Hyvää Vappua!

Näin vapun päivänä innostuu Bloginkin pariin. Ensinnäkin Hyvää vappua kaikille!

Viikko sitten kilpailtiin Raikun kanssa Jyväskylässä kolmen startin verran. Osallistuttiin kahdelle hyppyradalle ja yhdelle agiradalle. Jäi oikein hyvä mieli meidän yhteisestä tekemisestä. :)

Eka hyppis kaatui kadonneeseen pimeän putken päähän. Raiku lähti kiertämään putkea ulkokautta, kun ei löytänytkään putken suuta. Kiepaisi sieltä toisesta päästä sitten sisään. Nämä on Raikulle välillä vaikeita asioita, ei ole ensimmäinen kerta kun putken suu ei vauhdissa löydykään.... Harjoitellaan.

Toinen rata oli agilityrata, josta saatiin nolla. Tykkäsin tämän radan meiningistä ihan erityisesti. Oltiin jotenkin koko ajan tekemässä yhdessä hommia ja paketti pysyi hyvin kasassa. Keinu ja A olivat hyvät ja selvät A:n pysäytyksineen. Puomi oli loppusuoralla ja siitä lähti vähän ilman lupaa, mutta onneksi Raikuun voi kuitenkin luottaa, että se kyllä rytmittää askeleensa oikein vaikka ei aina malttaisikaan jarruttaa riittävästi. Sijoitus oli kolmas.

Viimeinen hyppyrata tuli ihan videollekin asti.

Tässäkin hyvää tekemistä ja oltiin hyvin kartalla. Keppien jälkeen vein putkeen yli tarkasti, josta johtuen en lähtenytkään yrittämään aiottua valssia seuraavaan kohtaan. Ylimääräinen hyppy tulee ennen seuraavaa putkea. Mutta hyvä rata. Täytyy olla tyytyväinen. :)

Nyt voidaan hyvillä mielin karistaa pahan karman tunne Jatin hallia kohtaan ja jäädä odottelemaan tulevia karsintoja....

Rimma neiti tuli viikko sitten 5 kk ja alkaa jo muistuttamaan ihan isoa koiraa. Kokoa on tällä hetkellä 32 cm. Kasvua on tapahtunut hyvin maltillisesti, 4 kk koosta on senttejä tullut vain 1 cm. Hyvin jännäksi alkaa menemään malttaako jopa jäädä minin mittoihin..? Vertailun vuoksi Ada on ollut samoilla viikoilla 34 cm ja aikuiskoko jäi 36 cm....

Rimman hampaiden vaihto alkaa olla jo hyvin pitkällä. Joku poskihammas on vielä kiinni, mutta esim kaikki kulmurit ovat lähteneet ja uudet kasvaa nätisti oikein tällä hetkellä. Ainoa kauneusvirhe löytyy ala-etuhampaista. Niistä 2. oikealle on hieman kallellaan eteenpäin, mistä on seurannut se, että vastaava ylähammas nojaa tähän alempaan eikä painu alahampaan päälle. Saa nähdä kasvaako leukaluiden kehittymisen myötä mihin suuntaan. Mutta tämä on pelkkä kauneusvirhe, ei tule  häiritsemään Rimmaa ollenkaan. Näyttelytuomareista en tiedä...

Muuten Rimma on ollut koko ajan mainiompi kaveri. <3 Hihnakäyttäytyminen on parantunut jatkuvasti ja nyt päästään jo melko kivuitta ohi toisistakin koirista. Katsekontakti alkaa pysymään jo hyvin. Koulutusjuttuja ei olla juurikaan muuten aloiteltu. Istua se osaa, ja hallitsee katsekontaktin sekä tarjoaa hyvin asioita kosketusalustalle naksun kanssa. Puunkiertoja on tehty vähän ja ne se hiffasi nopeasti. :) Viikon päästä meillä alkaa pentutoko Ponderalla Pirjo Heikkisen johdolla. Silloin pitää jo alkaa opettelemaan juttuja. :)

Yksi ärsyttävä tapa Rimmalle on tullut. Se pissaa välillä sänkyyn!!! :/ Mistään hätäänsä pissimisestä ei ole kyse, enemmänkin höyryissään kuin merkkaa. Kerran olen saanut sen kiinni itse teosta ja pääsin antamaan lähdöt. Onkohan jollakulla ollut tämän tyyppistä ongelmaa?!? Netistä olen joitakin juttuja lukenut koirista, jotka tätä harrastavat... Rimmahan pissasi ihan pienenä joitakin kertoja myös omaan petiinsä, mutta sitä te ei ole tehnyt aikoihin. Muuten täällä kotona on jo melko lailla sisäsiisti. Nyt sillä on täyskielto sänkyyn. Sohvalla saa olla, kun sinne ei ole koskaan mitään tehnyt.

Että tämmöistä meillä. :)

p.s. Ihanaa kun tulee kesä!!!!

KPSH:n kisat

 

Viikonloppuna kisattiin Raikun kanssa KPSH:n kisoissa Viiksessä. Teemana siis jo aiemmin päätetty FIILIS. Eli yritän saada kisatilanteisiin sellaista sopivaa potkua, joka meinaa mulla helposti kadota.. Ekalle radalle sain mahanpohjaan aikaiseksi jopa pienen jännityksen. Hyvä. Tunne radalle menosta oli kohdallaan, mutta haksahdin yliohjaukseen ja sain Raikun kieltämään puomin (puomi-putki erottelu). Myöhemmin kämmättiin vielä A-putki erottelu. Tämä oli aika tyypillinen Raiku-ratkaisu :D : putki A:n alla ei kunnolla edes näkynyt, mutta linja vei hieman sinne päin. En ollut ottanut asiaa riittävästi huomioon ja Raikuli kävi sujauttamassa putkeen. Mitäköhän taas harjoitellaan....? :)

 

Toinen rata rullasi hyvin. Siltä nollavoitto. Tälle radalle oikean fiiliksen (ennen suoritusta) saaminen oli vielä hankalampaa kuin edelliselle. Jouduin hiljaa mielessäni oikeesti läpsimään itteeni poskille. Yritin olla ottamatta kontaktia kehenkään ennen radalle menoa. Alku radan jälkeen kaikki alkoi sujua ja lopulta olin oikein tyytyväinen meidän yhteistyöhön, Raikuun ja omaankin menooni.

 

Tätä tunnepuolta täytyy kehittää lisää tulevan kevään aikana; sunnuntaina tuntui jo siltä, että suunta on oikea. :) Sohvapöydällä lepää kirja Huipulle! henkinen valmentautuminen urheilussa. Idean tai vinkin sain Annilta. ;) Tähän pitää paneutua tarkemmin ja työstää tätä puolta itsessään. Ja ongelmahan tosiaan on näissä "normikisoissa", luulen että arvokisoissa kesällä taas löytyy hakemattakin SE TUNNE! Ai, että odotan innolla!

 



 

 

 Rimma alkaa jo näyttää isolle tytölle hetkittäin..

Ikää 18 vk, koko 31 cm.

 

 

Heh, täällä kukaan ei ole enää turvassa. :D Sohva on vallattu!

Kisavireessä

Jes! Perjantaina ACE:n kisoissa oltiin vihdoin siinä vireessä Raikun kanssa, joka kisoissa vaaditaan. :) Mä sain jopa pienen jännityksen aikaan vatsanpohjaan ennen radalle menoa. Tätä tunnetta täytyy harjoitella lisää! :) Yleensähän tämänmoinen fiilis puskee mulle vain harvoissa ja valituissa kisoissa nykyään. Ja se on hankalaa se kun yrittää kisata "vähän kuin puolivaloilla", kun mielentilastaan ei saa enempää irti. Tän vuoden ehdoton tavoite kisakentille. FIILIS!

Eli siis ekalta radalta nollavoitto. Muutamalla kalastelulla, mutta ai että olin tyytyväinen siihen, että mentiin asenteella ja TAISTELTIIn yhdessä. <3 Esa Muotka oli loihtinut aika vinkeät ja haastavat radat. Mutta silti tykkäsin niistä. Niissä sai ennen kaikkea haastaa itseään. Tykkään profiileista, joissa oikea aikaisilla lähdöillä ja rytmillä on iso merkitys. Nautin tunteesta, kun on oikeasti kiire. :)

Toinen rata ei ollut sen helpompaa. Rata oli jopa parempi kuin ensimmäinen, mutta Raiku karkasi heti kakkoselta suorittamaan yhden ylimääräisen hypyn. Päällimmäisenä radasta jäi kuitenkin mieleen onnistuminen ja kontaktit oli ihan superhyvät pysäytyksineen. :)

Ensi viikonloppuna kisataan taas. Täytyy yrittää panostaa tuohon fiilikseen jälleen!

Aika vilisee ja kevät se vaan tulee hiljalleen. Ihania aurinkoisia päiviä ollut kyllä! <3

Pari viikkoa sitten käväistiin Jyväskylässä kisaamassa Raikun kanssa. Adakin oli mukana, yövyttiin toisen jkl asuvan veljeni luona. Koirista oli varmasti kivaa olla reissussa ilman itikkaa. :) Rimma oli ekaa kertaa yöhoidossa vanhemmillani ja hyvinhän niillä oli mennyt.

Kisat menivät aika tavalla tuntumaa hakiessa. Jotenkin musta on tällä hetkellä taas hirveän vaikea osuttaa askelmerkit ja rytmit kohdalleen täyskokoisella kentällä. Me kun normaalisti treenataan sellaisella puolikkaalla ja siellähän toki estevälit on pakostakin lyhyemmät. Kisakirjaan ei siis saatu merkintöjä. Yksi rata oli niinkin lähellä, että viimeiselle esteelle nolla ja siitä sitten ohjaus jäi puoli tihen ja Raiku kiersi vikan hypyn. Voi morjens! :/ Voisin sanoa, että jokainen rata sujui ihan kivasti noin puoleen väliin saakka ja sitten alkoi hiljalleen tapahtua kaikkea ei tarkoitettua.

Tästä sitä vaan sisuunnuttiin alkumasennuksen jälkeen ja nyt on treenikalenteriakin yritetty täyttää kunnon ratatreenillä. Ensimmäinen takana menneeltä viikonlopulta. kiitos Elisa, Anu, Jani ja Jaana. Ilman tätä porukkaa ei koko kentän varaus, radan rakennus ja sujuvat ratatreenit olisi mahdollisia. Perjantaina mennään taas kokeilemaan täyspitkää rataa sitten ihan kisojen muodossa. :)

Rimma on 16 vk ja neljä kuukautta kolkuttelee siis jo ovella. Kokoa härrällä on nyt 30 cm, paino 4,2 kg. Viikossa oli nyt tullut vain 0,5 cm lisää. Aika jännäksi vetää kasvukäyrät. :)

Tällä hetkellä harjoitellaan Rimman kanssa lähinnä hihnakäyttäytymistä. Autot alkaa olla jo ei- kiinnostavia, eli siis niiden tuijottelu ja jahtausyritykset ovat jääneet. Toki tätä käytöstä täytyy vahvistaa edelleen. Pyörät on vielä vähän hankalampia, mutta edistystä siinäkin. Ihmiset ohittaa jo aika kivasti eikä säntäile niitä kohti. Tosin seisoskelevat ihmiset saattaa olla epäilyttäviä. :D  Koirien ohitusten kanssa tehdään nyt eniten töitä. Välillä menee jo ihan kivasti ja saan namittamalla (ja naksulla) moniakin onnistumisia. Sitten tulee taas hetki, kun ei millään. Tempomista ja pontevaa haukkumista esiintyy. GGrrrrhh! Ai, että pentujen opetus voi olla välillä niiiiin hankalaa. :) Mutta jokaisesta onnistumisesta täytyy olla iloinen ja kaippa sitä aina eteenpäin mennään. Pikkuhiljaa. :)

Alla pari lyhyttä videota edellisviikolta hallilla. Harjoitellaan leikkimistä.

 

 

Muuten Rimma on kyllä monessa asiassa niin huipputyyppi. Pidän siitä, että se on aika itsenäinen. Painelee aina välillä omia aikojaan toiseen huoneeseen nukkumaan itsekseen, jää kotiin aina hiljaa itsekseen (vaikka lähtisin muiden kanssa lenkille) ja löytyy useimmiten unilta. Osaa rauhoittua häkkiinsä autossa ja jopa hallilla. Hallilla oloa harjoiteltiin viime torstain treeneissä ja makoili häkissään vaikka viereisissä häkeissä huudettiin. :) Ja edelleen ihan hillittömän ahne ja leikki-innokas pentu. <3

Arki alkaa jo sujua

Rimma on huomenna 13 vk ja 3 kk tulee siis myös mittariin juurikin nyt. :) On se vain aika hauska ipana. Nyt kun pikkuhiljaa ollaan toisiimme tutustuttu niin tykkään siitä aina vaan enemmän. <3 Hiiiirmu isoja askelia on otettu eteenpäin rohkeudessa. Varsinkin alkuun kaikki uusi jännitti kovastikin. Nyt alkaa jo oppia seisomaan tilanteissa omilla jaloillaan ja on saanut ihan huimasti lisää itseluottamusta. On me kyllä paljon liikuttukin. Kaupungilla, ostoskeskuksessa, isoilla parkkipaikoilla, lemmikkieläinkaupoissa, käyty vieraisilla koirakavereilla jne. Hallilla ja hallin pihalla ollaan nyt vierailtu viimeisen parin viikon aikana ja viimeisimpänä oltiin kattomassa seuran kisoja. Nyt ei enää tullut tärinä kohtausta (oli siis kolmas kerta hallilla). :)

Paljon olen kiinnittänyt huomiota siihenkin, että saan sen leikkimään ja touhuamaan joka paikassa. Ja kyllähän se leikkiikin heti kun on tilanteen todennut olevan ok. On kyllä niin ahne tapaus ja sytähtää leluleikkeihin, että motivoinnissa ei tule olemaan ongelmia. ;) Huippu juttu!

Viime viikolla oli aika rokotuksille, mutta lopulta se meni pissanäytteen tutkiskeluksi. Musta tuntui, että silloin oli pari päivää ollut välillä niin, että Rimma joi ja pissasi normaalia enemmän. Kävi siis etenkin iltaisin lipsimässä vettä usein ja sitten teki sisälle taas useammin kuin ennen. No näyte tutkittiin eikä siinä näkynyt bakteerikasvua, joten mennään tänään sinne rokotuksille sitten. Luulen, että tuo on vähän välillä sellainen "tapajuoppo". Näkyy etenkin aktiiviseen aikaan kun touhottaa mennä ja siinä sitten ohimennen käy hörppäämässä (apinoi myös aikuisia koiria ja menee usein niiden mukaan juomaan). Ja pennuthan juo käsittääkseni hieman enemmän kuin monet aikuiset.Mutta eniveis, oli niin reipas penne eläinlääkärissäkin.

Ada ja Raiku on olleet pennun kanssa tosi hyvin. Adan ongelma on hieman se, ettei se oikein osaa pistää Rimmaa ojennukseen. Raikun pinna on huomattavasti pidempi Rimman touhuissa, mutta kun menee yli tietyn pisteen niin osaa kyllä sanoa selvästi ja järkevästi kantansa. Ja se loppuu siihen se riekkuminen.

Raikun kanssa suunnataan viikonloppuna jyväskylään. Kivaa päästä reissuun vaan kaksistaan (tai otanko Adankin mukaan, en tiedä vielä).  :)

Tässä vielä Rimman 13 vk mitat: 27 cm, 3,4 kg.

Rimma

Viikko sitten matkasimme minä ja Sussu Helsingistä kohti tuntematonta. :) Oli yö laivalla, autolla parin tunnin matka Pärnuun ja siellä uusi tuttavuus. Rimma.

Kyselin joskus alkusyksystä Iida V. olisiko Hunnille tulossa jälkeläisiä joskus tulevaisuudessa. Iida kertoi, ettei ole luvannut tällä hetkellä Hunnia Suomeen jalostukseen, mutta joitakin ulkomaisia ehkä.... Jonkin ajan kuluttua sain tiedon, että Virosta oli tulossa morsian ja astutuksen tapahduttua, päätin ottaa yhteyttä Edeen. Narttu oli Chika (Flyland Swift Thumbelina). Hyvin mielenkiintoinen yhdistelmä, jossa harrastuspuolen potentiaalia löytyy. Lisäksi Hunnin taustalla hyvät terveystulokset ja tietysti Chikankin isän puolelta vähän enemmän matskua saatavilla. Olin yhteydessä Edeen ja siitä kaikki lähti.

Loppujen lopuksi homma meni niin, että syntyi kaksi pentua. Uros ja narttu. Minulle sanottiin, että jos näyttää siltä että narttu alkaa kasvaa medin mittoihin, niin halutessani saan sen. Ei auttanut kuin odotella. Meni aika lailla loppumetreille toisen, minun edelläni olleen henkilön päätös. Hän tarvitsi agilitykoiran, hän halusi minin. Kasvukäyrät eivät kerro sheltin loppullisesta koosta paljoakaan pikkupentu vaiheessa, mutta ilmeistä on että Rimma ei ainakaan ihan kirpuksi jää. Tällä hetkellä (10 vk) kokoa on 23,5 cm ja paino n.2,8 kg. Korkeuden suhteen Rimma tulee hieman Adaa jäljessä, mutta on painavampi (luustoakin löytyy enemmän). Aika näyttää, tuleeko tästä se medi :D

Joka tapauksessa, vajaa 2 vk ennen tuota hakureissua sain tietää, että Rimma voisi muuttaa meille. :) Minulle kerrottiin, että toinen ottaja miettii pennun ulkonäköä ja kokoa, ja sitä, että pentu kaipaisi hänen mieleensä enemmän itsevarmuutta.

Kaikkien järjestelyjen ja paperi ym hommien jälkeen lähdettiin Sussun kanssa siis matkaan katsomaan, mikä meitä on vastassa. Ja vastassa oli minun mieleeni täysin normaali sheltinpoikanen varustettuna mukavalla leikkimisinnolla ja taistelutahdolla. Ja kaikenlisäksi ulkonäkökin miellytti silmääni oikein paljon. Rimman emä oli mahtava. Se ei pyrkinyt mitenkään syliin tai ollut yli-innokas, mutta oli koko ajan läsnä ja antoi rapsutella itseään ja tuli sohvalle viereen istumaan. Ihan huippu, juuri sellainen kuin minusta normaalin sheltin kuuluukin olla. :)

Rimma on ollut meillä nyt viikon ja vauhti vaan kiihtyy. :) Sanoisin, että tässä on hyvin samankaltainen pentu mitä Ada on ollut. Kaipaa paljon uusia tilanteita ja sosiaalistamista. Pitää olla varovainen ettei etene liian nopeasti tai saa pentua säikähtämään liiaksi.  Tähän asti kuitenkin vain positiivinen mieli, mitään ei ole pelätty niin ettei siitä yli pääsisi, jännitetty enemmänkin. :) Hän menee ulkona häntä törössä ja menee reippaasti katsomaan ihmiset, jotka pysähtyvät moikkaamaan. Käy haistamassa, ottaa tarjottavat namit. Ei kuitenkaan pyri syliin tai välitä rapsuista. Kotosalla vierailleet ihmiset (ja joiden luona on vierailtu) on menty ovelle ottamaan vastaan ja lattialla sitten tutustuttu ja pian oltu sylissä, leikitty leluilla jne. Tänään meille asteli ensimmäistä kertaa Rimmalle vieras koira ja neiti oli sitäkin reippaana ovella vastassa. :) Kaikin puolin maninio sheltin alku siis. Itse asiassa reippaampi mitä Ada on ollut ja Adastakin tuli oikein kelpo koira <3 . :)

Luulen, että enemmän opettelemista on erilaisissa paikoissa, jossa on uusia ääniä ja meteliä. Kaupungilla, asemilla, halleissa jne tullaan siis vierailemaan. Tähän asti näyttää siltä, että jo nyt Rimma on saanut paaaaaljon itseluottamusta ja on hyvin oppinut seisomaan monessa uudessa tilanteessa omilla jaloillaan.

Semmoista meille. Pentuaika on taas pitkästä aikaa jännää ja työteliästä.

Mukavaa loppuviikkoa!

(kuva: Susanne Haataja)

Valkkaa ja kisat

 

Viime viikonloppuna matkattiin Anun ja Elisan kanssa Ouluun Active dogsille Marin ja Mikon treeneihin. Ada jäi tyytyväisenä vanhempieni huomaan ja Raikun kanssa päästiin kahdestaan reissuun. Mietinkin onkohan me oltu kahdelleen yönylireissulla Raikun kanssa....? Mutta herra oli joka tapauksessa jotenkin ihanan helppo seuralainen. <3

 

Tavoitteeksi viikonlopusta asetin sen, että jotain pitää jäädä käteen ja kouluttajien vahvuuden tietäen lupasin itselleni kokeilla kaikkea mikä ei tunnu yhtään omalta :D. Ja vahvasti mukavuusalueen ulkopuolella välillä mentiinkin! Mutta olipa antoisaa. Lauantaina käytiin Mikon yksärillä ja sunnuntaina oli ratatreenit Marin vetämänä.

Päällimmeisenä mieleen jääneet jutut, joita nyt lähdetään työstämään:

• Persjätöt ei ole ollenkaan niin pelottavia!
• Katse on kaiken ydin (joo se saattaa aina harhailla vääriin kohteisiin). Tämän (ja seuraavan kohdan) tiimoilta päädyin sunnuntaina ohjaamaan ilman käsien käyttöä Marin treeneissä... Pelkällä liikkeellä ja katseella.
• Mun pitää vähentää käsien käyttöä, lisätä selkeämmin jalkatyötä (hah! vaikea kuvitella mulle jalkojenkäytön ongelma, mutta ne vaan menee silloinkin kun ei saisi ja toisaalta silloin kun menee niin olisi parempi mennä järjestelmällisesti ja synkassa...) 
• saksalaisten/ päällejuoksujen vahvistamista siivekkeillä
• etenemis-/fokusointitreeniä ei koskaan ole liikaa...

Tänä viikonloppuna oli sitten omalla hallilla ACEn kisat. Oli monta hyvää kohtaa, jossa sai testata viime viikonlopun antia. Osa onnistui, osa ei. Saksalaisiin olin lähtökohtaisesti ihan tyytyväinen. Alla olevalla videolla saksalainen tulee tosi kovasta vauhdista. Itse saksalainen onnistuu, mutta enkös sitten taas hätäile koiran eteen ja taidan ihan peittää kepit vallan..



 



 

Muutama päällejuoksu oli huono. Ensimmäisen radan Hyl aiheutui siitä, etten ehtinyt päällejuoksusta seuraavaan paikkaan pakkovalssiin ja hätäratkaisuna turvauduin viskiin, joka sitten käänsi Raikun väärin päin. Siitä seurasi putkeen karkaaminen. Ja ihan ainoa tadellinen syy tähän oli nimenomaan siinä, etten lähtenyt päällejuoksusta liikkeelle vaan varmistelin. Nämä on nimenomaan niitä juttuja joista haluan tällä kaudella eroon. Varmistelusta. Tämä toki vaatii treeniä, jotta sitten uskallan luottaa koiraani. <3

Melkein pari kuukautta on nyt aikaa harjoitella ennen seuraavia kisoja. Sittenhän niitä alkaakin taas olla kevättä kohti niin paljon kun ennättää kisata ja rahaa on. :)

Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille. Ensi viikko onkin jännittävä!