuluun mennessä... Tai ensi kevääseen... :D Me vaan tarvitaan nyt huomattavasti enemmän treeniä kokoanisella puomilla. Kotona meinaan on jo ollut irti jonkin aikaa ja niiiiin hienosti menee!! Nää onnistumiset pitäis vaan siirtää sinne treenikentällekin :) Loppuun vielä muutama Aa. Sujui ihan ok.

Jatkethaan.... ;)

Hyvällä mallilla!

Oi, miten ihanan helpottava tunne, kun kaikki "tärkeet" tulokset agirintamalla saavutettiin Adan kanssa jo heti ekoissa mahdollisissa kisoissa. Elikkäs ensi vuotta varten on SM/karsintanollista jo haalittu se tupla ja voitto :) Viikko sitten omissa kisoissamme Sorsasalossa (ulkokenttä) napattiin oikea potti! Triplanollat sijoilla 1., 2., ja 1. :D :D Mulla oli tällä kertaa taas ihan selkee tavoite kisaa varten: tehdä hyviä perusratoja, malttaa ohjata ja olla rauhallinen . Rauhallinen tarkoittaa meidän kohdalla sitä, että en sparraa koiraa täysillä koko ajan vaan keskityn itse ohjaamiseen ja esteiden mahdollisimman oikeaan suoritustapaan. Oikea suoritustapa lähinnä kontakteilla :)

Eka rata oli ihan hyvää perusagilityä. Kivituhka tuntui hieman vieraalle alustalle ja tuli esille oikeestaan siinä, et käännöksiä oli himpun vaikea ajoittaa ja ne tuntui valuvan helposti. Puomi mentiin kaksi kertaa ja kummallakin kerralla hyvä. Aalle tultiin hieman huonosta vauhdista ja heti piti tökätä takaakiertoon, joten tää ei ollu meidän juttu ihan täysin. Olisin toivonut yhtä askelta alaspäin lisää, mutta.... Ei virhettä kuitenkaan.

Tokalla radalla oli sitte kaksi kertaa A. Eka: ihan järkky, mut ei taaskaan virhettä. Toinen oli oikein hyvä. Puomilla jarrasin ite jostain syystä --> ei optyimaalinen, mut ei myöskään rynnimistä taikka pomppua. Ihan ok tähän väliin. Olin tyytyväinen itseeni, kun sain toteutettua radalla ihan omia ohjausvalintoja. Sellaisia, mistä olen ollut hieman epävarma, mutta ne toimi kuitenkin. Hienoa! Tällä radalla oltiin kakkosia.

Viimenen oli hyppäri, jossa oil ainakin kolme niistosokkarin paikkaa. Toteutin näistä kaksi ja vaihdoin yhden taas omaperäiseksi valinnaksi pakkovalssilla. Toimi ihan todella hyvin :) Juurikin pakkovalsseissa saatan helposti ajaa Adan joko väärälle puolelle siivekettä tai sitten en saa sitä hyppäämään. Tämän onnistuminen kisatilanteessa teki hyvää omalle päänupilleni :)

Kaiken kaikkiaan oikein loistava viikonloppu!!! Palkinnotkin miellytti, tarvittiin just sen värisiä Hurtan heijastintaluttimia! Nyt on kaikille ne oikeet värit <3

Raiku pääsi eilen mukaan Varkauteen. Aamusta treenattiin Hyrrä- äipän ja Piian, sekä Siro- siskon ja Riitan kanssa. Tehtiin siivekkeiden kiertoja vauhti pätkään yhdistettynä sekä lyhyttä radan pätkää.. Raiku oli hieno!! Alkaa jo kivasti polkemaan ja saamaan imua noihion takaakiertoihin. Uudet esteet, uusi paikka. Ei mitään väliä!!!! Toimi kuin aina ennenkin. Rimat ratapätkällä 35 - 40. Yksi pudotus. Välillä maaahtavia hyppyjä, mutta suurimmaksi osaksi hypyt oli oikein hyviä. Hypyt paranee heti kun se liikkuu mahd. kovaa. Luulen, et noi ankkaloikat jää pois kunhan oppii vielä paremmin säätämään askelensa ponnistuspaikalla. Hyppytekniikkaa, hyppytekniikkaa.. Jollain vinkkejä vielä tähän ongelmaan (vaikka ei se nyt ongelma ole, mutta haluisin kuitenkin kiinnittää asiaan huomiota jo tässä vaiheessa)? Tekniikkaa eri esteväleillä?

Näin ekaa kertaa myös Siro- siskon aksaamassa. Ihana pieni kirppu! :D Hänelläkin asenne ihan kohdillaan vaikka Raikun taisteluhalu ja lelun tappaminen omaa luokkaansa onkin :D Hyvä siitä tulee!!!

Tän treenisession jälkeen minä painelinkin töihin ja Raiku pääsi päiväksi Piialle hoitoon. Oli ollut kuin kotonaan. Kannellut lelut pihalle, liehitellyt tyttöjä (yksi juoksuinenkin oli toisessa huoneessa, aidan takana) ja ottanut vieraat riemulla vastaan (kiipeillyt syliin ja muuta Raikumaista). Oli näyttänyt Piialle myös herkimmän puolensa painautumalla sohvalla ihan liki <3

Huomenna Raikun terveystarkki. Huuuuiiiiih! Jännittää. Toivottavasti kaikki on ok.

p.s. En tiiä, pitäiskö tätä ääneen sanoa, koska mulla on täysi oikeus vielä muuttaa päätöstäni.. Mutta, oon meinannu ilmottaa Ellin TOKO- kokeeseen :D :D Marraskuussa meillon hallilla omat kisat ja Elli vois mennä alokas luokkaan. Periaatteessa se osaa kaikkin liikkeet kyllä. Paikallaoloa ja hiljaa olemista pitää treenata. Mut se olis sille sopivaa eläketekemistä :D Se tarviis kaksi ykköstulosta nii sais TK1. Onko näin, jos meillä on 9 vuoden takaa yksi ykköstulos alokkaasta?! Moon pihalla, mut joskus vissiin oli näin :D

sitte fotoja:




Kattokaa nyt miten pieneltä Ada näyttää!! (kuva: Essi Saarela)




.. Mutta yli vaan mennään, että heilahtaa :) (kuva: Essi Saarela)

Ja viimiseks kesää <3

Arki

Se on julmaa. Loma loppuu ja arki koittaa. Mut on musta ollu oikeesti ihan kivaakin olla töissä. Ja ehkä se arki kaikkine rutiineineen on sitä tuttua ja turvallista. Lokakuinen Ranskan reissukin tuo mukavan stopin arkeen ja reissua on kiva odottaa. Syksy ei tunnu niiiin julmetun pitkälle.

Yksi mun tän kesän tavoite ja haave toteutui vihdoin viime viikonloppuna. Sain Raikun vihdoin uimaan!! Jesh! Se ei oo pelänny vettä ja ollu aina sitä kohtaan tosi rohkee, mut kun nää muut ei oikeen ui, niin ei oo ollu kunnollista roolimallia. Mut lopulta se uskalsi irroittaa tassut pohjasta ja lähtee uimaan. Tais ymmärtää, et ihan nastaa hommaahan se onkin :) Kävyt oli taika- avain!

Agilityahdistus on tiessään ja treeni- intoa on. Kisaintoa olisi kans ihan kaameesti. Ens viikonloppuna tähän helpotusta :) Syksy meneekin viikonloppujen osalta hyvinkin pitkälti kisatessa. :D

Raikun kans ollaan päästy nyt mukavasti eteenpäin sekä kontakteissa että kepeissä. Otin kontaktille mukaan sen, et heitän nenän eteen palkan heti on-off asennosta naksun jälkeen. Sit saa vielä palkan edestätargetilta. Tällä oon yrittäny saada sen paikan selkeemmäksi. Meille tuli ongelma, et kun vauhti kasvoi poika valui pois kontaktilta ja peruutti sitte takasin. Ei hyvä! Tolla palkalla oon saanut sen tyyliä vähän matalammaksi ja näin koordinaatio toimii paremmin. hyvä kun ei kuitenkaan tuijota mua tai nami kättä vaan katse on edelleen edessä :) Jaksaa jaksaa.... Tää tuntuu vaan niiiin ikuisuusprojektilta! :D Pojat taitaa olla vähän yksinkertaisempia :D

Kepeillä meillä on nyt kaikki 12 keppiä ja pujottelu sujuu molemmilta puolilta sujuvasti. seuraavaksi otetaan sitte erilaiset lähestymiset treeniin. Meillä on käytössä edelleen se alun 2 ja lopun 1 ohjuri. Näillä mennään vielä hyyyyvin pitkään :) Raikulla on hassu tyyli, se menee ja suihkii ihan matalana. Siis paljon matalampana vielä mitä Ada, joka menee kans alhaalla ja todella lujaa. Luulen ja toivon, et tällä tyylillä Raiku tulee olemaan hyvä ja nopea pujottelija. Kunhan saa lihasvoimaa vielä himpasti lisää. Se menee jo nyt aikas mukavalla vauhdilla ja rytmi on tosi hyvä.

Adalla paljastui ongelma tässä männä kertana. Keppien avokulma. JOtenkin nää treenit on jäänyt olemattomiin varsinaisten ratatreenien yhteydessä. Kotona menee meinaan 98 % oikein mistä kulmasta vaan, esteen takaa ja suoraan. Olen siis elänyt kuplassa, että se osaa. Mutta kun laitettiin piiitkä lähestyminen, suora avokulma ehkä 3 väliin, takana putki mutkalla jne. Ei. Onnistumisprosentti oli ehkä 50 % luokkaa. Huono!! Tajusin, et keskittyminen tällaiseen ajattelutyöhön kesken kiivaan ratatreenin ei näytä onnistuvan - vielä. Me siis löysimme taas yhden harjoiteltavan asian lisää ;).

Nonni. Huomenna turistiksi Kuopion KV- näyttelyyn. Raiku saa astella kehään seuraavan kerran marraskuussa, Jyväskylässä luulen mä. Sinne tarvitaan karvaa lisää ja paljon! :D Palaamme....


Raiku Varkaudessa toukokuussa. Kuva: Laura Mättö

p.s. Raikulille on terveystutkimukset varattu. Pari viikkoa ja lonkat, polvet, kyynärät ja selkä syynätään. Hui! Silmät sitten vähän myöhemmin..

Pieni agilitymasennus

7 vuotta karsintoja takana. Näistä 4 kertaa maajoukkueessa (yksi viitos sija). Tänä vuonna ensimmäisen kerran katsomon puolelle jo lauantaina. :( Se otti koville, kovemmalle kuin olin edes kuvitellut. Se hetki, kun ymmärsi epäonnistuneensa.... Jatkoimme, eikä Ada huomannut mitään, palkkasin koiraa maalissa pitkään.. istuin vain maassa ja annoin koiran pitää kivaa, se yritti aivan varmasti parhaansa radalla ja ansaitsi kiitoksen. Samaan aikaan pettymys kaivoi tietään pintaan. Siinä tilanteessa ei halua nähdä ketään, ei jutella kellekkään. Käveltiin Adan kanssa pois kisa-alueelta, pois kaikkien silmistä. Kerrat, kun olen agilitysuorituksen jälkeen kuivaillut silmiäni pettymyksen takia on oikeesti laskettavissa yhden käden sormilla. Tämä oli yksi pahimmista, onneksi kukaan ei nähnyt. Ehkä muutama autoilija, mutta kuitenkin.

Sitä, miksi tässä oli niin paljon tunnetta pelissä, en osaa selittää. Ehkä se oli juuri tuo, että en ole tottunut putoamaan pelistä tässä vaiheessa. Tiedän, olen saanut kokea agilitymaailmassa niiiiiin paljon niiiiin hienoja hetkiä, joista monet voivat vain haaveilla. Olen ollut onnekas, kun olemme pystyneet koirieni kanssa parhaimpiin suorituksiimme niissä tärkeimmissä paikoissa. Nyt, kun emme siihen pystyneet - se veti maton jalkojen alta. Mutta nyt pää on pystyssä jälleen. Karsinnat osoittivat minun ja Adan yhteistyöstä taas paljon uusia asioita. Olemme molemmat kiihkeitä ja teräviä. Luulen, että tällä kertaa molempien terävyys oli liikaa. Tätä me aiomme työstää tulevana vuonna. Minun täytyy oppia rauhoittamaan itseni ja koirani paineen alla. Lähdemme etsimään tähän toimivaa ratkaisua. :) Ada on niin kovin erilainen koira kuin Elli. Siinä, missä Elli kaipasi kovaa käskytystä ja kannustusta samalla kuitenkin antaen anteeksi monia ajoitusvirheitä sun muuta. Ada on aivan toistamaata. Ellin sekunti on Adan puoli sekuntia. Ada reagoi kaikkeen paljon herkemmin ja voimakkaammin. Sen kanssa ohjaajan virheet kertaantuvat. Se on koira, joka opettaa minulle jatkuvasti hurjan paljon tästä lajista. <3

Karsinnat katsomosta katsottuna oli kuitenkin huikaiseva kokemus. Paljon hienoja, hienoja suorituksia. Kaiken kruunasi Elisa ja Iitu <3. Karsintojen voitto ja vihdoin ja viimein se kauan odotettu maajoukkuepaikka!!!!!! Niiin Ihanaa!!!! Pääsen kuin pääsenkin tänä vuonna Ranskaan, tällä kertaa vuorostani siinä avustajan roolissa. Siitä tulee huippureissu! Minien joukkue on huikea! Nyt on vauhtia ja vaarallisia tilanteita luvassa ;) Makseissa erityisen paljon lämmitti Marin ja BC:n sekä Sarin ja Iiron joukkuepaikka. Huisia!

Agilitymasennus häipyy ajallaan. Tämä on loman viimeinen päivä. Luulen, että pian ollaan taas tavanomaisessa. On muita harmeja ja agility on vain ihanaa vastapainoa kaikelle arkiselle. Oikeaa arjen luksusta <3

Agilityeläin <3

Lomalla!

Joo, tiedetään. Ihan säälittävää ollut taas tämä meikäläisen blogipäivittely! Mut tää kesä on niin vienyt mennessään. Toka viikko lomaa takana, vielä kaksi edessä. Tykkään, tykkään!!

Kesässä odotetuimpia tapahtumia on toki ihanat isot aksatapahtumat. Näistä nyt SM- kilpailut ja Agirotu onnistuneesti takana. Molemmat tytöt olivat SM:ssä sekä joukkueessa että yksilökilpailuissa. Kauan mietin, et ilmoonko Ellin joukkuekisaan mukaan, mut sitte päätin, et menkööt :) Ollut kuitenkii ihan kunnossa ja rakaastaahan se hommaa edelleen ihan kympillä.

Adan kisakentille paluu sujui oikein hyvin. Tehtiin suht sujuvia suorituksia SM:en alle, vaikkakin nollat oli hiukka tiukassa. Pari kertaa pääsin korjaamaan puomin hiukka liian kiireisestä alastulosta, joten hyvillä mielin lähdettiin itse kisaan.

Adan joukkuerata oli tosi jees (video tulossa). Muutama kurvi tuntui venyvän, mut muuten tosi hyvää tekemistä hyvällä draivilla. Rata ei tuntunut ihan huipulta, mut silti medien 4. nopein aika :) Hyvä puomi!! Maaliin tullessa luulin saaneeni nollan, mut sitte selviskin et vitonen oli räpsähtänyt KEINULTA! :/ Nooh, tänään tällainen linja. Heinolla oli tiukka linja, joka kylläkin onneksi piti. Muilta tuomareilta tuollanen keinu tuntui menevän läpi sormien... jopa maksien finaalissa.. Mut eniveis, tykkäsin ja tyytyväinen olin!

Ellin kans päästiin tekemään hyvän mielen rataa, kun joukkueella oli jo hyl alla. Mummo kulki kivasti ja mukavata oli. Nollalla maaliin :)

Sunnuntaina kisailtiin yksilökisat. Ada pääsi finaaliin kohtuullisella hyppyradan nollalla. Sijoitus oli kylläkin vasta 17. Paljon suoraa tykitystä, yksi todellakin liian pitkäksi venynyt kaarros ja muuta ei tarvittu. Suorat hyppyradat ei ole koskaan olleet meidän vahvuus. Mut finaaliin. Jes!

Elli yllätti ja teki oikeen makeen hyppisnollan melko haastavalla radalla. Sijoitus 13, ja taakse jäi moni kova nuorikko. :D Ihana mumma! Vie meidät vielä viimeisen kerran SM- finaaliin <3

Finaalissa Ellille muuten oikein hieno rata, mutta puomilta vitonen. Tässä räpsyi kyllä vitosia melko liuta. Oli kyllä sellanen iloloikka Elliltä, että huh! Muistan vaan sanoneeni radalla ääneen, et "hyi, miten ruma!!" :D

Adan finaalirata oli aikas kiva. Mulla jäyti takaraivossa pieni jännitys puomia kohtaan. Kolmanneksi viimeinen este, tullaan putkesta, putki jää vielä ohjaajan ja koiran väliin. Lisäksi Ada on herkästi kimpoileva koira, joka ottaa ohjaajan paineen herkästi itseensä. Ajattelin vaan, et nyt on pakko rauhoittaa itsensä, jotta koira pysyy kurissa puomilla. Ja pysyi se! Oikein hieno puomi oli Adalta! Hermo alkaa ehkä vielä pitämään?!?! :) Lopullinen sijoitus 9. Eka kerta ikinä, kun Adan kanssa kyetään finaalissa nollatulokseen <3 Ihana kuumakalleni!

Tässä videoo Adan finaaliradalta. Paikat joihin en ole tyytyväinen: alku ennen keppejä sekä viimeisen putken jälkeinen pitkä kurvi ennen puomia. Muuten, Jesh!
(mene ja valitse medi sarja, ja nro 56 Ada)


http://www.royalcanin.fi/Agilityn-SM-18-19-6-2011-Nastola

Agirotu:

Viime viikonloppu kului sitten Lappenrannassa. Ihanaa oli nähdä tuttuja pitkästä aikaa :) Oltiin porukalla mä laumani kanssa, Elisa koirineen Enna, Iitu ja Essi sekä Anu ja Lilo. Mukava pikkuinen mökki Huhtiniemen leirintäalueella oli positiivinen kokemus. Helle oli päällä koko viikonlopun. 30 asteessa on haastavaa jaksaa itse saati pitää koiratkin viileinä.

Liekkö karsinnat syynä (luultavasti), kun osallistujat olivat kaikonneet. Viikko aikaa niin toki ymärrän, et halutaan säästellä. Mekin jätettiin Adan kanssa lauantain KV- kisa väliin ihan tästä syystä. Mut lauantain aamuradalta Adalle mukavalla nollalla voitto! :) Kivaa kerrankin näin isossa kilpailussa. Rata oli oikein hyvää perusagilityä, jossa kontaktitkin toimivat kaiken muun ohella kuten pitää. Tältä radalta Avo- SM finaaliin, jossa sitten tippui yksi rima. Pöh! Muuten oikein hyvää menoa. Lopullinen sijoitus 9. Hyvin mielin näiden perusteella kohti ensi viikonlopun karsintoja.

Ellille aamuradalta vitonen (rima), eikä sitten syytä finaaliin. Kuumuus vaikutti kyllä selkeästi mummaan. Teki kyllä hienojakin pätkiä, joista olin tosi ylpee. Mm. keppien avokulma onnistui hienosti, jee! ;)

Sunnuntai oli hupipäivä. Raiku oli ilmoitettu alo medit joukkueviestiin. Raikulilla alla vaan n. 10 esteen ratatreeniä, joten tällainen pitempi rutistus jännitti. Rata oli onneksi oikein helppo ja sopiva meille. Ei mitään suoraa paahtamista, vaan loivia linjoja ja paljon putkia. :) Raiku teki elämänsä ekassa kilpailussa nollan! <3 Hieno oli muutenkin, keskittyi hienosti ja toimi vieraassa paikassa ja vierailla esteillä kuin kotonaan. Joukkueen tulos 10 ja kilpailun VOITTO!!! Kiitos joukkueelle!

Pimp my shelties (elisa-enna, mä-ada, elisa-iitu, mä-essi !) veti kuumuudessa, kilpailevien medien kisassa kolme nollaa ja yhden vitosen ja sijoittui hienosti hopealle! Ihan ei parin vuoden takainen voitto uusiutunut. Vitonen tuli Adan puomista, prkle! Oli jo lähdössä ihan kiepeillä ja puomilla näin sen ilmeestä, et nyt tulee ongelmia. Vähän jäkitin itsekin liikaa. Olisi pitänyt vaan painaa täysillä ohi puomin kovaa käskyttäen niin luulenpa, et näin ei olisi käynyt. Harmi karsintojen alla, mut näin kävi myös viime vuonna...... Essin kanssa meillä oli alla yhteisiä treenejä nolla. Kerran käytiin lämmittelyesteillä. Mut muuten tuttu koira ja kokeneita molemmat, joten nou problem! :) Hieno Essi teki mun kanssa hyvää rataa ja nollalla maaliin! <3

Että näin. Ensi viikonloppuna Seinäjoki ja karsinnat kutsuvat. Huih! Jänskää! :) Tää viikko lomaillaan ja otetaan rennosti. Muutama pikku treeni tehdään tietenkin. Siinä meidän eväät viikonloppuun. :)

Neitsytmatka

.. Oli siis Raikulla näyttelyihin. JUNioreissa startattiin Varkaudessa, tuomarina Elina Haapaniemi. Erinomaisella arvostelulla poika palkittin :)

ERI

"Vuoden vanha bluemerle, hyvä tyyppi. Riittävät mittasuhteet, hyvä pään muoto. Oikea purenta. Korvat asettuvat oikein, hyvä sijainti. Luustoa saisi olla hieman enemmän, hyvä runko & ylälinja, riittävät takakulmaukset. Liikkuu sujuvasti hyvällä askelmitalla. Kohtuullinen väri.

Että näin. Poika käyttäytyi todella hienosti näyttelypaikalla! Alkuun toki touhotusta ja tohinaa, mutta esimerkiksi yletön haukkuminen ei kuulunut tänään ohjelmaan. Hyvä! Tuomarin linja arvostelussa oli aika tiukka. Liukuhihnalla ei ERIäkään jaettu, et sikäli oikein tyytyväisiä ollaan.

Aika jännänä pidin tuomarin suhteutumista juoksemiseen. Meitäkin kehotti juoksemaan hitaammin vaikka ei vielä mielestäni mitään kovaa kyytiä juostukaan. No, hidastettiin hieman, mutta kävelemään en suostunut :) Musta kuitenkin sheltti, joka liikkuu pitkällä askeleella ja pysyy rivakassa ravissa, liikkuu maatavoittavasti ja oikein. Moni hipsutti koiriensa kanssa ja niin hipsutti sitten kyllä koiratkin. No, Raikun liikkumista onneksi kuitenkin kehuttiin. :)

Pöydällä olemista meidän tulee treenata ennen seuraavaa koitosta (sitten joskus). Alku meni ok, mutta sitte herra päätti taas pullikoida vähän vastaan. Paikallaan pönötys lääpittävänä ei nyt taas sopinut. Ei mitenkään nojannut minuun tai muuten väistänyt, mutta yritti mm. pakittaa. Sitä ennen oli kuitenkin nätisti torottanut harjattavana, siistittävänä ja kynittävänä Lauran käsittelyssä häkin päällä. Eikä Lauraakaan ollut aiemmin nähnyt. Tiiä sitä, miksi siinä tuomarin kanssa meinaa sohlata. Harjoituksen puutetta ja kokeilua - luulen ma.

Ihan heti just ei olla menossa uudelleen, mutta kyllä mennään tulevaisuudessa. Raiku sentäs on lähimpänä rotuihannetta näistä mun koiruista. Vaiks saa nähä, ehkä Ellikin vielä vanhoilla päivillään käy näyttäytymässä veteraanikehässä ;)