Ollaan kotiuduttu

.. Ja voi että oli kiva reissu! :D Reissu tehtiin siis Itävaltaan 16.-21.9. Elikkä viikon irtiotto arjesta ja töistä, Jesh! Ada jäi porukoille Kuopioon ja Ellin kanssa päästiin reissuun. On se kyllä niin helppo reissukaveri, että parempaa saa ettiä. Rennosti autossa, taksissa, lentokentillä ja hotelleissa. Lentäminen ei oo kovin mukavaa, mutta onneksi palautuu niistä saman tien! :)

Menestystä meidän mahtavalle joukkueelle tulikin! Kaikki jo tottavie tietääkin. Medeille joukkue-kultaa ja mineissä Carolinalle ja Kertulle yksilö-kultaa. WAU! Kyllä oli rautaisaa agilityä kokonaista kolme päivää! Nää kisat paranee vuosi vuodelta. Ihanaa! Koko 9 henkinen maajoukkue onnistui jokainen viikonlopun aikana vähintään pari kertaa, elikkäs tosi kovatasoinen porukka oli liikenteessä. Tehtiin kaikki tasaista työtä ja ollaan varpilla loppujen lopuksi itteemme tyytyväisiä.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että nää kisat tuntui jo vähän jopa "rutiinimaisilta". Pelottava ajatus, mutta niin se meni. Kun tiesi oikeestaan kaiken, mitä siellä tehdään ja kuinka toimitaan, niin ei ollut etukäteen mitään jännittämisen aihetta. :) Hyvää ja huonoa molemminpuolin... Tunnelmahan hallissa oli ihan loistava. Suomen katsomotkin oli ihailtavasti täynnä jo heti aamusta ensimmäisessä kisassa. Hyvä Fanilauma! ;)

Meille Ellin kanssa lopulta yksilökisojen 19. sija. Osallistujia oli jotain 80. Tuloshan meillä oli se 5 vp. Ekan radan jälkeen oltiin sijalla 10 ja jätettiin taakse mm. moninkertainen MM-mitalisti, Sveitsin Martin Eberle ja Pebbles :). Tuo rata oli koko viikonlopun nappisuoritus ja siitä sai aivan valtavan hyvän fiiliksen! Agiradalla eli finaalissa ei kyllä lähdetty varmistelemaan. Tuolla siihen ei todellakaan ole varaa. Jokainen hetki on kallis ja kaikkemme tehtiin mekin, jotta onnistuttaisiin. Radan alkupuolella kuitenkin ohjasin Ellin puomin alle putkeen ja koira viipyikin siellä kuviteltu pidempään. Olin sitten ehtinyt jo askeleen liian edelle, kun Elli tuli putkesta ja tökkäsin sen hypyn taakse. Piti tehdä vaan voimakas vekki, mutta koira tulkitsikin tämän takaakierroksi. Sain kuitenkin estettyä Hyl:n, ettei sit hypänny takasin päin.. Mutta homma oli kuitenkin jo selvä. Emme tulisi parantamaan viime vuoden 7. sijaa. .. Ainakaan tänä vuonna.. ;) Kerttu ja Caro oli meitä n. 0,30 sekuntia edellä ja hyppiksen voittajaankin oli aikaeroa vain 1,03 s (?), joten kaikki mahkut mitaliin oli. Luultavasti olisimme olleet ilman tuota 5 vp hopealla tai pronssilla. (Hopea meni hyppiksen jälkeen 13. olleelle koirakolle). Mutta turha se on nyt voivotella, kisat ne on ensikin vuonna! :D

Joukkueena meillä meni ekat radat hyvin ja toiset kehnosti. Meille sekä Päiville ja Leilalle hypäriltä nollat, ja Carolle ja Kertulle vitonen (muurin palikka). Finaaliin lähdettiin sijalta 5 (vai oliko 6.) nopeimmalla vitosella. Kaikki mahdollisuudet olis taas ollut mitaliin, mutta ei... Kaikki me tehtiin lopulta Hyl finaaliradalla. :( Lähdettiin Ellin kans ekana ja jo heti kakkosella pakkovalssi ei onnannut ja kielto. Caro ja Kerttu teki saman virheen heti perään, eli taas oltiin suomalaiset tasainen joukkue.. Meille Hyl radan puolen välin jälkeen. Aalta oli tosi ahdas ja pitkä vienti hypyn ohi toiselle hypylle ja siinä kävi niin kuin pelkäsin.. Elli jätti yhden askeleen Aalla ottamatta ja oli jo salamana hypännyt väärän hypyn. En ehtinyt tehdä mitään. Onneksi maaliin tullessa muut kuin Tiia eivät varmasti ymmärtäneet, mitä kiroilin koirani turkkiin samalla kun rutistin sitä, mun hienoa, kultaista koiraa, joka yritti taas tehdä parhaansa. Koskaan aiemmin epäonnistuminen ei ole tuntunut noin pahalle! Kyllä siinä montaa kertaa kävi itku silmässä ja illallakin vielä sängyssä epäonnistumistani mietin. Plaah. On tää herkkä laji. Pahinta, että seuraavan aamuun yksilöfinaaliin piti kasata ittensä ja täyttää mieli sillä ajatuksella, että "Olen maailman paras ja voitan nää kisat". Vaikeeta oli, mutta onnistuin siinä!

Joukkuekisat on kyllä kaikkein inhottavimpia. Varsinkin MM:ssä, kun on vaan 3 koirakon joukkueet ja kuudesta startista ei oikein yksikään saisi epäonnistua. Se, että sun pitää oman nahkasi lisäksi pelata vielä toisten puolesta tekee siitä hermoja raastavan. Epäonnistuminen joukkueessa on vaikeaa ja vaikkei muut sitä niin ajattelisi, voi omassa päässä tuntua siltä, että kaikki oli omaa syytä ja menestyminen kaatui omiin virheisiin... Vaikka muutkin epäonnistuisivat.. No, mutta parin kuukauden päästä Tukholmassa me sitten ainakin näytetään muille Pohjoismaalaisille, mistä suomalaiset minit on tehty!

Kaiken kaikkiaan mahtava matka (ja oli muutes mainiot mitalijuhlat ;))! Nyt jaksaa taas pakertaa arkea. Tässä siirrytään pikkuhiljaa treenailemaan sisätiloihin, pois kylmästä ja pimeästä. Kisailut alkaa vähentyä ja me vaivutaan talvihorrokseen :D. No ei kai, mutta varmaan paneudutaan taas enempi treenailuun ja hiotaan talven aikana pikku asioita kuntoon. Sitten varsinkin Ada on ensi kesänä hyvässä iskukunnossa... :) Sitä odotellessa ja tavoitellessa..

p.s. Ylhäällä muutama kuva matkalta. Pitää laittaa kuvatekstit tänne, kun ei onnistu tonne vääliinkään. Ylinnä: Kuva pellolta, jotka löytyivät kisahallin välittömästä ymräristöstä. Ja niitä riitti! Taustalla valtavan upeat vuoret, joita ei kuvasta oikein erotu sumun vuoksi. Keskellä: Elli ja Marimekko-hattu, jota saatiin lainata Kerttu The Maailmanmestarilta :D Alla: Hotellin läheltä lähti portaat, jotka veivät upealle niittypolulle metsän reunaan. Polku kulki jyrkän niittypenkereen päällä ja alapuolella laidunsi lammaslauma. Mä istuin penkillä ja nappasin kuvan koirastani miettimässä syntyjä syviä <3

samperin lenssu..

Ei olis enää tarvinnu tulla! Kaikkeni oon yrittäny välttääkseni; vitamiineja, maitohappobakteereja, käsien pesua ja flunssasten asiakkaitten karttelua. Mutta ei, nenä on tukossa ja pysyy. :/ Äärr. Mustaviinimarjamehua on tässä nyt litkitty, hunajalla tietty ;) Jospa tää vielä menee ohi tai ainakin paremmaks ennen matkaa. Mukaan varataan tietty duactia, nenäsumutetta ja särkylääkettä :D

Eilen kisailtiin Varkaudessa yksilöpiirinmestaruuksista. Ei tullut mestaruuksia kummallekaan ja nollatkin oli ikävän tiukassa. Ellille molemmilta radoilta 5 vp tiputuksista. Hyppärillä tippui okseri ja agiradalla muurinpalikat (agirata päätyi lopulta hylkyyn, kun puomin jälkeen putki veti sivulle mukavasti). Elli ei YLEENSÄ tiputtele, mutta nämä oli paikassa jossa molemmissa hypättiin "tyhjään" ja käännyttiin 180 astetta. Käskytys oli liian kovaa ja hypyt jäi liian hätäisiksi -> Pam! No, hyvä että tämä tuli taas esille nyt. Osaan varautua viikon päästä, mikäli Itävallassa vastaaviin törmäämme :) Agiradalla keskityttiin sitten kontakteihin, mitkä menikin hyvin. Jejjesjes! Lisäksi mulle oli tärkeintä tässä "kenraalikisassa", että saan oman pääni kasaan ja kykenen hyviin, ehjiin kokonaisuuksiin. Siinä onnistuttiin. Hyvillä mielin siis matkaan :)

Ada vaikutti olevan taas "Jibii, täältä tullaan"-tuulella, joten otin hänen kanssaan tavoitteeksi pakan kasassa pitämisen. Hyppyrata sujuikin oikein mallikkaasti loppukiemuroihin saakka, kunnes sitten alkoi kuminauhan venyminen, ja alas tuli ensin yksi rima ja sitten ns. kaahaus - kielto. Agiradalle mentiin asenteella, että NYT! Ja sain kuin sainkin väännettyä nollalla maaliin. Olo oli huikea kun onnistuttiin vaikka matkalla oli monia läheltä piti tilanteita ja kumppari venyi ja löystyi vuoronperään :D Kontaktit oli kuitenkin hyvät ja neidillä asenne kohdallaan. Sijoitus oli tässä 2. kohtuullisella ajalla :)

Mulla on Adaa ikävä jo valmiiksi. Ollaan nyt Kuopiossa porukoilla ja tännehän se sitten jää reilun viikon ajaksi :( Ada tulee pitämään huolen, ettei täällä arki tunnu liian harmaalta :D

odotusta ilmassa

On todellakin. Enään reilu viikko niin lento kohti Itävallan mittelöitä voi alkaa ;) Ihanaa päästä hetkeksi pois tästä arjesta ja ennen kaikkea. Ihanaa päästä kirmaamaan isolle areenalle agilityn kuninkuuskilpailuihin:) Voin jo kuulla ja tuntea sen hallin ilmapiirin.

Tässä on nyt tehty järjestelyjä ja kaikki alkaa olla kunnossa. Kassissa oloa Elli on harjoitellut hyvällä menestyksellä. Laitan sen kassiin ja hurautetaan tyttöjen kanssa autolla jonnekkin metsälenkille. Hyvää harjoitusta liikkuvassa autossa :) Maija hieroi Ellin tänään viimeisen kerran ennen reissua. Ei mitään kummallista. Takapään ja lantion jäykkyyttä, mutta liikkuvuus on hyvä ja tuo on normaalia urheilevalle koiralle. Ekinokokkoosilääkitys hoidetaan kuntoon ensi viikon ainana, jotta pääsemme takaisin Suomeen.

Viime viikonloppu meni leireillessä Turun suunnalla. Mukava ja onnistunut leiri, mikä tietysti tärkeää tässä vaiheessa :) Eilen käytiin ottamassa molempien kanssa pientä ratapätkää ja kontakteja. Molemmat toimivat hyvin. Tiistaina on vielä treenit ja lauantaina sitten piirinmestaruudet. Siinä olikin sitten meidän agilityt ennen matkaa :) Pitää vaan toivoa, että kisat menee Ellin kanssa hyvin, jotta jää hyvä tuntuma päällimäiseksi.

Adan kanssa käytiin pari viikkoa sitten Iisalmessa kisailemassa. Oli hyppis ja kaksi agirataa. Hyppikseltä tuli nollavoitto, ja perusradoilta molemmilta vitoset. Ja ne vitoset tuli putkilta!! Kieltoina!! Koira, joka ampuu putkiin kielsi kaksi kertaa putkilla. Noo, sit seuraavaksi ne selitykset ;D Eka kielto tuli, kun lähdettiin Aalta niin, että koira piti lähettää umpikulmassa olevaan putkeen. Ada ei osannut hakea putkensuuta vaan törmäsi tukena olleeseen kanisteriin. Teki samaa seuraavalla viikolla treeneissä, kun kokeilin. Oli siis opetettava tuo koiralle.. Nyt se on tainnutkin jo mennä jakeluun, sillä eilen ei tullut enää tuota virhettä.
Sit toisella radalla tehtiin nollaa tokavikalle esteelle asti, joka siis oli se putki. olin suunnitellut valssia, mutta päätinkin kesken radan että teen "flipin". No sitten kesken liikkeen päätinkin olla tekemättä flippiä enkä valssiinkaan enää ehtinyt. Ainoa mahdollisuus oli puolivalssin yritys, joka oli siinä vaiheessa koiralle jo niin ristiriitainen viesti, että Ada pyörähti putken suulla ympäri. se katto mua kysyvästi ja huusi "Päätä nyt jumankeuta minne päin tässä ollaan menossa, ei noista viesteistä kukaan ota selkoa!". Voi että mua kiehutti oma tyhmyyteni! Mistä taas muistui mieleen: Älä vaihda suunnitelmia kesken kaiken vaan pysy siinä mihin olet rataantutustumisessa päätynyt..

Mutta kaikin puolin kivaa oli vaikka kotiintuomisina olikin palkintojen lisäksi yksi kappalle silputtuja kevythäkkejä (Ada päätti tulla osallistumaan itsekin ensimmäiseen rataantutustumiseen ja oli siis syönyt itsensä Ellin häkistä ulos).

Jep,Nyt ehkä pienille päikkäreille sadepäivän ratoksi.. jospa sitä lenkille pääsisi sitten illemalla..

Vuoristorataa..

..mentiin tänä viikonloppuna tulosten osalta..

Lauantaina oli suuntana Joensuun Elo-Karelia näyttely. Shelttejä oli ilmoitettu 62 kpl. Mikä ainakin näin näyttelyissä kiertämättömästä tuntui hurjalta määrältä. Olikohan, kertokaa viisaammat?!? Elli oli mukana seuraneidin ominaisuudessa. Veijo-kasvattaja oli paikalla ja tykkäsi kovasti kun vihdoin tapasi Ellin, monen vuoden jälkeen.. Kuulemma veteraanikehään ja muotovalioksi vanhoilla päivillä.. Just, saas nähdä :D Liekö ees mehdollista.. No, mut Ada. Se sai EH:n!! Jee, mikä iloinen yllätys. Eikä mua enää sitten lopulta edes jännittänyt. Sain sen liikkumaan ja seisomaan niin nätisti, kun voin. Mitä nyt pöydällä ei tykännyt malttaa seisoa kunnolla. Tuomari sai kuitenkin kopeloida suht rauhassa :) Sitä eniten jännitinkin. Pöytää meinaan. Arvostelut oli jotakuinkin: sopusuhtainen pää, hyvät silmät, korvat ja purenta. Niska voisi olla lihaksikkaampi (? outo kommentti:)), seisoessaan ahdas edestä ja takaa. Että näin.

No sit sunnuntain agiliidot.. Molemmille kaksi rataa (agi + hyppis) + joukkue Piir.M. radat. Vettä alkoi sataa 12 aikaan ja sitähän riitti loppuun saakka. Koirat oli märkiä, itse oli märkä jokaista vaateparia myöten.. Ihanaa.. Mut tuloksiin..

Meillä ei nyt Adan kanssa mennyt ihan putkeen. Tai nimen omaan sinne meni :D Ekalla radalla posotti putkeen hippulat vinkuen, eikä mun peräsuoli pitkällä huuto auttanut mitään.. :/ Muutenkin tää oli melkos hulabaloota tämä rata.. Hyppiksellä sitten ihan ok nollaa loppu esteille saakka, kunnes suoran putken jälkeen ei puhettakaan kääntymisestä vaan edessä oleva väärä hyppy veti liikaa.. Eikä taaskaan auttanut peräsuolipitkällä huudot :D Vauhdikkaasti ja iloisesti kuitenkin loppuun. Adan joukkue radankin onnistuin sitten sössimään. Mulla oli hyvä fiilis sillä radalla; puomin kontakti oli unelma ja neidin draivi oli sopiva. Sen kanssa oli mahtava mennä. Mut sit tää taliaivo unohti radan nanosekunniksi ja lähti viemään kolmanneks vikaa hyppyä takaa vaikkei pitäny.. Sieltä sitte HYL. Kyllä ärsytti, mutta minkäs teet. Adalla oli kivaa kuitenkin loppuun asti ja palkaksi mokastani sain sheltin hampaankuvat ranteeseeni :) Ansaitsin vissiin sen..

Ellillä oli parempi päivä. Agiradalta tuli voitto ja hyppikseltä nolla. Sijoitus vasta kuudes, mikä latisti hieman. Mutta joka tapauksessa nyt on tuplanolla ja se voittonollakin ensi vuotta varten. JesJes! Elli kulki ihan kivasti, pari hassua ajatuskatkosta vei hyppiksellä ehkä ne tärkeät kymmenykset. Mutta tällasta se agility on. Ellin päivän kruunasi vielä onnistuminen joukkue Piir.Mestaruus radalla. Meidän joukkue "kauniit ja rohkeat" voitti hienosti :) Joukkueessa oltiin me, Elisa ja Essi, Kati ja Taika sekä Maija ja Tatu.

Että sellainen harrastus viikonloppu taas. Nyt väsyttää ja univelkaakin on kiitettävästi. Ensi viikonloppuna suunnataan Adan kanssa kahdelleen Iisalmeen. Jospa meidän yhteinen sävel olisi viritetty ensi viikonloppuun mennessä ;) Siellä edessä kolme starttia.

ps. Laittelen kuvia Adan näyttelyistä tänne kunhan löydän kameran piuhat jostakin..

Näyttelyressiä

Siis mulla on sitä nyt. Ihan oikeesti! Kamalaa, miten voin jo nyt jännittää ja ahistua niistä Adan lauantaisista näyttelyistä.. Treenaaminen jäänyt puolitihen ja kaikkee... Ja sit sillä se häntä saattaa sojottaa kohti taivasta, miten se suostuu seisomaan kunnolla pöydällä vieraan kopeloidessa.. Huhuh. Ei olis pitäny. Mut kun pakko, et saan siitä joskus syksyn aikana AVAn. Muuten ei oo väliä, kunpa se H sieltä napsahtaisi.. Mä oon vielä kaiken lisäks ihan ulalla taas, et miten niissä näyytelyissä piti toimia, miten kehät pyöri jajajajaja.. Toivottakaa onnea, et pärjään joten kuten :D

Muuten meillä menee täällä ihan mukavasti. TReenailtu ollaan agia nyt n. kerran viikossa. Viikonloppuna on ekat kisat karsintojen jälkeen. Samalla kisaillaan joukkue Piir.mestaruudesta. Jännää.

Tällä hetkellä mulla meinaa olla Ellin kanssa treenailu vähän pakkopullaa. Tai ehkä väärä ilmaisu. Tykkään, mutta itteeni ärsyttää, et odotan siltä paljon ja petyn jos ei anna treeneissä KAIKKEENSA. Sellanenhan se on aina välillä ollut. Aina. Nyt vaan taas seuraan sitä hirveen tarkkaan.. Hyppääkö se nyt kunnolla, tuleekohan hitaampaa koska on jumeja.. Eiköhän se enää tykkääkään.. Vaikka tiedän, että takuulla tykkää. Maija hieroo sen ens viikolla, sit saan taas rauhan myös sen fyysisen kunnon osalta. Toivottavasti. :)

Ellin kanssa mä yritän nyt ihan tosissaan keskittyä palkkaamiseen, että sillä säilyisi into huipussaan. Ehkä tuo tekeekin musta niin vainoharhaisen. Keskityn sen kanssa vaan tuohon "innokkuuden seuraamiseen" ja näen jo pieniä vihreitä miehiä asian tiimoilta. :D Ehkä vaan hengittelen tässä syvään ja jatkan treenailua sen kummempia miettimättä..

Tässä vielä pari kuvaa piristykseksi. Ovat Torniosta meidän majapaikan pihalta SM-viikonloppuna... Yllä Elli, alla Ada

Iloa ja surua..

Iloa tietenkin ovat aiheuttaneet viime viikonloppuna käydyt Agilityn maajoukkuekarsinnat. Ellille irtosi jo KOLMAS MAAJOUKKUEPAIKKA, kun sijoituimme karsinnoissa sijalle 2. Tämä on nyt se vuosi, jolloin tämä hopea teema jatkuu aina vaan... Jos se pätee vielä kahden kuukauden päästä Itävallassa ja Joulukuussa Tukholmassa niin.... Hui! Millainen vuosi tästä vielä tuleekaan.. Perässä ei meinaa pysyä..

Lauantaina tehtiin kaksi nollarataa, mutta Katin ja Mimmin pingottua hyppärillä niin kovaa, aikamme ei riittänyt sillä pisteille asti. Illalla päätinkin sitten jo ottaa pisteitä, kun paikka sunnuntaille oli kuitenkin jo varma. Hyvä, nopea nolla ja pisteiden keräys oli alkanut. Sunnuntain aloitimme hyvällä agiradalla, jossa oltiin Caron ja Kertun lisäksi ainoat pisteille yltäneet.. Hyppäriltä sitten se hemmetin HYL. Emme pudonneet kuitenkaan kokonaispisteissä paljoa ja vikalle radallekin lähdettiin vissiin sijalta 4 tai 5. (?) Finaalirata meni taas oikein hienosti ja pisteitä ropisi. Kaikkiaan kerättiin siis 100 pistettä ollen näin hopealla :) Ylivoimaisina voittajina Carolina ja Kerttu. Aiva mahtavaa menoa, täytyy sanoa! Viikonlopun ylivoimaiset :) Kolmansina Päivi ja Leila, nelosina hienon nousun tehneet Hanna-Lena ja Ilona. Ja viidenneksi kirivät hienolla finaaliradalla meidän Kati ja Taika!! Huippua. Maajoukkueessa siis tänä vuonna paitsi kaksi HUPUlaista myös kaksi Dream Teamilaista :) Ei oo menneet treenit hukkaan. Oli muitakin loistosuorituksia Hupun osalta. Moni depytoi karsinnoissa ja onnistui sunnuntaille pääsemään. Yes!

Ada teki myös elämänsä ekat karsintaradat. Neiti yllätti minut täysin olemalla toisaalta Cool oma itsensä, toisaalta kiitäen radalla ihanalla apinan raivolla. Heti ekalta hyppikseltä hieno nollarata ja 7. sija! Vautsi. Sitten mentiinkin taas koheltaen seuraava iltakisa (loistavat puomin kontaktit!). Aamulla tyttö oli taas iskussa ja napakka nolla agiradalta. Sija taisi olla 6. :) Ada keräsi kahdelta radalta yhteensä reilu 50 pistettä, mikä ylitti omat odotukseni. Ensi vuonna on tämän tuuliviirin kanssa liikkeellä taas ihan toisin mielin. Tokavikalla radalla tuli tyhmä virhe: ekan riman alitus. Matka loppui siihen. Finaaliradalle päästiin (Ada oli vieläkin sijalla 7.!!) ja tässä tavoitteet oli asetettu ennen kaikkea ekan riman ylitykseen. Ja yli meni ;) Hyl tuli kuitenkin alku häkkyrästä selvittyämme. Mutta voittajina maaliin, nyt on ihana kun tietää tuon naperonkin pystyvän mihin vaan...

Loppuilta sujuikin onnitteluja saaden (ja antaen) sponsoriasusteita sovitellen ja palkintojen jaossa seisten. Valokuviakin taas napsittiin. Hieno tunne! Nyt keskitymme hiomaan muutamia pikku juttuja ja pidämme ennen kaikkea motivaation korkealla. Erityispaino on fyysisen kunnon ylläpitämisessä... Hierojalle töitä..

Ja sitten niitä surullisia uutisia.. Perheemme ajokoira Emma (12 v), joka asui vanhempieni luona Kuopiossa saatettiin ikiuneen heti maanantaina viikonlopun jälkeen. Aamulla tuon jo aavistin, että viimeisen kerran Emma nyt aamulla heräsi.. Imusolmukekasvaimet veivät koiraa alaspäin koko ajan. Emma oli loppuun asti kuitenkin iloinen ja melko pirteä. Romahdus olisi voinut tulla kuitenkin äkillisesti ja tietysti pahimpaan mahdolliseen aikaan viikonloppuna tai yöllä. Päätös oli ikävä, mutta varmasti oikea. Kyse oli päivistä tai jostakin viikosta. Nyt Emma sai mennä vielä suht hyvä kuntoisena ilman kärsimyksiä.

Muistan Emman ikuisesti iloisena hännän heiluttajana, joka itsepäisellä luonteellaan varustettuna oli perheellemme niin rakas. Lepää rauhassa.<3

Vikat treenit..

..Ennen karsintoja on nyt eiliseltä takana. Myös sunnuntaina kävin kontaktitreenit tekemässä. Eilen otettiin pientä radan pätkää kontakteilla höystettynä ja yritin saada onnistuneita suorituksia ja hyvää palkkaa kisojen alle. Tämä onnistui kyllä :)

Nyt se on sitten enää omissa ja vähän muidenkin käsissä tuo menestyminen viikonlopun maajoukkuekarsinnoissa. Ellin kanssa lähdetään tekemään täysillä tarkkaa ja nopeaa rataa tavoitteena ehdottomasti matka Itävaltaan! ;) Mulla on ollut nyt hyvä tuntuma siihen koko kesän. Kunhan vaan saan oman pääni pidettyä kasassa ja kaikki taivaankappaleet olisivat oikeassa asennossa.. :D Yritamma parhaamme.

Ada on ekaa kertaa karsinnoissa mukana. Viikonlopulle ykköstavoite hänen kanssaan on päästä mukaan kisaan sunnuntaille. Luottoa mulla ei vielä tuohon naperoon ole. Meidän yhteistyö "oikeissa kisoissa" on vielä niin hataraa.. Kuinka koira kestää kovempaa paineistusta, kuinka jaksaa pitkän ja rankan viikonlopun, hotelliyöpymisen jajajaja... Adan kanssa yritän nyt ekana vuonna kerätä sitä arvokasta kokemusta, josta voi ottaa opikseen sitten seuraavia vuosia ajatellen. Kun vain pääsisin sen kanssa siihen hurmokseen, jonka parhaimmillaan voimme saavuttaa. Se olisi ihanaa! ;)

Jännittävintä näissä karsinnoissa on se, että minulla on nyt ensimmäistä kertaa kaksi koiraa mukana. Tähän asti meillä on Ellin kanssa ollut näissä kisoissa hyvin saman tyyliset rutiinit, mutta nyt niitä joutuu pakostakin vähän muokkaamaan. Nooh, onhan meillä jonkin verran jo ehtinyt keräytyä kokemusta tänä vuonna. SM:t ja Agirotu antoi viitettä siitä, miten minun pitää noiden kahden kanssa toimia.

Pitäkäähän peukkuja meille. Minä lähden nyt katsomaan vanhoja videoita mukavista kisoista ja virittäydyn henkisesti siihen ihanaan karsintatunnelmaan! :)

Kaikille muille mukana oleville tutuille myös tsemppiä! Toivotaan, että kaikki voitaisiin olla viikonlopun jälkeen iloisia. Kuka mitäkin tavoitteita täytettyään ;)