sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Valkkaa ja kisat

 
Viime viikonloppuna matkattiin Anun ja Elisan kanssa Ouluun Active dogsille Marin ja Mikon treeneihin. Ada jäi tyytyväisenä vanhempieni huomaan ja Raikun kanssa päästiin kahdestaan reissuun. Mietinkin onkohan me oltu kahdelleen yönylireissulla Raikun kanssa....? Mutta herra oli joka tapauksessa jotenkin ihanan helppo seuralainen. <3
 

Tavoitteeksi viikonlopusta asetin sen, että jotain pitää jäädä käteen ja kouluttajien vahvuuden tietäen lupasin itselleni kokeilla kaikkea mikä ei tunnu yhtään omalta :D. Ja vahvasti mukavuusalueen ulkopuolella välillä mentiinkin! Mutta olipa antoisaa. Lauantaina käytiin Mikon yksärillä ja sunnuntaina oli ratatreenit Marin vetämänä.

Päällimmeisenä mieleen jääneet jutut, joita nyt lähdetään työstämään:
  • Persjätöt ei ole ollenkaan niin pelottavia!
  • Katse on kaiken ydin (joo se saattaa aina harhailla vääriin kohteisiin). Tämän (ja seuraavan kohdan) tiimoilta päädyin sunnuntaina ohjaamaan ilman käsien käyttöä Marin treeneissä... Pelkällä liikkeellä ja katseella.
  • Mun pitää vähentää käsien käyttöä, lisätä selkeämmin jalkatyötä (hah! vaikea kuvitella mulle jalkojenkäytön ongelma, mutta ne vaan menee silloinkin kun ei saisi ja toisaalta silloin kun menee niin olisi parempi mennä järjestelmällisesti ja synkassa...) 
  • saksalaisten/ päällejuoksujen vahvistamista siivekkeillä
  • etenemis-/fokusointitreeniä ei koskaan ole liikaa...

Tänä viikonloppuna oli sitten omalla hallilla ACEn kisat. Oli monta hyvää kohtaa, jossa sai testata viime viikonlopun antia. Osa onnistui, osa ei. Saksalaisiin olin lähtökohtaisesti ihan tyytyväinen. Alla olevalla videolla saksalainen tulee tosi kovasta vauhdista. Itse saksalainen onnistuu, mutta enkös sitten taas hätäile koiran eteen ja taidan ihan peittää kepit vallan..

 

 

Muutama päällejuoksu oli huono. Ensimmäisen radan Hyl aiheutui siitä, etten ehtinyt päällejuoksusta seuraavaan paikkaan pakkovalssiin ja hätäratkaisuna turvauduin viskiin, joka sitten käänsi Raikun väärin päin. Siitä seurasi putkeen karkaaminen. Ja ihan ainoa tadellinen syy tähän oli nimenomaan siinä, etten lähtenyt päällejuoksusta liikkeelle vaan varmistelin. Nämä on nimenomaan niitä juttuja joista haluan tällä kaudella eroon. Varmistelusta. Tämä toki vaatii treeniä, jotta sitten uskallan luottaa koiraani. <3

Melkein pari kuukautta on nyt aikaa harjoitella ennen seuraavia kisoja. Sittenhän niitä alkaakin taas olla kevättä kohti niin paljon kun ennättää kisata ja rahaa on. :)

Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille. Ensi viikko onkin jännittävä!

Ei kommentteja: