perjantai 14. maaliskuuta 2008

Heippa!

Huhhuh. Ajattelinpa nyt ottaa itteeni niskasta kiinni ja ehtiä kirjoittaa tänne... VAikka enhän mä tiedä, lukeeko näitä edes kukaan :D Mutta onpahan omaksi iloksi tässä sitten virtuaalipäiväkirja luettavaksi tulevaisuudeksi...

Meillä menee täällä ihan kivasti. Ihana kun päivät ovat jo pidempiä.. Aamulla kun herää on valosaa ja illalla kun tulee töistä on valosaa :) Virkistää mukavasti mieltä, kun aurinkokin näyttäytyy välillä.

Viikon päästä olisi Bemarileiri Turussa. Kouluttajiksi tulee Janita ja Jaakko, sekä Virran Rauno. Kivat ja tehokkaat treenit siis toivottavasti tulossa. Siitä viikko eteenpäin ja tän vuoden ekat kisat. Ihanaa päästä taas pikkuhiljaa kisailemaan. Ihan sama kuinka menee, kunhan pääsee kunnolla radalle.!

Mulla on nyt ollut iha oikeesti työn alla noi koirieni pujottelut. Tällä meinaan avokulmia (90 astetta vähintään). Umpikulmat on molemmilla todella varmoja ja menevät niihin kyllä lähes 100 % varmuudella lähes mistä vaan. Mitäköhän siinäkin on tullut tehtyä oikein :D
Mutta siis.. Olen nyt treenanut kotona joka viikonloppu, kun olen siellä Kuopiossa käynyt, pelkkiä keppikulmia (lähinnä siis niitä 90 asteen kulmia) niin, että koira on hihnassa. Näin mun ei ole tarvinnut kieltää niitä missään vaiheessa vaan olen vaan estänyt väärin suorittamisen. Mulla on siinä 4 keppiä ja päässä odottaa palkkana pallo. Pallo samalla vetää koiria nopeampaan pujotteluun. Hyvin nopeasti äkkäsivät jujun eivätkä välitä hihnasta mitään.

Ada alkaa olla jo aika taitava. Huomaa, että se oikeasti ajattelee nykyään. Vaikka näyttää, että lähtee minne sattuu, korjaa kuitenkin matkalla linjan ja menee oikeaan väliin 90 % varmuudella.
Adan pystyy lähettämään avokulmaan nyt n. 2,5 metrin päästä :D

Elli onkin sitten vaikeampi pala. Sillä kun on niin monta vuotta ollut nuo avokulmat ongelma. Se on oppinut alun perin aina siihen, että hänet OHJATAAN kepeillä oikeaan väliin.. No, ei tuo nyt ainoa syy ole. Mä oon ihan oikeesti yrittänyt kaikkeni sen kanssa. Tää on nyt viimeinen keino, millä aion yrittää. Jos ei tällä opi niin ei sitten millään :) Tällekin tasolle ollaan näin päästy :)
Mutta kyllä Elli alkaa ihan oikeesti oppia ja ymmärtää. Se alkaa olla jo 90 % varma avokulmissa n.1,5 - 2 m päästä. Tämä on jo Ellille TODELLA HYVIN. Että siis ihan silleen, että itse seison paikallaa ja lähetän, se ihan oikeesti lähtee sinne oikeaan väliin ;)

Nyt mun pitää vaan jatkaa tätä vahvistusta ja palkkausta niin kauan, että homma toimii varmasti. Ennen kuin kulmat on 100 varmoja kotona, en aio siirtää niitä radalla ja muiden esteiden yhteyteen. Kisoissa siis tulen edelleen viemään kesään asti koirat idiootti varmalla tavalla (ainakin yrittää) ja välttää kaikin mahdollisin keinoin virheiden syntymiset. Niitä ei nyt saisi tässä vaiheessa päästä syntymään.

Tämä on joka tapauksessa luonut minulle uskoa ja toivoa. Kyllä minunkin shelttipalleroni saa menemään sinne kepeille avokulmaan ja ihan itsenäisesti. ALku ainakin vaikuttaa lupaavalta :D

Hyvää kevään odotusta kaikille!

2 kommenttia:

Mervi kirjoitti...

Mää luen kyllä!! että kerro vaan kuulumisia :)

Miira kirjoitti...

Moi Anna! Kiitos kauniista sanoistasi blogissani! Lämmitti mieltä! :) Ja kirjottele ihmeessä: mäkin käyn väliin lueskelemassa sun juttuja, joten on meitä lukijoita täällä! :D

Mielenkiintosta toi sun keppitreeni: mä olen nimittäin miettinyt, miten tekisin Carron kanssa, kun sei raukka käsitä kunnolla sitä alotusta. Että se on OLTAVA se eka väli: kuudes ei käy meikäläiselle.. *hihi*. Mut toi keppimäärän vähentäminen on ollu munkin mielessä, mutten oo tohtinu sitä tehä: nei siis jätä 12:sta keppimäärällä kesken, ku oot tehny neljällä? Jos uskaltatais kokeilla.. Mietinnässä siis.

Kuuluillaan ja näkyillään!

miira ja muut