Neitsytmatka

.. Oli siis Raikulla näyttelyihin. JUNioreissa startattiin Varkaudessa, tuomarina Elina Haapaniemi. Erinomaisella arvostelulla poika palkittin :)

ERI

"Vuoden vanha bluemerle, hyvä tyyppi. Riittävät mittasuhteet, hyvä pään muoto. Oikea purenta. Korvat asettuvat oikein, hyvä sijainti. Luustoa saisi olla hieman enemmän, hyvä runko & ylälinja, riittävät takakulmaukset. Liikkuu sujuvasti hyvällä askelmitalla. Kohtuullinen väri.

Että näin. Poika käyttäytyi todella hienosti näyttelypaikalla! Alkuun toki touhotusta ja tohinaa, mutta esimerkiksi yletön haukkuminen ei kuulunut tänään ohjelmaan. Hyvä! Tuomarin linja arvostelussa oli aika tiukka. Liukuhihnalla ei ERIäkään jaettu, et sikäli oikein tyytyväisiä ollaan.

Aika jännänä pidin tuomarin suhteutumista juoksemiseen. Meitäkin kehotti juoksemaan hitaammin vaikka ei vielä mielestäni mitään kovaa kyytiä juostukaan. No, hidastettiin hieman, mutta kävelemään en suostunut :) Musta kuitenkin sheltti, joka liikkuu pitkällä askeleella ja pysyy rivakassa ravissa, liikkuu maatavoittavasti ja oikein. Moni hipsutti koiriensa kanssa ja niin hipsutti sitten kyllä koiratkin. No, Raikun liikkumista onneksi kuitenkin kehuttiin. :)

Pöydällä olemista meidän tulee treenata ennen seuraavaa koitosta (sitten joskus). Alku meni ok, mutta sitte herra päätti taas pullikoida vähän vastaan. Paikallaan pönötys lääpittävänä ei nyt taas sopinut. Ei mitenkään nojannut minuun tai muuten väistänyt, mutta yritti mm. pakittaa. Sitä ennen oli kuitenkin nätisti torottanut harjattavana, siistittävänä ja kynittävänä Lauran käsittelyssä häkin päällä. Eikä Lauraakaan ollut aiemmin nähnyt. Tiiä sitä, miksi siinä tuomarin kanssa meinaa sohlata. Harjoituksen puutetta ja kokeilua - luulen ma.

Ihan heti just ei olla menossa uudelleen, mutta kyllä mennään tulevaisuudessa. Raiku sentäs on lähimpänä rotuihannetta näistä mun koiruista. Vaiks saa nähä, ehkä Ellikin vielä vanhoilla päivillään käy näyttäytymässä veteraanikehässä ;)

Epätasapainoinen nainen Neulamäen metsässä ja Raikun treenit

Siis voi jeesus! Käveltiin eilen ihan kaikessa rauhassa Neulamäessä (Tervaruukilla päin), hiekkatiellä. Koirat oli irti, totta kai. Ainahan ne on.. :) Raiku ja Ada meni jotain 20 m mun edellä, kun mutkasta tuli nainen. Naisella ja koirilla oli välimatkaa jotain samat 20 -30 m. Kutsuin koirat rauhassa luokse ja ne tulikin hetimiten. Samassa alkaa akka huutamaan hysteerisenä, et "laita ne koirat kiinni, laita kiinni ne koirat äkkiä". Eka olin, et mitä ihmettä, mut sitte tajusin et joo, varmaan naikkonen pelkää nyt näitä. Raiku päästi muutaman haukku pyrähdyksen hämillään naisen huudosta. Otin koiria kiinni ja samalla yritin rauhoitella, et ota ihan rauhallisesti, ei tässä ole mitään hätää. Koirat on kiinni ja kävellään siinä sitten vastakkain ja nainen vaan papattaa, et "on se kumma kun ihmiset vaan pitää koiriaan irti vaikka koirien pitäisi olla kiinni. Kauanko oot käyny täällä? (-no niin kauan kun oon asunu) ..Voi kamala, on se kyllä kumma juttu, tiesitkö, että koirien pitää olla aina kiinni ja korkeintaan metrin mittaisessa hihnassa? Sama se ollaanko täällä vai kävelytiellä". Tässä vaiheessa alkoi jo meikällä keittää sen verran yli, et en kyennyt sanomaan mitään (ja tuskinpa se olis mitään auttanutkaan). Koko tämän papatuksen aikana tuijotin vaan naista hölmistyneenä, ja yritin olla, et jaa, joo, just niin, vai niin (välillä yritin, että hengitä ja rauhoitu jo..). Hölömö ämmä, päästään vialla se oli! Toivotin vaan loppuun rauhallista lenkkiä ja jätin papattamaan siihen tielle. Kyllä kiehutti!! Kävelin 10 askelta ja päästin porukan jälleen irti. Ja sinneppä ne paineli riemukiljunnan kera jatkamaan lenkkiään. Ja aiomme muuten lenkkeillä samaan malliin jatkossakin :)

Tänään treenattiin Raikun kanssa. Uutena juttuna muuri, joka toimi hyvin. Hyppytekniikkaa mentiin neljällä hypyllä, jossa osa rimoista vinossa. Hyvin haki hyppyjä, vaikkakin musta sen tyyli oli alkuun melko etupainotteinen. Kun korjasin viimeistä väliä pitemmäksi, tämä parani. Sai paremmin jalat alle ja tilaa ponnistaa.

Meillä oli kahdeksan esteen treeni, jossa oli yksi 90 asteen kulma hypyillä. Tämä tehtiin valssilla ja tajusin, et tällaisia valsseja ollaan tehty.. No aika vähän. Valui muutaman kerran käden taakse, mutta tarkemmalla (lue kiirreettömällä) ohjauksella homma sujui. Pakkovalssi oli hyvä. Yksi ongelma löytyi mutkaputken jälkeiseltä hypyltä. Hyppy oli suoraan ja siltä tuli kääntyä 180. Takaakiertoon lähti. Moonta kertaa. Vaatii treeniä nämä erottelut suoran hypyn ja takaakierron välillä. Loppujen lopuksi, kun otin toisen käden merkiksi mukaan, homma sujui oikein hienosti. :)

Puomiakin otettiin ja prkle. Kerran tuli keskeltä puomia alas. :( En yhtään tiedä miksi. Tässä alkoi vauhtia olla melko paljon, joten veikkaanpa syyn löytyvän koordinaation pettämisestä. Mokomakin! Kaikki tuntui olevan kunnossa, joten otimme uudelleen muutaman kerran. Kaikki hyvin. :) Viimeisillä kerroilla oli huomattavissa jo oikein lupaavaa itsenäistä 2on2offin tarjousta. Lopetimme parhaaseen suoritukseen.

Sitä vaan mietin tässä, et kuinkahan on. Raikun asento on nyt sellainen et seisoo etujalat melko pitkällä maassa. Tuleekohan tästä mahdollisesti myöhemmin ongelma? Onko paikan pitäminen kovassa vauhdissa hankalaa? Toisaalta kuvittelisin, et tämä on koiran fysiikalle kaikkein edullisin tapa. Ainakin siinä vaiheessa kun sama siirtyy A:lle.

No mutta, näin meillä taas. Huomenna näyttelyyn. Huih! Laitanpas arvostelua sitten tänne..


Raiku 1-v



Ada

Kesä tulee!!

.. Ja niin vaan lähenee kaikki kesän tapahtumat myöskin. SM:t jo kuukauden kuluttua, huuuih! :D Mut innolla odotetaan. Ainoa jänskätyksen aihe on se, et miten saan Adan kans paketin kasaan siihen mennessä. Kisoja kerkeen ottamaan alle kahtena viikonloppuna. Onneksi olen voinut kisata Ellin kanssa, ja alla onkin ihan hyviä kisoja. Oman pään pitäminen se kuitenkin isoin urakka on ;)

Viime viikonloppuna kisattiin meidän omissa kisoissa Ellin kans kahdessa startissa. Melko vaikeita ratoja oli Huittisen Harri meille tehnyt. Keppikulmat (avo sellaiset)oli pop. Kovaa mentiin ja hassuja hyppykulmia oli myös. Haasteellista, mutta Elli toimi oikein hienosti. Tulokseksi Hyl ja 0/3. sija. Hyl rata oli tosi hieno, mutta puomin jälkeen oli tiukka 90 astetta kepeille, suoraan edessä oli hyppy ja kepeille piti vielä lähettää ja leikata. Oma hätäily vei Ellin huonosti kepeille, korjasin ja Elli bongasikkin sitten sen hypyn. Muuten oikein hyvä rata, tykkäsin :) Toinen rata oli huomattavasti sujuvampi, sisältäen taas hankalan avokulman härkkihypyllä. Tää selvitettiin kuitenkin hienosti. Pientä hyytymistä oli kuitenkin havaittavissa. Vielä viime hetken kuntokuuria Ellille ehkä...

Ada treenaa nyt jo melkosta normaalisti. Rimat nostetaan tänään ylös asti. 2.6. starttaa kisakausi uudelleen :) Luulenpa, että meillä on edessä jokunen kontaktien korjaus jossain kisassa, ainakin Aalla. Mutta katsotaan.

Raiku täytti 20.5. vuoden <3 Kauheaa kuinka aika kiitää. Vastahan poika oli niiiin pieni, tänään jo kunnon koiran näköinen eläin. Syntsälahjaksi pelastusliivit ja uusi nahkainen panta. Kesä tulee ja päästään veneilemään :)

Ollaan me pojan kanssa treenailtukin. Kiitos Sussun ja Mian, saatiin lainaan muutamat ohjurit. Koska pujottelu alkaa sujumaan kummaltakin puolelta, päästään näin treenaamaan paremmin lähetyksiä eri kulmista ja tietty sitä, et pujotellaan täpöllä ihan loppuun asti. Mut kyllä vaan sanon, et on meillä vielä piiiitkä taival edessä tämän herran kanssa ennen kuin kisataival korkataan. Töitä pitää tehdä varpilla tuplaten verrattuna näihin tyttöihin! Mut yritämme tehdä asioita mahdollisimman huolella ja oikein, jotta korjailuihin ei tarvitse tulevaisuudessa kuluttaa aikaa :D

Ensi viikonloppuna Raikun debyytti näyttelykehässä :D Voi jösses! Tuleva viikko vielä vähän treenaillaan varsinkin juoksua ja pöydällä seisomista. Oltiin eilen mätsärissä kokeilemassa. Joudun juoksemaan herran kanssa melko kovaa, jotta se liikkuu hyvin. Ei siis hihna kireällä ja pomppien :D Tuo hihnan kiristyminen mua varsinkin ottaa vähän päähän. Pöydällä seisoi ok, kunhan vaan malttoi. Mut tuohon kopelointiin kiinnitetään tää viikko enempi huomiota. Pitäisi malttaa seisoa lunkisti vaikka ihmiset näplää ja katselee. :) Kerromme sitten miten meni :)

Pääsiäinen ja vappukin lusittu

.. Ja nyt odotellaan kesää! Vielä ei olla edes ulkokentällä käyty, mutta eiköhän sekin tapahdu tän viikon sisään :)

Adalta otettiin tikit pois pääsiäisenä ja toipuminen on ollut hyvää. Haava mahassa on siisti ja karvakin kasvaa kovaa kyytiä kaljun paikalle. Mikä parasta, yhtään mahakipukohtausta ei ole ollut! Iltaruokaa ei ole enää saanut kahdessa erässä ja siitä huolimatta kaikki on ollut ok. Toivotaan kovasti et näin jatkuu jatkossakin, eikä kiinnikkeitä pääse enää vatsaan syntymään. Maanantaina tulee kuukausi täyteteen leikkauksesta. Sitten alamme käydä pikkuhiljaa esteillä muistelemassa ;)

Vappupäivä meni meillä Ellin kanssa agiliitäessä. Kivaa oli! Ihanaa huomata, et Elliä on edelleen helppo viedä ja se kulkeekin ihan mukavasti ikäisekseen. Ekalta radalta meille 10 vp. Virheet tuli pituuden kiellosta ja pöydältä (!). Pituus oli keppien jälkeen kohti tyhjää ja seinää, mistä käännyttiin loiva 180 astetta hypylle. Viskasin ja lähdin tekemään peruuttavaa valssia, mutta liike oli liian jyrkkä ja sain Ellin kieltämään. Videolla näkyy selkeesti oma hosuminen, ei mikään ihme et kielsi! Pöydälle tultiin mutkaputken jälkeen, joten ehdin olla hyvin vastassa. Käsky jäi jonnekkin käden varjoon, sillä näköjään käytin vaan käden "stopparina". No, ei se tietenkään Elliä pysäytä vaan komiasti liukui yli pöydän. Muuten olin oikein tyytyväinen rataan. Kyllä meistä vielä on johonkin :)

Toinen rata oli hyppäri, josta meille nolla ja kolmas sija. Aika juoksu painotteinen rata, missä piti ehtiä hyvin joko koiran edelle tai sitten linjata tarkkaan takaaleikkauksia. Tällä radalla kaikki onnistui oikeestaan lähes nappiin. Yksi juttu kuitenkin. Persjätöistä olisi ollut niiiin paljon hyötyä, mutta koska ne on vielä itselleni epävarmat (ja varsinkin Ellille), jäi ne tekemättä. Mutta treenikärpäsen puraisemana aion ne opetella nyt oikeesti sellasiksi, et uskallan niitä kisoissakin käyttää (ja nimenomaan suorillakin).

Raiku on nyt ilmoitettu ekaan näyttelyynsä... iiiiih! Mä en oikeestaa ihan kauheesti oo innoissani niistä. Meidän tarttee harjoitella kuukausi, rutkasti :D Aksaamassa ollaan käyty joitakin kertoja tässä välissä. Nyt on otettu treeneihin mukaan hyppytekniikkaharjoituksia. Pyrin myös opettamaan hyppyjä ihan yksistään, jotta oppii kasaamaan ja kääntämään itsensä hypyillä tehokkaasti. Aika kivalla mallilla on ja selkee ero havaittavissa erilaisten kääntöjen yhteydessä. Niih, ja tänään ensimmäistä kertaa kiivettiin koko puomi!! :) Rauhallisesti edettiin, kiipeemisessä ja liikkumisessa puomilla ei mitään ongelmaa. Kun alastulo alkoi näkyä, ilmestyi pojalle kuolaa suupieliin ja välillä ihan kunnon kuolanoroja eritti :D :D Kaippa se on sinne alastuloon jonkin verran ehdollistunut, kun heti alkoi vauhti kiriä alastulon alkaessa.

Millonkahan hihnasta päästään? Tosi vaihtelevalla menestyksellä on varaamatta kokonaan hihnaan. Olisko mun kuitenkin palkattava sitä kädestä/ alastulolle? Nythän sillä on katse tosi hienosti edessä ja mä oon käytännössä aina sen takana. Pikkuhiljaa olen alkanut siirtymään sivulle. Alastulolle tullessaan se ottaa 2on2offin, saa naksautuksen ja pian vapautuksen namialustalle noin 1 - 2 m päähän. Musta sen vaan pitää oppia siihen, et se asento tulee ottaa joka tapauksessa ja saada erillinen lupa palkalle. Mittee mieltä ootte muut? Tiedän kyllä, et kyllä se näinkin oppii, hitaampaa vaan kuin joku toinen memetelmä. Mut toisalta, toivottavasti mulla on joku päivä koira, joka vähät välittää missä ohjaaja on vaan painaa aina ja joka tapauksessa sinne päähän odottamaan vapautusta eteenpäin (eli toiselle esteelle/ muulle palkalle).

Näin tällä kertaa. Nyt jäädään odottamaan niitä ihania lämpöisiä kelejä takaisin. Kesä, tule jo!!!

Toipilaita

Ada steriloitiin maanantaina. Kohta ollaan oltu viikko tötterö päässä ja hyvin menee. :) Hieno koira, kun tötsä ei häiritse kuin kutinana. Päädyin tähän ajankohtaan siksi, että edellisistä juoksuista oli sopivasti aikaa, ehdimme vielä kuntoon kesäksi, sterilointi tuo mukanaan tasaisemman elämänlaadun ja moni terveydellinen riski pienenee. Ja meillä asuu nykyään Raiku :D

Jo viime kerralla, kun Ada tutkittiin mahaongelmien vuoksi, meillä oli eläinlääkärin kanssa puhetta, et jos oireilu jatkuu voidaan steriloinnin yhteydessä tehdä Laparotomia, jossa vatsaan kurkitaan vähän tarkemmin. No, tähän sitten päädyttiin vaikka oireet olivat vähentyneet huomattavasti, mutta niitä kipuilukohtauksia kuitenkin tuli.. Jätin Adan rauhoitettuna lääkärille ja sainkin kotiin soiton n. 1,5 h myöhemmin. Leikkaus oli mennyt hyvin, kohtu ja munasarjat oli poistettu. Sinikka sanoi samalla poistavansa pienen napatyrän, joka Adalla on ollut. Löytyihän siinä laparotomiassakin jotain. Napatyrä, joka oli ulos hyvin pieni, olikin tehnyt vatsanpuolelle tennispallonkokoiselle alueelle tiukkoja kiinnikkeitä, jotka kiristivät koiraa mahdollisesti esim. hypyissä ja ruoan täyttämässä vatsassa. Adan oireethan tuli aina sellaisissa tilanteissa kun vatsa oli juuri täytetty ruoalla. :( Syy siis toivonmukaan selvisi tällä. Voi reppana, kärsinyt koko elämänsä rakenteellisesta poikkeamasta, jonka napatyrä on aiheuttanut. Napatyrä on tosiaan ollut aina, mutta niin pienenä ulos päin, ettei sille ole lähdetty tekemään mitään. Sinikka oli saanut leikeltyä ja irroteltua kiinnikkeitä parhaansa mukaan.

Saimme kotiin hoito-ohjeiksi vähän erilaista kuin ollaan normaalisti totuttu. Jotta kiinnikkeet eivät pääsisi arpeutumaan uudelleen tiukalle, tuli meidän aloittaa hetimiten säännöllinen liikuttaminen mahdollisimman monipuolisesti toteutettuna. Meille annettiin ohjeeksi kiipeily, venytäminen ja jopa pujottelu! Olemme siis tehneet työtä käskettyä ja Ada on saanut liikkua koko tämän ajan. Ekan vuorokauden ajan oli tosi kipeenä, ei syönytkään oikein. Mutta sitten parantuminen on ollutkin oikein vauhdikasta. Kipulääkettä annettiin tänään viimeisen kerran ja antibiootti jatkuu vielä joitakin päiviä. Tikit saamme pois pääsiäiseksi :) Kyllä tämä tästä. toivottavasti kaikki hoito puree ja saan vanhan kunnon iloisen Adani takaisin <3

Samalla kertaa oli myöskin Raikun kontrolli niistä Urea- arvoista. Viime kerrasta oli vajaa puoli vuotta ja mua jänskätti aika kovasti... Tää aika on yritetty elää normaalisti ja turhia miettimättä, mutta silti taustalla on jatkuvasti jäytänyt epätietoisuus ja pelko tulevasta. Alkuun rimpuilevalta tättärältä saatiin lopulta hyvin näyte ja Sinikka kertoi tuloksista puhelimella muutaman tunnin kuluttua. Urea- arvo oli NORMAALI!!!!! Ja ihan reilusti. Viimeksi arvot pyörivät hiukan normaalin yli (9,3), mutta nyt mentiin reilusti sisään, arvo oli vaan 3,8 :D :D :D Voi että oli huojentavaa kuulla! Tuntui kuin iso kivi olisi vierinyt sydämeltä. Nyt uskallan taas asettaa tulevaisuudelle suunnitelmat ja tavoitteet :) Täytyyhän noita arvoja toki kontrolloida ja seurata, mutta ainakin tällä hetkellä voin sanoa, että koirani on terve! (tähän pitää kuitenkin mainita, et ei kuitenkaan liian hyvin saa koskaan mennä.. Ollaan taisteltu Raikun mahan kanssa tässä vajaa pari viikkoa. Välillä lähes kunnossa, välillä taas löysällä. Nyt viimein Promax kuurin jälkeen, riisipaastolla sun muulla näyttää tilanne hiljalleen korjaantuneen. Liekkö pöpö jostain lumen alta paljastuneesta herkusta, sekoilua termostaatin osista vai ylipäänsä raja tullut vastaan. Raiku syö kaikkea! Viimeksi alku viikosta suolti n. 20 cm pitkää kangas palaa persauksistaan. Tunnistin koiran pedin pohjaksi, jota oltiin nakerreltu pari päivää aiemmin. Voi luoja näitä lapsia ja niiden maisteluintoa!)

Mutta pääpiirteissään kaikki siis kunnossa. Kevät on tullut, se on ihanaa! Aurinko ja valo saa ihmeitä aikaan ja tuntuu kuin vuorokauteenkin olisi saatu tunteja tuplasti lisää <3 Ei millään malta odottaa, et kesä viimein saapuu täydellä teholla. Hyvää kesän odotusta siis kaikille! ;)

Nyt sitä videoo!

Oli "vähän" ongelmia tän video-operaation kanssa. Eka et ylipäänsä saan kuvattua, sit et löydän liittimen, sit se ei käy omaan läppäriin... Ja nyt sit porukoitten koneella vihdoin onnistui!

Mut tässä sitä enivei nyt on :) Tosi pientä pätkää, eikä osata vielä oikein mitään :) Asenne miehellä on kuiteskin aivan kohdillaan ja mä tykkään siitä. Muutama tuollainen "lelunluovutussessio" löytyy tältäkin videolta. Tässä luovutusasiassa ei olla vieläkään päästy kovin hyviin tuloksiin.. Aaaargh!



Mä niin odottelen kevättä ja sitä et päästään tonne ulos tekemään kaikkee.. mm keppitreeniä ;) Lumella, tiellä on hintsusti hankalaa kun on liukasta. Mut idea alkaa olla miekkosella jo hyvin selvillä. Seuraavaksi lisätään tarkkuutta, haetaan tyyliä paremmaksi ja tuplataan vauhtia :) KOntaktitreenit alkaa kans sujua jo ihan kivasti. Nyt on alkanut selkeesti tarjoomaan itse pysähdyksen (2on2off). Annan jo aika paljon löysää hihnaa ja nykäsen vasta jos meinaa mennä pitkäksi. Katsotaan mitä tulee... Tarkennuksena vaan, et ollaan kuitenkii edelleen olkkarivaiheessa :D

Mut sit, voi kiesus! Toi herra on syönyt loppuviikosta lämpöpatterin termostaatista aika mojovan verran tavaraa, muovia.. Tai ainakaan palaa ei löydy mistään, paskassa on ollut pieniä muovin palasia.. Voi jeesus sentään! Mikä ihme saa koiran vetämään naamaansa kaikkea!! Nyt loppuu kyllä ihan kaiken pureminen. Ulkona saa jättää tästä lähin kepit, kävyt, kaiken! rauhaan. Toivon vaan kovasti, et vatsassa ja suolistossa ei ole mitään isompia paloja vaan kaikki pääsisi ulos oikeaa luonnollista reittiä. Ja tabascoa aletaan viljelemään taas vaaranpaikkoihin kotosalla. Ei tee mies mitään järin isoa tuhoa, mutta pelottaa, et nää on sille vaarallisia, tai vähintään epäterveellisiä, kuitenkin. Onko muilla kokemuksia tällaisen sulamattoman sälän syönnistä?

viikonlopun kirmailut

Sunnuntaina mentiin koko päivä. Kisat oli meidän uudella hallilla tuossa ihan naapurissa. Musta tila toimi kisapaikkana hyvin, oli ihana kisata lämpimässä ja hyvällä pohjalla. Miinuksena täällä on ehkä lenkkimaastojen vähyys, mutta eiköhän kaikki saanut koiransa lämpättyä :)

Elli sai osallistua kahteen kisaan. Musta agirata oli kiva, joskin ehkä hieman haastava. Hylkyjä taisi ropista niin, et 2/3 jäi ilman tulosta. Mut mepäs tehtiin Ellin kans nolla :) Sijoituttiin kolmansiksi. Hyvä mumma! Se liikkuin ihan kivasti, oikeesti tosi kivasti! Siis jos ottaa huomioon että reilun viikon päästä läjähtää 10 vuotta pykälään <3 Vielä pistää kampoihin nuoremmilleen ihan tosissaan! Et täältä tullaan kesä ja SM!! :)

Hyppikseltä sitten Hyl. Rata rullasi meillä hyvin, mutta yksi ahdas paikka ja liukas liito-oravani karkasi näpeistä sivu hypylle. Hyvällä mielellä kuitenkin loppuun!

Adalla oli hyvä päivä. Hyppikselle odoteltaessa neiti kävi kyllä kuumana. Huokaus, et oli hyppis eikä agirata :D Yksi hypyltä tiukasti tehty vastaanotto toi koiraa jaloille ja sai aikaan valumista selän taa. Muuten oivallinen rata, nolla ja voitto :)

Toka rata oli sama missä Ellin kans onnistuttiin. Tällä radalla oli putkesta 90 asteen kääntö puomille, jonka alla majaili putki. Suu oli ohjaajan juoksulinjan puolella ja Ada suikkasi mun nenän edestä putkeen puomin sijaan. Hassu hylky, sillä luotin tässä koiraani. Yleisöstä oli kuitenkin näkynyt, että Ada otti putkelta linjan aluksi kohti edessä olevaa A:ta, lähti sitten vinosti kohti puomia, mutta valitsi kuitenkin paremmassa linjassa olleen putken. Eli otanpas koirani ensi kerralla paremmin kiinni sieltä putkelta. Tällä radalla uusin vielä A:n, sillä vaikkakin kontakti otettiin, se yksi askel lisää puuttui..

Vika rata oli reipas vauhtinen ja selkeä agirata, jossa rytmittäminen oli kuitenkin tärkeää. Heti alussa nyrjäytin nilkkani ja lensin persiilleni (taas!!). No ei mitään, Ada lähti suorittamaan putken ja kerkesin itse ylös. Tällä radalla kaikki onnistui aikas jees. Keinu olis voinut olla nopeampi, en tiedä mitä oikein himmasi liian aikasin.. Samoin viimeisessä putkessa viipyi ihmeen kauan, varmaan pyörähti nenälleen tai jotain :) Hyvä rata kuitenkin, nolla ja toinen sija :) Meidän treeniryhmä vei kaikki palkinnot, Ralli ja Anni (nousivat vasta kolmosiin ja heti Serti aivan mahtavalla radalla!) voittivat, Iitu ja Elisa oli kolmansia. Aika hienosti! :)

Raikuli oli kisamaskottina mukana. Pääasiassa odotteli autossa (ja kiltisti odottelikin) ja osallistui lämmittelyihin/jäähyttelyihin. Vähän jännitin, kuinka otti nokkiinsa edellisviikonlopun belggaripöläytyksestä, mutta ei mitään. Oli ihanan reipas, sosiaalinen oma itsensä jälleen :) Äänekäs vain välillä. Mut siihen saa kuitenkin tarvittaessa nopeasti hyvän kontaktin ja yhteyden, eli kiepit ei nouse onneksi liikaa. HIano! :)

Tämmöstä tällä kertaa. Voin kertoo, et illalla kun pääsin kotiin niin aika selvää kauraa olin. Melko rankkaa kun jatkuvaan on liikkeessä, lämppää, jäähkää, kisaa... En istunut varmaan kertaakaan siinä 6,5 tunnissa.. Käy urheilusta ;)

Nyt, hyvää viikonlopun alkua kaikille!