tiistai 31. elokuuta 2010

Voi kurjuus..

Otsikkö alkaa huonosti, mutta mennään nyt kuitenkin ensin niihin hyviin juttuihin. Niitäkin on.

Viikonloppuna kisattiin Maaningalla joukkuepiirinmestaruudet. Oli sellanen hupipäivä. Vaan yksi tavallinen startti ja sitten epävirallinen joukkuerata. A- kisa oli sellanen jouheva ja vauhdikas perusrata, jossa oli vähän hassuja kulmia esteille, mutta ihan vietävissä helposti. Ellille lähdettiin tekemään ne kontaktit :) Ja mumma otti ne hienosti ja varmasti. Iloista perusagia Ellille, tuloksena nollavoitto :)

Adalla oli meno päällä. Puomin alastulon alkaessa huomasin, et silmät alko tapittaa siihen malliin, et nyt ei mennä hallitusti alastulolle. Himmattiin vauhti sitten kokonaan pois ja varmistettiin kontakti. Ehkäpä tämä hyvänä opetuksena jatkoa varten - järki ja maltti päässä siellä puomilla :) Seuraavan kerran testataan taas sitä, kuinka se puomi suoritetaan OIKEIN ja nopeasti :) Loppurata menikin sitten ihan mallikkaasti. Yksi vitonen kuitenkin keinun kiellosta. Oli hassussa kulmassa ja putki veti takana..




Joukkueradalta molemmille sessuille nollat, ja ihan kelvolliset sellaiset :) No, eipä ollut ratakaan vaikea. SEllaista sujuvaa juoksentelua. Voitto tuli Pinkeille Anonyymeille (eli siis Elisa Essin ja Iitun kanssa, ja minä molemmilla). Elisa teki hänkin nollat koirillaan :) Ihan hauska päivä tällainenkin välillä. Raiku oli mukana turistikoirana <3 Näki kasvattaja Piiaa ja Siro-Siskoa. Ja kaikkiahan tuo tykkäsi käydä morjestamassa. :) Olkoon ihminen tai koira, iso taikka pieni, niin sinne olis jätkä aina pyrkimässä moikkaamaan.

Torstaina lähdettiin Antti- veljen kanssa Etelä- suomeen. Raiku lähti katsomaan suurta maailmaa. Eka ilta ja yö käytiin moikkaamassa mummia Vihdin mökillä ja perjantaina suunnattiin Ikean kautta (vähä shopattiin! :)) Töölöön mummin asunnolle. Eipä jännittänyt Raikua isokaan kaupunki ihmis- ja koiravilinöineen, saati ratikkoineen ja kovine liikenteineen. On se vaan niin reipas <3 Lauantaina treffattiin Karoliinaa ja Kriisiä Espoossa. Pojat juoksi ja leikki kovasti ja me keskityttiin Karon kanssa rupatteluihin. Kerran pikkanen tippui (taas) sellaseen lampeen/ ojaan, varmaan pää edellä, kun sinne täysillä Kriisi perässään juoksi. Tuli ylös nolona ja läpimärkänä, mutta en kiinnittänyt asiaan sen enempi huomiota, kun jatkoivat juoksentelua sen jälkeenkin normaalisti.

Lopuksi aloin ihmetellä, kun Raiku väsyi niin kovasti. Luulin kuvittelevani, että poika horjuu. Väsymystä, päättelin ja vein autoon nukkumaan. Perillä Töölössä poika oli edelleen vähän outo ja kyllä, se oikeasti huojui (!!) istuessaankin. Silmissä oli vähän outo katse... No, Antin ja hänen kaverinsa kanssa kerättiin tavarat kasaan ja alettiin tekemään lähtöä. Raiku joi ja söi pienen määrän. Sen verran huolissaan olin, että suunnattiin päivystävälle eläinlääkäriasemalle. Raiku otettiin vastaan ja otettiin verikokeet. Poika oli edelleen väsyneen oloinen, mutta ei horjunut. Sokeri oli normaali, silmät ja korvat ok, samoin sydän ja lämpö. Leukkarit ja urea olivat kuitenkin hieman koholla, mutta eläinlääkäri päästi kotimatkalle ja käski seurata vointia. Kontrollit otettaisi näistä sitten myöhemmin, mutta arveli esim. urean voivan olla normaali ensi kerralla, jos kyseessä jotain nestetasapainohäiriöön viittaavaa... Lääkäri soitti loput labrat eilen, tiistaina ja kertoi, ettei leukkareidenkaan takia kannata olla nyt huolissaan vaan kontrolliin parin viikon kuluttua, jos kaikki ok. Onko kyseessä ollut väsyminen, kylmettyminen, nestetasapainon häiriö... Oliko tippumisella sinne ojaan jotain merkitystä.. En tiedä, mutta kovasti säikäytti. :( Yksi mahdollisuus neurologiset oireet, mutta oudot oireet siihenkin...



Raiku olikin jo heti lauantai iltana oma itsensä. Oli pirteä ja halukas leikkiin Adan kanssa. Otettiin kuitenkin rauhallisesti seuraavaan aamuun. Mitään samankaltaisia oireita ei tullut ja Raiku oli ihan täysillä oma, ihanan rasittava itsensä. Nyt seurataan vointia ja toivotaan, ettei mitään vastaavaa enää tule ja kontrollissa veriarvot olisivat normaalit..

No, ei Raikun huono onni tähän lopu.. Eilen oltiin Elisan ja Ennan (Elisan vanhempien nuori sheltti, josta tulossa Elisalle harrastuskaveri) kanssa saviskassa käymässä. Raikukin sai tehdä ekan kerran elämässään vähän putkea. Oli mitä mainioin kaveri. Keskityttiin kentällä leikkimiseen ja hauskan pitoon, ja onnistuttiin. Raiku keskittyi minuun ja oli täysillä mukana juonessa. Ihana!! Lopuksi kuitenkin sattui ikävästi, kun oltiin lähdössä pois. Kutsuin miestä ja se juoksi täysillä pusikon kautta luokse. Kuului uikehdus ja sitten alkoi kova pärskiminen. Verta tulee sieraimesta, eikä antanut koskea nenäänsä kunnolla ollenkaan. Pärski ja kuolasi, verta valui. Taas päivystävälle eläinlääkärille. Vuoroa odotellessa alkoi olla jo tosi kipeän oloinen, tärisi ja kuolasi. Lääkäri ei saanut hereillä katsottua, joten antoi hyvin kevyen rauhoitteen. Nenään ei kunnolla noilla laitteilla päästy, mutta ei siellä kuulemma mitään vierasesinettä ollut havaittavissa. Antoi kipupiikin ja kotiin viemiseksi Metacamia 3-4 päiväksi. Loppupäivän oli vaisu ja varovainen, ruokahalu ja jano heti herättyä kuitenkin hyvä, vaikkakin syöminen vähän hankalaa olikin kipujen takia..

Nyt parannellaan ja toivotaan, ettei sinne nokkaan nyt jäänyt mitään vierasesinettä. Jos ei ala parantua tai tulehtuu niin se on sitten antibioottia ja uusi reissu jälleen. Onneksi limakalvovauriot paranee melko nopeasti ja hyvin. Luulen, että kyseessä oli kuivuneet heinän korret, joita oli niitetty kentän reunalla :( Sellanen suoraan sieraimeen, niin varmasti tekee kipeää... Jos jotain hyvää ja onni onnettomuudessa niin se, että silmään ei osunut mitään!! Onneksi olen ottanut koirille vakuutukset, niille on nyt ollut käyttöä. Kyllä tässä on monet itkut jo itketty, toivottavasti loppuvat tähän. Raskasta katsoa, kun tuo pentu on niin luottavainen tähän elämään ja siihen, ettei mikään voi satuttaa.

Loppuun vielä iloisia uutisia! Meidät on Adan kanssa hyväksytty mukaan B-maajoukkueeseen :) Ja mikä parasta, päästään reissaamaan Elisan ja Iitun kanssa <3 Ja muutenkin porukassa näytti olevan paljon hyviä tuttuja ja kivoja kavereita. Odottelemme leirejä jo innolla!! :)

Hyvää alkanutta syksyä kaikille! Mä toivon, että meilläkin tämä onni kääntyy jälleen nousuun...

4 kommenttia:

Maria kirjoitti...

No voi kurjuus sentään, on Raikulla ollut vastoinkäymisiä :( Toimumista pienelle. Ja isosti onnea joukkuepaikasta! :)

Janita kirjoitti...

Hui, kun on pikkuisella ollut vastoinkäymisiä, että lääkärissäkin on saanut rampata.

Minkä vakuutusyhtiön vakuutukset sulla on koirille? Olen miettinyt, että munkin varmaan pitäisi hankkia tolle meidän hurjapäälle, kun koskaan ei voi tietää, jos sattuukin jotain odottamatonta...

AnnA kirjoitti...

Raiku on voinut tänään jo melkolailla hyvin. Kipuja ei tunnu olevan, joten lääkettä en ole antanut. Vähän nessu on arka, mutta luulenpa, et varominen tulee enempi aivastuksen kammossa.. :D Välillä meinaan saa ihan järkkyjä aivastelukohtauksia, yleensä kovemman touhotuksen tiimellyksessä..

Näillon Lähivakuutuksesta vakuutukset. Ihan siksi, et keskittäminen kannattaa ja mullon kaikki vakuutukset sieltä..

Jaana kirjoitti...

Tää on tosi tylsää... noi jutut, mutta toiv. nyt kaikki on ok=) Mulla on ton hevostelun kanssa käyny samoja asioita...mutta nyt vaikuttaa hyvälle, eli tervetuloa kunhan vaan kykenet)
-Jaana&Iisa&Into-