lauantai 26. syyskuuta 2009

Ollaan kotiuduttu




.. Ja voi että oli kiva reissu! :D Reissu tehtiin siis Itävaltaan 16.-21.9. Elikkä viikon irtiotto arjesta ja töistä, Jesh! Ada jäi porukoille Kuopioon ja Ellin kanssa päästiin reissuun. On se kyllä niin helppo reissukaveri, että parempaa saa ettiä. Rennosti autossa, taksissa, lentokentillä ja hotelleissa. Lentäminen ei oo kovin mukavaa, mutta onneksi palautuu niistä saman tien! :)

Menestystä meidän mahtavalle joukkueelle tulikin! Kaikki jo tottavie tietääkin. Medeille joukkue-kultaa ja mineissä Carolinalle ja Kertulle yksilö-kultaa. WAU! Kyllä oli rautaisaa agilityä kokonaista kolme päivää! Nää kisat paranee vuosi vuodelta. Ihanaa! Koko 9 henkinen maajoukkue onnistui jokainen viikonlopun aikana vähintään pari kertaa, elikkäs tosi kovatasoinen porukka oli liikenteessä. Tehtiin kaikki tasaista työtä ja ollaan varpilla loppujen lopuksi itteemme tyytyväisiä.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että nää kisat tuntui jo vähän jopa "rutiinimaisilta". Pelottava ajatus, mutta niin se meni. Kun tiesi oikeestaan kaiken, mitä siellä tehdään ja kuinka toimitaan, niin ei ollut etukäteen mitään jännittämisen aihetta. :) Hyvää ja huonoa molemminpuolin... Tunnelmahan hallissa oli ihan loistava. Suomen katsomotkin oli ihailtavasti täynnä jo heti aamusta ensimmäisessä kisassa. Hyvä Fanilauma! ;)

Meille Ellin kanssa lopulta yksilökisojen 19. sija. Osallistujia oli jotain 80. Tuloshan meillä oli se 5 vp. Ekan radan jälkeen oltiin sijalla 10 ja jätettiin taakse mm. moninkertainen MM-mitalisti, Sveitsin Martin Eberle ja Pebbles :). Tuo rata oli koko viikonlopun nappisuoritus ja siitä sai aivan valtavan hyvän fiiliksen! Agiradalla eli finaalissa ei kyllä lähdetty varmistelemaan. Tuolla siihen ei todellakaan ole varaa. Jokainen hetki on kallis ja kaikkemme tehtiin mekin, jotta onnistuttaisiin. Radan alkupuolella kuitenkin ohjasin Ellin puomin alle putkeen ja koira viipyikin siellä kuviteltu pidempään. Olin sitten ehtinyt jo askeleen liian edelle, kun Elli tuli putkesta ja tökkäsin sen hypyn taakse. Piti tehdä vaan voimakas vekki, mutta koira tulkitsikin tämän takaakierroksi. Sain kuitenkin estettyä Hyl:n, ettei sit hypänny takasin päin.. Mutta homma oli kuitenkin jo selvä. Emme tulisi parantamaan viime vuoden 7. sijaa. .. Ainakaan tänä vuonna.. ;) Kerttu ja Caro oli meitä n. 0,30 sekuntia edellä ja hyppiksen voittajaankin oli aikaeroa vain 1,03 s (?), joten kaikki mahkut mitaliin oli. Luultavasti olisimme olleet ilman tuota 5 vp hopealla tai pronssilla. (Hopea meni hyppiksen jälkeen 13. olleelle koirakolle). Mutta turha se on nyt voivotella, kisat ne on ensikin vuonna! :D

Joukkueena meillä meni ekat radat hyvin ja toiset kehnosti. Meille sekä Päiville ja Leilalle hypäriltä nollat, ja Carolle ja Kertulle vitonen (muurin palikka). Finaaliin lähdettiin sijalta 5 (vai oliko 6.) nopeimmalla vitosella. Kaikki mahdollisuudet olis taas ollut mitaliin, mutta ei... Kaikki me tehtiin lopulta Hyl finaaliradalla. :( Lähdettiin Ellin kans ekana ja jo heti kakkosella pakkovalssi ei onnannut ja kielto. Caro ja Kerttu teki saman virheen heti perään, eli taas oltiin suomalaiset tasainen joukkue.. Meille Hyl radan puolen välin jälkeen. Aalta oli tosi ahdas ja pitkä vienti hypyn ohi toiselle hypylle ja siinä kävi niin kuin pelkäsin.. Elli jätti yhden askeleen Aalla ottamatta ja oli jo salamana hypännyt väärän hypyn. En ehtinyt tehdä mitään. Onneksi maaliin tullessa muut kuin Tiia eivät varmasti ymmärtäneet, mitä kiroilin koirani turkkiin samalla kun rutistin sitä, mun hienoa, kultaista koiraa, joka yritti taas tehdä parhaansa. Koskaan aiemmin epäonnistuminen ei ole tuntunut noin pahalle! Kyllä siinä montaa kertaa kävi itku silmässä ja illallakin vielä sängyssä epäonnistumistani mietin. Plaah. On tää herkkä laji. Pahinta, että seuraavan aamuun yksilöfinaaliin piti kasata ittensä ja täyttää mieli sillä ajatuksella, että "Olen maailman paras ja voitan nää kisat". Vaikeeta oli, mutta onnistuin siinä!

Joukkuekisat on kyllä kaikkein inhottavimpia. Varsinkin MM:ssä, kun on vaan 3 koirakon joukkueet ja kuudesta startista ei oikein yksikään saisi epäonnistua. Se, että sun pitää oman nahkasi lisäksi pelata vielä toisten puolesta tekee siitä hermoja raastavan. Epäonnistuminen joukkueessa on vaikeaa ja vaikkei muut sitä niin ajattelisi, voi omassa päässä tuntua siltä, että kaikki oli omaa syytä ja menestyminen kaatui omiin virheisiin... Vaikka muutkin epäonnistuisivat.. No, mutta parin kuukauden päästä Tukholmassa me sitten ainakin näytetään muille Pohjoismaalaisille, mistä suomalaiset minit on tehty!

Kaiken kaikkiaan mahtava matka (ja oli muutes mainiot mitalijuhlat ;))! Nyt jaksaa taas pakertaa arkea. Tässä siirrytään pikkuhiljaa treenailemaan sisätiloihin, pois kylmästä ja pimeästä. Kisailut alkaa vähentyä ja me vaivutaan talvihorrokseen :D. No ei kai, mutta varmaan paneudutaan taas enempi treenailuun ja hiotaan talven aikana pikku asioita kuntoon. Sitten varsinkin Ada on ensi kesänä hyvässä iskukunnossa... :) Sitä odotellessa ja tavoitellessa..

p.s. Ylhäällä muutama kuva matkalta. Pitää laittaa kuvatekstit tänne, kun ei onnistu tonne vääliinkään. Ylinnä: Kuva pellolta, jotka löytyivät kisahallin välittömästä ymräristöstä. Ja niitä riitti! Taustalla valtavan upeat vuoret, joita ei kuvasta oikein erotu sumun vuoksi. Keskellä: Elli ja Marimekko-hattu, jota saatiin lainata Kerttu The Maailmanmestarilta :D Alla: Hotellin läheltä lähti portaat, jotka veivät upealle niittypolulle metsän reunaan. Polku kulki jyrkän niittypenkereen päällä ja alapuolella laidunsi lammaslauma. Mä istuin penkillä ja nappasin kuvan koirastani miettimässä syntyjä syviä <3

5 kommenttia:

Jaana kirjoitti...

Onnea teille kaikesta (ja kaikesta huolimatta=))) !!!Kirjoituksesta vaan tulee selville se, miten paljon sulla on lajille ja joukkueelle sydäntä ja voittamisen halua ;)
Ootte te aivan mieletön parivaljakko!
-Jaana&Iisa-

Unknown kirjoitti...

Hieno reissu teillä kaikilla oli ja ihan 100 varmasti ollaan ensi vuonna tavalla tai toisella mukana kannustamassa :) Tehän kuulutte jo vakikaulstoon !!!

Talven treenejä odotellessa ja hiotaan semmoset kuviot kuntoon, että oksat pois :D

JonnaCS kirjoitti...

Onnittelut tehokaksikolle :) Hieno reisssu kokonaisuudessaan suomalaisittain, seurailin tuloksia netissä ahkeraan!

Ellin ilme Marimekkohatussa on loistava...ei ole neiti tainnut pahemmin moisia asusteita päässään pidellä :)

Mia kirjoitti...

Kyllä te vaan ootte taitavia, ei siit mihkään pääse :) Ja voi vaan ihailla sun kisahermojas, voisit kertoa mulle paikan, et mist ne hommasit :D

Nyt vaan peukut pystyyn sit Tukholmaa varten, siin meille seuraava peukutettava tein puolesta :)

Näkemisiin! :)

Miira kirjoitti...

Tosi hienoja ratoja taas Anna teiltä!! Makee pari!! Semiä pohjoismaiden mestiksiin!!