Rimmasta kasvoi (lähes) aikuinen

Rimma aloitti eilen ensimmäiset juoksunsa. Viikko sitten tuli 8 kk täyteen.  Aaaargh, kuinka aika kuluu nopeasti ja mulla ei ole enää pentua vaan nuori teini koira. :) Tulevan viikon aikana joudun lähettämään Raikun evakkoon vanhempieni luokse. Nyyh! :( Mutta turhaan sitä kotona kidutan, kun kerran vaihtoehtokin on..

Rimman koko näyttää nyt jämähtäneen n. 34 cm kohdalle, ehkä himpun alle. Juoksujen jälkeen kokoa enää tuskin tulee juurikaan, joten varma minikoira hän nyt taitaa olla. :) Palaan siis juurilleni. Miniohjaajaksi minikoiran kanssa. :D

Rimma on aloitellut agilityä harjoittelemalla putkea ja siivekkeitä. Isoin haaste meillä tulee olemaan irtoaminen. Tällä hetkellä harjoitellaan siis lähinnä siedättymistä minun liikkeeseen. :) Pitää joskus yrittää saada videota. Neiti on kyllä melko vikkelä eikä mulla kukaan aikaisempi koira ole ollut tässä vaiheessa NÄIN syttynyt tähän hommaan. Rimman motto "kaikki hommat vaan täysillä" pätee tässäkin. <3
Raiku (ja Ada) ovat palailleet pikkuhiljaa tauolta takaisin kentille. Ensimmäiset kisat kisataan parin viikon päästä piirinmestaruuksista. Adan aktiiviurahan on tässä jo päätetty SM-kisoihin, me treenaillaan välillä ja kisataan harvakseltaan ilman mitään sen kummempia tavoitteita. Tehdään niin kauan kuin Ada pysyy hyvässä kunnossa. Nythän sillä ei ole vielä minkään näköisiä ongelmia. :)

Omat pakara-takareisi ongelmat ovat tällä hetkellä ihan ok tilassa. Rusautin jotain ristiselästäni ehkä paikalleen jokunen viikko sitten ja sen jälkeen olen yrittänyt jumpata ja vahvistaa selkää, vatsoja, pakaroita ja reisiä. Siis lähinnä tukilihakset tulisi saada aktivoitua, jotta saan kerättyä lisää poweria muuallekin. Kuntoon kesäksi 2016 on alkanut! Jännää oikeastaan, voin olla vähän niin kuin oma "oppiprojektini" näiden fysioterapiaopintojeni aikana. :) Parasta oli kuitenkin se, ettei tilanne ole pahentunut parien agilitytreenien jälkeen. Keväällä ja kesällähän tilanne oli se, etten juuri treeneissä/kisoissa pystynyt keskittymään muuhun kuin oman kehoni tunnusteluun ja kipujen välttämiseen.

Kai sitä pystyi tänä kesänä aurinkoakin ottamaan?

 

Rimma 8 kk.

Ada <3 ja lelu

Karsinnat

Jäi tänä vuonna taas lyhyeen. Raikun kanssa hyllytettiin eka rata lauantaina. Sama virhe kuin SM- kisojen yksilöhyppärillä lopussa. Tiukassa päällejuoksussa ei lähtenyt mukaan ohjaukseen vaan meni läpi ja suoraan mun takana olevaan putkeen. Muistan kuinka tämän kohdan jo tiedostin ja kuinka katsoin tiukasti alastulopaikkaa ja koiraa ja yritin pitää ohjauksen päällä loppuun asti. Mutta ei. Sinne meni. Eli tämä asia työn alle. ;)

Tuossa yläpuolella on sitten toinen lauantain karsintarata. Kolmas rima tippuu osittain turhan tiukan käskytyksen voimasta? Mutta näin tällä kertaa. Sijoitus olisi ollut 8. Harmi, ettei vieläkään päästy Raikun kanssa kokemaan todellista karsintahurmosta. Tänä vuonna ei sunnuntaille, viime vuonna itse olin niin kipeä ja äänetön, että jätin homman kesken sunnuntain ekan radan jälkeen. Ehkä siis ensi vuonna. :)

 

Nyt pidetään agilitystä hieman taukoa ja aletaan sitten rakentamaan palettia ensi vuodelle. Ykkösprioriteetti on nyt saada itseni fyysisesti parempaan kuntoon. Koko kevään vaivanneet pakara/takareisi ongelmat häiritsevät omaa tekemistä välillä luvattoman paljon. Ihan jo keskittymisen kannalta. Sitten jatketaan sillä tiellä joka keväällä aloitettiin. Oikean vireen pitämistä ja fiiliksen hakemista. :)

 

Rimma tuli 7 kk ikään. Pentutokon enismmäinen osa päättyi ja nyt mietitään, kuinka jatketaan. Rimma sai paljon kehuja asenteestaan. Se tekee eikä meinaa. :D Agilityä ollaan jo sitäkin aloiteltu putken harjoittelulla ja parilla siivekkeellä. Tässäkin on asenne kohdillaan. Huhuh! Mikähän neitistä vielä tulee. Ainakin Rimman motto on kaikessa touhussa: "Heittäydyn täysiiiii!!!!" Mittatikku näyttää tällä hetkellä 33,5 - < 34 cm.

Rimma tapasi karsinnoissa veljensä Sumon. :)

SM 2015

Ne on taas ohi. Olipa vain huippukivaa, vaikka tuloksellisesti ei tällä kertaa päästy ihan parhaimpaan.

Raikulle joukkueradalta lauantaina ekan riman tiputus. Rata oli todella kiva juosta ja yhteistyö tuntui hyvälle. Puomilla oli ylösnousussa haparointia, taisi tassu lipsahtaa yli laidan. Jätin keinulle pojan yksin suorittamaan, mikä luultavasti näkyi puomiepisodin jälkeen melko hitaana suorituksena. Olin kuitenkin tyytyväinen rataan ja sunnuntaita jäätiin odottelemaan innolla. Joukkueella oli alla tässä vaiheessa yksi nopea nolla, hyl ja 5, joten meidän epäonnistuminen ei vaikuttanut ihan hirveän merkittävästi lopputulokseen.

Sunnuntaipäivä valkeni oikein kivalla auringonpaisteella. Medien hyppäri oli Jan-Egilin käsialaa. Alkuun se vaikutti oikein kivalle, mutta totuus valkeni kyllä.. Sai tehdä töitä kovasti ja koko ajan täytyi olla kartalla viemässä koiraa oikealle esteelle ja oikein päin. Rata oli melkoista takaakiertoa eikä vauhti kasvanut missään vaiheessa juoksukisaksi.

Raikun kanssa tehtiin todella sujuvaa rataa loppumetreille saakka. Kolmanneksi viimeisellä esteellä, pakkovalssissa hukkasin jotenkin kartan ja askelmerkit ja se suoritettiin täysin munkilla oikein. Seuraava päällejuoksu epäonnistui rytmityksen suhteen ja se kostautui sitten viimeisellä hypyllä. Raiku ohjautui ohi. :( Siihen karahti meidän hyvä nolla jolla oltaisiin ajan puolestakin oltu ihan kympin sakissa.. Tämä on agilityä. Ei tilaa finaaliradalle.


Ada mummeli pääsi kanssa radalle ja sen kanssa tein muutaman erilaisen ohjaussuunnitelman verrattuna Raikuun. Rata ei sujunut ilman suunnitelmien muutoksia ja asiat alkoivat kertautumaan. Noin puolessa välissä rataa liukastuin ja kaaduin. Adan olin juuri saanut lähetettyä putkeen ja ylös pääsin juuri niin nopeasti kuin oli tarvis. Tästä tapauksesta jäi ehkä päälle pienoinen kiireen tuntu, joka kostautui sitten lopussa hätäilynä. Adalle pari kieltoa hätäisen päällejuoksun seurauksena. Mutta olipa ihana nähdä Adassa vielä se arvokisojen aiheuttama palo. :) Se niin nautti ja meillä oli kuitenkin oikein kivaa yhdessä. <3 Nämä saattoi olla meidän viimeiset yhteiset arvokisat.. Adan radasta ei valitettavasti ole vielä minulla videota..

Pitää vähän onnitella tässä, kun mitaleitakin tuli ihan lähisukulaisille. Iida ja Hunni alias Rimman iskä voitti minien Suomenmestaruuden. Onnea paljon! Rimmalla on isot saappaat täytettävänä. Raikun puolisisko Stella ohjaajansa kanssa saivat mediluokassa pronssia. Onnea heillekin! :)

Näin alkoi minun kesäloma, jota riittääkin sitten seuraavat neljä viikkoa! :) Tiedossa on rentoilua, vähän kisoja, yhdet häät ja toivottavasti lämpimämpien säiden myötä esim veneilyä ja rantaelämää. Rimman pentutokokin jatkuu. Neiti nötterö on osoittanut olevansa oikein pätevä pieni koirantaimi.

Kesä On täällä!

.. Ainakin kalenterin päivämäärää katsottaessa on kesä. :) Se, onko kesä myös nenän ulos laittaessa, onkin sitten toinen juttu. Auringon paistaessa siltä ainakin tuntuu, vaikkei hirvittävän lämpimistä päivistä ole vielä päästykään nauttimaan.

Kouluvuosi on paketissa ja kaikki kurssit sain suoritettua. Ja vielä tosi hyvin! :) Nelosia ja vitosia vetelin kursseista!! Näin on ensimmäiset 60 op kasattuna. Nyt olenkin siirtynyt taas tuttuun työhön apteekkiin farmaseutiksi. Kesä kuluu siellä, mutta onneksi SM-kisoista pääsee jo aloittamaan lähes 4 vk ansaitun palkallisen loman. Ei käy liian rankaksi heti alkuun. :D

SM-kisat siis lähestyvät, samoin karsinnat. Todella hyvillä mielin suunnataan sinne. Raikun kanssa parannettiin yhteistyötä kesää kohti huimaa vauhtia. Taukokuussa kisattiin lähes joka viikonloppu ja lopulta nollaprosentti lähenteli jo 100 %. Aika huimaa talven takkuiluun nähden. Mutta kyllä se niin vaan oli, että kisaamalla ja oman pään saamisella siihen oikeaan kuntoon oli se suurin merkitys. Nyt puristetaan nämä arvokisat alta pois ja Heinäkuu otetaan sitten loman kannalta.

Adankin ilmoitin vielä SM-yksilöihin. Sen kanssa ei kisattu melkein puoleen vuoteen ja sitten ensimmäisissä kisoissaan se sitten nappasi viimeisen puuttuvan nollansa. Ja vieläpä voiton kera. <3

Rimma neiti on tullut jo 6 kk ikään. Tukkajumalaksi häntä voi kutsua. :D Karvan kasvattaminen on erittäin hyvässä vauhdissa. Mittaaminen on hankalaa.. Välillä saan siitä karvan verran yli 33 cm ja kohta taas melkein 34 cm. :o Edelleen todella hilkulla mennään jääkö minin mittoihin vai kasvaako mediksi.. Paino on pysynyt jonkin aikaa 5,2 kg.
Rimma on aloittanut Ponderalla pentutokon ja osoittanut oikein hienoa edistymistä. Perusasentoa, kontaktia ja seuraamisen alkeita on tehty häiriöllisessä ympäristössä ja ne on onnistuneet hienosti. Rauhoittuminen odottamaan taitaa olla se haastavin osuus. :D

Hyvää Vappua!

Näin vapun päivänä innostuu Bloginkin pariin. Ensinnäkin Hyvää vappua kaikille!

Viikko sitten kilpailtiin Raikun kanssa Jyväskylässä kolmen startin verran. Osallistuttiin kahdelle hyppyradalle ja yhdelle agiradalle. Jäi oikein hyvä mieli meidän yhteisestä tekemisestä. :)

Eka hyppis kaatui kadonneeseen pimeän putken päähän. Raiku lähti kiertämään putkea ulkokautta, kun ei löytänytkään putken suuta. Kiepaisi sieltä toisesta päästä sitten sisään. Nämä on Raikulle välillä vaikeita asioita, ei ole ensimmäinen kerta kun putken suu ei vauhdissa löydykään.... Harjoitellaan.

Toinen rata oli agilityrata, josta saatiin nolla. Tykkäsin tämän radan meiningistä ihan erityisesti. Oltiin jotenkin koko ajan tekemässä yhdessä hommia ja paketti pysyi hyvin kasassa. Keinu ja A olivat hyvät ja selvät A:n pysäytyksineen. Puomi oli loppusuoralla ja siitä lähti vähän ilman lupaa, mutta onneksi Raikuun voi kuitenkin luottaa, että se kyllä rytmittää askeleensa oikein vaikka ei aina malttaisikaan jarruttaa riittävästi. Sijoitus oli kolmas.

Viimeinen hyppyrata tuli ihan videollekin asti.

Tässäkin hyvää tekemistä ja oltiin hyvin kartalla. Keppien jälkeen vein putkeen yli tarkasti, josta johtuen en lähtenytkään yrittämään aiottua valssia seuraavaan kohtaan. Ylimääräinen hyppy tulee ennen seuraavaa putkea. Mutta hyvä rata. Täytyy olla tyytyväinen. :)

Nyt voidaan hyvillä mielin karistaa pahan karman tunne Jatin hallia kohtaan ja jäädä odottelemaan tulevia karsintoja....

Rimma neiti tuli viikko sitten 5 kk ja alkaa jo muistuttamaan ihan isoa koiraa. Kokoa on tällä hetkellä 32 cm. Kasvua on tapahtunut hyvin maltillisesti, 4 kk koosta on senttejä tullut vain 1 cm. Hyvin jännäksi alkaa menemään malttaako jopa jäädä minin mittoihin..? Vertailun vuoksi Ada on ollut samoilla viikoilla 34 cm ja aikuiskoko jäi 36 cm....

Rimman hampaiden vaihto alkaa olla jo hyvin pitkällä. Joku poskihammas on vielä kiinni, mutta esim kaikki kulmurit ovat lähteneet ja uudet kasvaa nätisti oikein tällä hetkellä. Ainoa kauneusvirhe löytyy ala-etuhampaista. Niistä 2. oikealle on hieman kallellaan eteenpäin, mistä on seurannut se, että vastaava ylähammas nojaa tähän alempaan eikä painu alahampaan päälle. Saa nähdä kasvaako leukaluiden kehittymisen myötä mihin suuntaan. Mutta tämä on pelkkä kauneusvirhe, ei tule  häiritsemään Rimmaa ollenkaan. Näyttelytuomareista en tiedä...

Muuten Rimma on ollut koko ajan mainiompi kaveri. <3 Hihnakäyttäytyminen on parantunut jatkuvasti ja nyt päästään jo melko kivuitta ohi toisistakin koirista. Katsekontakti alkaa pysymään jo hyvin. Koulutusjuttuja ei olla juurikaan muuten aloiteltu. Istua se osaa, ja hallitsee katsekontaktin sekä tarjoaa hyvin asioita kosketusalustalle naksun kanssa. Puunkiertoja on tehty vähän ja ne se hiffasi nopeasti. :) Viikon päästä meillä alkaa pentutoko Ponderalla Pirjo Heikkisen johdolla. Silloin pitää jo alkaa opettelemaan juttuja. :)

Yksi ärsyttävä tapa Rimmalle on tullut. Se pissaa välillä sänkyyn!!! :/ Mistään hätäänsä pissimisestä ei ole kyse, enemmänkin höyryissään kuin merkkaa. Kerran olen saanut sen kiinni itse teosta ja pääsin antamaan lähdöt. Onkohan jollakulla ollut tämän tyyppistä ongelmaa?!? Netistä olen joitakin juttuja lukenut koirista, jotka tätä harrastavat... Rimmahan pissasi ihan pienenä joitakin kertoja myös omaan petiinsä, mutta sitä te ei ole tehnyt aikoihin. Muuten täällä kotona on jo melko lailla sisäsiisti. Nyt sillä on täyskielto sänkyyn. Sohvalla saa olla, kun sinne ei ole koskaan mitään tehnyt.

Että tämmöistä meillä. :)

p.s. Ihanaa kun tulee kesä!!!!

KPSH:n kisat

 

Viikonloppuna kisattiin Raikun kanssa KPSH:n kisoissa Viiksessä. Teemana siis jo aiemmin päätetty FIILIS. Eli yritän saada kisatilanteisiin sellaista sopivaa potkua, joka meinaa mulla helposti kadota.. Ekalle radalle sain mahanpohjaan aikaiseksi jopa pienen jännityksen. Hyvä. Tunne radalle menosta oli kohdallaan, mutta haksahdin yliohjaukseen ja sain Raikun kieltämään puomin (puomi-putki erottelu). Myöhemmin kämmättiin vielä A-putki erottelu. Tämä oli aika tyypillinen Raiku-ratkaisu :D : putki A:n alla ei kunnolla edes näkynyt, mutta linja vei hieman sinne päin. En ollut ottanut asiaa riittävästi huomioon ja Raikuli kävi sujauttamassa putkeen. Mitäköhän taas harjoitellaan....? :)

 

Toinen rata rullasi hyvin. Siltä nollavoitto. Tälle radalle oikean fiiliksen (ennen suoritusta) saaminen oli vielä hankalampaa kuin edelliselle. Jouduin hiljaa mielessäni oikeesti läpsimään itteeni poskille. Yritin olla ottamatta kontaktia kehenkään ennen radalle menoa. Alku radan jälkeen kaikki alkoi sujua ja lopulta olin oikein tyytyväinen meidän yhteistyöhön, Raikuun ja omaankin menooni.

 

Tätä tunnepuolta täytyy kehittää lisää tulevan kevään aikana; sunnuntaina tuntui jo siltä, että suunta on oikea. :) Sohvapöydällä lepää kirja Huipulle! henkinen valmentautuminen urheilussa. Idean tai vinkin sain Annilta. ;) Tähän pitää paneutua tarkemmin ja työstää tätä puolta itsessään. Ja ongelmahan tosiaan on näissä "normikisoissa", luulen että arvokisoissa kesällä taas löytyy hakemattakin SE TUNNE! Ai, että odotan innolla!

 



 

 

 Rimma alkaa jo näyttää isolle tytölle hetkittäin..

Ikää 18 vk, koko 31 cm.

 

 

Heh, täällä kukaan ei ole enää turvassa. :D Sohva on vallattu!

Kisavireessä

Jes! Perjantaina ACE:n kisoissa oltiin vihdoin siinä vireessä Raikun kanssa, joka kisoissa vaaditaan. :) Mä sain jopa pienen jännityksen aikaan vatsanpohjaan ennen radalle menoa. Tätä tunnetta täytyy harjoitella lisää! :) Yleensähän tämänmoinen fiilis puskee mulle vain harvoissa ja valituissa kisoissa nykyään. Ja se on hankalaa se kun yrittää kisata "vähän kuin puolivaloilla", kun mielentilastaan ei saa enempää irti. Tän vuoden ehdoton tavoite kisakentille. FIILIS!

Eli siis ekalta radalta nollavoitto. Muutamalla kalastelulla, mutta ai että olin tyytyväinen siihen, että mentiin asenteella ja TAISTELTIIn yhdessä. <3 Esa Muotka oli loihtinut aika vinkeät ja haastavat radat. Mutta silti tykkäsin niistä. Niissä sai ennen kaikkea haastaa itseään. Tykkään profiileista, joissa oikea aikaisilla lähdöillä ja rytmillä on iso merkitys. Nautin tunteesta, kun on oikeasti kiire. :)

Toinen rata ei ollut sen helpompaa. Rata oli jopa parempi kuin ensimmäinen, mutta Raiku karkasi heti kakkoselta suorittamaan yhden ylimääräisen hypyn. Päällimmäisenä radasta jäi kuitenkin mieleen onnistuminen ja kontaktit oli ihan superhyvät pysäytyksineen. :)

Ensi viikonloppuna kisataan taas. Täytyy yrittää panostaa tuohon fiilikseen jälleen!

Aika vilisee ja kevät se vaan tulee hiljalleen. Ihania aurinkoisia päiviä ollut kyllä! <3

Pari viikkoa sitten käväistiin Jyväskylässä kisaamassa Raikun kanssa. Adakin oli mukana, yövyttiin toisen jkl asuvan veljeni luona. Koirista oli varmasti kivaa olla reissussa ilman itikkaa. :) Rimma oli ekaa kertaa yöhoidossa vanhemmillani ja hyvinhän niillä oli mennyt.

Kisat menivät aika tavalla tuntumaa hakiessa. Jotenkin musta on tällä hetkellä taas hirveän vaikea osuttaa askelmerkit ja rytmit kohdalleen täyskokoisella kentällä. Me kun normaalisti treenataan sellaisella puolikkaalla ja siellähän toki estevälit on pakostakin lyhyemmät. Kisakirjaan ei siis saatu merkintöjä. Yksi rata oli niinkin lähellä, että viimeiselle esteelle nolla ja siitä sitten ohjaus jäi puoli tihen ja Raiku kiersi vikan hypyn. Voi morjens! :/ Voisin sanoa, että jokainen rata sujui ihan kivasti noin puoleen väliin saakka ja sitten alkoi hiljalleen tapahtua kaikkea ei tarkoitettua.

Tästä sitä vaan sisuunnuttiin alkumasennuksen jälkeen ja nyt on treenikalenteriakin yritetty täyttää kunnon ratatreenillä. Ensimmäinen takana menneeltä viikonlopulta. kiitos Elisa, Anu, Jani ja Jaana. Ilman tätä porukkaa ei koko kentän varaus, radan rakennus ja sujuvat ratatreenit olisi mahdollisia. Perjantaina mennään taas kokeilemaan täyspitkää rataa sitten ihan kisojen muodossa. :)

Rimma on 16 vk ja neljä kuukautta kolkuttelee siis jo ovella. Kokoa härrällä on nyt 30 cm, paino 4,2 kg. Viikossa oli nyt tullut vain 0,5 cm lisää. Aika jännäksi vetää kasvukäyrät. :)

Tällä hetkellä harjoitellaan Rimman kanssa lähinnä hihnakäyttäytymistä. Autot alkaa olla jo ei- kiinnostavia, eli siis niiden tuijottelu ja jahtausyritykset ovat jääneet. Toki tätä käytöstä täytyy vahvistaa edelleen. Pyörät on vielä vähän hankalampia, mutta edistystä siinäkin. Ihmiset ohittaa jo aika kivasti eikä säntäile niitä kohti. Tosin seisoskelevat ihmiset saattaa olla epäilyttäviä. :D  Koirien ohitusten kanssa tehdään nyt eniten töitä. Välillä menee jo ihan kivasti ja saan namittamalla (ja naksulla) moniakin onnistumisia. Sitten tulee taas hetki, kun ei millään. Tempomista ja pontevaa haukkumista esiintyy. GGrrrrhh! Ai, että pentujen opetus voi olla välillä niiiiin hankalaa. :) Mutta jokaisesta onnistumisesta täytyy olla iloinen ja kaippa sitä aina eteenpäin mennään. Pikkuhiljaa. :)

Alla pari lyhyttä videota edellisviikolta hallilla. Harjoitellaan leikkimistä.

 

 

Muuten Rimma on kyllä monessa asiassa niin huipputyyppi. Pidän siitä, että se on aika itsenäinen. Painelee aina välillä omia aikojaan toiseen huoneeseen nukkumaan itsekseen, jää kotiin aina hiljaa itsekseen (vaikka lähtisin muiden kanssa lenkille) ja löytyy useimmiten unilta. Osaa rauhoittua häkkiinsä autossa ja jopa hallilla. Hallilla oloa harjoiteltiin viime torstain treeneissä ja makoili häkissään vaikka viereisissä häkeissä huudettiin. :) Ja edelleen ihan hillittömän ahne ja leikki-innokas pentu. <3

Arki alkaa jo sujua

Rimma on huomenna 13 vk ja 3 kk tulee siis myös mittariin juurikin nyt. :) On se vain aika hauska ipana. Nyt kun pikkuhiljaa ollaan toisiimme tutustuttu niin tykkään siitä aina vaan enemmän. <3 Hiiiirmu isoja askelia on otettu eteenpäin rohkeudessa. Varsinkin alkuun kaikki uusi jännitti kovastikin. Nyt alkaa jo oppia seisomaan tilanteissa omilla jaloillaan ja on saanut ihan huimasti lisää itseluottamusta. On me kyllä paljon liikuttukin. Kaupungilla, ostoskeskuksessa, isoilla parkkipaikoilla, lemmikkieläinkaupoissa, käyty vieraisilla koirakavereilla jne. Hallilla ja hallin pihalla ollaan nyt vierailtu viimeisen parin viikon aikana ja viimeisimpänä oltiin kattomassa seuran kisoja. Nyt ei enää tullut tärinä kohtausta (oli siis kolmas kerta hallilla). :)

Paljon olen kiinnittänyt huomiota siihenkin, että saan sen leikkimään ja touhuamaan joka paikassa. Ja kyllähän se leikkiikin heti kun on tilanteen todennut olevan ok. On kyllä niin ahne tapaus ja sytähtää leluleikkeihin, että motivoinnissa ei tule olemaan ongelmia. ;) Huippu juttu!

Viime viikolla oli aika rokotuksille, mutta lopulta se meni pissanäytteen tutkiskeluksi. Musta tuntui, että silloin oli pari päivää ollut välillä niin, että Rimma joi ja pissasi normaalia enemmän. Kävi siis etenkin iltaisin lipsimässä vettä usein ja sitten teki sisälle taas useammin kuin ennen. No näyte tutkittiin eikä siinä näkynyt bakteerikasvua, joten mennään tänään sinne rokotuksille sitten. Luulen, että tuo on vähän välillä sellainen "tapajuoppo". Näkyy etenkin aktiiviseen aikaan kun touhottaa mennä ja siinä sitten ohimennen käy hörppäämässä (apinoi myös aikuisia koiria ja menee usein niiden mukaan juomaan). Ja pennuthan juo käsittääkseni hieman enemmän kuin monet aikuiset.Mutta eniveis, oli niin reipas penne eläinlääkärissäkin.

Ada ja Raiku on olleet pennun kanssa tosi hyvin. Adan ongelma on hieman se, ettei se oikein osaa pistää Rimmaa ojennukseen. Raikun pinna on huomattavasti pidempi Rimman touhuissa, mutta kun menee yli tietyn pisteen niin osaa kyllä sanoa selvästi ja järkevästi kantansa. Ja se loppuu siihen se riekkuminen.

Raikun kanssa suunnataan viikonloppuna jyväskylään. Kivaa päästä reissuun vaan kaksistaan (tai otanko Adankin mukaan, en tiedä vielä).  :)

Tässä vielä Rimman 13 vk mitat: 27 cm, 3,4 kg.

Rimma

Viikko sitten matkasimme minä ja Sussu Helsingistä kohti tuntematonta. :) Oli yö laivalla, autolla parin tunnin matka Pärnuun ja siellä uusi tuttavuus. Rimma.

Kyselin joskus alkusyksystä Iida V. olisiko Hunnille tulossa jälkeläisiä joskus tulevaisuudessa. Iida kertoi, ettei ole luvannut tällä hetkellä Hunnia Suomeen jalostukseen, mutta joitakin ulkomaisia ehkä.... Jonkin ajan kuluttua sain tiedon, että Virosta oli tulossa morsian ja astutuksen tapahduttua, päätin ottaa yhteyttä Edeen. Narttu oli Chika (Flyland Swift Thumbelina). Hyvin mielenkiintoinen yhdistelmä, jossa harrastuspuolen potentiaalia löytyy. Lisäksi Hunnin taustalla hyvät terveystulokset ja tietysti Chikankin isän puolelta vähän enemmän matskua saatavilla. Olin yhteydessä Edeen ja siitä kaikki lähti.

Loppujen lopuksi homma meni niin, että syntyi kaksi pentua. Uros ja narttu. Minulle sanottiin, että jos näyttää siltä että narttu alkaa kasvaa medin mittoihin, niin halutessani saan sen. Ei auttanut kuin odotella. Meni aika lailla loppumetreille toisen, minun edelläni olleen henkilön päätös. Hän tarvitsi agilitykoiran, hän halusi minin. Kasvukäyrät eivät kerro sheltin loppullisesta koosta paljoakaan pikkupentu vaiheessa, mutta ilmeistä on että Rimma ei ainakaan ihan kirpuksi jää. Tällä hetkellä (10 vk) kokoa on 23,5 cm ja paino n.2,8 kg. Korkeuden suhteen Rimma tulee hieman Adaa jäljessä, mutta on painavampi (luustoakin löytyy enemmän). Aika näyttää, tuleeko tästä se medi :D

Joka tapauksessa, vajaa 2 vk ennen tuota hakureissua sain tietää, että Rimma voisi muuttaa meille. :) Minulle kerrottiin, että toinen ottaja miettii pennun ulkonäköä ja kokoa, ja sitä, että pentu kaipaisi hänen mieleensä enemmän itsevarmuutta.

Kaikkien järjestelyjen ja paperi ym hommien jälkeen lähdettiin Sussun kanssa siis matkaan katsomaan, mikä meitä on vastassa. Ja vastassa oli minun mieleeni täysin normaali sheltinpoikanen varustettuna mukavalla leikkimisinnolla ja taistelutahdolla. Ja kaikenlisäksi ulkonäkökin miellytti silmääni oikein paljon. Rimman emä oli mahtava. Se ei pyrkinyt mitenkään syliin tai ollut yli-innokas, mutta oli koko ajan läsnä ja antoi rapsutella itseään ja tuli sohvalle viereen istumaan. Ihan huippu, juuri sellainen kuin minusta normaalin sheltin kuuluukin olla. :)

Rimma on ollut meillä nyt viikon ja vauhti vaan kiihtyy. :) Sanoisin, että tässä on hyvin samankaltainen pentu mitä Ada on ollut. Kaipaa paljon uusia tilanteita ja sosiaalistamista. Pitää olla varovainen ettei etene liian nopeasti tai saa pentua säikähtämään liiaksi.  Tähän asti kuitenkin vain positiivinen mieli, mitään ei ole pelätty niin ettei siitä yli pääsisi, jännitetty enemmänkin. :) Hän menee ulkona häntä törössä ja menee reippaasti katsomaan ihmiset, jotka pysähtyvät moikkaamaan. Käy haistamassa, ottaa tarjottavat namit. Ei kuitenkaan pyri syliin tai välitä rapsuista. Kotosalla vierailleet ihmiset (ja joiden luona on vierailtu) on menty ovelle ottamaan vastaan ja lattialla sitten tutustuttu ja pian oltu sylissä, leikitty leluilla jne. Tänään meille asteli ensimmäistä kertaa Rimmalle vieras koira ja neiti oli sitäkin reippaana ovella vastassa. :) Kaikin puolin maninio sheltin alku siis. Itse asiassa reippaampi mitä Ada on ollut ja Adastakin tuli oikein kelpo koira <3 . :)

Luulen, että enemmän opettelemista on erilaisissa paikoissa, jossa on uusia ääniä ja meteliä. Kaupungilla, asemilla, halleissa jne tullaan siis vierailemaan. Tähän asti näyttää siltä, että jo nyt Rimma on saanut paaaaaljon itseluottamusta ja on hyvin oppinut seisomaan monessa uudessa tilanteessa omilla jaloillaan.

Semmoista meille. Pentuaika on taas pitkästä aikaa jännää ja työteliästä.

Mukavaa loppuviikkoa!

(kuva: Susanne Haataja)

Valkkaa ja kisat

 

Viime viikonloppuna matkattiin Anun ja Elisan kanssa Ouluun Active dogsille Marin ja Mikon treeneihin. Ada jäi tyytyväisenä vanhempieni huomaan ja Raikun kanssa päästiin kahdestaan reissuun. Mietinkin onkohan me oltu kahdelleen yönylireissulla Raikun kanssa....? Mutta herra oli joka tapauksessa jotenkin ihanan helppo seuralainen. <3

 

Tavoitteeksi viikonlopusta asetin sen, että jotain pitää jäädä käteen ja kouluttajien vahvuuden tietäen lupasin itselleni kokeilla kaikkea mikä ei tunnu yhtään omalta :D. Ja vahvasti mukavuusalueen ulkopuolella välillä mentiinkin! Mutta olipa antoisaa. Lauantaina käytiin Mikon yksärillä ja sunnuntaina oli ratatreenit Marin vetämänä.

Päällimmeisenä mieleen jääneet jutut, joita nyt lähdetään työstämään:

• Persjätöt ei ole ollenkaan niin pelottavia!
• Katse on kaiken ydin (joo se saattaa aina harhailla vääriin kohteisiin). Tämän (ja seuraavan kohdan) tiimoilta päädyin sunnuntaina ohjaamaan ilman käsien käyttöä Marin treeneissä... Pelkällä liikkeellä ja katseella.
• Mun pitää vähentää käsien käyttöä, lisätä selkeämmin jalkatyötä (hah! vaikea kuvitella mulle jalkojenkäytön ongelma, mutta ne vaan menee silloinkin kun ei saisi ja toisaalta silloin kun menee niin olisi parempi mennä järjestelmällisesti ja synkassa...) 
• saksalaisten/ päällejuoksujen vahvistamista siivekkeillä
• etenemis-/fokusointitreeniä ei koskaan ole liikaa...

Tänä viikonloppuna oli sitten omalla hallilla ACEn kisat. Oli monta hyvää kohtaa, jossa sai testata viime viikonlopun antia. Osa onnistui, osa ei. Saksalaisiin olin lähtökohtaisesti ihan tyytyväinen. Alla olevalla videolla saksalainen tulee tosi kovasta vauhdista. Itse saksalainen onnistuu, mutta enkös sitten taas hätäile koiran eteen ja taidan ihan peittää kepit vallan..



 



 

Muutama päällejuoksu oli huono. Ensimmäisen radan Hyl aiheutui siitä, etten ehtinyt päällejuoksusta seuraavaan paikkaan pakkovalssiin ja hätäratkaisuna turvauduin viskiin, joka sitten käänsi Raikun väärin päin. Siitä seurasi putkeen karkaaminen. Ja ihan ainoa tadellinen syy tähän oli nimenomaan siinä, etten lähtenyt päällejuoksusta liikkeelle vaan varmistelin. Nämä on nimenomaan niitä juttuja joista haluan tällä kaudella eroon. Varmistelusta. Tämä toki vaatii treeniä, jotta sitten uskallan luottaa koiraani. <3

Melkein pari kuukautta on nyt aikaa harjoitella ennen seuraavia kisoja. Sittenhän niitä alkaakin taas olla kevättä kohti niin paljon kun ennättää kisata ja rahaa on. :)

Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille. Ensi viikko onkin jännittävä!

Reippa kolmen viikon agilitytauko on ohitse ja treenit jatkuu. Nyt vielä varaillaan pikapuoliin aika fyssarille niin kevät saa aktiivisempine treeneineen/ kisoineen tulla. Kaikki sormet ja varpaat pystyyn, että säilytään kaikki terveinä. :)

Muutama linkki sunnuntain ratatreeneihin.

 

 

 

Näkyyhän näissä ihan selkeesti tekemättömyys. Mutta jo vain oli kivaa silti vaikka paketti ei tod pysynyt kasassa. :D

 

 

Tästä lähdetään silti kevättä rakentelemaan. Adalle alle vaan treenejä niin, että pysyy kunto kohdillaan ja taidot sen verran, että vielä kesäkuussa luultavimmin viimeisiin SM-kisoihinsa pääsisi. Raikun kanssa sitten hiotaan muuvvseja kuntoon ja yritetään saada päät toimimaan niin treeneissä kuin kisoissakin, kotona ja muualla. 

2015

Niin, se on tämä vuosi. Vuosi 2014 meni ohi kuin hujauksessa. Se oli hajanainen vuosi, josta ei harrastuksellisesti saanut kunnollista otetta millään, vaikka kuinka yritti. Treenit pätkivät milloin oman terveyden, milloin koirien tauon vuoksi.
 
Koirat olivat pääsääntöisesti ihan ok, mutta Raikun annettiin lepäillä keväällä ja hoidettiin fysiikkapuolta parempaan kuntoon. Kesän kynnyksellä, kun viimeisiä kisoja ja loppuherkistelyä ennen SM:ä ja karsintoja oli tarkoitus tehdä,tuli Raikulle ensin kynnen repeämä ja sitten punkin puremasta aiheutunut hotspot. Iloisia oltiin, että ylipäänsä päästiin arvokisoihin! Lopulta sairastuin itse vuosisadan flunssaan ja yritin Rovaniemellä karsinnoissa räpeltää äänettömänä. Lopulta jätin sunnuntaina leikin kesken ja lähdin kotiin lepäämään.:)
 
Ada säilyi vuoden terveenä, mutta pikku hiljaa jäähdyttelemme agilityä ja kaikki isot paukut oli yritetty latailla Raikulle. Ada kuitenkin kisaili melkein saman verran ja yritettiin pitää tasoa yllä.
 
Ajattelin tässä herätellä blogia takaisin eloon. Koska on vuosi vasta vaihtunut niin aloitetaan puhtaalta pöydältä.
 
Vuonna 2015.....
 
Ada
 
- jäähdyttelee agilitystä, mutta kisailee ja treenaa, jotta kunto ja lihaksisto lajiin säilyy.
- tarkoitus osallistua SM- kisoihin
- kuntoa pidetään yllä pitkillä metsälenkeillä, käydään hölkällä ja jumppaillaan
 
Raiku
 
- agilityssä aloitellaan tiiviimpi treeni- ja kisakausi kevättä kohti
- tarkoitus osallistua SM- kisoihin ja karsintoihin
- keskitytään siihen, että saataisiin tasainen rutiini kisavireen suhteen. ongelma ollut ohjaajan päässä. :p Koiraan pitäisi saada se sama luotto, mitä treeneissäkin on.
- myös Raiku keskittyy paljon fysiikan ylläpitoon metsälenkkien ja juoksun muodossa, lisäksi haastetaan syvät lihakset töihin jumppaamalla
 
Tässä vähän suuntaa, mihin pyritään. Tarkempia suunnitelmia en uskalla tehdä, jottei joudu pettymään. Nyt minulla on joka tapauksessa hieman enemmän aikaa meille ja harrastuksille, sillä aloitin syksyllä opinnot fysioterapeutiksi. Vapaata (tai vähemmän aikataulutettua) aikaa on enemmän kuin vakkarifarmaseutin työssä. :)
 
Uusi perheenjäsen on etsinnässä. Haen aktiivisesti meille sopivaa pentua. Shelttiä. Narttua. Tri tai mv. :) Hyviä pentueita tulee harvakseltaan ja tietysti niillä nartuilla on sitten kysyntääkin. Mutta hyvää viitsii kai odottaakin. Pitäkää peukkuja!

Alla kuvat SM:stä. (Sirpa Saari)

p.s. Ellin kuolemasta tuli juuri vuosi täyteen. Ikävä. <3

p.p.s. Ada täytti 27.12. 9- vuotta. Ei mikään nuori enää. Kai se on mummo- tittelin paikka. :) Mutta ikähän on vain numero!

Kuntoon Mars!

Nilkka alkaa olla pikkuhiljaa takaisin oma itsensä. Noin viisi viikkoa on kulunut ja edelleen se välillä ilmoittelee itsestään. Ettei siis ole kaikki kunnossa. Välillä se on jäykkä, välillä kunnossa. Välillä on huono päivä ja sitten taas ei. Korkokengät oli huono juttu viikko sitten, niistä se ei tykännyt. Mutta minä voin juosta!!!!! Voin mennä ja treenata eikä jalka tykkää huonoa. Se on pääasia!

Ollaan pikkuhiljaa lisätty treeniä ja jalan tottuessa rasitukseen siirrytty aina vaan pitempiin pätkiin. Viikko sitten päästiin sille tasolle, että juostiin ihan kunnon ratatreenit. Ai että teki hyvää. Alla videot ensimmäisestä vedosta, jotka vedettiin.

Raiku:

 

Raikun kanssa tuli hosuttua jotain tuolla putkella. Raikuhan on mestari karkailemaan putkiin, mutta tässä herra Raipeli jostain syystä kerrankin oli menemättä ja sain sen vielä mukaani. Edistystä! Muuten oli oikein kelpo rata. Raikun kanssa on vaan niin ihanaa mennä. Kun kaikki loksahtaa paikoilleen ei voi kuin nauttia!

 

 

Ada:

 

                                      



 

Adalla tapahtui jotain tuolla kepeillä. Jokin rytmillinen juttu varmaan, mutta siis melkein lopetti kesken koko pujottelun. Lopun ohitus johtui ehkä Janista, ehkä vaan musta. En tiedä, mutta ohitus joka tapauksessa vikalta okserilta. Muuten niin taattua Ada laatua. <3

 

 

Elisa oli laatinut valmennukseensa radan ja me tehtiin se sitten valkan jälkeen. Mukana siis me, Elisa, Anu ja Rautiot. Kiitos kaikille.

 

 

Me on tehty tämä vuosi vaan lähinnä lyhyitä pätkiä ja treenattu ihan yksittäisiä juttuja, mitkä on kaivanneet vahvistusta. On ollut kyllä todella antoisaa. Näiden treenien myötä kisanälkä vaan kasvoi. Ensi viikonloppuna tämäkin asia saadaan taas kuntoon kun päästään kisaamaan. Jei!

 

Jos nilkka alkaa olla kunnossa, niin koko syksyn vaivanneet selkä ja sitä myöten takareisi ongelmat jatkuvat. SI- nivel siellä taas kummittelee. Perhana. Juosta voi suht normaalisti, mutta treenin jälkeen alkaa reidet jäykistyä ja kipeytyä. Koko alaselkä-pakara-takareisi akseli tuntuu inhottavalta. Kuin jokin ottaisi jatkuvasti vastaan ja häiritsisi kävelyä/ liikettä. Nyt olen päättänyt ottaa asiasta niska lenkin ja hoitaa itseni kuntoon. Lihasjumppaa, liikettä, fyssaria, mitä ikinä keksinkin. Vuonna 2012 oli sama juttu ja silloin se onnistuttiin saamaan reiluksi vuodeksi pois. Sama temppu on tehtävä nyt uudelleen.

 

Kivaa kevään odotusta kaikille. Kyllä se sieltä tulee. Titityy- aikaan ei ole enää pitkä matka.  :)

 

 

 

 

 



 



Elämä jatkuu

Pahin suru alkaa olla ohi ja tämän blogin on aika siirtyä eteenpäin..

Tämän vuoden ensimmäiset treenit käytiin hieman harmillisissa tunnelmissa. Tai tunnelma oli katossa siihen saakka, kun nilkkani sanoi pam. Eli nivelsiteet meni. Tosi hienoa!

Juurikin olin hautonut päässä niin hienoja suunnitelmia tulevalle keväälle. Kuinka treenataan, kisataan ja valmistaudutaan kesään. No, ajatukset saavat nyt vähän siirtyä tuonnemmaksi. Toteuttaminen suunnitelmille aloitetaan, kun jalka on taas kunnossa. Onneksi siitä ei tosissaan nivelsiteet revenneet. Venähti vain. Mutta silti, kokemuksesta tiedän, että kunnollisessa agilitykunnossa se ei ole hetkeen... Tai näin pelkään. Toivon tietty muuta! :)

No, jos niitä suunnitelmia ensin.

Mulla on tarkoitus tämä kevät kausi hioa mahdollisimman paljon ihan ohjaus juttuja kuntoon. Tehdä, pohtia, viilata ja höylätä. Tämä siis koskee lähinnä Raikua. Adan ei tarvitse enää ihan niin paljon opetella :). Kerran kuussa vähintään ratatreeni. Siis ihan sellainen kunnollinen kisanomainen veto treenimielessä. Tällä treenataan, että oma pää kestää, koiran pää kestää ja niin edespäin. Ennen kaikkea kunto ketsää! Kisaaminen aloitetaan Helmikuussa, josta eteenpäin alkuun varmasti 1-2 kisaa per kuukausi. Tahtia kiristetään sitten hieman kohti kesäkuuta ja arvokisoja. Kisoissa lähden ennen kaikkea tekemään rohkeampia ratoja. Pakko uskaltaa siirtää treenattuja juttuja kisatilanteisiin rohkeammin. Mm persjättö voi olla niiiiiin pelottava juttu kisoissa, vaikka se treeneissä on ihan piis of kake! :D Tyhmä pää!

Että tästä lähdetään. Työnsarkaa kyllä riittää. Palataanhan taas kun on jalka juoksu kunnossa.....

 muistoja Kolin päältä v. 2011

 

 

Rakas ystävä on poissa :(

Fi Ava, Fi Ava- H Agree Enni Emilia

4.4.2001-31.12.2013

                                                            "Hyvä ystävä on lähtenyt

                                                            -muistot elävät ikuisesti."

Kaikki tapahtui äkkiä. Ja liian aikaisin. 

Pieni sydän alkoi heiketä äkkiä. Tila eteni nopeasti. Hengitys meni yön aikana hyvin vaikeaksi ja lääkityksenkin apua pidettiin hyvin epävarmana. Sillä olisi lisäaikaa saatu ehkä joitakin viikkoja. Tein raskaan päätöksen ja Elli sai nukkua ikiuneen. Suru, järkytys ja ikävä on ollut kovia, mutta haluan uskoa tehneeni oikean ratkaisun. Viimeiset ajat lääkityksellä, väsyneenä, eivät olisi olleet sitä elämää, jota rakas Elli ansaitsi viettää. Nyt se sai lähteä nopeasti, melkolailla viimeisiin hetkiinsä asti iloisena ja reippaana. 

Joulun aikaan Elli kuitenkin vielä lenkkeili muiden mukana yli tunnin metsälenkkejä hyvin jaksaen. Se leikki ja oli iloinen. Nyt se saa jatkaa hännän heilutustaan tuolla jossain, missä kaikki on varmasti hyvin. <3

Talvi!

Ihan huippua, että talvi on tullut! On valoisampaa. Ei sada vettä. Taas näkee mennä metsäänkin vähän paremmin ihan ilta aikaankin. Otsalamppu vaan matkaan. :)

Viime viikonloppuna käytiin Raikun ja Adan kanssa vuoden vikat kisat Jyväskylässä. Keli oli ihan karmiva ajaa autolla, mutta hengissä selvittiin perille asti. Kisattiin siis kaksi starttia lauantaina, oltiin yötä Antti- veljen luona ja kisattiin sunnuntaina yksi kisa.

Ihan oli kaiken vaivan arvoinen reissu. Adalle lauantaina tuplanolla sijoilla 2. ja 4. Raikulle vitonen ja nolla sijalla 2. Sunnuntaina Raikulle vitonen, Adalle hyl.

Mutta miten kivaa oli kisata! Olin tosi tyytyväinen koiriin. Ne teki molemmat hommia ihan kympillä, Raikukaan ei höntsäillyt omiaan. :) Ada puotteli ihan sikke hyvän nollan agiradalla lauantaina ja Raikunkin työskentelyyn olin erittäin tyytyväinen. <3 Adalla on nyt nollat kasassa ensi vuodelle. Raiku ei tehnyt hyppynollallaan mitään, joten siltä puuttuu vielä karsinnoista pari. SM:n päästään jo. :)

Raiku teki kahdella vitos radallaan virheen keppien aloituksessa... :( Eka radalla aloitti oikein, mutta jatkoi vasta kolmannesta välistä. Toisella meni väärin umpikulmasta sisään ja kävi höntsäämässä kierroksen pussia korjanneen ratatyöntekijän luona.... öööööö... :D Eli siinäpä treeninaihetta. Kepit!

Ensi vuonna jatketaan kisarintamalla. Nyt Pidetään vähän taukoa, juhlitaan Joulut ja uudetvuodet alta pois ja jatketaan ensi vuonna uudella sykkeellä. Kisakausi starttaa näillä näkymin Helmikuussa ja jatkuu mahdollisesti etelä-Suomen reissun myötä maaliskuussa..... Hassua, kun ensi kesänä pitääkin olla jo ihan täydessä kunnossa jo kesän alussa... Teettää vähän lisätyötä suunnitteluvaiheessa.

Sitten muutama sana Ellistä. Hän on kovaa vauhtia menettämässä kuuloaan. Kuulo on viimeisen puolen vuoden aikana mennyt alaspäin kokoajan. Meille pääsee sisälle ilman, että hän kuulee. Ruokapusseja saa rapistella ilman että hän kuulee. Ilotulitteita ei ole kuullut sisällä ollessaan (Kaupoilla oli Joulukauden avajaiset ja siellä ilotulitus, ei kuullut). No ompa nykyään sitten noiden äänien kanssa helpompaa. Elli on ollut paukkuarka. 

Mutta voi, on niin vaikea hyväksyä, että toinen vanhenee... :( <3 Mummokoirat on jotekin niin ihania, viisaita ja hömppiä. Meidän pitää alkaa valmistautua ehkä jopa ihan  kuuron koiran elämään lähiaikoina.... Tärkeintä kuitenkin, että Elli voi muuten hyvin ja on virkeä mummarainen. :)

Mukavaa Joulun odotusta!!!

Kilpailtiin!

Hee, vihdoinkin kisattiin. Syyskuusta livahti Marraskuulle saakka ennen kuin löysimme itsemme kisakentiltä. :) Kyseessä seuramme omat kilpailut, omalla hallilla. Ihan täyteen kisafiilikseen ei ehkä omissa kisoissa onnistu päästä, mutta kivaa oli joka tapauksessa.

Adan kanssa tehtiin kolme puhdasta rataa. Sijoitukset olivat 1., 2. ja 2. :) Ei hullummin. Kontaktit oli ehkä suurin juttu, mitä jännitin. Ne onnistui kuitenkin ihan hyvin. A ja keinu kummallakin agiradalla hyvät. Puomi jälkimmäisellä radalla lennokas, mutta voin toisaalta syyttää itseäni. Yritin rytmin muutoksella vaikuttaa puomiin, mikä nyt ei tunnetusti meidän kohdalla toimi. :) Adan tekemiseen olin joka tapauksessa jokaisella radalla oikein tyytyväinen. Ihanaa kuin se syttyy ihan liekkeihin kisoissa. <3

Ada:

Raikulle oli triplat hyyyyyvin lähellä. Lopulta onnistuttiin pitämään puhdas rata vain viimeisellä radalla. Siltä voitto. Ada jäi noin puoli sekuntia vaikka kontaktit ovat Adalla toki nopeammat. :) Ensimmäisen radan sössin viimeisellä esteellä. Toiseksi vikalle hypylle tultiin jyrkästi takanaleikaten. Rytmittäminen epäonnistui pahasti ja Rai kaarsi piiiitkälle juosten vikan esteen ohi.
Toisella radalla arvioin oman ehtimiseni pahemman kerran ja seurauksena oli törmäys putken päässä. Tässä siis ohjaajana jouduin leikkaamaan jyrkästi putken päässä koiran linjalle. Raiku juoksi jalkoihin ja väistin koiraa heittäytymällä itse nurin. Melkoinen ilmalento, mutta onneksi kummallekaan ei käynyt mitään.

Raiku:

Molempiin koiriin olin hyvin tyytyväinen. Olin tyytyväinen myös itseeni sillä tein useitakin rohkeita, kokeilevia valintoja, jotka toimi. Vaikea kepeille sisäänmeno ekalla radalla, rohkea leijeröinti ekalla radalla, hyviä persjättöjä. Paljon hyvää siis. Tästä on hyvä jatkaa!

Kisoja edeltävällä viikolla koirat käväisi Susannalla fysioterapiassa. Adan takapää oli päässyt jumiin ja sitä käsiteltiin ihan hyvin tuloksin. Raikun selkä oli taas hieman pyöristynyt, mutta tilanne oli paljon parempi kuin edellisellä kerralla. Molemmat sai luvan jatkaa entisellään ja lisäksi kotihoito ohjeita, joiden avulla toisottavasti pysytään taas vetreinä. :) Kummatkin siis kokonaisuudessaan ihan hyvässä kunnossa.

Viime viikonloppuna osallistuttiin Raikun kanssa yhden päivän valmennukseen Savikon Sepon vieraillessa Kuopiossa. Hauska rata, jossa tuli hyvin esille meidän heikot kohdat. Elikkä kuinkas ollakaan Raiku haki helposti vääriä esteitä. Sepon ajatuksinkin, Raiku on hyvin estehakuinen koira, joka kyllä lukitsee äärettömän pienestä vinkistä esteen, joka sille tarjoillaan. Tahallisesti tai tahattomasti. :) Tähän olen toisaalta pyrkinyt. Siis siihen, että koira lukee itse rataa ja toimii itsenäisesti. Nyt vaan tahdon olla välillä pulassa, kun käsissä on koira, joka ihan okeasti lähtee pienestäkin vinkistä hakemaan esteitä. Varsinkin sivuttaisessa suunnassa esteiden "ohittaminen" on välillä hyyyyyvin vaikeaa. Meille tulikin paljon mietittävää ja uusia näkökulmia/ vinkkejä treeneihin. Hommat ei siis lopu kesken!!

Että näin. Syksy alkaa olla jo pitkällä. Pikkujoulukausi lähenee. Ihanaa lähestyvää talvea ja Joulun odotusta kaikille!

Taukoa..

Meidän piti kisata tämä kausi säännöllisemmin. Asettelin tavoitteeksi kerran kuukaudessa, vähintään. Mutta nyt ollaan viimeksi startattu syyskuun alussa. Eli Lokakuu jäi väliin. :( Ei oikein sattunut sopivia kisoja kohdalle. Ja toisaalta ei ole huvittanut lähteä pitemmälle ajelemaan yksin. Nyt kun tuo nollien keruu on ihan hyvissä kantimissa, niin ei ole ollut mitään paniikkiakaan kisata.

Olemme siis keskittyneet treenaamaan hyvin maltillisesti, keräilemään voimia tulevaa pitkää talvea varten. :) Muutamia valmennuksia on sovittu ja marras- joulukuussa kisataan muutamat kisat. Ensi vuonna sitten otetaan kiinni. Arvokisat ovat molemmat jo heti kesän alkupuolella, joten tuloskuntoa pitää lähteä kehittämään ajoissa.

Otin perjantaina vapaapäivän kunniaksi pitkästä aikaa videokameran treeneihin ja kuvasin molemmille muutaman pätkän. Lähinnä halusin nähdä, miltä työskentely koirien osalta näyttää. Teemu antoi meille kotiläksynä Raikun kanssa treenata käännöksiä "imevämmiksi". Raiku kääntyy hyvin ja pienesti, mutta en ollut ajatellutkaan, että se saattaa olla liikkeelle lähdössään hieman tehoton. Katselin tätä videolla ja totta. Raiku kääntyy kyllä tuossa pituudeltakin tiukasti, mutta pari ekaa askelta tulee sivuun päin. Kun ne siis voisivat ampua samantien eteen. Eli palkkaa, palkkaa, palkkaa. :) Tämä johtaa varmasti edelleen sinne, että Raikuhan ei ole koskaan ihan satasella lähtenyt mun vetoihin mukaan. Tykkää usein suorittaa virtaviivaisemmin ja sieltä, minne nenä näyttää :D. Tässä on kyllä menty valovuosi eteenpäin puolessa vuodessa.

Ekana videolla siis Ada. Perusvarmaa Ada laatua :) Mutta voi, että sitä on vaikea kääntää. Mulla on tosi hankalaa osuttaa nykyään Adan käännökset kohdilleen, koska Raikun kanssa pääsee niin paljon vähemmällä. Adaa joutuu ihan tosissaan viemään ja ohjaamaan tosi läheltä käännöksissä. Vekit ja merkkaukset saa olla tosi lähellä, tiukkoja syviä, jotta hän kääntyy :) Liito- orava <3

Raiku menee videolla pari pätkää. Ei suoritusta ilman virhettä. :) Eka pituuden jälkeinen hyppy väärinpäin ja sitten putkeen veto ei toimi loppuun saakka-> putkipuikkaus :D. Että näin. Tässä on mulle hyviä kohtia itsetutkiskeluun. Mm. nuo jalat. Vaikka kuinka yritän esim valsseissa olla tekemättä tuota "tikutusta", niin silti. Ne vaan liikkuu. Ihan huomaamatta. Nuo jalat. Kai ne on se mun tavaramerkki, mistä minut tunnetaan . :D Mutta yritys päästää siitä eroon jatkuu.... Varmaan aina !

Ajatuksia ja ajoituksia

Teemu Linna koulutti tänään Varkaudessa ja oltiin Raikun kanssa mukana. Kiitos Varpsille siitä!

Olipa vain kiva koulutus. Tykkäsin Teemun tyylistä kouluttaa paljon :). Ei mitään turhia liirum laarumeita, selkeitä ohjeita ja näkemyksiä, kaunistelematta ja kiertelemättä. Saatiin aika paljonkin irti.

Paljon ollaan tehty oikein ja se antaa voimia jatkaa eteenpäin samalla tiellä. Paljon on mulla itselläni kuitenkin vielä kehitettävää. On asioita, joita ei itse enää edes tiedosta ja koska treeni porukkakin on lähestulkoon aina sama, ei "tyyppivirheet" tahdo tulla aina selkeästi esille. Tai niihin ei siis yksinkertaisesti kiinnitä enää kukaan huomiota :).

Tässä asioita, joita jatkossa treenataan.

- oma sijoittuminen valsseissa (ollaanko jatkamass eteen, taakse vai sivulle..)
- luottaminen koiraan ja siihen että se piru vie osaa!
- muutama hauska ohjauskikka jäi plakkariin, mutta ei tässä sen enempi ;)

Loppuun vielä muutama pointti.. Raiku oli super, se jaksoi nyt kunnolla koko treenin läpi. Hyytymistä ei tapahtunut ollenkaan. Päällejuoksut ja kontakti-putki erottelut sujui. Jotain ollaan siis ihan tosissaan opittukin!! :D. Kontaktien itsenäiseen suorittamiseen vieraammassa paikassa en ollut vielä ihan tyytyväinen. Tätä on vahvistettava edelleen. Olisi niiiiin ihana kun koira painuisi AINA sinne alas täysillä... Mutta kaikkea ei välttämättä voi saada... Eihän?! ;)

Tässä vielä kuva kesän SM-kisoista. Raikun sukua koolla. Isä- Riku, Siro- sisko, Hyrrä- äiti ja Raiku itse. 

Pakko oli laittaa tääkin. Siis uskomatonta. Mä löysin sisäisen neroni ja opin käyttämään sihdoin tätä pirun blogia!! Tää videohan näkyy näin. Siis ilman linkkiä. Mahtavaa! Mää Osaasiiiin! Kyseessä siis Adan yksilöhyppis SM:stä.