Oioi. Ette usko te, jotka ette oo vielä kisanneet tänä keväänä ulkona, kuinka MUKAVAA se voikaan olla noiden kuppasten maneesien jälkeen!! Aivan loistavaa, sanon mä! ;)Ei menty hankilityä, vaikka sitä pikkasen pelkäsin vaan kenttä Mikkelissä oli ihan sula ja melkolailla kuivakin. Hyvä oli mennä. Ilmakin osui ihan kohdilleen; aurinko paistoi vaikka olikin vähän viileää.
Olin aamulla paikalla ajoissa, sillä olin päättänyt mittauttaa Adan uudelleen.. Josko oikeus tapahtuisi myös meidän kohdalla, sillä näitä medeistä mineihin siirtyneitä rajatapauksia on alkanut putkahdella.. Mutta arvakkaa! KOLME MILLIÄ yli minien rajan! Voi saagura etten paremmin sano!! :/ Ei yhtään tiukemmassa vois olla? No ei paljoo.. Mutta vielä mä kokeilen uudelleen kunhan ekaks vähän treenaillaan pöydällä ja sen mittatikun kanssa. En saanut meinaan neitiä rennoksi en sitten millään. Tuomari piti Adaa melkein KAINALOSSA ja piteli vatsan alta vastaan. Yritäppä siinä nyt rentoutua! Että näin tällä kertaa. Oon kyllä sitä mieltä, et se millipeli saadaan kohilleen kunhan tuo suostuu joku kaunis päivä seisoon sen tikun alla rentona ;) Sitä päivää odotellessa...
No, sit ne kisat. Radat oli molemmat musta tosi kivoja. Sellasia vauhdikkaita ja jouhevia agiratoja, joissa sai mennä kovaa samalla, kun koiran piti olla hyvin lapasessa.
Ellin kans ekalta redalta tuli alas rima nro. 2. :/ Nää alussa tippuvat rimat on kyllä musta inhokkilistalla aika kärjessä! Varsinkin kun loppu rata menee niin mukavasti kuin tänäänkin. Rima tuli siis alas tilanteessa, kun alun kahden suoraan kohti tulevan hypyn jälkeen oli käännös 90 astetta. Olin siis edessä ottamassa vastaan ja varmaan laskin käden liika räväkkään alas -> naps, kolahti. Mut tyytyväinen olin tähän rataan. Ellin kanssa oli mielettömän mukavaa mennä <3
Ada sit otti kans tuolla samaisella radalla vitosen. Putkesta tultiin neljänneksi viimeiseksi puomille, mutta Ada ei lukinnutkaan puomia vaan tuli mun liikkeen mukana ohi.. Pöh. Olipas tyhmä virhe muuten niin hyvällä radalla. :)
Tokalla radalla onnistuttiin sit molempien kanssa. Jee! Elli oli mineissä nro.3
(1. Peto, 2. Toffo ja 3. Elli) ja Ada medeissä nro.2 (1. Misti, 2. Ada 3. Iitu). Ellillä kontaktit oli joka kerralla tosi hyvät. Sellaset vanhat kunnon Elli-kontaktit. Luotto oli mulla ihan kohdillaan ja oli tosiaan ihana tunne kun pystyin taas luottamaan siihen ihan täysillä. Ihana pieni koirani <3
Adalla oli tosi hyvät Aa ja keinu. Puomilla oli vauhtia.. öö.. aika paljon. Se tulee lujaa ja tosissaan juoksee läpi - minimaalisella himmauksella. Sitä himmiä pitää saada vaan pikkasen lisää.. Pitää ottaa siihen nyt kevään aikana vähän otetta enemmän. En meinaan nyt pysty ihan täpöllä siihen luottamaan sen suhteen, että jos pitäis puomilta lähtiessä seuraavaks vetää joku kiperä ohjauskuvio, niin en kyllä tiedä miten kävis.. Mutta tää lajihan onkin parhaimmillaan pienien sydämentykyttelyjen kanssa. Vai mitä? ;)
Jep. Nyt jäädään odottelemaan vielä treenikentän sulamista, jotta päästään ulos treenaamaankin. Tässä on nyt tiedossa pari viikkoa treenitaukoa, mikä ei kyllä sinällään ole varmasti huonokaan juttu. Ainakaan Ellin kannalta - se kun ei noita taukoja ole pahemmin pitänyt, sillä juoksutkaan ei oo enää riesana..
Heippu!
sunnuntai 19. huhtikuuta 2009
maanantai 13. huhtikuuta 2009
Pääsiäinen
..alkaa jo olla pian takana päin, mutta olipahan kiva 4 päivän vapaa! Aika juhlallista jo tosiaan ;)
Lauantaina ehti käydä ihan ajan kanssa shoppaamassa ja vaikka tällä kertaa ei mukaan lähtenytkään kuin yhdet kengät, niin kylläpä oli mukavaa :) Niin ja tietty se, et sai nukkua aamullakin rauhassa piiiitkään. Ai että.
Illalla otettiin lauantaina vähän univelkaa humppaamalla kamujen kanssa ja pitämällä muutenkin oikein ajan kanssa hauskaa. Ja oli oikein onnistunut ilta! Kiitti Elu, Anu ja Tanja ;) Sunnuntaikin oli sit aikaa palautella ihan rauhassa, vaikka eipä tuo kanki pahasti painanut - ei sillä ;)
Tänään käytiin sit Elisan ja shelttien sekä Anun ja Lilo-villiksen kanssa lenkillä metsässä ja kyllä koirilla oli mukavaa. koko metsä raikui ja lumi pöllysi kun tytöt pani juosten. Adalle tottakai taas sattui ikävästi, kun leikin tuoksinnassa "ylä-antura" hieman nirhautui johkin ja nahka oli jälleen rullalla.. Vertahan se vuosi, mutta ei se onneksi häirinnyt enempää ja leikit pystyi jatkumaan.
Noh, koko pääsiäinen on ollut oikein rentouttava ja nyt jaksaa taas painaa reilut 5 viikkoa, kunnes kesäloma koittaa. Meikäläinen viettää meinaan lomansa jo touko-kesäkuussa niin, että SM-viikonlopulta palaan sitten suoraan töihin. Aika hurjaa ajatella, että kesä on jo niin lähellä! Kyllä sitä jo odotetaankin.
Lämpimiä kevätpäiviä!
ps. Elli se jo täytti 8 v tuossa huhtikuun alussa. Ei sitä ikä vielä paina, mutta silti tuntuu vähän surulliselta ajatella, että koko ajan se vaan vanhenee... Tämän kesän pentuhaaveet alkaa olla jo kuopattu.. (paitsi jos tiedät jossain jonkun lupaavan kesäpennun, niin mulle voi ilmotella ;)) Nyt taidan siirtää nokan kohti ensi kevättä ja kesää; josko siihen mennessä olisin löytänyt jonkun miellyttävän yhdistelmän ja pääsisin nauttimaan ihanasta pentuajasta. <3
Lauantaina ehti käydä ihan ajan kanssa shoppaamassa ja vaikka tällä kertaa ei mukaan lähtenytkään kuin yhdet kengät, niin kylläpä oli mukavaa :) Niin ja tietty se, et sai nukkua aamullakin rauhassa piiiitkään. Ai että.
Illalla otettiin lauantaina vähän univelkaa humppaamalla kamujen kanssa ja pitämällä muutenkin oikein ajan kanssa hauskaa. Ja oli oikein onnistunut ilta! Kiitti Elu, Anu ja Tanja ;) Sunnuntaikin oli sit aikaa palautella ihan rauhassa, vaikka eipä tuo kanki pahasti painanut - ei sillä ;)
Tänään käytiin sit Elisan ja shelttien sekä Anun ja Lilo-villiksen kanssa lenkillä metsässä ja kyllä koirilla oli mukavaa. koko metsä raikui ja lumi pöllysi kun tytöt pani juosten. Adalle tottakai taas sattui ikävästi, kun leikin tuoksinnassa "ylä-antura" hieman nirhautui johkin ja nahka oli jälleen rullalla.. Vertahan se vuosi, mutta ei se onneksi häirinnyt enempää ja leikit pystyi jatkumaan.
Noh, koko pääsiäinen on ollut oikein rentouttava ja nyt jaksaa taas painaa reilut 5 viikkoa, kunnes kesäloma koittaa. Meikäläinen viettää meinaan lomansa jo touko-kesäkuussa niin, että SM-viikonlopulta palaan sitten suoraan töihin. Aika hurjaa ajatella, että kesä on jo niin lähellä! Kyllä sitä jo odotetaankin.
Lämpimiä kevätpäiviä!
ps. Elli se jo täytti 8 v tuossa huhtikuun alussa. Ei sitä ikä vielä paina, mutta silti tuntuu vähän surulliselta ajatella, että koko ajan se vaan vanhenee... Tämän kesän pentuhaaveet alkaa olla jo kuopattu.. (paitsi jos tiedät jossain jonkun lupaavan kesäpennun, niin mulle voi ilmotella ;)) Nyt taidan siirtää nokan kohti ensi kevättä ja kesää; josko siihen mennessä olisin löytänyt jonkun miellyttävän yhdistelmän ja pääsisin nauttimaan ihanasta pentuajasta. <3
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Ilmojen halki käy lentäjän tie...
Eilen sain kyllä kokea melkoisen hienon elämyksen.. Jos joku sattui näkemään lauantai-iltana Joroinen-Leppävirta akselilla suuuuuren keltaisen kuumailmapallon lentelevän, niin voin kertoo: meikäläinen oli siellä kyydissä! :D
Meillä oli työpaikan virkistyspäivä ja samalla vietettiin yksiä läksiäisiäkin.. Aloitettiin syömällä hyvää ruokaa ravintolassa ja siitä matkattiin bussilla salaiseen päämäärään. Perillä (n.20 min ajoa) yllätys selvisi. eräällä pellolla maatilan mailla lepäsi suuri keltainen kuumailmapallo ja paljon porukkaa ympärille. Voi hitsi, me päästäisiin tuonne taivaalle lentelemään. Kun turvaohjeet oli kuunneltu, ensimmäinen ryhmä pääsi ilmaan. Me muut seurattiin palloa maasta auton kanssa ja radiopuhelimen välityksellä. Lopulta noin 40 min lennon jälkeen, lentäjä sai pallon maahan eräälle pellolle ja me loput (8) päästiin kyytiin. Lähtiessä lentäjä vaan mainitsi, että nyt sitten ei olisikaan ihan yhtä helppo löytää laskupaikkaa, pellot harvenee ja tulee paljon metsää ja järveä.. No, eikun taivahan tuuliin! ;) Lentäjä piti ylhäällä yhteyttä alhaalla oleviin avustajiinsa, ja oli mielenkiintoista kuulla kommenttia; "ei tässä nyt vielä voida laskeutua, katotaan jos tuolla löytyisi sopiva alue.. Otan tässä vähän lisää korkeutta, niin päästään näissä pilvissä kovempaa.. Tuonne olisi voinut laskeutua, mutta ei päästä sinne, kiertää vasemmalle..". Palloahan ei voi mitenkään ohjailla, se vaan menee minne tuuli vie.. Sopiva laskeutumis paikka löytyy sitten, kun sellainen omalle reitille sattuu tulemaan ;).
Korkeimmillaan kiikuttiin 400 metrin korkeudessa, mutta ei tuntunu ollenkaan pahalle. Se oli sellasta unenomaista liitelyä ja hiljaisuuden rikkoi vaan kaasutuli, joka piti pallon ilmassa, sekä pihoilla haukkuvat koirat (varmaan niitä pelotti! :/). Unohtumaton matka kesti tunnin verran kun lopulta lentäjä sai pallolle laskupaikan erään lahden pohjukasta, talon rannasta. Akkalauma laskeutui - ei niin kovin tasaisesti- jäälle vähän kovalla äänellä ja pian rannassa pojotti ilkosillaan mies hieromassa silmiään. No onhan se nyt vähän outoa, kun kesken saunomisen omaan rantaan törkkää järettömän kokonen ilmapallo täynnä naisia! :D Mutta hyvin meidät otettiin sit lopulta vastaan ja päästiin illan hämärtyessä takaisin lämpimään bussiin ja kotia kohti. ;)
Ilta jatkuikin mukavana vielä tämänkin jälkeen. Muutaman työkaverin kanssa vielä jatkoille istumaan iltaa ja tsekkaamaan Varkauden yöelämä. Mukavaa oli! Nollaus sillon tällön tekee ihmeen hyvää. Ja tää sunnuntaikin on ollut aivan loistava päivä auringon paisteineen. Kevät se vaan tulee <3
Tässä vielä kuvaa yläilmoista..
Meillä oli työpaikan virkistyspäivä ja samalla vietettiin yksiä läksiäisiäkin.. Aloitettiin syömällä hyvää ruokaa ravintolassa ja siitä matkattiin bussilla salaiseen päämäärään. Perillä (n.20 min ajoa) yllätys selvisi. eräällä pellolla maatilan mailla lepäsi suuri keltainen kuumailmapallo ja paljon porukkaa ympärille. Voi hitsi, me päästäisiin tuonne taivaalle lentelemään. Kun turvaohjeet oli kuunneltu, ensimmäinen ryhmä pääsi ilmaan. Me muut seurattiin palloa maasta auton kanssa ja radiopuhelimen välityksellä. Lopulta noin 40 min lennon jälkeen, lentäjä sai pallon maahan eräälle pellolle ja me loput (8) päästiin kyytiin. Lähtiessä lentäjä vaan mainitsi, että nyt sitten ei olisikaan ihan yhtä helppo löytää laskupaikkaa, pellot harvenee ja tulee paljon metsää ja järveä.. No, eikun taivahan tuuliin! ;) Lentäjä piti ylhäällä yhteyttä alhaalla oleviin avustajiinsa, ja oli mielenkiintoista kuulla kommenttia; "ei tässä nyt vielä voida laskeutua, katotaan jos tuolla löytyisi sopiva alue.. Otan tässä vähän lisää korkeutta, niin päästään näissä pilvissä kovempaa.. Tuonne olisi voinut laskeutua, mutta ei päästä sinne, kiertää vasemmalle..". Palloahan ei voi mitenkään ohjailla, se vaan menee minne tuuli vie.. Sopiva laskeutumis paikka löytyy sitten, kun sellainen omalle reitille sattuu tulemaan ;).
Korkeimmillaan kiikuttiin 400 metrin korkeudessa, mutta ei tuntunu ollenkaan pahalle. Se oli sellasta unenomaista liitelyä ja hiljaisuuden rikkoi vaan kaasutuli, joka piti pallon ilmassa, sekä pihoilla haukkuvat koirat (varmaan niitä pelotti! :/). Unohtumaton matka kesti tunnin verran kun lopulta lentäjä sai pallolle laskupaikan erään lahden pohjukasta, talon rannasta. Akkalauma laskeutui - ei niin kovin tasaisesti- jäälle vähän kovalla äänellä ja pian rannassa pojotti ilkosillaan mies hieromassa silmiään. No onhan se nyt vähän outoa, kun kesken saunomisen omaan rantaan törkkää järettömän kokonen ilmapallo täynnä naisia! :D Mutta hyvin meidät otettiin sit lopulta vastaan ja päästiin illan hämärtyessä takaisin lämpimään bussiin ja kotia kohti. ;)
Ilta jatkuikin mukavana vielä tämänkin jälkeen. Muutaman työkaverin kanssa vielä jatkoille istumaan iltaa ja tsekkaamaan Varkauden yöelämä. Mukavaa oli! Nollaus sillon tällön tekee ihmeen hyvää. Ja tää sunnuntaikin on ollut aivan loistava päivä auringon paisteineen. Kevät se vaan tulee <3
Tässä vielä kuvaa yläilmoista..
tiistai 31. maaliskuuta 2009
Tampereella..
Käytiin siis kera molempien neitien kanssa merta edempänä kalassa.. lähettiin ihan Tampereelle saakka kattomaan, millasia kisoja siellä päin löytyy. Mä oon aina ollu tällänen kotinyhjä, joka ei viitti lähtee pitkille kisamatkoille, muuta kun sillon kun on "pakko" (lue: SM-kisat, Agirotu, karsinnat tai jokin edustus tehtävä..). Niin, nyt me sit lähettiin ja no joo.. No olishan sitä voinu lähempänäkin kisata.
Mineillä oli tuomarina Virran Rauno. Melko kimurantit radat tuli siitä, kun minien kyseessä ollessa Rauno sai tehtyä vähän tiukempaa pakettia ja esteet oli aikas lähellä toisiaan (siis ansoja oli vähän enempi kun yleensä..ehkä). Ellin kanssa en päässyt hyvään kisavireeseen en sitten millään, siis ekalla radalla. Oli ihan hyvä fiilis rataantutustumisen jälkeen, kunnes tajusin, että voi saasta. Olin tutustunut rataan väärin! Yksi hyppy oli jääny välistä, ja tietysti se oli sellasessa kohdassa, et olisin kyllä tarvinnu sitä vähän miettiä paikan päällä. Ja niin tietty. Sinnehän se kosahti!! :/ En ollu niinkään pettynyt itse Hyl:yyn vaan siihen, että ittellä asenne romahti ihan täysin sen virheen jälkeen. Loppu rata vaan löntysteltiin maaliin ja itelle jäi aika paha mieli siitä. Hitto, sitä pitäs vaan pusertaa täysillä loppuun asti vaikka olis mikä. Jo koirakin sen ansaitsee! <3 .. Ainiin, joo. Tietty tää eka oli kaiken lisäksi TR-kisa, joten pisteitä tippuu taas..
Noo, mut toiselle radalle sain kerättyä taas asenteen kohdilleen ja tehtiinkin hyvä, sujuva rata ilman mitään ylimääräistä. Ja nolla-voitto tuli! ;) Erityisen tyytyväinen olen pujotteluun, mikä meni oikein loistavasti, vaikka kulma oli jotain 120 astetta umpikulmaan ja vielä leikkaisn takana. Hieno pikku otus minulla.
Ja sit Ada. Medeillä oli tuomarina Ritva Herrala. Ihan älyttömän kiva rata, vaikkakin melko kimurantti tietyiltä osin. Alkuun onnistui sylkkäri suoran putken jälkeen ihan täydellisesti. Ada, se kun vaan pyörähtää ilmassa saman tien kuin sille merkin annan :) Kontaktit meni vauhdikkaasti, mutta kuitenkin mielestäni riittävän tarkasti. Rupeen kyllä hakemaan kesää kohti niihin sitä hallittavuutta lisää. 5 vp nimittäin napsahti puomin jälkeen, kun vähän hallitsemattomasti pääsi neiti ryntäämään ja sit kun olis pitäny kiertää yks hyppy takaa niin kampesikin mun puolelle ohi linjan ja siitä se kielto. Mutta mahtava draivi oli päällä, niin mulla kun koirallakin. Todisteena siitä mojova mustelma neidin hampaista.. erehdyin maalissa kiittämään liian riehakkaasti kuumakalleani ;)
Toinen rata, hyppis, alkoikin sit vähän kehnosti, kun Ada tuli ensimmäisen rima ALI! Oli rynnänny lähdössä mun perään ihan lähelle ekaa hyppyä, ja sit kun kutsuin niin tulikin ali. Pöh. Tässä vähän laski fiilis taas ja mentiin melko löysästi maaliin. Rata olis ollu kyllä kiva vetää ihan täysilläkin ;)
Että näin meillä. Ihan kiva reissu, vaikka kotona olinkin vasta joskus 23.30 (jätin vielä Antin Jyväskylään matkalla). Kiitos Antille matkaseurasta! Olis ollu aika rankkaa yksin.
Palaillaan taas astialle..
Ihanaa..Kevät tulee vihdoin! ..
Mineillä oli tuomarina Virran Rauno. Melko kimurantit radat tuli siitä, kun minien kyseessä ollessa Rauno sai tehtyä vähän tiukempaa pakettia ja esteet oli aikas lähellä toisiaan (siis ansoja oli vähän enempi kun yleensä..ehkä). Ellin kanssa en päässyt hyvään kisavireeseen en sitten millään, siis ekalla radalla. Oli ihan hyvä fiilis rataantutustumisen jälkeen, kunnes tajusin, että voi saasta. Olin tutustunut rataan väärin! Yksi hyppy oli jääny välistä, ja tietysti se oli sellasessa kohdassa, et olisin kyllä tarvinnu sitä vähän miettiä paikan päällä. Ja niin tietty. Sinnehän se kosahti!! :/ En ollu niinkään pettynyt itse Hyl:yyn vaan siihen, että ittellä asenne romahti ihan täysin sen virheen jälkeen. Loppu rata vaan löntysteltiin maaliin ja itelle jäi aika paha mieli siitä. Hitto, sitä pitäs vaan pusertaa täysillä loppuun asti vaikka olis mikä. Jo koirakin sen ansaitsee! <3 .. Ainiin, joo. Tietty tää eka oli kaiken lisäksi TR-kisa, joten pisteitä tippuu taas..
Noo, mut toiselle radalle sain kerättyä taas asenteen kohdilleen ja tehtiinkin hyvä, sujuva rata ilman mitään ylimääräistä. Ja nolla-voitto tuli! ;) Erityisen tyytyväinen olen pujotteluun, mikä meni oikein loistavasti, vaikka kulma oli jotain 120 astetta umpikulmaan ja vielä leikkaisn takana. Hieno pikku otus minulla.
Ja sit Ada. Medeillä oli tuomarina Ritva Herrala. Ihan älyttömän kiva rata, vaikkakin melko kimurantti tietyiltä osin. Alkuun onnistui sylkkäri suoran putken jälkeen ihan täydellisesti. Ada, se kun vaan pyörähtää ilmassa saman tien kuin sille merkin annan :) Kontaktit meni vauhdikkaasti, mutta kuitenkin mielestäni riittävän tarkasti. Rupeen kyllä hakemaan kesää kohti niihin sitä hallittavuutta lisää. 5 vp nimittäin napsahti puomin jälkeen, kun vähän hallitsemattomasti pääsi neiti ryntäämään ja sit kun olis pitäny kiertää yks hyppy takaa niin kampesikin mun puolelle ohi linjan ja siitä se kielto. Mutta mahtava draivi oli päällä, niin mulla kun koirallakin. Todisteena siitä mojova mustelma neidin hampaista.. erehdyin maalissa kiittämään liian riehakkaasti kuumakalleani ;)
Toinen rata, hyppis, alkoikin sit vähän kehnosti, kun Ada tuli ensimmäisen rima ALI! Oli rynnänny lähdössä mun perään ihan lähelle ekaa hyppyä, ja sit kun kutsuin niin tulikin ali. Pöh. Tässä vähän laski fiilis taas ja mentiin melko löysästi maaliin. Rata olis ollu kyllä kiva vetää ihan täysilläkin ;)
Että näin meillä. Ihan kiva reissu, vaikka kotona olinkin vasta joskus 23.30 (jätin vielä Antin Jyväskylään matkalla). Kiitos Antille matkaseurasta! Olis ollu aika rankkaa yksin.
Palaillaan taas astialle..
Ihanaa..Kevät tulee vihdoin! ..
sunnuntai 22. maaliskuuta 2009
Maaliskisat
... Kisattiin tänään Kikan tallin maneesilla Siilinjärvellä. Talven toiset kilpailut ja mukaan mahtui niin hyviä kuin heikkojakin pätkiä...
EKA RATA:
Oli siis agirata. Ellille muuten oikein lennokas (oli pienessä ruumiissa aika paljon pakkautunutta energiaa) rata, mutta harmittavasti 5 vp kepeiltä. Kepeille tultiin 90 asteen umpikulmassa ja mä vein valssaamalla koirani kakkos väliin... Pöh! Muuten selvitettiin matkalla jo monta sellasta huhuh-tilannetta, niin sit menin sössimään tollasen helpon kohdan. Yksinkertaisesti ajauduin niin lähelle keppejä et Elli tajusi ne liian myöhään... Mut kyllä me tällä radalla koettiin sellanen Ahaa-elämys, että ainakin päätettiin, et enää ei yritetä saada kontakteja Ellille nopeemmiksi längillä. Ei vaan onnistu, sillä Ellillä on liian lennokas tyyli mennä.. Musta tuntuu, et sille on mahdotonta opettaa hiipiminen..Sille tulee paineen alla sellanen loikka sinne alastulolle, et on aina liian tuuripeliä, et osuuko vai eikö osu.. Nytkin hyppäsi, mutta tuli alas niin että takajalat osui vielä kontaktille.. Puomilla ainakin näin. A on toinen juttu sillä längillä oon saanu sitä reippaammin painumaan alas. Mutta siis puomilla siirrymme takaisin vanhaan tuttuun käskytys-semi-pysähdykseen ;)
Ada loisti ensimmäisellä radalla. Vauhtia oli härrällä todella hyvin ja kontaktit mentiin raivokkaasti, mutta malttoi valua alas asti. Molemmat. Kepit otin lähettämällä yksin pujotteluun ja sit leikkaamalla seuraavalla hypyllä ja toimi kyllä kuin unelma. Varmasti noiden nopeiden kontaktien ansiosta voitto napsahti luokan nopeimmalla ajalla. Hiphei! Olinpa ylpee tytöstäni.
TOKA RATA:
Oli agirata tämäkin. Teemana oli taas pitkälti samat slide-törkki-jutut kuin ekallakin radalla. Puomi oli keskilvaiheen jälkeen suoraan kohti putken väärää päätä ja tämä kohta koitui aikas monen kohdalla kohtaloksi..
Ellin kanssa saatiin rutistettua nolla vaikkakin pakka hajosi juuri tuolla puomilla. otin tällä kertaa kontaktit vanhan kaavan mukaan ja olihan ne hitaammat, mutta ainakin virheettömät. Puomilta meinas karata sinne väärään päähän putkea, mutta kiljaisu pelasti.. taas.. ;) Tosi tyytyväinen olen tuohon rataan muuten. Aan kontakti oli tosi hyvä ja homma sujui kuin tanssi tonne loppuun asti. Toiseksi viimeisellä esteellä yritin vielä Jaakotusta suoran putken jälkeen (120 astetta), mutta pipariks meni ja Elli pyrähti akselinsa ympäri.. Tuli vähän turhaa aikatasoitusta. Tältä radalta sitten 2.sija Katin ja Taikan jälkeen.
Ada lähti taas kuin tykin suusta ja otti tosi hienon Aan. Yhdessä työnnössä puikkasi väärälle puolelle estettä ja siitä eka vitonen. Jatkettiin täysillä ja sit tuli se puomi... Adan ensimmäinen kontaktivirhe oli totta. Videolla näkee, et jään liian taakse käskyttämään "alas" --> Ada kattoo mua ja tulee vauhdilla yli kontaktin. Oon melko varma, et jos olisin vaan reippaasti liikkunut eteenpäin niin virhettä ei olisi tullut.. harmittaa kyllä vähän, mutta toisaalta tämä vahvisti käsitystä siitä kuinka jatkan Adan kontaktien kanssa.. Madallan länkiä ja pakotan sen hiipimään pidempään.. voi olla että jätän namipalkan maasta pois ja siirryn käskyyn ja kehuun/naksuun. Joo näin mä teen.. Jatketaan siis harjoituksia;)
Ensi viikonloppuna suuntana Tampere. Katotaan, mitä siellä paljastuu..
EKA RATA:
Oli siis agirata. Ellille muuten oikein lennokas (oli pienessä ruumiissa aika paljon pakkautunutta energiaa) rata, mutta harmittavasti 5 vp kepeiltä. Kepeille tultiin 90 asteen umpikulmassa ja mä vein valssaamalla koirani kakkos väliin... Pöh! Muuten selvitettiin matkalla jo monta sellasta huhuh-tilannetta, niin sit menin sössimään tollasen helpon kohdan. Yksinkertaisesti ajauduin niin lähelle keppejä et Elli tajusi ne liian myöhään... Mut kyllä me tällä radalla koettiin sellanen Ahaa-elämys, että ainakin päätettiin, et enää ei yritetä saada kontakteja Ellille nopeemmiksi längillä. Ei vaan onnistu, sillä Ellillä on liian lennokas tyyli mennä.. Musta tuntuu, et sille on mahdotonta opettaa hiipiminen..Sille tulee paineen alla sellanen loikka sinne alastulolle, et on aina liian tuuripeliä, et osuuko vai eikö osu.. Nytkin hyppäsi, mutta tuli alas niin että takajalat osui vielä kontaktille.. Puomilla ainakin näin. A on toinen juttu sillä längillä oon saanu sitä reippaammin painumaan alas. Mutta siis puomilla siirrymme takaisin vanhaan tuttuun käskytys-semi-pysähdykseen ;)
Ada loisti ensimmäisellä radalla. Vauhtia oli härrällä todella hyvin ja kontaktit mentiin raivokkaasti, mutta malttoi valua alas asti. Molemmat. Kepit otin lähettämällä yksin pujotteluun ja sit leikkaamalla seuraavalla hypyllä ja toimi kyllä kuin unelma. Varmasti noiden nopeiden kontaktien ansiosta voitto napsahti luokan nopeimmalla ajalla. Hiphei! Olinpa ylpee tytöstäni.
TOKA RATA:
Oli agirata tämäkin. Teemana oli taas pitkälti samat slide-törkki-jutut kuin ekallakin radalla. Puomi oli keskilvaiheen jälkeen suoraan kohti putken väärää päätä ja tämä kohta koitui aikas monen kohdalla kohtaloksi..
Ellin kanssa saatiin rutistettua nolla vaikkakin pakka hajosi juuri tuolla puomilla. otin tällä kertaa kontaktit vanhan kaavan mukaan ja olihan ne hitaammat, mutta ainakin virheettömät. Puomilta meinas karata sinne väärään päähän putkea, mutta kiljaisu pelasti.. taas.. ;) Tosi tyytyväinen olen tuohon rataan muuten. Aan kontakti oli tosi hyvä ja homma sujui kuin tanssi tonne loppuun asti. Toiseksi viimeisellä esteellä yritin vielä Jaakotusta suoran putken jälkeen (120 astetta), mutta pipariks meni ja Elli pyrähti akselinsa ympäri.. Tuli vähän turhaa aikatasoitusta. Tältä radalta sitten 2.sija Katin ja Taikan jälkeen.
Ada lähti taas kuin tykin suusta ja otti tosi hienon Aan. Yhdessä työnnössä puikkasi väärälle puolelle estettä ja siitä eka vitonen. Jatkettiin täysillä ja sit tuli se puomi... Adan ensimmäinen kontaktivirhe oli totta. Videolla näkee, et jään liian taakse käskyttämään "alas" --> Ada kattoo mua ja tulee vauhdilla yli kontaktin. Oon melko varma, et jos olisin vaan reippaasti liikkunut eteenpäin niin virhettä ei olisi tullut.. harmittaa kyllä vähän, mutta toisaalta tämä vahvisti käsitystä siitä kuinka jatkan Adan kontaktien kanssa.. Madallan länkiä ja pakotan sen hiipimään pidempään.. voi olla että jätän namipalkan maasta pois ja siirryn käskyyn ja kehuun/naksuun. Joo näin mä teen.. Jatketaan siis harjoituksia;)
Ensi viikonloppuna suuntana Tampere. Katotaan, mitä siellä paljastuu..
sunnuntai 15. maaliskuuta 2009
Voi, kun oli ihana viikonloppu
Aivan huippua oli pitkästä aikaa nähdä kavereita ihan ajan kanssa. Perjantaina shoppailua Kaisan kanssa. Illalla Sanna yöksi ja Lauantaina sitten vanha opiskelu porukka koolla jälleen lähes täydellisenä. Saatiin rauhassa istua iltaa ja rupatella (ja vähän tissutella siinä samalla). Jatkoille sit kylän pintaan ja baariin laittamaan jalalla koriasti ;) Kivaa oli, ja kun muisti pysyä kohtuudessa ei kohmelokaan vaivannut ja sunnuntai meni ihan mukavissa merkeissä :D Illalla on vielä treffit parin kaverin kanssa kahvittelun merkeissä. Oikein sosiaalisen viikonlopun ruumiillistuma!
Perjantain harkat meni taas parin viikon tauon jälkeen pienessä kohmeessa. Nyt musta tuntuu, että mun ohjaus alkaa olla jo niin tottunut Adalle, että Ellin kanssa tahtoo olla välillä treeneissä hinkalaa.. Se tuntuu vaan käyvän harkoissa sellasella ihan ihme kierroksella. Vauhtia on ihan ok ja kuumuu radan reunalla ihan hulluna. kentälle päästessään huutaa ja riekkuu. Ei oikein malta keskittyä mihinkään. :/ Liikkeelle päästessään menee ihan mukavasti, mutta saattaa yhtäkkiä keksiä jotain kivaa hupia itelleen ja hakee jotain ihan ihme kuvioita ;D Siinä alkaa ihan selvästi olla sellasta "vanhan ketun" vikaa. Sillä on ihan selvänä se millon ollaan harkoissa ja millon kisoissa. Kisoissa ollaan kyllä niin täräkkänä ja nohevana. Ei tietoakaan mistään haaveilusta kesken kaiken. Sillon keskitytään vaan itte asiaan! Luulen, että suurin syy siihen, et se ei ihan täysillä keskity treeneissä on siinä, että ne treenaa Adan kanssa samassa ryhmässä ja Elli kuumuu niiiiin paljon sillä aikaa, kun teen jotain Adan kanssa. Sillä tahtoo mennä sit välillä överiksi omalla vuorollaan.. Odotan jo kesää, että pääsee ulos treenaamaan pois ahtaasta hallista.
No jokatapauksessa meillä oli kivat treenit ala Matti. oli slideja, Tiukkaa keppi-törkkäystä ja kontakteja. Meinas olla vaikeuksia noissa sliden ajoituksissa, mutta saatiin ne kyllä kohdalleen. Ellin tahdoin päästää aina liian aikasin, jolloin puikkaskin väärälle puolelle hyppyä. Niin ja sit ehkä se kaikkein ärsyttävin juttu! Meillä oli Aan alla putki niin, ettei päässy lähelle kontaktia. Noo, mulla oli länget siellä ja Elli tuli 2x niiden YLI. Sit jo suutahdin sille aika kovasti. Sain onneksi hiottua sen pois eikä tapa enää uusinut.. Inhottava temppu :/ Ei siis kylläkään loikannut kontaktia vaan ihan pikkasen hypähti sen riman yli alas.. Kokeili selvästi, et josko tästä pääsis näinkin kumartumatta.. Ada taas oli aikas loistava. Pari kertaa liuku käännöksissä pitkäksi, mutta pääosin meni oikein hyvin. Kontaktit oli tosi hyvät ja länget toimii edelleen! Huomasin kyllä taas, että nuo keppitörkit meinaa olla vielä hankalia nuorelle. Meinaa liikkua aina väärälle puolelle aloittamaan kun vie esim. neulansilmästä kepeille.. Mutta reeniä reeniä vaan...
Ellin kanssa pitää mun nyt yrittää keskittyä myöskin itse paremmin treeneihin. En saisi hermostua siihen sen riekkumiseen, mutta kun kaksi tällasta kohloa ei kyllä ainakaan rauhoita toisiaan. Petrattavaa on ;) Tavoitteeksi mulle ja Ellille loppukevääksi: määrätietoista ja tarkkaa ohjausta sopivalla agressiolla niin hyvää tulee ;) Siispä, törmäillään kentillä!
Perjantain harkat meni taas parin viikon tauon jälkeen pienessä kohmeessa. Nyt musta tuntuu, että mun ohjaus alkaa olla jo niin tottunut Adalle, että Ellin kanssa tahtoo olla välillä treeneissä hinkalaa.. Se tuntuu vaan käyvän harkoissa sellasella ihan ihme kierroksella. Vauhtia on ihan ok ja kuumuu radan reunalla ihan hulluna. kentälle päästessään huutaa ja riekkuu. Ei oikein malta keskittyä mihinkään. :/ Liikkeelle päästessään menee ihan mukavasti, mutta saattaa yhtäkkiä keksiä jotain kivaa hupia itelleen ja hakee jotain ihan ihme kuvioita ;D Siinä alkaa ihan selvästi olla sellasta "vanhan ketun" vikaa. Sillä on ihan selvänä se millon ollaan harkoissa ja millon kisoissa. Kisoissa ollaan kyllä niin täräkkänä ja nohevana. Ei tietoakaan mistään haaveilusta kesken kaiken. Sillon keskitytään vaan itte asiaan! Luulen, että suurin syy siihen, et se ei ihan täysillä keskity treeneissä on siinä, että ne treenaa Adan kanssa samassa ryhmässä ja Elli kuumuu niiiiin paljon sillä aikaa, kun teen jotain Adan kanssa. Sillä tahtoo mennä sit välillä överiksi omalla vuorollaan.. Odotan jo kesää, että pääsee ulos treenaamaan pois ahtaasta hallista.
No jokatapauksessa meillä oli kivat treenit ala Matti. oli slideja, Tiukkaa keppi-törkkäystä ja kontakteja. Meinas olla vaikeuksia noissa sliden ajoituksissa, mutta saatiin ne kyllä kohdalleen. Ellin tahdoin päästää aina liian aikasin, jolloin puikkaskin väärälle puolelle hyppyä. Niin ja sit ehkä se kaikkein ärsyttävin juttu! Meillä oli Aan alla putki niin, ettei päässy lähelle kontaktia. Noo, mulla oli länget siellä ja Elli tuli 2x niiden YLI. Sit jo suutahdin sille aika kovasti. Sain onneksi hiottua sen pois eikä tapa enää uusinut.. Inhottava temppu :/ Ei siis kylläkään loikannut kontaktia vaan ihan pikkasen hypähti sen riman yli alas.. Kokeili selvästi, et josko tästä pääsis näinkin kumartumatta.. Ada taas oli aikas loistava. Pari kertaa liuku käännöksissä pitkäksi, mutta pääosin meni oikein hyvin. Kontaktit oli tosi hyvät ja länget toimii edelleen! Huomasin kyllä taas, että nuo keppitörkit meinaa olla vielä hankalia nuorelle. Meinaa liikkua aina väärälle puolelle aloittamaan kun vie esim. neulansilmästä kepeille.. Mutta reeniä reeniä vaan...
Ellin kanssa pitää mun nyt yrittää keskittyä myöskin itse paremmin treeneihin. En saisi hermostua siihen sen riekkumiseen, mutta kun kaksi tällasta kohloa ei kyllä ainakaan rauhoita toisiaan. Petrattavaa on ;) Tavoitteeksi mulle ja Ellille loppukevääksi: määrätietoista ja tarkkaa ohjausta sopivalla agressiolla niin hyvää tulee ;) Siispä, törmäillään kentillä!
maanantai 2. maaliskuuta 2009
Rupileuka
:( Perjantain treeneissä mentiin viimestä pätkää Adan kanssa, kun sattui pikku äksidentti. Jaakotin ennen puomille nousua (oli hyvin tilaa koiralla suoristaa ittensä ja nousikin suoraan ylösmenolle) ja olin jo menossa eteenpäin, kun takaa kuului hirvee kolahdus ja Ada keräili itteensä lattialla... Tuli mun luo suupieliään nuoleskellen ja arvasin, että tais sattua.. Säikähdin, että on menny hampaita. Leuasta jokatapauksessa oli nahka rullalla ja verta tuli. Hampaat onneksi ainakin vielä pysyneet suussa. Pitää seurailla, että pysyy jatkossakin. Käytiin tyrehdyttämässä verenvuoto ja palattiin takaisin puomille. Helpottavaa oli huomata, että sen verran on kova päinen, että pian jo kiipesi täysiä kunnon draivi päällä puomille. Ei jäänyt kammoa ! :D Adalle ei olekaan vielä sattunut ikinä tuollein. Elli kyllä keräilee itteensä aina sillon tällön varsinkin kisatilanteissa.. Joskus on juostu rata kisoissa silmät ja suu täynnä hiekkaa, mutta neitiä ei oo haitannu. Täysiä on tullu pärskien enimpiä pois suusta :D Huvittavaa. Sillä on ihan mahdoton tekemisen palo, sattuipa mitä hyvänsä!
Nyt on pari päivää Ada nuollu toista etutassuaan.. Veikkaampa, että löi jonnekkin jumia tai jotain.. Pitää illalla ottaa leffan ajaksi neiti käsittelyyn ja tarpeenmukaan varailla aikaa ammattilaisen pakeille. Mutta nyt tää lähtis vielä käymään saleilemassa, jotta ehtii illaksi sitä leffaa tuijottamaan... Moikka!
Nyt on pari päivää Ada nuollu toista etutassuaan.. Veikkaampa, että löi jonnekkin jumia tai jotain.. Pitää illalla ottaa leffan ajaksi neiti käsittelyyn ja tarpeenmukaan varailla aikaa ammattilaisen pakeille. Mutta nyt tää lähtis vielä käymään saleilemassa, jotta ehtii illaksi sitä leffaa tuijottamaan... Moikka!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)